torstai 29. lokakuuta 2020

Kevään ja kesän muistoja

Taisin saada tämän haasteen kolmestakin eri blogista, kiitos niistä kaikista. Kun lokakuu on vaihtumassa marraskuuksi on lohdullista palata kevääseen ja kesään, aikaan jota odottaa alkavaksi uudestaan ihan kohta. Koen olevani kevät- ja kesäihminen, toimin aurinkoenergialla joten tämä pimeä vuodenaika kellonsiirtoineen on ainaista tuskaa. Siispä palataan keväästä kesään, valoon ja lämpöön.

Kevään odotetuimpia ovat krookukset. Istutin taas lisää keltaisia sillä niiden loisto on keväällä sama kuin auringon valon kolminkertaistaminen.
Lempikuva viime keväältä. Tuntematon pioni ystävän pihasta ja sen mukana salamatkustaneet scillat.
Teen keväisin puutarhan suurimmat muutostyöt, silloin riittää virtaa ja intoa. Luumulehtoon tuli kasvojen kohotus kun vaihdoin tiilireunukset kivireunuksiin. Kivituhkakäytävälle lisäsin reilusti eli yhden suursäkin kivituhkaa. Taustan risuaita sai uudet tuet ja ison kasan uusia risuja.
Rakastan tulppaaneja ja viime keväänä ne kukkivat kauniisti. Uusia tulppaanin sipuleita laitoin reilusti sillä taantumistakin on havaittavissa.
Pionin siemenkasvatus onnistui yli odotusten. Sain yhdeksän alkua jotka laitoin alkusyksystä maahan. Samalla huomasin, että itämättömissä siemenissä oli muutamassa alkanut muodostua juuririhmastoa. Onneksi en ollut heittänyt niitä pois.
Valkoinen iiris on ihme. Se on talven yli selvinnyt hollaninkurjenmiekka. Tuskin tapaamme ensi kesänä vaikka olihan viime syksykin todella märkä.
Arvilan oma ruusu varmistui kirkonruusuksi. Lajike toistaiseksi tuntematon. Viime kesänä navetan kivimuurilla kasvava yksilö kasvoi aivan mahdottomiin mittoihin, pisimmät oksat olivat noin kaksi ja puoli metrisiä. 
Pieni alppiruusumetsikköni eteni hyppäyksen eteenpäin. Istutin männyn juurelle könnöshortensian ja myöhemmin metsikköön tuli kolme uutta alppiruusua sekä kalliokieloa, erikoisempi vaahtera, safiirihortensia ja mustaselja. Mustia muoveja on vielä pitkään, niiden avulla säästän ison heinän kitkemisen vaivan.
Tuoksuherneiden kasvatus onnistui loistavasti. Krassien kanssa meni keskinkertaisesti.
Kesän vadelmasato oli ihan uskomaton, pakastin on vieläkin täynnä vadelmaa vaikka olen keittänyt sitä reilusti mehuksi. Kaikkien aikojen paras sato. Myös oman maan mansikkaa saatiin niin paljon, että en ostanut kuin yhden laatikon mansikkaa, yleensä ostan kolme.

Uusi kasvihuone eteni perustuksista tähän vaiheeseen. Loput tehdään ensi kesänä.
Jos jossain vilahti lempikuva keväältä, voisi tässä olla vastaa kesästä. Pieni pala arboretumia ja sen uusimpia istutuksia.

Ihan rinnasta vihloi etsiä sopivia kuvia, niitä olisi ollut paljon ja joihinkin upposin ajatuksieni kanssa pitkästä aikaa. Postauksen tekemisen menikin harvinaisen paljon aikaa tuosta syystä. Sain myös pari postausideaa joilla lievittää kesän kaipuuta. 

En laita tätä eteenpäin koska en osaa sanoa missä on kiertänyt mutta jos et ole saanut niin nyt ota tästä ja tee oma postaus kevään ja kesän muistoista. Haasteen laittoi liikkeelle Lappalainen etelässä-blobin Nila.

Edit. Haasteen liikkeelle laittaja.


18 kommenttia:

  1. Aah, kevättä ja kesää. Ihanasti sanottu keltaisista krookuksista, ne tosiaan moninkertaistavat auringon!
    Lempikuvasi ovat myös huippuihania. Minusta tuntuu, että minullekin tuli pionin kanssa salamatkustajana idänsinililjaa lapsuudenkotini puutarhasta, ja se sini-punertava yhdistelmä on niin mielettömän upea ja näkyvä keväällä. Tuollaisiin pikku yksityiskohtiin ihastuu tavattomasti keväisin, syksyssä ei jotenkin enää ole sitä pienen löytämisen iloa, eipä ehkä enää kesälläkään, se on kevään iloja, kun kaikki on vielä kasvun alussa ja matalat sipulikukat ovat niitä isoja iloja.
    Näist VALOkuvistasi saa ihan aurinkoterapiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tullut jonkin muunkin kasvin salamatkustaja idänsinilijaa, taisi olla lumikellon, ehkä siemeniä koska tulivat esiin vasta parin vuoden päästä. Ei kyllä yhtään haittaa. Kevät on täynnä yksityiskohtia, pieniä ja tarkkoja. Syksyisin niitä ei ole. Nyt tarvitaan aurinkoenergiaa.

      Poista
  2. Keltaane färiki on keväällä tasan yhtä ihana ja orotettu ku kaikki muukki färit. Hyvä, että oli nuan söpö ja harmiton salamatkustaja. Sullon niin isoo puutarha, että kesähän mahtuu palio hianoja hetkiä. Ai että, tuasta kasvihuanehesta tuloo niiiiiin ihana. Taas yks syy lisää orottaa ens kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään keväisin keltaisesta ja juuri tuollaisesta kuulaasta hennon sitruunankeltaisesta. Hienoja hetkiä oli vaikka, olisi pitänyt tehdä kolme eri postausta :) Kasvihuonetta odotan kovasti.

      Poista
  3. Ah, kevät ja alku. Puutarhassa kukkii vielä jokunen perenna, joten kesän kaipuu ei ole vielä iskenyt. Mutta marraskuu saattaa jo panna muistelemaan väriä ja lämpöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mahtavaa nämä meidän vuodenajat, saa aloittaa joka kevät alusta. Minulle marraskuu ei ole paha, johtuu ehkä siitä kun olen syntynyt marraskuussa.

      Poista
  4. Lempikuvasi onkin aivan ihana, siinä on kaikki oleellinen!
    Minäkin olen ehdottomasti kevään ja kesän ihminen. Nykyiset kylmät ja kummalliseksi muuttuneet talventekeleet ovat synkässä, lumettomassa märkyydessään inhottavia. Sitä vaan raahautuu niiden läpi. Meillä sentään on (yleensä) tammi-, helmi- ja maaliskuussa muutama viikko ihan oikeaa talvea. Päivän pidentyessä ajatuskin karkaa kevääseen ja onneksi se saapuu krookuksineen ja scilloineen. Sitä odotellessa, koetetaan selvityä. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talventekele on hyvä sana, kuvaa täydellisesti nykyisiä muka talvia. Täälläkin on yleensä lunta tammikuun ja maaliskuun välillä, viime talvi oli pohjanoteeraus.

      Poista
  5. Kivat ovat muistosi viime keväästä ja kesästä.

    VastaaPoista
  6. Ai että nuo keväiset ja kesäiset kuvat on ihan balsamia kaamoksen kynnyksellä! Tässä kun jaksetaan läpi talven, niin johan taas ilo on irrallaan kevään koittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ajatella positiivisesti ettei montaa kuukautta tarvitse jaksaa, kevät on ihan kohta, on on :)

      Poista
  7. Ihana aurinko ja kukat sen paisteessa <3 Scilla pionin versojen rinnalla on aika sympaattinen yhdistelmä. Odotan suurella mielenkiinnolla tuon alppiruusumetsikkösi kehittymistä. Metsäpuutarhat kiehtovat minua muutenkin, ehkä osittain siksi, kun omalle tontille ei sellaista saa tehtyä. Viimeinen kuva arboretumistakin hivelee silmää värikkyydellään. Loppuvuoden ja tammi-helmikuun läpi rämmitään kesämuistojen ja -kuvien voimalla, joten siitä vaan postauksia rustailemaan! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Scillat ja pionin versot on kyllä täysi kymppi yhdistelmä. Alppiruusumetsikkö on mielikuvissa hieno ja runsas mutta siihen taitaa mennä vielä ainakin kymmenen vuotta. Kiitos samoin, hyvää ja mukavaa viikonloppua.

      Poista
  8. Onneksi se on taas tulossa, kevät ja kesä. Ihanat kuvat ja uskon olleen valinnan vaikeus niitä selatessa.

    VastaaPoista
  9. Ihana katsella kuvia keväästä ja kesältä, teillä on niin kaunista!

    VastaaPoista
  10. Kuvamuistoja kukkivasta, lämpimästä vuodenajasta on niin ihanaa katsella! Sinä olet kyllä ahkeroinut noiden muutostöiden kanssa, miten maltatkaan odottaa tulevaa kesää!!

    VastaaPoista
  11. Ihania kevät- ja kesämuistoja vaikka miten paljon. Onneksi salamatkustaja oli noin miellyttävä, eikä esim. vuohenkello :). Meilläkin pakastin pullistelee monia marjoja ja metsävadelmia tuli poimittua kymmeniä litroja. Syömme marjoja päivittäin aamupalana ja muutenkin, joten kyllä ne sieltä kuluvat.
    Tuo kasvihuoneesi eteneminen suurella loikalla oli varmasti yksi merkittävä asia tässä kesässä!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)