sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Tolleri lapsiperheessä

Korostan heti alkuunsa, että kaikki tässä kirjoitettu on omaa tai perheemme kokemusta. Ei asiantuntijalausunto eikä virallista tietoa. Eli yleisön pyynnöstä, postaus miten tolleri sopii lapsiperheeseen.



Ensimmäinen tolleri, eli Novascotiannoutaja tuli perheeseemme vuonna 1995 esikoisen ollessa 1v3kk vanha. Kultainennoutajamme oli kuollut sydänvikaan kolme kuukautta aiemmin. Asuimme tuolloin kerrostalossa. Junnu-koira pääsi kunnioitettavaan 11 vuoden ikään ja Junnun lopettaminen kasvaimen takia 2006 oli sekä aikuisille, että lapsille kova paikka. Isommat lapset saivat valita ovatko mukana eläinlääkärissä vai eivät. Kumpainenkin lähti mukaan ja kun olen kysellyt tuntoja jälkikäteen, molemmat ovat pitäneet hyvänä, että saivat olla mukana Junnun viimeisissä hetkissä. Siitä menikin sitten vajaa kolme vuotta uuteen koiraan.



Kaapo tuli meille elokuussa 2009. Kesällä lähetin eri kasvattajille sähköpostilla esittelykirjeen perheestämme ja tulevan koiran olosuhteista, ja tiedustelin vapaita pentuja tai tulevia pentueita. Etsimme heti alusta alkaen perhekoiraa. Muutama kasvattaja vastasi tiedusteluihin ja yhdellä heistä oli valmis pentue jossa vapaita pentuja. Kennel Jevreidars valitsi meidät yhdeksi uudeksi koiran perheeksi.

Me taas pääsimme valitsemaan omaa pentua pentueesta aika hyvässä vaiheessa. Toivoimme kotikoiraksi soveltuvaa pentua jolla hyvä luonne, ei väliä värillä tai metsästystaidoilla tai täydellisellä ulkomuodolla. Kasvattaja ehdotti meille kahta pentua ja näistä valittiin Kaapo. Ja valinta meni täysin nappiin. Noudimme Kaapon 350 kilometrin päästä isompien lasten kanssa.

Kaapolle oli opetettu jo oma nimi ja muitakin käyttäytymisen alkeita. Täydet pisteet kasvattajalle. Meidän mielestä pennun koulutus perheen kannalta alkaa ensi tapaamisesta alkaen. Koira tulee jäseneksi ihmislaumaan, mutta koiran/ihmisten parhaaksi on paikka lauman alimmalta tasolta. Muut kulkee ensin ovista ja koira syö viimeisenä. Ihmiset määrää tahdin.

Tolleria mainostetaan yleensä hyvin energisenä ja aktiivisena koirana. Minusta se on asia joka on myös opettamisen tulosta. Jos koiralle opetaan, että agilityradalle tai metsään mennään joka päivä, niin koira osaa sitä myös odottaa ja turhautuu jos näin ei käy. Kaapo saa riittävän liikunnan juoksemalla omalla tontilla. Välillä heitellään keppiä ja välillä palloa. Joskus juostaan muuten vaan. Lenkilläkin Kaapo käy, mutta ei joka päivä. Jokapäiväistä on vähintään pihalla juokseminen. Sadepäivinä tosin jää aika vähiin eikä se toistaiseksi ole aiheuttanut ongelmia. Sisällä Kaapolla on aina puruluita ja omia leluja. Niillä leikkii tai joskus leikitetään. Tämän hetken haasteena Kaapolla on oppia, että hyppiä ei saa kun lapset juoksevat pihalla. Se onkin vaikea opettaa ettei lasten juoksusta saa riehaantua.

-

Kaapo syö pääosin omaa ruokaansa. Papanat likoaa yön yli ja saa ne aamulla kun kaikki on syöneet. Osa ruuantähteistä päätyy Kaapon kuppiin ja koira tykkää. Kaikki mitä tippuu lapsilta kädestä on suurta herkkua, menee herneet ja kurkutkin. Ruuan suhteen Kaapo on erittäin noutajamainen. Kaikki menee ja määrättömästi eli rajoittamaan joutuu. Pihalla Kaapo pureskeli tänään valkosipulin vartta ja ah kun tuoksui hyvälle. Nukkumapaikka Kaapolla on tuvassa. On siellä yöt ja silloin kun ei olla kotona. Muuten saa liikkua kotona ihan vapaasti.

-

Meillä Kaapoa kouluttaa eniten minä. Aika luonnollista koska olen eniten kotona. Teinityttö sitten osan ja loput muu perhe. Periaatteessa Kaapon pitää totella kaikkia, mutta pienten kanssa se tottelevaisuus on vielä hakusessa. Yksi on kuitenkin mitä Kaapo ei ehdottomasti saa tehdä, eli murista lapsille tai ylipäätään kenellekään, tai näyttää hampaitaan. Luun tai ruuan saa ottaa pois kuka tahansa perheenjäsen ilman mitään murinaa tai muuta. Ei sitä tarvinnut harjoitella kuin pari kertaa. Ruuan himo helpottaa koulutusta kun makupalaksi riittää yksi oma papana. Sisäsiistiksi Kaapo oppi n. 4kk vanhana. Omassa pihassa on tietyt paikat missä käy tarpeillaan. Isompi hätä tehdään tiettyyn paikkaan tuonne pellon viereen joutomaalle. Se tuli Kaapolta aika luonnostaan eikä sitä tarvinnut kummemmin opiskella.

-

Olemme sitä mieltä, että on se lapsiperheeseen tuleva koira sitten mitä tahansa rotua, niin se koira tarvitsee määrätietoista koulutusta. Jokainen koira tarvitsee liikuntaa. Jos ei ole maaseutua ja isoa omaa pihaa, niin sitten on käytävä lenkeillä tiuhemmin. Jokainen koira tarvitsee aktiviteetteja. Ihanne on, kun löytää hyvän kasvattajan ja voi vaikuttaa siihen minkäluonteisen pennun sieltä valitsee. Hyvä kasvattaja osaa kuunnella perheen toivomuksia. Siinä ei minusta ole 350km pitkä matka hakea sopivaa koiraa joka asuu perheessä sen 10 vuotta. Meidän kokemuksella voimme suositella tolleria myös lapsiperheeseen, edellä mainituin ehdoin. Ei tollerin kanssa ole pakko harrastaa metsästystä tai agilitya, ihan perusaktiviteeteilla ja lenkeillä pärjää. kunhan pentu on valittu tämä asia huomioiden.

-
Meillä Kaapon ja koko perheen elämään tulee muutosta vuoden päästä kun lähden töihin. Yksinoloon pitää opetella ihan erilailla, mutta toisaalta sitten ikää on jo enemmän. Toivottavasti nuoruuden pahimmat pureskeluhalut ja riehumiset on sitten takana. Toistaiseksi suuremmilta pureskeluilta ja tuhoamisilta on vältytty.

Vastaan mielelläni kaikkiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin, myös sähköpostin kautta.
(molemmissa kuvissa Kaapo)

10 kommenttia:

  1. Kiitos että jaksoit kertoa teidän kokemuksia, oli tosi kiva lukea. Samaa mieltä olen, että koira kuin koira niin kunnon koulutuksen tarvitsee.

    Miten koulutus on teillä sujunut? Muistan lukeneeni, että Tolleri on nopea oppimaan, mutta oppii myös huonot tavat helposti. Eli jos kerran annat periksi, niin muistaa sen pitkään ja huonoa tapaa vaikea karsia pois. Itse väitän olevani aika jämpti ja johdonmukainen koirien kanssa, mutta lapset...

    VastaaPoista
  2. Kaapo on ollut todella oppivainen koira, jopa helppo koulutettava. Helpompi kuin edellinen tolleri, tai sitten itse on kasvanut koiran kasvattajana. Oppii kyllä huonotkin tavat :)
    Lapset se on se ongelmakohta meilläkin. Pieniä kun ovat niin ei aina muista ja sitten syötetään Kaapoa salaa pöydästä ja muuta vastaavaa. Vaan hyvin tämä yhteiselo on kokonaisuudessaan sujunut. Kuopus oli 3v3kk kun Kaapo tuli meille ja oli aika hyvän ikäinen. Kaapo taisi pitää kuopusta aluksi toisena pentuna :)

    VastaaPoista
  3. Ihana lukea Kaaposta, kun tuo koiran hankinta on meille ajankohtaista, kiitos! Loppuviikosta menemme katsomaan Kultasennoutajan pentuja:)

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus! Suloinen Kaapo ;)

    VastaaPoista
  5. Mekin otetaan koira, kunhan saadaan tupa pystyyn, niin että koiralla on iso piha juosta. Meillä on ollut monta koiraa ja eri rotuja, eikä ikinä ongelmia niiden kanssa. Olen seuraillut vierestä siskoni tekemää ongelmakoirien koulutusta. Ongelma näyttää olevan just siinä että ne eivät ole lauman arvoasteikossa alimpana. Silloinhan koira olettaa olevansa johtaja ja se tuo niitä ongelmia. Mutta oikeasti, koiran kasvatus on just noin yksinkertaista kun kerroit. Kiva postaus :)

    VastaaPoista
  6. MaMMeli: Laitahan heti kuvia kun niitä saatte.

    Mari: Onhan se aika lutuine koira, paitsi tänään kun oksenti villamatolle :)

    Niina: Aika yksinkertaista se loppupelissä on, sekä koirien että lasten kasvatus :)

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus! Ja kiva kuulla että muillakin on perhekoiria, eikä vain superkoulutettuja yksilöitä, huh!

    VastaaPoista
  8. Eksyin tänne jostain (?) blogikierroksellani, ja löysin paljon kivaa luettavaa ja katseltavaa. Ja tollerin <3 Meidän ensimmäinen koira oli ihana, viisas ja eloisa Manu, joka eli vähän alle 10-vuotiaaksi. Sitten se tuli niin sairaaksi, että oli armeliasta päästää se kivuistaan. Vieläkin sydänalassa muljahtaa, kun näen tollerin, oli se Manu vaan sellainen kaveri. Olen kirjoittanut yhden tarinan Manusta blogiini: http://hanni-55.vuodatus.net/blog/1587280/tilkkutyokurssilla-osa-4/ Niin ja tulen toistekin, jos saan :)

    VastaaPoista
  9. Hei! Onko Kaapo syntynyt 16.6.2009? Jos on niin siskotytöltä terkkuja! 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On syntynyt, eli syntymäpäivä on tänään! Onnittelut siskollekin. Sähköpostiin olisi mukava saada lisää tietoa siskosta, ulkonäöstä ja tavoista :)

      Poista

Kiitos kommenteista :)