torstai 17. lokakuuta 2013

Vanhukset, saksalainen ja suomalainen

Pahoittelen näin heti alkuun harventuneita postauksia. Pää lyö tyhjää aiheiden suhteen enkä viitsi väkisin tehdä. Elämässä samaan aikaan vaihe jossa pyörii iso pyörä eteenpäin, ja se syö ajatukset ja ajan. Muutoksen tuulet puhaltaa, mutta ei mitään sellaista mikä vaikuttaisi muuten bloggaamiseeni. Tämä jatkuu.

Salia siivotessani sain ajatuksen esitellä teille talon vanhukset. Minusta nelikymppisiä nalleja voi sanoa vanhuksiksi vaikka ihmiselle se ei ole ikä eikä mikään, ei nyt ainakaan vanhuus. Vanhuksista minun nalle on kotoisin Saksasta, sain sen ihan pikkuisena tyttönä tuliaisina. Nalle pitää ääntä kun sitä kääntää selälleen ja takaisin. Ääni on kyllä enemmän lehmän ammuu kuin nallen mörinää, ehkä Saksan karhut pitää eri ääntä kuin suomalaiset? Nallen tassut olen joskus jo lapsena korjannut ihan itse. Äitini on ommellut nallelle haalarin nukkumatti-kankaan tilkuista. Reunapitsit ovat jo hiukan rispaantuneet. On se silti rakas nalle, ja ehkä täysin uniikki Suomen maassa.
 Miehen nalle on paljon minun nallea pienempi. Turkki on ajan kaluama ja yhden pienen pojan aikoinaan littanaksi halaama. Saman pojan mummo (tulevan mummin mussukan äidin isän äidin äiti) ompeli nallelle niin muodikkaat farkut 1970-luvun alkuhetkinä. Farkut taitaa olla edelleen ihan yhtä kovat kuin uutena.
 Tämäkin nalle pönöttää tuolilla salissa. Tuoli on miniatyyri kirpparilta joten näiden paikka on senkin päällä. Nälle täytteineen ei kestä enää leikkimistä, mutta esillä se on oltava, ja onhan tämä kotimaasta hankittu nalle ihan yhtä rakas kuin saksalainen serkkunsa.
Ja ehkä nalleista on nyt seuraa toisilleen, kun minunkin nalle muutti vanhempien valtakunnasta saliin, istumaan tuolille joka ei kestä muita kuin kevyitä nalleja. On muuten toisaalta aika harmi ettei omilla lapsilla ole vastaavia nalleja. Pitäisiköhän tulevalle lapsenlapselle ostaa jo oma? Ja mukava olisi kuulla, onko teillä ollut pienenä omaa nallea?

14 kommenttia:

  1. Ihanat nallet, vallankin tuo miehen vanha on ihan hellyyttävyyden huippu!
    Minulla on tallella sekä oma että siskon vanha nalle (kumpikin noin 40 vuotta). Kummallekaan ei ikinä ommeltu vaatteita, miksiköhän. Siskon nalle on kivasti oranssi, 70-luvun ajankuvaa. Oman nalleni silmät lähtivät irti joskus kun olin isoäidin kansa kesähuvilalla eikä sieltä löytynyt sopivia nappeja silmiksi, muuta kuin kaksi kirkkaanpunaista. Niinpä nalleni oli punasilmäinen vampyyrinalle aikuistumiseeni asti, vaikka kaikki asiasta kiusasivatkin. Mutta kun ne oli isoäidin ompelemat (joka kuoli kun olin noin 12)! Aikuisena aloin katsella nallea uusin silmin ja hankin sille jostain oikeat nallen silmänapit, jotka sillä on nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehen nalle on kyllä lutunen, jotenkin vähän reppana. Muistan hyvin ne 70-luvun oranssit nallet, sellasia ei mitään pehmeitä nallekarhuja.
      Silmät taitaa olla nalle-kavereilla kaikkein kovimmilla, mutta punaiset napit kuulostaa hurjilta!

      Poista
  2. Arvonalleja! Mun nallet on ajan saatossa johonkin kadonneet. 15 v tyttärelläni on pikkulapsiaikojen nalle vieläkin unikaverina vaikka on jo rippikoulutkin käyty! Se nalle kyllä säilötään visusti, on se niin rakas ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvokkaita, ainakin muistojen osalta. Nallet kannattaa säilyttää, näin nelikymppisenä niissä on ihanaa nostalgiaa.

      Poista
  3. Tällaiset postaukset pitäisi lailla kieltää ;) olen aivan heikkona tuollaisiin vanhoihin nalleihin, yksi iso juuri tuossa vieressä katselee mitä naputtelen :). Aivan ihanat nallukat teillä, mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onneksi ovat tallessa. Vintillä on yksi laatikko mun vanhoja nukkeja, ne ajattelin käydä hakemassa turvaan joku päivä. Täytyy varmaan esitellä nekin.

      Poista
  4. Voi että, hauskaa, kun teillä on molempien nallet tallessa!

    VastaaPoista
  5. Mulla on eka nalleni tallella. Sain sen puolvuotiaana. Mustavalkoisessa kuvassa istun isäni sylissä, hän pitää pikkunallea kädessään ja mä kattelen sitä joulukuusi taustalla. Koht sillään nallella on ikää 59 vuotta. Muutaman vuoden nuorempi nalle, on sellainen "normaalikokoinen" toffeen ruskea ja sahajauhoilla topattu. Siltäkin on lähteneet niin silmät kuin nenäkin. Aistielimet on korvattu nahkaisilla pompannapeilla. Ei nää leikkinalleina enää ollu omilla pojilla, mutta silloin tällöin näytillä. Eläkeläisinä jo sen verran hauraat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on sellainen ekan joulun kuva, mutta nallen tilalla on nukke joka on suurempi kuin minä! Taidan laittaakin kuvan joskus tännekin.

      Poista
  6. Ihanat nallet! Miehen rakastama riepuressu on niin... no halattava!

    Mörisevät nallet on ihastuttavia. Onhan ne vähän kovia (mun ainakin oli!!), mutta mörisemällä vie sydämen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riepuressu on ihana. Miehen nalle on paljon kovempi kuin minun, mutta siellä onkin sahajauhoa täytteenä. Omassani taitaa olla jo jotain lumppuvanua.

      Poista
  7. on varmaan mullaki nalle joskus ollut,mitään muistikuvaa ei siitä vaan oo:) nukkeja ainaki oli monta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkeja oli minullakin, osa niistä on jopa tallessa!

      Poista

Kiitos kommenteista :)