Kummituskissa

Minuun otettiin joitain viikkoja sitten yhteyttä voisinko tarjota kodin pienelle, erittäin aralle ja ujolle kissanpennulle. Eipä siinä kauaa mietitty ja niin tuo pieni neljä kuukautta vanha pentu muutti meille.

Pari päivää makusteltiin pennulle sopivaa nimeä. Arvo olisi sointunut kauniisti Jaloon ja Oivaan, mutta pentu ei tuntunut yhtään Arvolta. Pehmeämpi Eino valikoitui lopulta viralliseksi nimeksi. Enemmän taidamme kutsua pentua tällä hetkellä kummitukseksi sen äärettömän arkuuden vuoksi. Eino vakiintunee käyttöön ajan kanssa.

Pieni punainen kummitus hiiviskelee nurkissa ja huonekalujen alla. Se vilahtaa nopeasti syömään tai hiekkalaatikolla ja yhtä nopeasti takaisin piiloonsa. Välillä uteliaisuus vie voiton ja meitä kurkkii pieni otus pimeästä huoneesta kynnyksen takaa. Eräinä rohkeuden hetkinä on uskallettu haistaa ihmisen varpaita tai jopa hypätä sänkyyn. Pari varovaista leikkihetkeäkin on saatu ja metrin päästä on syöty herkkuraksu. 

Vielä on silti pitkä matka tavalliseksi kotikissaksi, sellaiseksi joka ei pelkää ihmisiä tai ylipäätään kaikkea mahdollista. Eino tulee saamaan sopeutumiseensa paljon rakkautta ja aikaa. 

Tämä on zoomattu kuva, ihan näin lähelle ei ihminen pääse kuin vahingossa.

Tässä pelottaa kun ihminen on hääräillyt ihan liikaa samassa huoneessa. Paras turvapaikka on oven takana olevan arkun päällä. Siellä on sopivasti piilossa katseilta. Myös salin puusohvan tyynyjen taakse on hyvä kätkeytyä.

Avotakka ja tuli on ollut ihmeellinen asia. Kerrassaan ihmeellisessä rohkeuden puuskassa sitä tultiin katselemaan lähietäisyydeltä.

No mitäpä mieltä Oiva on perheen uudesta vauvasta? Kummitus kiinnostaa Oivaa ihan mielettömästä. Haluaisi leikkiä ja tutustua paremmin vaan kun kummitusta pelottaa myös kissat. Alku oli Oivalle ilmeisesti shokki, lakkasi syömästä eikä kelvannut edes herkut. Nyt Oiva jo tietää, että lellikin paikka on edelleen olemassa ja syliin pääsee aina kun haluaa.

Tässä on Jalon mielipide, ei voisi vähempää kiinnostaa. Jalo on silti ulkoillut paljon, sisällä käydään lähinnä ruokailemassa. Syksyn myyräsaalis on ollut kunnioitettava, jopa neljä myyrää päivässä tuodaan näytille ja niitähän emme laske jotka syödään suoraan pellolla tuoreena.

Nyt taidan käydä laittamassa Einolle lisää ruokaa, kummituksen ruokahalu on kova, kaikki kelpaa mitä on eteen laitettu.