Heisiangervot

 Mikä onni, että olen tajunnut istuttaa puutarhaan erilaisia heisiangervojen lajikkeita. Miten kauniita niistä kasvaa ja miten tuovat näköä ja ryhtiä puutarhaan. Lisää saa tulla ja ostoslistalla onkin jokin kiva tumma lajike paikkaan mistä hedelmäpuut kuolevat joka talvi.

Arboretumin 'Mindia' kupariheisiangervot ovat vanhimmat pensaat. Upea näky joka sykähdyttää joka kerta kun ajan pihaan.

Tässä samat Mindiat portin toiselta puolelta nähtynä. Portissa kasvaa kummallakin puolella alppikärhö, ovat vielä nuoret, vasta viime vuonna istutetut. Kukintaa en nähnyt, mutta ehkä ensi vuonna.

Huono ylivalottunut kuva, mutta siitä näkyy saman paikan kolmas kupariheisiangervo, 'Diabolo' vasemmassa reunassa. Sen väritys on tummempi eikä niin kuparinen kuin Mindialla.

Tässä vielä Mindian kukintoja lähempää. Olen saanut Mindiasta pari siementaimea, lisääkin saisi tulla.

Purppuraheisiangervo 'Andre' on tuotu muutama vuosi sitten Virosta. Samaa lajiketta saa Suomestakin. Se jaksaa kukkia joka vuosi täysillä. Leikkaan pensaita hyvin vähän, vain joitain kulkuväylille lakoavia oksia typistän. Yleensä pysyvät pystyssä todella hyvin.

Upea purppuraheisiangervo 'Midnight' on vaikea kuvattava, koska sen lehdet ovat lähes yön mustat. Tämä jää edellisten kuvien pensaita pienemmäksi. Luulen, että se on saavuttanut jo täyden kokonsa.

Tässä vielä kukinta 'Midnight' pensaalta. Kukinnot ovat aavistuksen vaaleanpunaiset kun Mindialla ne ovat lähes valkoiset.

Kasvihuoneen jättivikiven kupeessa kasvaa sitten vähän toisenlaista väriä. Heisiangervo 'Jefam' eli Amber Jubilee on sekin melko kompaktin kokoinen pensas. Väri vaihtuu vuodenajan mukaan ja pensas on todellakin upean värinen vaikka se ei välity kuvasta kovin hyvin.

Tässä kukinto ei ole pääasia vaan lehdet. Lähikuvassa näkyy muutama kukka ja lehtien kaunista vaihtelevaa väritystä. 

Uusimman pensaan jätin kuvaamatta, sillä se on vielä minipieni enkä muista sen nimeä, pitää kaivaa muistiinpanoja. Jätin myös laittamatta kuvat niistä polvenkorkuisista pensaista joiden kasvua odottelen, tällä hetkellä niissä ei ole mitään nähtävää.

Varjoliljoja

 Kiitos kaikille meillä vierailleille. Oli uusia vieraita ja vanhoja tuttuja, kaikkiaan lähes 300 kävijää. Sää ei suosinut, mutta puutarhaväki on sitkeää ja osaa pukeutua oikein.

Avoimien jälkeen olen tehnyt puutarhassa vain kevyitä hommia, katkonut kukkineiden perennojen varsia, nyppinyt kukkineita pioneja pois ja muuta sellaista kevyttä. Pari uutta ideaa muhii ja arboretumin vanhin perenna-alue tulee muuttumaan vähän eli kaivan sieltä osan kasveista pois ja teen tilaa niille jotka haluan säilyttää.

Mennään kuitenkin itse asiaan, varjoliljoihin. Osa on vielä nupuillaan, marhanliljat aloittelevat, niistä voi tehdä oman postauksensa. Tämä suosikkini pääsi ensimmäisiin kuviin. Uskomattoman upeaksi kasvustoksi levinnyt marhanliljan ja varjoliljan risteymä jota kutsun vadelmasorbetiksi.

Tässä vielä lähikuvaa sen väristä jota on vaikea kuvailla.

Sopii yhteen myös pionin kanssa. Pionin olen hankkinut vuoripuonin nimellä ja sen piti olla tummanpunainen kerrottu. Siirsin pionin pari vuotta sitten ja olen sydän kurkussa pelännyt sen häviämistä. Tänä vuonna suvaitsi jo kukkia.

Tässäkin loistava, sattumalta tullut yhdistelmä varjoliljaa ja tummanpunaista pionia.

Sama varjolilja kuin edellisessäkin kuvassa. Nimetön kaunotar jonka terälehdet ovat melko täysin pilkuttuneet.

Valkoisia varjoliljoja löytyy muutama yksilö. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta olen sitä mieltä, että jossain kohtaa varjoliljan sipuli jakaantuu ja alkuperäinen sipuli kuolee. Siinä kohtaa kukinta on heikkoa kunnes sivusipulit ovat kasvaneet ja kukkivat hyvin. Kaivoin nimittän yhden valkoisen ylös ja sieltä löytyikin kuusi pienempää sipulia vieri vieressä. Olin ihmetellyt miksi ei enää kuki hyvin.

Tässä vaaleanpunainen kaunotar joka on haettu erään vanhemman rouvan puutarhasta edellisen valkoisen kanssa. Tällä pilkut jäävät kukan terälehden tyveen. Pitää muistaa kuvan myös täysin pilkuton varjolilja, se on meidän oman kylän alkuperäisiä kasveja.

Viimeisenä hyvin vaalea pilkullinen varjolilja. Tätä kasvaa useammassakin paikassa, tämä taitaa olla niiden siementaimi. Taustalla näkyy miten iiris 'Red Masterpiece' kukkii edelleen, se aloitti muutama viikko sitten kesäkuussa. Viileät kesäsäät ovat myös hyvä asia jos ajatellaan sitä kukinnan pituuden kannalta.

Säätiedote näyttää lupaavalta, lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin tiedossa.

Tervetuloa Avoimet Puutarhat-tapahtumaan su 6.7.2025 klo 12-17

 Arvila on taas kerran auki sunnuntaina 6.7. Avoimet puutarhat- tapahtumassa klo 12-17. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita. Aitan museo on auki tapahtuman ajan, sinne, eikä puutarhaan ole pääsymaksua.

Päärakennuksessa voi nauttia kupin kahvia ja leivonnaisia pikkurahalla. Tarjolla mm. vadelmapiirakkaa Arvilan keltaisista vadelmista (tämä loppuu kesken joka vuosi).

Myynnissä oman puutarhan siemen- ja jakotaimia, kaikki taimet 2 € purkki. 

Opastus Ruuhijärventieltä Hevossuontielle ja sieltä pihaan. Pysäköinninohjaus.

Osoite on Hevossuontie 20, 15580 Ruuhijärvi. Olemme nykyisin osa Lahden kaupunkia. Lahden suunnasta tullessa aja VT 12 Nastolaan  ja sieltä Pajulahden urheiluopiston ohi Ruuhijärvelle.

Tervetuloa!

Ennen ja jälkeen

Navetan kivimuuri sai vuosi sitten jatkopalan. Idea ei ollut omani vaan miehen. Samalla työalue rajautui paremmin arboretumista mikä helpottaa työalueella liikkumista. Kivien yli ei parane ajella traktorilla.

Ensin kärräsin kompostien sisältöä suoraan nurmikon päälle. Sitten peitin alueen mustalla kankaalla ja jätin hautumaan.
 

En malttanut odottaa tähän vuoteen vaan loppukesästä otin kankaat pois ja muokkasin maan. Keskelle tuli oikopolku kivistä.

Istutin taimia samantein, uusi ostettuja on oman puutarhan siirtotaimia. Nyt näyttää jo näin rehevältä.

Ihanan värinen ritarinkannus on siirretty omasta puutarhasta. Lajikenimeä tälle ei ole, olen ostanut sen vaaleanpunaisena ritarinkannuksena.

Viime kesänä aloitin myös kasvimana reunustan uudistamisen. Kaikki räsymatot lähtivät ja laitoin reunaan kankaan. Mustan muovin alle jätettiin maatumaan nurmikko ja rikkaruohot. Penkereen reunana hain kiviä kivilouhimoltani.

Eilen otin muovin pois. Kanttasin reunan uudestaan. Kulkuväylälle hain tukevat kivet sillä tuosta kuljetaan kottikärryillä. Alimman kiven eteen jos löydän oikein littanan suuren kiven niin olis hyvä juttu, ei tulisi liian jyrkkää pomppua kottikärryille. Tähän on tarkoitus tulla vuorotellen riviin pioneja ja päivänliljaa. Ensimmäiset taimet on istutettu. Pioneja 'Sorbet' ja nimetön taimi Ruusumäen-puutarhasta Asikkalasta. Päivänliljat ovat saksalaisesta, niiden värin paikkansapitävyydelle en anna kovin suurta arvoa. Loput päivänliljat ostan Tommolan tilalta, sieltä olen saanut sitä mitä pitääkin. 

Myös yläpihan jatkopalalla tapahtuu, siitä lisää myöhemmin.

Ruuhijärvi ja muita vaaleanpunaisia ruusuja

Juhannusruusu jätti kukinnan väliin tänä vuonna. Siirsin molemmat pensaat pari vuotta sitten joten suurta kukintaa ei olisi ollut muutoinkaan luvassa. Muissa ruusuissa kukkia on tulossa vaikka vähemmän kuin aikaisemmin. Se taas johtuu siitä, että hävitin keväällä suviruusun, yhden punalehtiruusun ja kaksi rugosaa, 'Pohjolan Kuningatar'  ja 'Snow Pavement' ruusut. Yksi puistoruusu otti ja kuoli ihan itsestään. Siitä olen iloinen, että kaikki neljä Austin-ruusua ovat hengissä ja tekevät nuppuja.

'Ruuhijärvi' on lempiruusujani eikä siksi, että se on virallinen löytöruusu täältä Ruuhijärven kylästä jossa asumme. Pensas on mukavan tiheä eikä se kaljuunnu alhaalta kuten juhannusruusu tekee vaikka samaa sukua ovatkin.

Kukkia tulee yleensä paljon ja ne ovat täydellisiä pieniä ruusunkukkia.

Nuppuisena kukka on pieni pyöreä pallo joka keriytyy auki kukkiakseen. Rakastan, en voi muuta sanoa.

Viime kesänä hävitin toisen punalehtiruusun ja istutin tilalle päärynäpuun. Keväällä lähti toinen punalehtiruusu. Yksi on vielä kasvamassa saunan kulmalla, se saa jäädä kunhan siirrän sitä hiukan. Sen sijaan kerrottu punalehtiruusu 'Nova' saa jäädä, tykkään tästä enemmän kuin tavallisesta punalehtiruususta. Ruusu kasvaa rosariossa ja on siellä tällä hetkellä pääroolissa.

Tässä lähemmin Novan kukkia.

Rosariossa kasvaa myös Teresanruusu. Sekin on lemppareitani. Ruusu kasvoi ennen arboretumissa mutta paremmin se viihtyy täällä. Tänä vuonna kukkia on runsaasti.

Rosa rugosa 'Ilo' tuottaa paljon iloa kasvihuoneen kulmalla. Pensas on valtavan kokoinen, nuppuja on kukkimatta paljon. Pensas on istutetu omaan kivikaukaloonsa ja toistaiseksi se on pysynyt aloillaan eikä ole levinnyt perennojen puolelle. Iso kasvi pensaan vieressä on väinönputki. Sekin on tänä vuonna ennätyskorkea.

Kuvaamatta jäi Tornionlaaksonruusu, sekin kukkii juuri nyt. 'Paimio' kukki heikosti, samoin 'Tove Jansson'. Ihana 'Tähtitorninkatu' on vasta tulossa kukkaan, siitä kuvia kunhan kukinta on alkanut.

Pioneja ja muuta puutarhaelämää

 Ensimmäiset pionit ovat jo lopetelleet kukintaansa, toiset vasta aloittelevat. Tykkään pioneista senkin takia, että niiden kausi on pitkä, toukokuun lopulta heinäkuun alkuun. Tänä vuonna tosin kukinta voi venyä pidemmällekin, heinäkuun puoleenväliin asti. Pääkukintaa toivon 6.7. sunnuntaille jolloin osallistumme taas Avoimiin puutarhoihin. 

Ostin Hiidenkiven puutarhan Minnalta pari vuotta sitten juhannuspionin taimen. Tänä vuonna taimi kukki ensimmäistä kertaa. Ihan juhannukseen kukinta ei osunut, vaan se oli kesäkuun puolenvälin tienoilla. Kukat ovat kyllä kauniit, tiheät pallomaiset. Muutoin pionin olemus on melko vaatimaton ja siinä ehkä piilee osa sen salaisuutta. 

Tarhapioni 'Rosea Plena' on ostettu Lahden siirtolapuutarhan avoimien ovien taimimyynnistä. Ostin tämän täysin sokkona, kukasta saatikka edes sen väristä ei ollut mitään tietoa. Hyvin kävi sillä tätä minulla ei ollut ennestään. 

Amurinpionin paeonia obovata herkät kukat jaksavat ihastuttaa. Kukat eivät avaudu koskaan enempää vaan jäävät ikäänkuin puolittain nupulle. Minulla on näitä kaksi taimea, kumpikin kasvaa aika syvässä varjossa hortensiaputarhassa. 

Ilokseni amurinpioni tekee runsaasti siemeniä. Olen kylvänyt niitä pionin ympäristään ja nyt esiin on tullut kaksi tällaista pientä siementaimea. Voisivatkohan oikeasti olla amurinpionin siementaimia? Ainakin lehti on kovin samanlainen kuin emokasvilla. Kuvan vaaleat juuripallurat kuuluvat pystykiurunkannukselle. palluroita nousee vuosittain esiin kukinnan jälkeen ja painelen niitä sitten takaisin maahan tai istutan uusiin paikkoihin.

Pioni 'Pink Hawaiian Coral' ei jätä kylmäksi ketään. Ärtsy väri mutta tykkään hurjan paljon. Näitä olen laittanut arboretumiin useamman taimen. 

Tässä yhden taimen kukintaa. Taimella on viruksen seurauksena kirjavat lehdet joka vuosi. Virus ei ole levinnyt muihin taimiin joten olen antanut tämän kasvaa erikoisuutena muiden keskellä. Olen harkinnut sen siirtämistä omaan yksinäisyyteensä jotta kirjavat lehdet tulisivat paremmin esiin.

Amerikan siemenistä kasvanut nimetön pioni on kaunis sekin. Värissä on jotain herkkää.

Vielä herkempää oli se hetki, kun sain Einon syliini ja kissa rentoutui siinä hellittäväksi. Ajatella, että alle vuodessa on päästy tähän luottamukseen. Sinnikäs työ kissan kesyttämiseksi tuottaa tulosta. Einon ehdoilla on menty eikä kissaa ole pakotettu mihinkään. Onneksi katti on perso herkuille, niillä on helppo opettaa käsittelyä kuten esimerkiksi punkin poistamista.

Kolmas lottovoitto

Täällä poksahtelee lisää iiriksiä kukkaan, vanhoja ja uusia. Harmillisesti katkaisin yhdestä uudesta varren kun kitkin penkkiä, siirtää yllätystä vuodella eteenpäin. Ja vielä harmillisemmin meillä sataa joka päivä ja koko ajan. Viikossa on ollut vain 1-2 puutarhapäivää ja kun muutakin elämää on, on aika puutarhassa näillä sademäärillä kovin niukkaa. 

Aikamoinen lottovoitto tämäkin saksalaisen kaupan vaaleanpunainen iiris. Yritin hakea nimeä myös tälle iirikselle ja lähinnä tämä muistuttaa lajiketta 'Hissy Fit'. Iiris kasvaa samassa penkillä kuin edellisen postauksen Apassisoturi. Ovat selkeästi erilaiset vaikka ensin luulin, että ovat samaa lajiketta. On tämäkin kaunis kuin mikä eikä haittaa olleenkaan ettei ole vaaleanpunainen.

Mätäskurjenmiekka iris graminea tulee kukkaan joka vuosi vähän kuin yllättäen. Kukkavarsi nousee salaa lehtien keskeltä ja on kukassa yhdessä hetkessä. Rivistöön on istutettu kurjenmiekan väleihin omien keijuangervojen siementaimia. Ne näyttivät keväällä täysin kuolleilta, mutta yllättivät ja olivatkin hengissä. Tässä kohtaa puutarhaa on jäykkä savimaa missä eivät kaikki kasvit viihdy ja koka kevät vähän jännitän onko tullut talvivaurioita.

En muista kukkiko tämä Päivölästä ostettu iiris viime kesänä. Sen nimikyltissä lukee vaalea, tiheäkasvuinen. No on se niitä molempia ominaisuuksia. Kukkia on tulossa paljon ja kukat muistuttavat kovasti 'Ellenida' iiristä joka on niitä aikaisin kukkivia iiriksiä jotka ovat kukintansa jo kukkineet. Kaunis on mutta ehkä vähän valju minun makuuni.

Harvoina hyvinä puutarhapäivinä sain aloitettua arboretumin yhden alueen uudistamista. Ei ole tulossa suurta uudistusta. Kitkin paljon peltovalvattia pois (ei sitä ikinä saa kokonaan pois) ja siirsin maksaruohot parempaan paikkaan. Tilalle tuli luumulehdosta ylimääräistä syysleimua. Värejä en muista, en nimikoinut taimia, taimet on kaivettu luumulehdosta jo viime kesänä ja ne talvehtivat purkeissa. Värillä ei ole tässä kohtaa väliä, kaikkea löytyy jo ennestään. Taustalla kukkii ihana syreeni jonka olen ostanut nuokkusyyreninä. ja sen taustalla, oikealla puolella näkyy ruusuorapihlajan punaa joka hehkuu kauas.

Monen kasvin kasvu on niin rehevää tänä vuonna ettei rikoille jää tilaa. Valkohanhikki kukkii parhaillaan ja sen vieressä verikurjenpolvi. Kasvit ovat niin korkeita, että osa kivimuurista peittyy mitä ei yleensä tapahdu.

Myös hortensiapuutarhassa on rehevää. Oikeastaan liiankin, kaikki kasvit ovat toisissaan kiinni ja osa jopa hiukan pinteessä. Mitään ei tee mieli karsia pois, ensi kesä voi olla taas se kuiva kesä jolloin kaikki kasvaa hillitymmin. Yläpuutarha on vielä kanttaamatta, teen sen vasta ensi viikolla niin ei ehdi kasvaa heti umpaan, sitäkin kun on liikkeellä näillä sateilla.

 Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa pitkä, kuuden ja puolen viikon kesäloma. Tulee tarpeseen, on ollut melko rankka vuosi ja kevät.

Kuparia puutarhaan

 Olen pitkään miettinyt miten estää kotiloiden kulkua kasvimaalla. Eivät ne siellä ole paha ongelma, mutta yksikin kotilo salaatinlehdessä on yököttävää. Sama koskee etanoita. Kupari kuulemma estää kotiloiden ja etanoiden kulkua, sähköä johtavana nilviäiset eivät halua koskea kupariin. 

Niinpä ostin edullista kupariteippiä saksalaisesta kaupasta keväällä ja lisäksi kuparisotkua joka on eräänlaista kudottua kupariverkkoa. Jälkikäteen harmittelin etten ostanut verkkoa enempää, sitä olisi voinut laittaa vaikka jokaisen herkän kasvin kuten kärhön juurelle.

Verkon laitoin toisen betonirenkaan ympärille. Se ei ihan riittänyt koko renkaaseen, mutta jatkoin teipillä noin kymmenen sentin pätkän. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Juurella on käärmeenlaukkaa.

Kupariteippiä laitoin lavakaulusten ympärille. Ihan en ole varma toimiiko, en testannut elävällä etanalla.

Kasvihuoneen oven alle tuli myös kupariteippiä. Ovi ei tule täysin kiinni laattoihin joten se riski on, että joku nilviäinen hiipii oven alitse yön pimeinä ja kosteina tunteina. Nostin teipin sivuilta koko harkon korkeudelle. Taklataan kaikki mahdolliset tunkeilijat myös silloin kun ovi on auki.

Teippiä riitti juuri sopivasti toisen betonirenkaan ympärille. Siinä kasvaa tänä vuonna daaliat, ne jos mitkä ovat nilviäisten herkkua. Toivottavasti teippi estää kutsumattomien vieraiden invaasiot. Taustalla näkyy kaaliteltta jonka suojassa kaalit saavat kasvaa rauhassa kaaliperhosilta ja etanoilta.

Kuvan alareunan musta muovi saa lähteä kunhan lomani alkaa, siihen tulee koko kasvimaan pituudelta uusi istutusalue. Kasvimaan reuna pysyy siistinä, saan lisää kantattavaa mutta samalla nurmikon leikkaajan elämä helpottuu.