lauantai 14. syyskuuta 2024

Makuuhuoneen remontti on valmis

Vihdoinkin pääsimme muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Vajaa kaksi kuukautta teimme remonttia. Tahti olisi voinut olla nopeampikin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun ei ollut pakko. Vaikka täytyy sanoa, että pensseli oli tällä kertaa kädessä monesti terapiapensseli. Kun maalasi neliöittäin katto- ja seinäpinta-alaa, unohtuivat murheet ja murehtimiset. Sinisen salin seinät ovat imeneet itseensä niin paljon kipua ja kyyneleitä kuin myös iloa toipumisesta ja parantumisesta.

Vanhempien valtakunta on nyt sininen sali, onhan se oikeasti toinen talon saleista.

Ikkunoista puuttuvat vielä verhot, niillä ei ole kiire kun on pärjätty jo 19 vuotta ilman. Verhot siis tulevat kunhan löydän ne käytettyinä. Uudet rullaverhot ostimme ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Sieltä löytyi tummansiniset pimennysverhot, juuri täydellisen väriset. Valkoiset olisivat erottuneet liikaa sinisistä seinistä.
Kattokruunu on uusi, tai uusi vanha. Meille uusi, mutta käytettynä kesällä kirpparilta ostettu. Puuttuvat kristallit löytyivät taas mahtavalla palvelulla vanhan tavaran kaupasta. Kattorosetin maalasin katon väriseksi ja koristelin kuparinvärisellä maalilla. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rosetti on sekin hankittu käytettynä, se ei ole kipsiä vaan uretaania. Pieni myönnytys nykyajalle.

Vanhoja kalusteita palasi omille paikoilleen. Kampauspöytäni tuolin kangas vaihtuu talven aikana siniseen. Kangas on jo hankittu, mutta teen työn sitten kun olen saanut entisöintikurssilla miehen vaatekaapin ovet valmiiksi. Vaatekaappini päälle kaivoin omista kätköistä pärekoreja, enää sinne ei laiteta epämääräisiä pahvilaatikoita.
Lattia on suopakuurattu kolmeen kertaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin mutta en enää jaksanut. Sänkyä meillä pedataan harvoin, päiväpeitot säilyvät yhdessä pärekorissa silloin kun niitä ei tarvita. Miehen vaatekaappi tulee tuolle tyhjälle seinänpätkälle, siihen missä se on aina ollut. Seinän sävyt ovat itse sekoitettuja, ensin olin kauhuissani näin sinisestä huoneesta, vaan kun väreihin tottui, olen enemmän kuin tyytyväinen.
Täydellinen huone ainakin omasta mielestäni. Maton saatan vaihtaa. Kunhan ehdin, testaan tähän salin punaista DDR:n villamattoa. Jos se käy tuota vaaleaa villamattoa paremmin, saa vaalea siirtyä saliin. Tuolit ovat löytö kirpparilta monta vuotta sitten. Ne ovat 1970-luvulta vaikka niiden muotokieli on hyvin paljon uusrenessanssia. Huone on kalustukseltaan iloinen sekoitus mutta kaikki ovat tummaksi petsattua puuta. Laitan myöhemmin ennen ja jälkeen kuvia, pitää ensin saada hallintaan kuvakaaos joka odottaa siirtoa puhelimelta tietokoneelle.







perjantai 13. syyskuuta 2024

Oivan syntymäpäivä

 Oiva täytti 7.9.2024 tasan yhden vuoden. Oiva on reipas nuori kissanalku. Tänään toi ensimmäisen oman myyrän näytille. Suuremman myyräsaaliin tuo edelleen Jalo joka jalomielisesti jakaa aina saaliinsa Oivan kanssa. Yksivuotias on kasvanut kesän aikana hurjasti, hipoo Jalon kokoa eikä Jalo ole mikään pieni kissa.

Näin lähekkäin voi olla silloin kun kerjätään herkkuraksuja.
Isännänhuoneen matto oli sisällä kuivumassa pesun jälkeen. Mattoon tuli juuri kissan mentävä mutka ja Oiva hoksasi sen heti. 
Sohvakokoset ovat parhaita. Siinä ihmiset, siis palvelijat tulevat sopivasti lepertelemään ja silittelemään masusta.

Oiva on äänekäs kissa. Ääni on kova ja voimakas etenkin silloin kun Oivalla on nälkä. Juttelee se muutenkin meille, joskus ihan muuten vaan.
Tasapainoilua puhtaan pyykin päällä. Vähän kun sadusta prinsessa ja herne, tässä tapauksessa vain on kyseessä prinssi ja herne. Oiva vietti syntymäpäivänsä pihalla juosten. Sai ylimääräisen annoksen jogurttia ja tavallista enemmän herkkutikkuja. Oli oikein hyvä syntymäpäivä vielä kun Jalo toi Oivalle peräti kaksi myyrää.