Tuolien välivaiheita

Pientä pinnistystä on vaatinut innostus tuolien verhoilusta kankaan hankinnasta huolimatta. Olen tänä syksynä joutunut olemaan entisöintikurssilta pois muutaman kerran, sekin on omalta osaltaan syönyt motivaatiota.

Tiistaina päätin uskaltaa ryhtyä kankaan silppuamiseen ja ensimmäinen tuoli sai punaisen puvun yllensä.

 Ilman mahtavaa opettajaa tästä ei olisi selvitty. Olen tyytyväinen kurssivalintaani vaikka tämä on kauempana kuin aikaisempi kurssi jolla kävin.

 Tuolista on vielä tekemättä selkänojan tausta sekä laittamatta koristenauhat kaikkiin reunoihin peittämään verhoilunupit. Silti piti tuoda tuoli kotiin ja hiukan jo mallata miltä se näyttää salissa jonne tuolit tulevat kunhan valmistuvat.

 Kuvat hiukan fuskaavat,  kankaan väri on tummemman punainen kuin kuvissa. Opettaja osasi hyvin neuvoa nurkkien teon, tästä tuli täydellinen. Jos haluan, voin vielä muutamalla piilopistolla kiinnittää nurkan kankaat toisiinsa, pakko ei ole. Kuvasta näkee parhaiten kankaan kuvioinnin joka on aavistuksen koholla, varjon puolella on se sävy joka kankaassa oikeasti on.

 Seuraava tuoli olisi ollut tämä, mutta sen hiukan muista poikkeavan näköinen selkänoja häiritsi minua. Niinpä purin selkänojan alkutekijöihinsä ja tein uusiksi. Oli upea tunne huomata osata tehdä selkänoja ilman ohjeita ja vain muutamassa tunnissa. Nyt olen uusittuun selkänojaan tyytyväinen. Ja sain uutta virtaa korjata yhden tuolin istuinosan sillä en ole siihenkään tyytyväinen. Todennäköisesti selviän vain pehmusteiden purulla ja uudelleen rakentamisella, jousitus kelvannee sellaisena kuin on nyt.

Huomenna jos isänpäivän kiireiltä ehdin, verhoilen tämän selkänojasta uusitun tuolin reunanauhaa lukuunottamatta valmiiksi. Nauhan kiinnitykseen en tohdi ryhtyä ennen kuin opettaja on sen minulle opettanut. Kalliita materiaaleja ei ole varaa heittää yhtään hukkaan.

30

Näihin aikoihin marraskuuta on hetki jolloin olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 30 vuotta. Tuo 30 vuotta on mennyt hujauksessa. On saatu yhdessä neljä lasta. Lapsenlapsista on saatu nauttia jo muutaman vuoden ajan. On ollut ylämäkeä ja alamäkeä, ehkä kuitenkin enemmän ylämäkeä ja onnea koska tässä vielä ollaan yhdessä.

 Yllä nuori kihlapari vuodelta 1991. Oi kun sitä olisikin vielä noin hoikka.

 Pidimme pitkän kihla-ajan ja naimisiin menimme vasta vuonna 2000. Silloin olimme kahden lapsen vanhempia. Onnekas tytär ja poika saivat olla morsiustyttönä- ja poikana vanhempiensa häissä.

 Ensimmäisen lapsenlapsen ristiäiset täällä Arvilassa oli ikimuistoinen hetki. Miten paljolla onnella meitä onkaan siunattu.

Pienesti olemme miettineet vain kahdestaan tehtävää matkaa juhlavuoden kunniaksi. Toistaiseksi emme ole raaskineet vaan kesän Latvian reissullekin lähtivät kotona asuvat lapset mukaan. Ja voi olla, että jos ensi vuonna reissaamme ovat lapset taas mukana, ei heitä voi kotiin jättää. Tänään sentään käytiin kahdestaan syömässä. Kun tiedustelin mieheltä aiemmin tällä viikolla mihin hänet vien, oli vastaus Ikeaan lihapullille! No, päädyimme kuitenkin kotikaupunkiin ja kiinalaiseen ravintolaan.

Toivottavasti saamme olle yhdessä vielä pitkään, ainakin toiset 30 vuotta.

Vastustuskyky ja kissat

Huomasin viikko sitten sanomalehdessä artikkelin jossa kerrottiin, että Lahden seudulla tarvitaan henkilöitä vastustuskyky tutkimukseen. Riitti kun omisti lemmikin ja viljeli jotain, myös tietyt perussairaudet auttoivat tutkimukseen pääsyssä. Sairauksia minulla, taas kerran lääkärissä terveeksi todetulla ei ole, mutta kissoja ja viljelykset on.

 Niinpä laitoin viestin annettuun sähköpostiosoitteeseen ja jäin odottamaan yhteydenottoa. Heti kysyttiin ulkoilevatko kissamme ja ulkoilevathan ne. Ja niitä silitellään, niiden kanssa nukutaan ja ne viettävät aikaa sylissä. Meille hyvä, mutta tutkimuksen kannalta huono. Vastustuskykymme on todennäköisesti tämän takia jo valmiiksi parempi ja sen takia en päässyt mukaan tutkimukseen. Tuloksia vääristäisi kissoista tullut vastustuskyky. Ei se mitään, mutta olisihan se ollut kiva päästä mukaan ja saada lisää tietoa omasta terveydestä.

 Kolmen kissan perheenä elomme on sujunut hyvin. Jalo taisi reagoida Aatun lähtöön sillä pissi pari kertaa eteisen matolle. Nyt tilanne on rauhoittunut ja normielo jatkuu.

Kissojen elämä on kylmän sään myötä kääntynyt enemmän sisällä oleiluun ja nukkumiseen. Ovat ihan kuin minä. Talvi vietetään visusti sisällä lämpimässä ja kesä ulkona.