Ilman apupyöriä!

Voi tätä 5-vuotiaan onnen päivää! Tuli rohkeus ja taito ajaa ilman apupyöriä. Sinnikkäästi harjoiteltiin jo viime syksynä, mutta nyt se vasta kolahti. Kyllä on poika polkenut, aina on kiire päästä pyörän selkään ja harjoittelemaan. Samalla sai isoveljen vanhan isojen poikien pyörän, eli malli on jo selkeästi erilainen kuin ihan pienissä pyörissä. Jokohan kohta uskaltautuisimme ekalle pyöräretkelle?

Rusina nenässä.

Noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen se tapahtui. Meni rusina nenään. Ilmeisesti oli sitten tuntunut hykerryttävän mukavalta työntää rusina sieraimeen, ainakin meidän 2v10kk vanhan mielestä. Seurasi hirveä huuto ja pyyntö äidille ottaa se pois. Ihme kyllä, löysin kynälampun heti ison pojan työpöydältä, kylläkin ilman toimivia pattereita, toinen ihme oli, että pinsetit olivat paikoillaan lääkekaapissa.

Poika sohvalle makaamaan pää takakenoon parin niistoyrityksen jällkeen ja sitten eikun poistopuuhiin. Kynälampulla (johon siis etsitty ensin uudet patterit) valoa sieraimeen ja siellähän se rusina mollotti. Pinseteillä varovasti kiinni ja veto ja kas niin, nenäliinalla oli hyvää vauhtia turpoamassa oleva rusina. Lapsi oli helpottunut ja ei kuulemma enää työnnä rusinaa nenään.

Tämä meidän nelonen on se jonka kanssa sattuu ja tapahtuu. Ikää vasta tuon verran ja keksii jo kaikenlaista, mm. paistoi ässäarvan mikrossa. Onneksi ei ollut voittoarpa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa edesottamusta.

Uusi Perheenjäsen!

Meille saapui uusi Perheenjäsen, isolla P:llä, sillä jäsenkin on suuri. Sain viime vuonna mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kaapin, aivan täytenä yllätyksenä, kuitenkin erittäin upeana yllätyksenä, tämä rouva kun ei koruista ja kimalluksesta niin piittaa. Kaappi oli aika raasku. Maalattu moneen kertaan, listoja irti, naulattu uusia hyllyjä, takapuut irti ja jne.

Kaappi antoi sysäyksen aloittaa uuden harrastuksen, entisöinnin. Ilmoittauduin heti syksystä työväenopiston entisöintikurssille ja otin kaapin mukaan. Täällä on onneksi sellainen kurssi jonne voi viedä isommankin esineen. Kaapista lähti vanhat maalit, listat irrotettiin ja putsattiin, uudet välihyllyt jouti polttopuuksi. Takaseinän nuijin takaisin paikoilleen ja tapitin uudestaan. Tältä se nyt näyttää:
Ulkopuoli on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla itse sekoitetulla sävyllä kahdesta eri ruskeasta. Sisäpuoli on sävy pellava, suoraan värikartasta. Alunperin sisäpuoli on ollut maalaamaton, mutta koska se oli jo maalattu, hioin vain vanhoja maaleja hiukan ja uusi päälle. Kaappi oli alunperinkin punertavan ruskea. Uusi sävykin on ruskea koska talommehan on vanha talonpoikaistalo, maatalo. Täällä huonekalut ovat olleet tummia ja tummasta pidämme mekin.

Ovet jätin sisäpuolelta maalamatta koska kaapin toisesta ovesta löytyikin vuosiluku! 1851 ja naisen nimi ja toisen nimen nimikirjaimet. Ehkäpä kaappi on ollut morsiuslahja tulevalle morsiamelle.

Nimi on Eva jotain, valitettavasti sitä ei saanut kokonaan pelastettua. Joko oli jo kulunut ja maalinpoisto vei osan. Tässä sai olla todella varovainen ja siksipä tuossa kohtaa on vielä muistoja maalatusta ovesta. Uuden perheenjäsenen takia tupamme on hiukan sekaisin. Piti ottaa kaappeja pois tämän alta ja siirtää osa toiseen paikkaan tuvassa ja osa kodinhoitohuoneeseen josta saavat uuden paikan.

Tupaamme on jo aiemmin kunnostutettu entisöijällä astiahylly. Tämä on talomme alkuperäistä kalustusta ja siksi oli tärkeää saada se kuntoon vaikka oli lähes täysin laho. Entisöijä teki kaksi vuotta töitä tämän kanssa, kuivatti ja puristi suoraksi. Tuvan remontin jälkeen siirtyy toiselle paikalle sillä tämä ikkunoiden väli on turhan ahdas. Nyt sille ei vielä ole muuta paikkaa, mutta haluamme jo pitää seinällä koska nielee paljon astioita. Tuo alin hylly on todella korkea, on siinä astioilla ollut kokoa joita siinä on pidetty.