Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.

Koristeomenapuita

Minulla meni kauan ennen kuin hoksasin koristeomenapuut. Ajatella, jos olisin osannut hankkia sellaisen jo 20 vuotta sitten, puutarha saattaisi olla nyt erinäköinen. Parempi on kuitenkin ajatella, että parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kolme puuta olen istuttanut silmäkarkeiksi. Tai no, neljä puuta mutta yksi on jänisten tuhoama "pensas". Pohdin juuri mitä sille pitäisi tehdä. Mennään kuitenkin niihin karkkeihin.

'Hopa' on kasvanut puun mittoihin siitä rimpulasta taimesta joka se oli ostettaessa. Latvus on aika harva, ehkä sitä olisi pitänyt tajuta leikata. En ole leikannut kun olen siinä käsityksessä ettei koristeomenapuita leikkailla. Saa korjata käsitystäni, olen aulis mielipiteen vaihtamiselle tässä kohtaa.

Tässä lähikuvaa kukasta. On se ihana.

'Makamik' kukkii kivimuurilla. Taustalla näkyy 'Hopa'. Ehkä tätäkin vois leikata jotta saa tuuheamman puun.

Viime vuonna hävitin (vai toissavuonna?) arboretumista kukkavuorenpihlajan. Sille kävi sittemmin surkeasti rosariossa ja taimi kuivui. Se kärsi jo pahasti arboretumissa ja osin siksi sai siirtokehoituksen. Jotain kivaa ja kaunista piti saada tilalle. Kuin tilauksesta tuli Prisman alessa vastaan purppuraomenapuu 'Royalty'.

Puu kukkii ensmmäistä kertaa ja voi miten paljon siinä onkaan kukkia. Olen kiertänyt puuta monta kertaa ja nuuhkuttelen kukkia. Oletteko muuten koskaan tuoksuttaneet päärynän kukkia. Tuoksuvat aivan appelsiinihillolta. No, se oli sellainen sivuajatus tähän, mutta jatkan silti vielä vähän päärynällä näin tekstin muodossa. Päärynäpuista kaksi kukki yhtäaikaa, ehkä tänä vuonna saa yhden päärynän tai peräti kaksi. Yhden olen saanut vuosia sitten, joten ehkä on kohtuullista odotella tällä kertaa kahta päärynää.

Ja lähikuvaa 'Royalty':n kukista. Lehdet ovat niin tummat, että kukkia ei meinaa erottaa kauempaa. Sama vika Rahikaisella eli 'Musta Rudolf' koristeomenalla. Kukat ja lehdet ovat niin saman väriset, toisiinsa hukkuvat, että ihastelu tulee suorittaa vain lähikontaktina. Otetaan sitten kuvia kun puu kukkii, nyt siinä on vasta piskuiset nuput.

Seuraava koristeomenapuu saa olla 'Aamurusko'. Olen kuvissa ihastunut sen kerrottuihin kukkiin. Paikkakin on jo olemassa, mutta ei ihan valmiina. Se on oiva tilaisuus tarjoushaukalle joka malttaa odotella saalistaan.

Juhlien jälkeen

 Tänään juhlimme nuorimman lapsemme valmistujaisia. Juhlia, joista olen erityisen onnellinen, että sain mahdollisuuden niiden järjestämiseen. Jos syksyllä olisi käynyt toisin, ei näitä tai mitään juhlia olisi lapsellani ollut. Onneksi elämä on kantanut ja tuleva näyttää valoisalta. Siksikin tuntui niin tärkeältä juhlistaa tätä päivää. Kävin juhlien jälkeen pienellä puutarhakierroksella, kuvat ovat kierrokselta näpsäistyjä.

Istutin pinkki maanpeitettä ison kannon kainaloon. Onko tämä nyt sitten sammalleimua. Opin jostain, että kun laittaa kiven sammalleimun siirretyn juuren päälle, se lähtee paremmin kasvuun. Ainakin tässä kohtaa temppu toimi.

Yläpihan puutarhakalusto on saanut olla lähinnä koristeena, enpä ole ehtinyt istuskella siinä. Kuvan etualan pienet punaiset pallot ovat kartanopionin nuppuja. Pioni kukkii ihan kohta.

Yläpihan istutusalue sai viime kesänä jatkokaistaleen. Siirsin liian varjoon jääneen matalan iiriksen kaistaleen aurinkoiseen reunaan. Se kannatti, ei tässä ole ollut vielä koskaan näin paljoa kukkia. Lajikkeella ei ole nimeä, se on puutarhaystävältä saatu.

Toinenkin nimetön matala iiris on kukassa. Vähän se uhkaa jäädä vieruskavereiden kuten esikkojen jalkoihin vaan jaksaa silti kukkia. Olen varmentanut kannan niin, että tätä kasvaa kolmessa eri paikassa.

Patjarikko on vähän oman tiensä kulkija. Sen piti kasvaa vain tuossa missä näkyy valkoinen nimikyltti mutta eipä kasva vaan levittäytyy kauemmaksi. Kasvustossa on iloisen sekaisin vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Testasin patjarikon kukkia maljakossa. Hyvin kestävät ja ovat kauniita sinisten lemmikkien kanssa.

Vaaleanpunaista lemmikkiä olen kasvattanut siemenestä. Tällä on vähän erilainen kasvutapa kuin vaaleansinisellä kaverillaan. Kasvaa enemmän mättäänä ja on matalampi. Kaunista yhtenäistä pintaa en ole vielä saanut, mutta muutama yksittäinen mätäs on sentään kasvanut. Kylvin keväällä lisää ja kohta voin istuttaa uudet taimet puutarhaan.

Valkoinen kerrottu kaukasianpitkäpalko uhkaa valloittaa koko hortensiapuutarhan. Se on pakko siirtää toiseen kohtaan jossa saa kasvaa vapaasti. Onneksi tilaa ja paikka löytyy melko kivuttomasti ja saan pitää tämän kaunottaren edelleen puutarhassa. Pitkäpalko on levinnyt kahdessa vuodessa yhdestä ainoasta taimesta näin laajaksi matoksi. Tavallinen yksinkertainen valkoinen ja liila ovat kasvaneet paljon hitaammin.

Seuraavaksi menen laittamaan pään tyynyyn, olo on vähän puhki juhlien ja todella kiireisen työviikon jälkeen. Kyllä huomaa kun ei ollut mahdollisuutta pitää päivääkään lomaa ennen suuria juhlia, olo on vähän enemmän kuin väsy. Onneksi on enää 3,5 viikkoa kesälomaan.