Kun mikään ei riitä eli puutarhan suojausta

Viikonlopun päätyö puutarhassa oli verkkojen virittely kasvien ympärille. Jo aiemmin hankin alennusmyynnistä kolme kappaletta 25 metrin 150cm korkeaa verkkorullaa. Ajattelin, että siitä määrästä jää myöhempäänkin käyttöön. Voi voi miten väärässä olin. Kaikki meni eikä olisi haitannut olla yksi rulla enemmän. Ei tässä puutarhassa riitä mikään määrä verkkoa.

Vanhat verkot on kaikki yhden taimen verkkoja mutta nyt kun oli uusi, koskematon rulla, päätin olla pätkimättä verkkoa. Eli ei yhden taimen verkkoja vaan suuremman alueen yhtenäinen verkko. Arboretumiin tuli kaksi tällaista aluetta, siihen riitti juuri ja juuri yhden rullan pituus. Muut verkot pätkin sillä myös yhden taimen verkkoja tarvittiin lisää, kuten myös kahden tai kolmen taimen verkkoja.

Iskin maahan tukikeppejä ja kiinnitin verkon keppiin nippusiteillä. Helppo purkaa keväällä pois. Olin muuten takuulla melkoinen näky kun taistelin aina väärään suuntaan kääntyvän pitkän ja painavan verkon kanssa. Onneksi kukaan ei nähnyt, niitä maalla asumisen etuja.

Tällä konstilla sain suojattua myös ruusuja ja hortensioita joita en yleensä suojaa. Samoin vaaleanpunaiset lumimarjat pääsivät verkon suojiin. Viime talvena jänikset söivät ne lähes hengiltä. Hevoskastanjakin on nyt suojattu kunnolla ja sen takana kasvava magnolia. Magnolialle jätin oman pienen verkon jos sen ympärille tarvitsee kääriä talvella lämmittävää vällyä. Jätin suuren verkon kiinnityksen sopivaan kohtaan jotta pääsen helposti pujahtamaan tarvittaessa vällyjä viemään.

Arboretumin suurta tammea en suojaa enää ollenkaan, joskus siitä nipsitään vähän oksia mutta muutoin saa olla rauhassa. Pienempi aurapenkin tammi ei ollut priorisointilistan kärjessä, niinpä sille riitti vain musta rungonsuojaverkko. Runko on niin paksu ettei yksi verkko riittänyt vaan laitoin kaksi. Nippuside pitää verkot paikoillaan. Kuvasta ei näe, mutta nippuside on riittävän löysällä ja puulla on mahdollista kasvuvaraa. Alaoksat ovat ehkä lähdössä pois niinpä niiden joutuminen jänisten hampaisiin ei haittaa.

Verkkojen virittelyn lomassa sain uuden pionialueen valmiiksi. Löysin kaupasta lisää samoja tulppaaneja alesta kuin mitä jo aiemmin laitoin pionien väleihin. Yhdelle reunalle laitoin lisäksi pallolaukkaa. Etualalle tuli yhdeksän kellukan taimea ja  kolmeen kellukan väliin 'Cream Beauty' krookuksia. Krookuksia olisin ostanut lisää, mutta en löytänyt samaa lajiketta niistä kaupoista joissa kävin. Kivien toiselle puolelle virittelin halkaistuja multasäkkejä jotta rikat kuolisivat pois. Ei mikään kaunis näky mutta ehkä saadaan talvella sen verran lunta, että muovit peittyvät. Siedän näyn koska tämä on niin tehokas tapa hävittää rikat.

Ja myrkytön tapa.

Kellukan taimet ovat vielä pieniä mutta ne tuuheutuvat nopeasti. Arboretumiin pari vuotta sitten yhtä pienenä laitetut kellukat saisi jo jakaa. Pionin penkki on tehty lähes kokonaan pussimullasta, saa nähdä miten toimii, yleensä olen pystynyt käyttämään penkeissä myös omaa multaa mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta. Ehkä lainaan kasvimaalta sen verran multaa että saan päällimmäisen kerroksen oman maan mullasta, se ei kuoretu kuten turvepohjainen pussimulta.

Halkaistuja multasäkkejä tuli myös isojen kivien vierustoille. Iso pata keikkuu edelleen kivellä, padan lopullinen paikka ei ole vielä selvillä, mutta sen tiedän, että se ei ole tuossa kiven päällä, on siinä vain jotta ei olisi tiellä. Kesäkukat on siivoamatta kompostiin, se on ensi viikon hommia.

Nyt on kaikki mahdollinen verkotettu, kaikki verkot käytetty huonointa verkkoa myöten. Jäniksille näytän pitkää nenää, kerrankin ehdin ensin ennen kuin yhtään taimea oli käyty maistelemassa.