maanantai 24. syyskuuta 2012

Olet sitä, mihin aikaasi käytät

Sunnuntaisuomalaisessa oli kirjoitus joka kolahti minuun. Artikkelissa käsiteltään arjen ja ajan hallintaa. Kasvatustieteen tohtori Jussi T. Koski puhuu arkiähkystä. 
Myönnän, olen kärsinyt arkiähkystä. 
On ollut harrastus tai luottamustoimi jokaiselle viikon illalle, jopa pari samalle illalle pahimpina viikkoina.
Jossain kohtaa tajusin karsia.
Koin huonoa omaatuntoa etten ole enää porukassa mukana, mutta siinä arkiähkyssä taasen podin huonoa omaatuntoa siitä etten ole perheeni kanssa.
Kumpi oikeasti tärkeämpi?


Tässä kohtaa elämässäni koen olevani ajan puolesta tasapainossa.
Viikossa yksi säännöllinen harrastus kodin ulkopuolella, pari juttua joissa käyn kerran kuussa.
Sopivasti jotta saan ympärilleni muutakin kuin nämä hirsiseinät, ja sopivasti aikaa perheelle.

En tiedä voiko tuon artikkelin lukea jossain sähköisessä muodossa, mutta itselleni otin sen talteen.
Tässä jutusta muutama lainaus (kursivoidut kohdat):

Luovuustutkimukseen erikoistunut Koski havaitsi, että juuri luovat ja menestyvät ihmiset ovat tietoisia suhteestaan aikaan ja informaatioon. He käyttävät aikaansa ja valitsevat ja torjuvat informaatiovorikkeitä tietoisesti. Heillä on selvä käsitys ajan rajallisuudesta. He karsivat pois kaiken, mitä eivät ehdi tehdä kunnolla. Luovuus on siis ennen kaikkea luopumista. Sama pätee hyvään elämään.
Heureka! sanon minä. Oikealla linjalla olen. Tänä vuonna olen kieltäytynyt kahdesti luottamusmiehen toimesta ja kerran vaaliehdokkuudesta. Kaikissa koin ettei aikani riitä jotta voisin hoitaa tehtävän kunnolla. Koin ettei kumpikaan "työ" voi antaa minulle sen edestä mitä se vie minulta ja perheeltäni. Siis oikea päätös.

Koski puhuu arjen hyvistä rutiineista. Ne eivät ole luovuuden vastakohta vaan sen edellytys. Rutiineilla säästetään aikaa kaikkein tärkeimpiin asioihin. .. Heureka toisenkin kerran.

 Meistä on tullut Kosken mukaan ikiteinejä, jotka seilaavat elämän turuilla puolinukuksissa korvaläpät soiden ja älypuhelimet piipaten. Arjen täysinäisyys, informaatiovyöry, jatkuva virikkeiden vastaanotto, vuorovaikutus ja kommunikaatio tuovat mukanana ikiteini-ilmiön. Se on jatkuvaa muka-ajankohtaisten asioiden seuraamista, kaikesta perillä pysymistä, online-elämää ja trendikästä tapaa käyttää teknologiaa.

Olet sitä, mihin aikaasi käytät. Luovu ja karsi. Jos haluaa olla päästä jossain asiassa syvälle, pitää osata luopua. 

Jos nyt joku säikähti tai ehti jo kiittää luojaansa, niin en ole karsimassa bloggaamista elämästäni. Naamakirjaan liittymistä olen pohtinut taas kerran, mutta tässä kohtaa karsin enkä paina tykkää nappia. En ole ehdolla kunnallisvaaleissa, enkä ryhdy luottamusmieheksi. Enkä ota vastuulleni mitään muutakaan sellaista mitä ei tämänhetkisessä elämässäni jo ole. Perhe, sen tuomat rutiinit ja tehtävät palkkatyön lisäksi, on asioita jotka haluan hoitaa kunnolla. Vaikka lapset ovatkin jo isoja, on heillä kaikilla oikeus ja tarve äitiin jolla on aikaa heillekin. 

Epätäysi arki on se mikä minua parhaiten kantaa. Viikossa vähintään pari, tai jopa muutama ilta ja vapaapäivä jolloin ei ole mitään ohjelmaa, ei edes kaupassa käyntiä. Jos oikein askeettiseksi mene, niin ei edes tietokonetta. Sukkapuikot, kerä lankaa tai kirja mieluummin ja aivot lepoon. Virikettä ja leppoistamista oikeassa suhteessa. Eikä hyvää esimerkkiä tarvitse hakea kaukaa. Mieheni on maailman paras esimerkki siitä, miten jakaa aikansa niin, että siitä riittää sekä perheelle, työlle että vapaalle. On aina osannut sanoa ei, ja vieläpä kauniisti. 


Kuvat ei liity mitenkään aiheeseen, mutta oli pakko ottaa pikkukateista päivän otokset, ovat meillä enää reilun viikon! Ikävä noita riiviöitä tulee, mutta tässä kohtaa jätin karsimatta ja Iines on edelleen leikkauttamatta.
Eiköhän sulho vielä pihaan ilmesty ja minä saan taas hetken kuluttua pentuvirikettä.




16 kommenttia:

  1. YKSI ISO HEUREKA täältä suunnasta! Mä tunnistan paljon noista ajatuksista. Olen käynyt myös samoja asioita mielessäni. Myöskin mä olen karsinut noita luottamustoimia ja kieltäydyin vaaliehdokkuudesta. Työ vie niin paljon aikaa sekä henkisesti, että fyysisesti, että mahdollisimman paljon vapaa-ajasta haluan pyhittää perheelle, kodille ja hyvinvoinnille. Tälläiset illat, jolloin sitä tekemistä tai menemistä ei ole, on niitä kaikkein parhaita. Vielä kun oppisi ihan vaan olemaan ja nauttimaan, eikä koko ajan takaraivossa nakuttaisi, että mitäköhän piti tehdä... Ihan niinkuin se pelkkä oleminen tai rentoutuminen olisi jotain kiellettyä.

    Hyvä postaus, hyvä aihe. Kiitos tästä!

    -Päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Hyvää asiaa! En ymmärrä aina niitä, joiden pitää olla joka paikassa mukana vain siksi, että olisivat jotenkin tehokkaampia tms.,kun kuitenkin lähipiiristäkin on monta esimerkkiä, että liiallinen määrä "kaikkea" saa ihmisen olemaan yleensä paikalla, muttei läsnä.

      Rutiinit, rakastan niitä!! Olen täysin samaa mieltä, että niillä säästetään aikaa. Jos perusjutut arjessa hoituvat rutiinilla, jää enemmän aikaa perheelle ja luovuudelle;ompeluun, metsäretkille, piirtämiseen..jne. :)

      Kumpa sitten jonain päivänä näitä arjen pieniä asioita ja ihmisiä, jotka eivät ole joka paikassa häsläämässä, arvostettaisiin ihan sellaisenaan. :)

      Kisumisut ovat NIIIN suloisia!!auuuuu!!

      Poista
    2. Jep, rentoutuminen tai ihan vain oleilu on kuin jokin paha peikko tai kielletytn tekemistä. Mut herätti yksi sunnuntaiaamu tässä taannoin, tai oikeammin äitini kommentti siitä aamusta. Aamupalan jälkeen oltiin vielä aamutakit/pyjamat päällä ja nyhjättiin vaan sohvalla löhöillen, taisin lukea kirjaa. Äitini tuli meille siihen hetkeen hakemaan lasta mökille. Myöhemmin äiti sanoi, että olipa ihana nähdä meidät kun emme tehneet mitään vaan ihan vaan olimme. Sen jälkeen on lapsetkin taas saaneet viettää pyjamapäiviä ihan vapaasti :))
      Työ on yllättävän kuluttavaa, niin henkisesti kuin fyysisesti vaikka ei tekisikään mitään edes rankkaa työtä. Itsellä tuntuu pitkät päivät vaikka tässä kotona työtä teenkin.

      Poista
    3. Mä olen useasti saanut juuri päinvastaista reaktiota "pelkkään oleiluun", sieltä se syyllisyys varmasti kumpuaakin. Kun aina pitäis olla ihan pirun tehokas ja tuottava. Ei riitä, että sitä on työssä, vaan kotona myös. Ja harrastuksissa. Ja lasten harrastuksissa.
      Mä jossain vaiheessa päätin, etten tarvitse kenenkään hyväksyntää sen mukaan, kuinka paljon jaksan olla mukana missäkin. En ole ihminen, joka haluaa työntää lusikkansa joka soppaan, melkeinpä päinvastoin.
      Silmiä avaavaa oli huomata, että jos vapaapäivänä on ns. hommia rästissä; tiskit tiskaamatta, imuroimatta ja pyykkäämättä, ei voi rentoutua, koska ne on tekemättä. Jos taas kaikki hommat on tehty ja voisi ns. hyvällä omallatunnolla rentoutua, miettii väkisin, että joku homma on varmasti tekemättä, eihän tälleen voi vaan olla.

      Tää taitaa olla ihan ikuista oppimista tämänkin asian kanssa. Mutta jo se, että homman tiedostaa, on alku. Tsemppiä meille! :)

      -Päivi-

      Poista
    4. Ruusa: Rutiinit on minullekin tärkeitä, arki on niiden voimasta paljon helpompaa ja sitä aikaa jää muuhunkin kuin siivoukseen ja pyykinpesuun.

      Poista
    5. Päivi: Tiedostaminen on jo iso askel parempaan arkeen. Ja se että viis veisaa muiden mielipiteistä, itse tietää mikä on omalle mielella ja omalle perheelle parasta. Vähempi on parempi tässäkin :))

      Poista
    6. Mä muuten ihan luvatta linkitin tän postauksen facebookiin ja twitteriin... Aihe on selkeästi sellainen, mikä puhuttelee monia. :)

      -Päivi-

      Poista
  2. Mä en ole luovaa nähnytkään mutta olen aina ollut hyvä organisoimaan ja priorisoimaan aikaani.

    Kaikenmaailman luottamustoimet edustavat mulle ehdotonta ei:tä, aikasyöppöjä toimia, jotka taatusti ottavat enemmän kuin antavat (huomatkaa, että tiedän tämänkin, ihan ilman kokemustakin:). Toki nekin on jonkun tehtävä, mutta mulla ei tulisi mieleenkään olla se tekijä, mulla on ihan tarpeeksi omassa palkkatyössä, perheessä ja harratuksissa.

    Vielä pitäisi oppia olla tekemättä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luovuudesta tiedä minunkaan kohdalla, mutta oishan se kiva olla luova ja osata olla tekemättä mitään :D Mutta kyllä ne varmasti toisiinsa liittyvät, sitä mieltä olen.

      Mulla on kanssa tekemistä että osaisin olla tekemättä mitään. Sitä on jo lapsuudesta niin isketty selkärankaan se ahkeruus ja työn touhu.

      Poista
  3. Leiki nukeilla ja pehmoeläimillä, älä kissoilla. Onko sulla MITÄÄN käsitystä mikä määrä kisanpentuja vuodessa etsii uusia koteja???? Hyviä koteja ei kasva puissa, eli mars eläinlääkäriin ja kohtu veks Iinekseltä. Kodin tarvitsijoita sikiää loputtomasti ja vaikka sinä etsitkin vaivalla ne hyvät kodit - se on aina koti pois joltakin tarvitsevalta! Ota yhteyttä lähimpään löytöeläintaloon ja ryhdy sijaiskodiksi jollekkin emolle pentuineen. Sillä tavalla pääset osaksi vauvailosta JA teet hyvän työn, etkä sorru kissojen liikatuotantoon vaan siksi et "kun ne on niin söpöjä..." t. MURRRRRRR!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kissani ole leluja. Hyviä koteja ei ksva puissa, mutta eipä kasva hyviä kissojakaan. Eläinsuojeluyhdistysten kotikriteerit on hyvin tarkat mm. ulkoilun suhteen. Luulene että hyväkin koti voi jäädä ilman heidän kissaansa juuri em. takia.
      Pentutehtaaksi en aio, Iineksen voi leikkauttaa milloin vain jos pentuja tulee kovin tiuhaan tahtiin. Eli ei pelkoa liikatuotannosta tai ylipäätään tuotannosta.

      Poista
  4. Voi noita ihania kissoja! Toisin kuin anonyymi kommentoija, kyllä kissanpennuille, jotka on vastuullisesti saatettu maailmaan ja ihmisten tavoille kasvatettu, hyvät kodit löytyy ja se ei ole pois kodittomilta kissoilta, näin uskon. Kun vain kaikki ne, jotka antavat kissansa leikkaamatta villiintyä, ottaisivat niistä vastuun - huokaus. Mutta siitähän näiden pentujen kohdalla ei ole ollenkaan kyse.
    Hyviä pointteja tuossa artikkelissa, kiitos lyhennelmistä! Hehheh, koen olevani todella fiksu ja luova sekä myös trendikkyyden aallonharjalla, kun olen karsinut niin paljon elämästäni vain voidakseni viettää sitä erakkomummona syrjäisellä saarella :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon samoin. Villinä kasvava villisti lisääntyvä emo on ihan eri asia kuin meidän Iines pentuineen.

      Artikkeli oli tosi hyvä, pitänee googlettaa löytyisikö se jostain kokonaan. Ja sä muuten olet fiksu ja luova ja trendikäs saaripalstan omistaja!

      Poista
  5. Ihania kisuja <3 Tuo aikasyöppöjuttu on tärkeä aihe. Itsekin olen lopettanut sellaisia, joita en nyt vain kolmen lapsen kanssa ehdi tehdä. Mutta mielellään lopettaisin vähän muutakin, kuten pyykkäyksen, siivouksen ym... mutta, kuten otsikkosi sanoo, olet mihin aikasi käytät, eli minä olen työläinen ja äiti. Siinä ei paljoa aikaa muuhun jää. Jos jää, käytän mieluiten johonkin mukavaan, käsitöihin tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taitaa olla kiero suhde kotitöihin sillä teen niitä joskus ihan mielelläni. Kaikki pyykkiin liittyvä on jopa kivaa :D
      Ei sitä työn ja perhene jälkeen paljoa riitä paukkuja muuhun, se on totta.

      Poista
  6. Hyvä postaus. Näitä arjen valintoja ruuhkavuosissaan saa pohtia usein. Kaikkeen ei voi ratketa, vaikka haluaisi kuinka.
    Ja nuo kissanpennut, aivan käsittämättömän suloisia!

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)