Ali & Laila

Sain Kaisulta kivan haasteen. Tehtävänä on esitellä omat lempiastiat. Astioitahan meillä riittää, mutta juuri ne lempparit niistä, sekä helppoa että vaikeaa.

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen Alit ja Lailat. Tykkään molempien kuvioista, sekä siitä, että molemmilla astiastoilla on tunnearvoa. Molemmat sarjat ovat käytössä niin arkena kuin juhlissa.

Lehtikuvioinen ruoka- ja tarjoiluastiasto Lailaa, ja ornamenttikuvioinen Alia, Arabian 60-70-lukujen helmiä.

 Lailojen ja Alien keskellä on kasa sinisiä kulhoja, Kastehelmeä. Nämäkin ihan arkikäytössä, kaikki ostettu kirppareilta.

 Kastehelmeä löytyy lisää pieninä kulhoina. Väreinä sininen ja punainen. Tällä hetkellä punaiset kulhot ovat enemmän käytössä ja siksi siniset ovat tuolla Grapponia-kulhojen takana piilossa. Grapponia-kulhoista toisen olen saanut kummitädiltäni ja toisen löysin kirpparilta. Hintaa oli markkina-arvon verran, mutta ostin yksinäiselle kummitädin kulholle kaveriksi.

 Viimeisenä esittelyyn kaunokaiseni, punaiset Primaverat. Mukeista juon teen, kulhoista syön aamujogurtin ja lautasilta nautin paistetun tai keitetyn kananmunan jokaikinen aamu. Näin ollen Primaverat lienee käytetyimmät vaikka ei ihan ykkössuosikit.

---

Lopuksi on ihan pakko poiketa aiheesta. Kävin eilen kampaajalla.

Kampaaja napsaisi pituudesta pois yli 10cm ja värjäsi hiukseni.

Eka värjäys sitten kahteenkymmeneen vuoteen.

Itse kun näin ensimmäisen peilikuvan, ajattelin että kääks!

Vaan kun hiukset oli kuivat ja laitetut ajattelin että vau, kannatti!

Haluatteko nähdä?

Olisipa sitä kissa

Ei huolta kiloista. Sen minkä raskaus toisi, niin imetys veisi. Söisit ruokaasi vaikka kuinka niin mitään ei jäisi keskivartalon iloksi. Olisipa itsellä yhtä helppoa kuin Iineksellä.

Vaan kun on ihminen ja on "perinyt" geenit jotka vetää ruokaa ja kaikkea sen kaltaista puoleensa kuin magneetti. Painon tasapainoilu ei ole osoittautunut mitenkään helpoksi enkä sitä odottanutkaan. Kun söi 39 vuotta miten sattuu ja mitä sattuu, ei voi olettaa että uuden elämän oppisi vuodessa, jos kahdessakaan.

Yritin jopa huijata itseäni. Pulla siellä, kakunpala tuolla, toinen täällä (se juustokakku!!), konvehti miehen rasiasta, pieni leipä, enemmän hilloa jogurtissa, vain yksi, ei se haittaa. No, ei se heti haitannut, mutta yksi aamu vaaka sitten näytti sitä huolestumisen rajaa. Laihdutetut reilut 21kg oli muuttunut 20 kiloksi.

Pieni hetki itsesyytösten parissa ja päätös tehdä ryhtiliike. Pois kaikki "vain yksi suupala", kakut, leivät ja pullat ja marjoja jogurttiin. Muutama päivä on menty näin ja iloksi vaaka näyttää taas laskusuuntaa. Ilo on myös siitä, että tämä saattaa minulta onnistua, nimittäin se ruotuun paluu. Yleensä tässä kohtaa on lässähtänyt ja pahasti, ja kaikki laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin. Tällä kertaa päätös saa luvan pitää.

Sitäpaitsi on se mukavampi lähteä Lontooseen jos ei vaatteet kiristä päällä. Sen kuitenkin lupasin itselleni, että tuolla matkalla ei mietitä mitä syödään, reissussa pitää nauttia eikä kärvistellä. Vaikka ennakkoasenteeni ko. maan ruokia kohtaan ei ole mitenkään mairitteleva.

Joten kaikki vinkit Lontooseen ensi kertaa matkustavalle otetaan vastaan. Sen ainakin jo kuulin, että joulu siellä on jo kaupoissa esillä. En siis joudu tuomaan tuliaisiksi vain mukeja joissa kuninkaallisten kuvia lipun kera.

Harmaavarpuset

Saliin muutti parvi varpusia.

 Harmaita ja villaisia, oikein kilttejä ja äänettömiä, vähäruokaisiakin ovat.

 Siinä ne nököttävät, tyytyväisenä uudesta kodista ja paikasta mistä näkee mitä talossa tapahtuu.

 Lainakaappi sai lohdutukseksi peltisydämet avaimiinsa.

 Sydämet ostin mielessäni lasikuistin pariovet, mutta mitä niitä sinne oven taakse piilottamaan.

 Sydämet ja varpuset myi Pentik. Muu rekvisiitta enemmän ja vähemmän vanhaa.

Joulua pukkaa.