Terveisiä Oivalta

 Hei pitkästä aikaa. Palvelija onkin antanut mulle ihan liian vähän palstatilaa blogissa. Olen kuitenkin  aika komea ja kuvauksellinen ja osaan jutella paljon, yleensä mulla on paljon asiaa.

Te vissiin jo tiedätte, että meille muutti tollanen punainen rääpäle joka sai nimekseen Eino. Oiva on kyllä paljon komeampi nimi. On vaikea asettua kunnon muotokuvaan, kun rääpäle tunkee jokaisen kuvaan mukaan. On se ihan ok vaikka ensin protestoin pissaamalla sänkyyn ja eteisen matolle. Vähän siitä tuli nuhteita kun kuulemma sylipaikka on edelleen olemassa ja lellikki on Oiva. En sitten saanut nukkua sängyssä pariin viikkoon ja otin opikseni.

Nyt kun maahan tuli sitä valkoista ja märkää, olen chillaillut enemmän sohvalla. Se sopii mun muodoille ja jotenkin myyrätkin ovat kaikonneet. Sanovat Jalon syöneen ne kaikki ,mutta en usko. Yksi yö vintillä rapisteli hiiri ja olisin ihan varmasti saanut sen kiinni jos mut olisi laskettu vintille.

Välillä pidetään Jalon kanssa kokousta sohvalla, mietitään tulevan myyräkauden suunnitelmaa. Yhtään ei suunnitella mitään rääpäleen pään menoksi, vaikka se onkin ravintoketjun alapäässä. Me ollaan kingit.

Viime päivinä Eino on tullut kovasti kainaloon. No mä olen hyvä isoveli ja annan sen olla. Palvelijan mielestä mä olen paras Einon kesyttäjä, se kun on vielä vähän arka umpelo. Oon mä opettanut sitä myös painimaan ja kerjäämään herkkuja. Ihan parasta herkkuilmettä mä en ole sille näyttänyt, saan siten ite enemmän. 

Mutta nyt mulla on asiaa palvelijalle, olis mun iltapalan aika. Pitäkäähän mieli korkealla, uusi kevät on ihan kohta.

Puutarhan lempityökalut

 Jossain tämän vuoden haasteessa mainitsin lempityökaluistani. Sen jälkeen Minna Hiidenkiven puutarhassa- blogista keksi, että voisin esitellä kaikki lempityökaluni. Aihe on pyörinyt mielessä pitkään ja nyt puutarhatöiden käydessä talvilepoon, oli hyvä tarttua aiheeseen.

Sen pidemmittä puheitta, tässä lempityökalujani.

Vasemmalta oikealle: rautaharava, hara, talikko, lapio, musta harava ja oranssi harava. kahdesta ensimmäisestä seuraavan kuvan alla lisää, käsitellään neljä muuta. Talikko on paras talon talikoista. Merkkiä en tiedä. Juuri sopiva minun käteeni korkeudeltaan ja muotoilultaan. 

Lapioni ansaitsisi ihan oman postauksen. Olen hankkinut sen täällä asumisen alkuvuosina. Lapiota on välillä hitsattu ja se pitäisi tehdä taas. En vain pysty luopumaan siitä. Pituus on täydellinen ja terän muoto juuri sopivan vähän kaareva. Lapio on myös yllättävän kevyt käsitellä eikä toista yhtä hyvää ole tullut vastaan.

Muoviharavat ovat suomalaista laatua. Oranssi on ikivanha, siitä on pari piikkiä poikki. Siksi ostin mustan pari vuotta sitten. Tykkään kun haravan piikki joustaa haravoitaessa mutta joustavuutta ei saa olla liikaa. Lapa on sopivan leveä, ei liikaa eikä liian vähän.

Sitten kaksi työkalua jotka saa haudata kanssani. Molemmat taisivat tulla edellisen talon mukana. Rautaharavaan on kerran vaihdettu varsi, mutta vaadin sen olevan vanha varsi. Näin tapahtui. Harava on mukavan siro ja senkin haravaosassa on juuri täydellinen kaarevuus minun käyttööni. Pieni hara on ahkerassa käytössä etenkin kasvimaalla ja kivituhkakäytävillä. Mies teroittaa terän säännöllisesti. Tämän puuvarsi on alkuperäinen, huomatkaa ekasta kuvasta sen ergonominen muotoilu. Tuollaista ei saa aikaan kuin vuosien käytöllä.

Pienet tykalut ovat tärkeitä nekin. Tässä eniten käyttämäni vasemmalta oikealle. Kunnon oksasaha, sitä tarvitaan aina. Oksasaksia löytyy useita, niissä minulla ei ole suosikkia, käytän kaikkia tasaisesti periaatteella mitkä ensin sattuu käteen. Mummon vanha viininpunakahvainen sieniveitsi on käytössä viikoittain. Sillä viilletään muovisäkit auki, katkotaan narut ja tehdään kaikki muu sellainen työ. Kitmimistä kaksi pitkää on tärkeimmät, vaikka olisi kuvaan voinut ottaa myös kaviokoukun. Kaksiteräinen kitkin on Elsan lempipuodista, yksiteräisen ostopaikkaa en muista. Muovisia pieniä istutuslapioita minulla on useampia, yleensä käytän tätä mustaa. 

Lisäksi kuvasta puuttuu voimasakset, nekin tulivat edellisen talon mukana. Ihan parhaat käytössä järempiä oksa katkoessa, sellaisia joihin ei kuitenkaan tarvita sahaa.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä minun kottikärryni. Kevyet ja pienet. Lavan muhkuroista voi päätellä, että ahkerassa käytössä ovat. Voisin sanoa, että päivittäin. Rengas on vaihdettu alun ilmatäytteisestä umpikumiseksi, minulla taisi mennä renkaita aluksi yksi per vuosi. Näitä käytän kunnes ovat puhki.

Haastan kaikki puutarhabloggaajat mukaan esittelemään omat lempityökalunsa.

Kirjontaa ja verhoilua

 Olen alusta alkaen miettinyt, että haluan isännänhuoneeseen oviverhon. Kun makuuhuoneen remontti valmistui, päätin, että huoneeseen tulee oviverho. Kumpikaan verhoista ei ole valmis, mutta kangas on hankittu. Päätin aloittaa makuuhuoneen verhosta. Verhokangas on sinistä villasekoitetta, oikeasti huonekalukangasta. Meillä Lahdessa on huonekalutehtaan tehtaanmyymälä josta sai nyt muuton alla edullisesti kangasta. Ikkunaverhotkin ovat vielä hankkimatta, en ole raaskinut ostaa neljää pellavaverhoa, ovat melko kalliita.

Mietin verhon reunaan jugend-kuviota, mutta sellainen oli jotenkin liian haastava. Sitten päätin piirtää jotain ihan omasta päästä.

Tässä suunnitelma josta aloitin, eli verhon alakulma.

Ja sama kuva verhokankaalle kirjottuna. Kuvassa kangas näyttää harmaalta, mutta se on oikeasti aika sama sininen kuin seinässä. Punainen harsinlanka on reunan merkki, siitä kangas menee taitteelle ja kirjailun nurja puoli jää taitteen alle piiloon. Kirjottavaa on vielä siis koko verhon verran mutta eipä tällä ole kiirettä, tulee lähinnä koristeeksi. Lanka on villalankaa, neulottavaksi tarkoitettu, ei mitään kirjontalankaa joka olisi ollut liian paksua.

Makuuhuoneen kampauspöydän tuolin istuinkangas oli auttamattomasti väärän värinen siniseen huoneeseen. Niinpä se sai uuden kankaan.

Kirjailua tuli tähänkin. Kuvio on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Kangas on sekin samaisesta tehtaanmyymälästä, villasekoitetta tuttuun tyyliini. Reunaan tulee vielä koristenastat ja joku kaunis hapsunauha jos vain löydän sopivan. Vaikka tulin kirjailu on jugendia, on tuoli itsessään enemmän kertaustyylinen tai uusrenessanssia.

Puutarhaillat ovat vaihtuneet palapeleihin, kirjoihin ja käsitöihin. Kävin viikonloppuna messuilla jossa oli samassa ilmaisen kirjan päivä. Mukaani lähti kaksi kassillista kirjoja joten nyt on lukemista koko talveksi ja mukavasti täytettä kirjahyllyn tyhjille hyllyille.