Vuosi 2024 kuvin ja sanoin

 Vuosi 2024 jää ehkä ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Se oli hyvä vuosi, mutta myös pahan vuosi. Niin kuin ihmiselämässä aina, on hyvää ja pahaa eikä niille voi mitään, on vain elettävä. Niinpä voisikin sanoa, että vuosi 2024 oli elon vuosi ja pääosin hyvän elon vuosi.

Alkuvuodesta talvea, pakkasta ja lunta riitti. Jänikset olivat nälissään ja kaivelivat ruusuja syötäväksi kanaverkosta huolimatta. Piti heittää vanhaa lakanaa päälle lisäsuojaksi. Ruusut säilyivät elossa ja kukkivat erinomaisen hyvin myöhemmin kesällä.

Oiva-kissa oli tullut meille joulukuussa. Kaikessa mahdollisessa piti olla mukana, kuten helmikuussa ensimmäisissä kylvöissä. Paprikaa laitettiin tulemaan ja sitä saatiin vaikka ei läheskään yhtä hienoa satoa kuin 2023.

Maaliskuussa löysin kirpputorilta suloiset korvakorut. Sattumaa tai mitä lie, mutta olin juuri katsellut näitä netistä, mutta jätin jostain syystä tilaamatta. No sittemmin tilasin koska piti saada siskollekin omat maatuskat.

Talvi tuntui kestävän ikuisesti. Huhtikuussa oli yhtä aikaa kukkia ja lunta. Takatalvi taisi tulla kerran viikossa. Sininen esikko oli kevään superyllätys.

Pitkästä talvesta huolimatta sain tehtyä kasvimaan ennätysajoissa, jo toukokuun alussa kun koivut vasta tulivat hiirenkorville. Lopulta kesä olikin kasvimaan osalta surkea. Maa on menettänyt voimaansa ja kuivuus kiusasi pahasti kastelusta huolimatta. Taisi tulla surkein sato koko kasvimaan miltei 20 vuoden historiassa. Keväällä kasvimaalle on haettava iso kuorma lantaa uudeksi vahvikkeeksi.

Kesäkuu oli lämmin ja kaunis. Heitin talviturkin jo kesäkuussa mikä on tapahtunut edellisen kerran joskus nuoruudessa. Puutarha valmistautui Avoimiin Puutarhoihin ja vieraita kävikin huikea määrä, noin 300 henkeä. Kasvihuoneen ympäristöstä on muotoutunut yksi lempipaikoistani. Istutukset ovat kasvaneet ja vahvistuneet hyvin.

Heinäkuussa päätimme aloittaa makuuhuoneen remontin suunnitellusti vaikka budjetista haukkasi ison osan uuden porakaivon pumpun hankinta. Lopulta se oli ehkä onni, tuli tehtyä toisenlaiset sisustusvalinnat kuin alunperin ajattelimme. Nyt olen siihen tyytyväinen.

Elokuussa elämäni pysähtyi ja kääntyi ympäri. Olin niin lähellä menettää yhden lapsistani. Kuva liittyy asiaan. Lapsellani oli enkelilauma matkassa ja hänen elonsa jatkuu. En voi edelleenkään käsittää miten tuosta ulosajosta voi selvitä hengissä ja itse onnettomuuspaikalta kävellen. Traagisinta tässä on se, että lapseni tarkoitus oli lähteä tästä maailmasta. Se jos mikä särki tämän äidin sydämen, sitä sydäntä korjailen edelleen maailman kiitollisempana siitä, että tuo rakkaimpani on edelleen täällä meidän kanssamme.

(On asianomaisen lupa kuvan ja asian julkaisuun) 

Syyskuussa makuuhuoneen remontti valmistui. Remontti muuttuikin nopeasti yhdeksi terapiamuodoksi. Kun maalasin seiniä hitaasti siveltimellä, oli aika ajatella, sopeutua ja järjestellä mieltä. Sininen sali on nimensä mukaisesti sininen. Lattia suopakuurattiin ja vain valikoidut huonekalut kannettiin takaisin paikoilleen. Rakastan tätä huonetta ja sen tunnelmaa.

Olen persoona joka on mukana vähän kaikessa. Lokakuussa tulin valituksi oman ammattiliittoni liittovaltuustoon. Saan taas opetella uutta ja olla yhdellä tapaa vaikuttamassa paremman työelämän puolesta. Niin ja meille tuli uusi perheenjäsen, pieni punainen kissanpentu joka sai nimekseen Eino. Reipas heppu joka on päässyt jo blogiinkin.

Makuuhuone sai lisää sisustusta marraskuussa. Tein eteisen ja huoneen väliseen oveen oviverhon. Ostin huonekaluliikkeen tehtaanmyymälästä villasekoitekangasta ja suunnittelin siihen oman kirjontakuvion. Vanhan messinkisen verhotangon sain ostaa eräältä herrasmieheltä kuten makuuhuoneen muutkin verhotangot. Verhon pidike on vielä kesken, se valmistunee ensi jouluksi sen verran tylsää puuhaa nyörin teko on.

Joulukuu oli työn osalta kiireinen. Iltaisin olen rentoutunut palapelin ja kirjojen kanssa. Joulupukki toi lisää palapelejä. Niistä kolme on jo tehty. Aattona saimme kaikki lapset perheineen meille syömään ja viettämään joulua. Tästä on hyvä suunnata kohti uutta vuotta ja uusia elämän seikkailuja. Pitäkäähän huolta itsestänne ja läheisistänne ensikin vuonna, jokainen elämä on elämisen arvoinen. 

Eloisaa vuotta 2025!