Ilon päivä

 Ai että on mukavaa kun puutarhassa käy vieraita. Keskiviikkona täällä kävi toimittaja ja kuvaaja, juttu ilmestynee joskus vuoden päästä. Mutta sain käynnistä idean ruususta jonka paikkaa olen pähkäillyt. Ruusu 'Ilo' on siirretty jo kerran, mutta se vaati taas paikan vaihtoa koska sen pitkät ja maata vasten kaartuvat oksat eivät olisi olleet hyvä juttu siinä paikassa missä ruusu kasvoi. 

Vieraiden ansiosta tajusin, että hei, ruusu pitääkin kasvattaa maata myöten tai oikeastaan kiviä pitkin.

Niinpä ruusu pitkine oksineen irti maasta. Hyvä juurakon se oli savimaassa kasvattanut. Juuria kun piti vielä kaivella muovin alta pois ja yrittää saada mahdollisimman pitkinä ylös.

Seuraavaksi hieman kivien kuskaamista nokkakärryillä. Toiseksi viimeinen kuva näyttää mistä kivet ovat. Onneksi sain tuoda niitä alamäkeen.

Eikö olekin kiva näky kun ruusun oksat kaartuvat suurien kivien päälle. Hauskin tässä on, että ruusu on siirretty näiden samojen kivien toiselta puolelta, kuvan etualasta. Mutta siinä oksat kaartuivat myös tulevan perenna-alueen päälle ja se ei ollut toivottavaa. Nyt ruusulla on ihan oma kivien ympäröimä peti ja voi siitä levittää oksiaan kiville ja tulevalle kivituhkakäytävälle niin paljon kuin haluaa.

Uusi paikka ja vanha. Vanha on tuo ruskea monttu harmaan pressun ja kiven välissä. Ei ollut pitkä muuttomatka 'Ilo'ruusulla.

Ja kun kerran kiviä tuli niin tein padan ympärille lisää yrttipenkkejä. Taaimpana on minttu. Edessä timjami jolla on hauska tarina. Olen saanut sen hoitolapsen äidiltä vuosia sitten. Annoin timjamia myös siskolleni ja kävikin niin, että minun omani kuolivat mutta siskolla olivat hengissä. Niinpä toin timjamia takaisin kotiin, se teki parin vuoden reissun yli 300 km:n päähän. Tyhjään paikkaan tulee sitruunamelissaa jos löydän edullisen taimen. Tai sitten valkoista kuukausimansikkaa.

Yläpihan jatkopala on myllätty ja täältä niitä kiviä löytyi. Suurimmat tuupattiin traktorilla sivuun ja minä nostelin pienimmät pois. Kivet jätettiin lähelle, sillä luultavasti käytän niitä istutusalueilla. Kuva on eiliseltä,  tänään myllättiin lisää ja muotoiltiin tulevia istutus- ja nurmialueita.

Alun kuvissa näkyy harmaa pressu, sain inspiraation poistaa pressun ja sen alla olevat muovit. Hyvin on vuodessa maatunut kaikki puutarhakompostin jäte mitä tuohon kumosin viime kesänä. Nyt mietin mitä teen, kippaanko taas kaikki komposteista tuohon ja peitän taas vuodeksi vai lisäänkö multaa vasta ensi vuonna. Istuttamaan pääsee kuitenkin vasta ensi vuoden keväänä.

Päivän väri on oranssi

Näin loppukesästä oranssi on oikein mukava sävy puutarhassa. Siis kukkivissa kasveissa. Ei lempiväri mutta kuten sanottu, oikeassa sävyssä oikein mukava.

Oranssi on oikein sopiva sävy myös vihannespuolella. Kirsikkatomaatteihin on tulossa hurja sato.

Kuten myös suippopaprikoihin jos suinkin ehtivät kypsyä. Ensimmäinen syödään ehkä jo ensi viikolla.

Kaunein krassi, 'Alaska Salmon Orange' ryöppyää vanhan puuhellan uunista.

Samettikukka 'Strawbwrry Blonde' on värikäs. Välillä punainen, välillä oranssi ja joskus jopa keltainen. Lämpötila, valo ja kosteus vaikuttavat kukan väriin.

Tiikerililja, se perinteinen versio on yksi suosikkikasveistani. Ei hätkähdä kovaa talvea tai vielä hurjempaa kevättä. Kukkii aina ja ikuisesti.

Tulen oranssi päivänlilja kasvaa tiikerililjan kainalossa. Varjossa väri on punainen.

Saman penkin lohenoranssia sävyä. Tänä vuonna tiikerililjat ovat todella korkeita ja niin on nämä oranssit päivänliljatkin, kukkavarret huitelevat jopa 1,5 metrin korkeudessa.

Melkein sorruin tänään lasta kouluun viedessä uuteen oranssiin. Otin kuitenkin tummanpunaisen siankärsämön vaikka oranssejakin oli Lidlissä myynnissä. Käykäähän katsomassa jos tykkäätte. Oli reilun kokoinen kukkiva (2l astia) taimi.

Edit. Korjattu kärsämön ruukun koko.
 

Vielä jaksaa

Avoimet Puutarhat tulee tänä vuonna hieman harmilliseen aikaan oman puutarhani kannalta. Selkeä pääkukinta on ohi. Onneksi on kärhöt, hortensiat ja syysleimut vaikka syysleimuista osa kärsi huomattaviakin talvivaurioita. Niin ja ruusut, ne kukkivat vielä, onneksi olen älynnyt hankkia remontoivia lajikkeita. Toisaalta hyötykasvipuoli onkin sitten ihan eri asemassa koska satokausi on juuri nyt. Kasvihuoneissa on muutakin kuin taimien rääpäleitä.

Ja sitten on kaksi lännenkimikkiä joista vanhempi alkaa olla hyvän kokoinen pensas. Kukintaa ei ole ihan niin paljon kuin parhaimpina vuosina mutta on kuitenkin. Kukkien tuoksu on hyvä, tyynenä iltana sen huomaa selkeimmin.

Heminukkajäkkärä, tykätty tai vihattu. Minä tykkään juuri tässä kohtaa vaikka valtasikin lehtoimikän allensa. Siirsin imikän rippeet toisaalle ja jätin tämän kokonaan helminukkajäkkärälle.

Happomarjojen rikas ja ihmeellinen maailma. Näissä on näköä koko kasvukauden. Tämä on yksi lempipensaitani. Vihreä mutta uudet versot ovat hauskan kirjavat.

Ensimmäiset punahatut kukkivat. Tämän piti olla lajiketta 'Double Decker' mutta eipä taida olla. On muuten luonnossa todella ärtsyn pinkki ja loistaa kauas.

Luonnollisempaa sävyä tarjoilee huisku-unikko. Kukka on vaatimaton, mutta kun niitä on paljon ja venyvät täyteen mittaansa, on vaatimattomuus muuttunut näyttävyydeksi.

Ja ne ihanat liljat. Tämän(kin) nimi on jossain hyvässä jemmassa. Tai on se tuolla kansion välissä tallessa mutta kun kansio on ollut jonkun aikaa järjestelemättä niin en lähtenyt etsimään tietoa siitä runsaasta määrästä irtolipukkeita joita kansion välissä on. 

Ja ei niin ihanat liljat. Kauneus on katsojan silmissä ja valitettavasti minun silmät eivät näe tätä kauniina. Tajusin sentään istuttaa hieman syrjempään enkä paraatipaikalle. Itse ne olisi ostanut mutta tuli jonkun taimitilauksen kylkiäisinä. Nimeä en halua edes tietää. Mutta jos joku haluaa niin sieltä se löytyy samasta paikasta kuin edellisen kuvan liljan nimi.

Eilen melkein itkeä tirautin kun tajusin puutarhassa tapahtuvan näytelmän juonen. Pääskyset kokoontuivat sähkölangoille jättämään tämän kesän jäähyväisiä. Niitä oli yli 40 lintua parhaimmillaan tuossa langalla ja sen ympäristössä lentelemässä. Narskutus oli mahtavaa kuunneltavaa. Ja mukavasti söivät ötököitä puutarhasta pois. Toivottavasti ovat siellä tänäänkin kunhan ehdin puutarhaan, ensin on ohjelmassa pientä keittiön siivousta.

Ai niin, tervetuloa Avoimiin Puutarhoihin sunnuntaina 7.8.2022 klo 12-17. Tuttuun tapaan myös aitan museo on auki ja sisällä talossa on tarjolla kahvia ja makeita leivonnaisia pientä korvausta vastaan. Jako- ja siementaimia on myynnissä euron kappale ja laitoin myös myyntiin pienen erän Barnhavenilta tilattujen siementen kasvatuksesta tulleita esikoita 3€/kpl. Niiden lajike ja väri on yllätys.

Tässä linkki tapahtumasivuille ja Arvilan sivuille jossa ajo-ohje ja yhteystiedot ja tietysti osoite.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/arvila/