Nyt se tapahtui

 Olen pitkään pelännyt milloin pohjoisen puolen peltojen omistaja kaataa vesakot pellon ja tonttimme rajalta. Tänään se pelätty päivä oli. Sen lisäksi eilisen ja tämän päivän kuolinuutiset saivat mielen jotenkin erityisen matalaksi. Vaikka en Hakulista ja Loiria tuntenut kuin heidän taiteensa ja musiikkinsa kautta, olivat he jotenkin osa nuoruutta ja aikuisuuttani. Elämässä tulee menetyksiä, mutta aina ne ovat minulle vaikeita.

Nyt on aukeaa, niin aukeaa.

Näkymä on kaunis, mutta minun puolesta vesakot olisivat saaneet kasvaa. Suojasivat pohjoisen tuulilta ja hallalta ja kauriit eivät päässeet kulkemaan tiheän pensaikon läpi.

Tuonne taakse mihin nurmikko loppuu, jatkan kuusiaitaa heti kun tulee sateita. Lisäksi laitoin jo tiedustelun tervalepän taimista, niistä saa näkösuojan muutamassa vuodessa.

Näkösuojan häviäminen minua eniten häiritsee. Nyt kaikki tuolla pellon takana kulkevat saavat vapaan näkymän puutarhaan. Kuuset kasvavat hitaasti joten tervaleppä toisi nopeaa suojaa, molemmat mahtuvat kasvamaan omalle puolelle tonttia.

Onneksi sentään suuremmat puut jäivät, muutama koivu ja yksi mänty. Taidan istuttaa pari mäntyäkin, niitäkin taimia minulla on muutama.

Uusi alue on nimetty hortensiapuutarhaksi. Ja sinne saapui jo ensimmäiset tutustujat. Näin yhden lahopuun alla kirmailemassa kaksi sisiliskoa, toisen sain kuvaan. Olen niin onnellinen näistä ja miten tuntui hyvältä saada tähän päivään pieni hyvä asia.

Illan työ oli hakea hevosenlantaa hortensiapuutarhan istutusalueille. Kaksi peräkärryllistä riitti juuri ja juuri.

Lopulta oli pakko lähteä sisälle, unohtaa harmittavat asiat ja katsoa eteenpäin. Pääsen istuttamaan uusia puita ja hortensiapuutarha on edennyt huiman nopeasti.

Jatkopala etenee

 Yläpihan jatkopala eteni viikonloppuna huimaa kyytiä kun halusimme sen näyttävän sunnuntain vieraiden silmissä enemmän uudelta alueelta kuin räjäytystyömaalta.

Taas tarvittiin konevoimaa. Suuret lahotukit siirtyivät traktorin avulla helposti ja nopeasti.

Koivut tulivat suurempaan istutusalueeseen. Keskellä oleva "väylä" on tulevaa nurmikkoa. Jos ehdimme, kylvetään siihen nurmikko vielä tässä elokuussa. Istutusalueiden varsinainen teko jäänee ensi vuoteen, nyt niille kasattiin kaikki heinä ja muu "ryönä" mikä tuli aluetta myllätessä. Sinne maatuvat kunhan alue peitetään.

Kuvasta ei näy, mutta koivutukit ovat valtavan kokoisia. Ne ovat alunperin vanhimman pojan pihasta josta kaadettiin parisen vuotta sitten järkyttävän suuri ja totaalisen laho koivu.

Kuusirungot päätyivät metsän reunaan. Vasemman puoleinen on kahden puun välissä, koivun ja männyn. Kokeilen laittaa rungon taakse virginianpihdan taimia jotka hankin vuosi sitten Mustilan arboretumista. Ne eivät maksaneet montaa euroa jos kokeilu menee mönkään. Oikeanpuoleisen rungon taakse harkitsen alppiruusua tai kahta. Siinä on monttu jota aloin jo täyttää lahopuulla, kävyillä ja haravoiduilla havunneulasilla. Suuren kiven vierestä tulee toinen kulkureitti alppiruusumetsikköön joka on tuon oikealla olevan kuusen takana.

Tältä näyttää talolta päin, taustalla näkyy pihatien toisella puolella oleva arboretum. Nurmikkoa tulee ehkä enemmän kuin suunnittelin mutta sitä on helppo poistaa tarvittaessa. Isoja kantoja oli suunnitelmissa, mutta niitä ei tarvita koska nuo rungot ovat suuria. Kiviä siirrän paikoilleen pikkuhiljaa sitä mukaa kun saan voimaa ja inspiraatiota, osan kanssa tarvitsen vahvempaa apua.

Muitakin kasvivalintoja olen lyönyt jo lukkoon mutta niistä lisää kunhan alue joskus etenee.

Avoimet Puutarhat 2022 suosikit

 Kiitos kaikille ihanille puutarhavieraille jotka vierailitte tänään puutarhassamme Avoimet Puutarhat 2022 tapahtumassa. Ihana jutella kasvien elämästä ja käyttäytymisestä, verrata kokemuksia, jakaa ideoita ja vain ihastella kaikin aistein puutarhaa.

Yksi eniten kysyttyjä kasveja oli huisku-unikko. Sen paras kukkimisaika on juuri nyt. 

Yhden vieraan mukana huisku-unikon kukat ovat kuin pitsiä ja siltä se näyttääkin kauempaa katsottuna.

Myös lehtimuoto on kaunis. Taimia kyseltiin kovasti mutta tänä vuonna niitä ei ollut yhtään.

Toiseksi kysytyin oli tämä ystävältä saatu kasvi joka on ilmeisesti jokin maruna. Kuulemma kuin kuusimetsä miniatyyrikoossa. Tykkään itsekin marunan harmaasta väristä todella paljon. Ja marunan pitää kasvaa juuri kuten se tuossa kasvaa, isona yhtenäisenä alueena.

Kolmas ihastuksen kohde olivat salkoruusut ja etenkin tämä kerrottu vaaleanpunainen kermakakku-unelma. No onhan se melkoinen söpöyden ylistys.

Tuoksutelluin kukka oli tuoksuherne. Siinä on ollut tänä kesänä todella voimakas ja hyvä tuoksu. Jatkossakin kasvatan tuoksuherneen maassa ja oikein voimakkaasti lannoitetussa, näköjään viihtyy sellaisessa parhaiten.

Nyt on onnellisen väsynyt olo. Huomenna alkaa työt ja yritän tässä keräillä voimia kasaan. Työpuhelinkin pitäisi löytää jostain ja laittaa latautumaan, viiteen viikkoon en ole edes miettinyt sellaisen laitteen olemassaoloa.