Operaatio Kastepilvi

Jos jostain asiassa olemme tämän remonttitaipaleen aikana olleet varmoja, niin se on talon ulkomaalin väri.
Laajennusosassa se näytti jo parhaalta mahdolliselta, mutta nyt kun maalia on saatu sudittua itse taloonkin, ei tyytyväisempi voisi olla.

Maalaus eli Operaatio Kastepilvi on käynnistetty!

Maalina Uulan petrooliöljymaali. Vaaleampi siniharmaan sävy nimeltään Kaste, tummempi nimeltään pilvi. Koristeosien maalauksesta käytiin pientä keskustelua ja päädyimme tulokseen, että ne maalataan tummemmalla. Mies tosin on sitä mieltä että talosta tulee näin piparkakkutalo, mutta minä taas hymisen tyytyväisyydestä. Talo on ollut jo aikoinaan näin maalattu.

Maalaaminen ei olekaan mitään tyhjän kukkaron hommaa. Tänään haettiin Terrasta 10l ja 3l pöntöt maalia ja rahaa paloi parisataa euroa. Eikä tuolla määrällä kovin pitkälle pötkitä. Laskimme että vaalean harmaata maalia kuluu ainakin se 8 pönttöä, à 150e pönttö. Seuraava maalus saa luvan olla vasta seuraavan sukupolven aikana.

Varustautumista

Talvi tulee, ei voi mitään, tykkäsi tai ei.

Paukkuvat pakkaset on kuitenkin helpompi kestää kun varpailla on lämmin.

Siksipä olen rannalla saamani kommentin mukaisesti kutonut auringon lämmön villasukkiin.

Ja ensin tietysti sukat omille ja siskon lapsille.

 Lankana on Novitan Nalle Kukkaketo. Neljä herkkuväriä joista suosikkini on keltaoranssinvalkoinen Päivänkakkara. Se lanka jäi kuvista pois, mutta kolme muuta väriä Kielo, Ruusu ja Ruiskaunokki kuvassa ovat.  Ohjeessa oli puikon paksuutena 3,5, mutta itse tein puikoilla jotka ovat paksuutta 2,5. Minusta jälki on silloin paljon parempaa ja neulos riittävän tiivis.

 Villasukat ei tietenkään riitä saamaan ihan kaikkea lämpöiseksi. Sitä vasten löytyi kirpparilta kaunis pieni kakkuvuoka. Sen keskiöön pieni tuikku tuikkimaan ja tuomaan lämpöä ja valoa mielelle. Valurautapannut ovat aiempia löytöjä, pienin taitaa olla tullut meille anopin hoivista.

Puutarhassa on päästy maistelemaan ekat herneet, tomaatit ja kasvihuonekurkut.

Mansikkamaa on syöty tyhjäksi ja porkkanapenkkiä harvennettu suoraan suuhun.

Jokohan uskaltaisi kurkata mitä kuuluu perunoille?

Kuka tai mikä on hän?

Hyönteisvelhojen tunnistusapuja olen tällä kertaa vailla. Tämä komea toukanpötkäle möllötteli talon seinustalla ja kuin odotteli siinä että kuvaa minut. Google ei tuonut helpotusta tunnistukseensa joten kysäistään nyt täälläkin tunnistatko ken on hän:

Kenties joku kiitäjä?

Allekirjoittanut kiitää tänään lomalaitumelle.

Ja jos hyvin käy, on taas edessä lapsivapaa viikonloppu.

Aika huippua!