Puita ja muita puutarhan ihmeitä

Puutarhan yhdellä luumupuulla on hauska tarina. Ostin puun jokunen vuosi sitten keväällä Lahden puutarhaseuran järjestämästä taimimyynnistä, pieni taimi oli juurivesa toisen puutarhaharrastajan pihasta. En päässyt heti istuttamaan puuta vaan se eli ruukussa hyvän tovin. Jossain kohtaa totesin luumupuun heittäneen henkensä ja heivasin sen kompostiin.

Ja viikkoja myöhemmin ihmettelin mikä niin kovin vihertää kompostissa. Voi hyvänen aika, sehän oli luumupuuni. Kiireellä kaivoin puun pois kompostista ja istutin sen luumulehdon alueelle, tietysti.

 Luumupuun lajikkeesta ei ole tietoa, se kuitenkin teki viime kesänä ensimmäiset luumut ja niiden perusteella epäilen puun olevan 'Victoria' tai ainakin hyvin lähellä sitä. Luumut olivat parhaimpia mitä olen koskaan maistanut. Mielestäni luumupuu on saavuttanut maksimikorkeutensa, se on nyt ehkä 2,5 metriä korkea. Syksyllä jouduin leikkaamaan sen tikkaiden avulla. Luumujen keräämisen helpottamiseksi en haluaisi siitä liian korkeaa.

 Kirsikkapuiden ja savimaan kanssa eläminen on jännittävää. 'Sikkolan kuulasmarja' on sinnitellyt hienosti vaikka tekeekin heikosti kirsikkaa. Viime syksynä leikkasin sitä reilulla kädellä, toivottavasti auttoi sadon kasvattamisessa. Luumulehdon toinen kirsikkapuu on 'Latvian matala', sitä voin suositella kaikille, pienikokoinen puu ja tekee nuorena kirsikkaa ja runsaasti.

 Ilmasipuli on nauttinut leudosta talvesta, varataimien pankki ei ole tainnut kärsi mitään hävikkiä.

 Iines oli tarkkana mukana kuvaamassa. Kivimuurin päältä on hyvä tähystää ettei pihaan tule tunkeutujia kuten vaikka vieraita kissoja. Tai sitten mielessä on heinikossa vilistävät myyrät.

 Viime kevät vei minulta köynnöspinaatin. Sain onnekseni lahjaksi uuden taimen ja se näyttäisi olevan hengissä. Tämä kasvaa nyt eri paikassa kuin menehtynyt pinaatti, ihan varmuuden vuoksi. Menehtynyt köynnöspinaatti ehti kasvaa monta vuotta paikallaan ja oli joka vuosi erittäin komea, onkin täysi mysteeri mikä sen vei viime keväänä.

 Raparperi ei ole huomannut että hei, nyt on vielä helmikuu vaan yrittää puskea alkujaan maan pinnalle. Tälle voisi laittaa taas kuvun, se aikaistutti satoa viime vuonna.

 Talon edustan penkistä löytyi rohkea pieni kevätesikko. Siellä kurkistelee nuppu aikaisemmin kuin koskaan ennen.

 Arboretumissa on mukavan kuivaa kiitos viime päivien sateettomuuden ja kovan tuulen. Täällä on tuullut niin kovaa, että jokunen verkko oli lähtenyt pois paikoiltaan kiinnityshakasista huolimatta. Maa kun ei ole kunnolla jäässä niin verkot ovat aika heppoisia myrskytuulessa.

Viime kesänä hankituista kolmesta jouluruususta kaksi on hengissä ja toinen niistä aikoo kukkia. Todellinen ihme sillä jouluruusut eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani.

Pihalla kävellessä tunsin eläväni enemmän huhtikuuta kuin helmikuuta. 

Yhdenlainen ihme sekin, talvi joka jää takuulla mieleen muustakin kuin koronasta.

Pionihuumaa helmikuussa

Lahteen avattiin helmikuussa uusi rautakauppa viime vuonna lopettaneen Terran tiloihin. Mies ehdotti lauantaina kauppareissun oheen uuteen liikkeeseen tutustumista. Ja minähän tietysti lähdin, etenkin kun pieni remonttikuume hivelee aina näin keväisin.

Liikkeen sisäänkäynnistä askeleet suuntautuivat heti puutarhaosastolle. Viis remonttitarvikkeista. Puutarhaosastolle oli laitettu myyntiin daalioitten, liljojen ja pionien juurakoita. 

Ja voitte arvata kuinka siinä kävi.

 Pakkohan minun oli ostaa nämä pionit, kaksi pussia kutakin sillä olivat vielä tarjouksessa neljä kolmen hinnalla. Toisaalta ajattelin ettei ole mitään järkeä ostaa helmikuussa sillä mihin minä nämä laitan. Toisaalta ajattelin etten saa mistään juuri näitä pioneja jatkossa vitosella kappale. Niinpä laadin pikaisen suunnitelman pionien hengissä pitämiseksi kunnes saan istutettua ne maahan.

 Kotona laitoin pionit kolmen litran ruukkuihin. Multana jouduin käyttämään kasvupussin multaa kun muuta ei ollut. Multa osoittautui varsin kelvolliseksi. En ole ennen käyttänyt kasvupusseja vaan kun niitä tuli viime syksynä vastaan lähes ilmaiseksi niin ostin muutaman kokeeksi. Yksi pieni pussi riitti neljään ruukkuun.

Ruukut laitoin lasikuistille jossa on niille sopivan valoisaa. Lasikuisti on lisäksi aina vähän lämpimämpi kuin ulkoilma. Ensi viikolle on luvattu yöpakkasia mutta voin nostaa nämä yöksi sisälle ja taas päiväksi kuistille jos pakkasta on erityisen paljon. Muuten pärjäävät lasikuistilla toukokuulle saakka. Mietin toista vaihtoehtoa eli purkkien kaivamista kasvihuoneen multaan. Kumpaa sinä pitäisit parempana ratkaisuna?

Vettynyttä

Sunnuntaina kiertelin puutarhassa ja tarkistelin suojaverkkojen olevan paikoillaan. Kurkistelin perennapenkkeihin ja tiirailin joko näkyy piippoja. Kävelin varovasti vettyneellä nurmikolla, väistelin liukasta jäätä ja löysin pähkinäpensaasta norkon.

 Siinä se on, pähkinäpensaan hedekukinto. Viime vuoteen verrattuna kukinto on noin kuukauden etuajassa. Emikukintoa en vielä löytänyt, se ilmestynee hiukan myöhemmin.

 Aitan takana on kunnon vesilätäkkö. Tuohon pitäisi tehdä salaojitus joka johtaisi veden pois.

 Lumikellojen piippoja näkyvissä, enpä muista että niitä olisi ennen ollut jo helmikuun puolivälissä.

 Tuleva alppiruusumaa ja sen ensimmäiset alppiruusut. Kaikki hienosti hengissä. Mietin pitäisikö nuo suojata jäniksiltä, syövätkö alppiruusuja? Varjostaa en aio sillä tämä on testi johon ostin edulliset poistomyyntitaimet. Paikan havukasvien, katajien ja mäntyjen pitäisi suojata nämä kevätauringolta.

 Arboretumin kivipuro ja kivikaivanto toimii, vesi kerääntyy sinne minne kuuluukin. Outo on talvi, kaivanto on ollut lokakuusta alkaen  täynnä vettä. Yleensä siinä on näin paljon vettä keväällä kun lumet sulaa ja syksyn sateissa. Tuleva alppiruusumaa on noiden kuvan havujen takana.

 Kuva pihatien yli jossa näkyy arboretumin molemmat alueet. Vasemmalla ykkösvaihe ja oikealla kakkosvaihe. Tämä kuvakulma on ollut vähän kuvattuna, ihan hauska katsoa itsekin näkymää jonka pihaan tulija näkee ensimmäiseksi. Ja ajatelkaa, helmikuu ja täällä Lahdessa vihreä nurmikko. Kierroksellani kitkin jopa rikkoja pois yhdestä penkistä.

Kasvimaalla jalka on heti mudassa, kompostille mennessä pitää käyttää eri reittejä jotta ei tallo nurmikkoa pilalle. Kasvihuoneen viiniköynnöstä en suojannut tänä talvena ja nyt näyttää siltä ettei tarvitse, maaliskuuhun saakka näyttäisi jatkuva ikuisen marraskuun sää.

Pieniä laskutoimituksia

Sain aamulla inspiraation koota siistiksi nipuksi viime syksynä istutettujen kukkasipuleiden nimilappuset. Teen lappusten kylkiin reiät ja sidon niput narulla yhteen vuosittain. Samalla kävin läpi aikaisempien vuosien istutuksia ja tein pieniä laskutoimituksia. Olen kerännyt nimilappuset vuodesta 2015 järjestelmällisesti talteen.

 Idänsinililjoja eli scilloja olen istuttanut viidessä vuodessa 186 kappaletta. Jos olisivat kaikki yhdessä paikassa, niin kasassa olisi jo pieni scillameri. Scillat on kuitenkin istutettu eri paikkoihin puutarhassa jotta niistä ajan kanssa muodostuisi isoja alueita useampaan kohtaan. Syksyllä laitan taas vähän lisää.

 Erilaisia krookuksia olen istuttanut vuodesta 2015 n. 391 kappaletta. Krookuksista nämä vaaleankeltaiset ovat lemppareita. Lajike on ehkä 'Romance'. Ehkä sana tulee siitä, etten ole merkinnyt jokaiseen nimilappuun istutuspaikkaa.

 Lumikelloja ei voi olla koskaan liikaa, kasvavat ja lisääntyvät niin hitaasti, että laitan näitä joka vuosi lisää. 94 kappaletta ei tunnu vielä missään sillä osa ei ole kestänyt talvea ja osa kasvattaa vain lehtiä. Tämän luvun päälle tulee Virosta, Türin kukkamarkkinoilta tuodut lumikellot ja toiselta puutarhurilta hankitut joita on muutamia kappaleita. Taidetaan siten päästä yli sadan kappaleen.

 Hyasintit taantuvat joten niitäkin laitan lisää joka syksy. Maan uumeniin isoja ja kauniita hyasintitn sipuleita on uponnut 55 kappaletta. Lisäksi kaikki jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit on istutettu maahan. Kuvassa on lajike 'Gipsy Queen' joka on lempparini siitäkin huolimatta että se ei ole pinkki.

 Tulppaanien määrä on laskettava kiloissa ja kappaleissa. Kiloja on kertynyt 14 ja kappaleita 314 näiden viiden vuoden aikana. Kuvan 'Angelique' tulppaani on istutettu 2015 vuoden syksyllä ja keväällä 2019 ne kukkivat vielä näin komeasti. Iso osa alkuaikojen tulppaaneista on hävinnyt.

Narsissit, niihin minulla on yhden sortin viha-rakkaussuhde. Ne ovat kauniita mutta kun eivät viihdy tämän puutarhan savimaassa. Syksyllä laitoin lisää kun halvalla sai, yhteensä olen istuttanut narsisseja 8 kiloa ja sen päälle 68 kappaleittain.

Kirjopikarililjoja olen istuttanut 67 kappaletta. Kuvan yksilöt ovat tulleet luumulehtoon itsestään. Epäilen, että muualta tulleiden taimien mullassa on ollut siemeniä tai pienen pieni alku ja nämä ovat niistä kasvaneita. No sehän ei haittaa, kirjopikarililjoja on ollut haastava saada viihtymään ja lisääntymään ja silloin kun lähtevät kasvuun itsestään niin yleensä viihtyvät.

Kevättä kohti mennään kovasta tuulesta ja vesisateesta huolimatta, nämäkin kuvat antoivat toivoa, että parin kuukauden päästä aurinko paistaa ja puutarhatyöt ovat käynnistyneet ja hyvällä mallilla.

Arboretumin 2. alue

Kun kerran lähdin tälle ennen ja jälkeen kuvauksien linjalle niin otetaan seuraavaksi esittelyyn arboretumin kakkosvaiheen kuvat. Arboretumin ensimmäisestä osasta on niin vähän kuvia sen alkuvaiheessa ettei siitä oikein saa kunnon kuvasarja aikaiseksi. Niinpä siirrytään suoraan myöhemmin tehtyyn osaan.

 Arboretumin laajennus oli alunperin joutomaata. Siihen kipattiin kuorma tienhoidosta jäänyttä ylijäämämaata ja sen lisäksi kaikki muu ylimääräinen maa. Näin  saatiin kovaa savipohjaa paremmaksi.

 Ensin valmistui kivipuro. Puron eteen tuli rivi keltajapaninangervoja. Puron yli päädyttiin kulkemaan pientä puusiltaa pitkin. Koska puutarhassa kierrätetään paljon, on silta tehty vanhasta kaapelikelasta. Sillan molemmin puolin tuli 'Pohjantähti' köynnösruusut.

 Seuraavana kesänä traktorimme Söpö pääsi töihin ja varsinainen alue raivattiin mullalle. Ympäristö kaipasi hieman pientä kitkentää.

 En pelkästään kitkenyt vaan tein kivipuron täysin uusiksi. Ensi kesänä olisi edessä kivien uudelleen latominen ja alustan korjaaminen. 'Pohjantähti' sai paremman tukikehikon vaan sekin on jo menossa uusiksi.

 Uusi nurmikko kasvoi hyvin. Kivipurollahan on myös työ, se ei ole pelkkää silmäniloa. Tuohon alueelle tulee keväisin paljon sulamisvesiä ja kovien sateiden aikaan sadevesiä. Kivipuro tasaa kostettu ja vie vedet pois. Puron sisäpuolelle tuli rivi keijuangervoja, peräti 22 kappaletta. En ole ennen sitä, enkä sen jälkeen ostanut niin montaa kappaletta samaa lajiketta.

 Vastakkain köynnösruusuja tuli kupariheisiangervot, lajike on 'Mindia'. Vasemman 'Mindian' vieressä on tapaninsyreeni. Nurmikon keskelle on ilmestynyt muutama piskuinen puun taimi. Sisänurkkaan mies siirsi ruusuorapihlajan sillä se oli hänen tiellään autopaikan vieressä.

 Tuuheutumista ja kasvua tapahtuu. 'Pohjantähti' on ihan uskomaton, pisin vuosikasvu on tähän saakka ollut liki 4 metriä.

 Ekaan kuvaan verrattuna ero on huikea ja vain muutamassa vuodessa tapahtunut.

 Syksyn 2018 ruska oli parhaita mitä olen nähnyt. Tuo keltainen puu on tammi jonka olen istuttanut 20cm taimena.

 Keväällä 2019 kaikki on vielä verkkojen sisällä suojassa. Pienet puuntaimet ovat lisääntyneet. Pensaita, kuten ruusuja on laitettu kolme. Puina on mm. saarni, punasaarni, punakoivu, visakoivu, lehtikoivu ja veikselinkirsikka. Kukkapuita arboretumin molemmille alueille haluaisin lisää, mutta pitää harkita mihin ne mahtuisivat.

Kesäkuva kertoo kasvun voiman. 'Pohjantähti' on upeassa kukassa. Kupariheisiangervoista on kasvanut isot pensaat. Keijuangervon jänikset parturoivat joka talvi mutta se ei haittaa, haaroittuu sen takia ja kukkii kesällä runsaammin.

Kuvan koivurivin jatkoksi aloin tehdä pientä kivimuuria. Tosin sen kanssa taidan tarvita konevoimaa jotta saan muurin valmiiksi. Kesällä jatkuu myös pensaiden hankinta, jotain pientä ja savimaata kestävää pitäisi löytyä.

Rakkaudesta lajiin

Vaikka puutarhassa on hetkiä jolloin haluaa heittää hanskat penkkaan niin pääosin siellä on mukavaa, iloa ja onnea. Kun rakastaa lajia on hanskan heittelyn hetketkin helppo sietää. Luumulehdossa niitä hetkiä on riittänyt. Vääriä kasvivalintoja, kuolleita kirsikkapuita, mädäntyneitä pioneja, harakoiden syömiä mansikoita ja sammaloituvaa hiekkaa. Vastapainoksi olen saanut luumuja ähkyyn saakka, täydellisiä kasviyhdistelmiä, kauniisti kasvavia kirsikkapuita, koko kauden kestävää kukintaa ja jakotaimia omaan sekä muiden puutarhaan.

Alla oleva kuvasarja kertoo luumulehdon tarinan päinvastaisesta suunnasta kuvattuna kuin aiemman postauksen kuvat.

 Jokin visio minulla oli, paperille en silti piirtänyt mitään. Alue on n. 10x10 metriä. Tuosta niitettiin koiranputkiniitty pois, pintamaata muokattiin ja tuotiin lisää multaa istutuskohtiin. Irtotiilien rajaamalle alueelle tuli katekangas ja kate.

 Reuna-alueet on saaneet mullan ja ensimmäiset kasvit. Keskiympyrässä on pieni ruusuomena, tänä päivänä se on puun mitoissa vaikka onkin jänisten takia monihaarainen.

 Katteena kuormalava-aluueella on liiterin puusilppua. Katetta on lisätty näiden vuosien aikana kerran. Aitta on vielä remontoimatta eikä edustan kivimuuria ole.

 Seuraavana kesänä ilme on toinen kivimuurin ja ryhdistäytyneen aitan ansiosta. Pioniunikko yritti valloittaa kukkamaat mutta kylmästi kitkin sen pois, nyt pioniunikkoa on enää yksittäisinä kasveija ja edelleen kitken liiat pois.

 Keskiympyrä ei miellytä, akileijat kasvavat liian rönttöisesti. Sivuille on saatu luumupuut joista muuten saatiin viime syksynä jo maistelusato.

 Kesä 2018 oli kuiva ja kuuma. Keskiympyrän ruusuomena on jo hyvässä koossa. Etualan kivireunus on poistettu ja siihen on levitetty musta muovi tappamaan rikat ja nurmikko pois.

 Kevät 2019 oli huikea. Oikeassa reunassa kukkii keltaluumu 'Laatokan Helmi'. Ensimmäinen kesä kun olen istutusalueen kasveihin tyytyväinen. Silti päätin tyhjentää keskiympyrän ja miettiä siihen jotain uutta. 

Loppukesän 2019 rehevyyttä. Etualalta on muovit pois ja siinä on joitain kasveja kokeilussa, katsotaan kestävätkö savisen maan.

---

Olen tehnyt joitain lomasuunnitelmia kesän suhteen. Sain työpaikalta vihreää valoa ajatukselle jättää loput pitämättömät lomat kesään ja näin mahdollistaa pitkä kesäloma. Toivottavasti toteutuu.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka

Saatuani Kivisen Vilman-blogista alulle saatetun haasteen kertoa itsestäni puutarhurina olen miettinyt asiaa paljon. Pureskellut ja pohdiskellut enkä ole päässyt minkäänlaiseen tulokseen. Tänään luennolla sain kiinni pienestä ajatuksesta ja hetkessä se laajeni pään sisäiseksi elämykseksi. Olen puutarhuri jolle matka on tärkein, ei päämäärä.

(Luumulehdon alkutilanne, keskiympyrä ja hiekkakäytävät valmiit)

 Saatuani puutarhaan liittyvän idean alan toteuttaa sitä. Yleensä idea jalostuu matkan varrella. 

(Luumulehdon kasvialueet mullalla, laatikot vielä kahden lavan korkuisina)

 Nautin suunnittelua enemmän kuvittelusta. Millainen tie minulla on uuden idean kanssa?

(Risuaita peltonäkymää rajaamassa, kirsikkapuut vaihdettu kertaalleen)

 Siirrän kasveja surutta, kokeilen rohkeasti arkoja kasveja. Yliarvioin taitojani ja olen joskus yltiöoptimistinen kasvien kasvun suhteen.

 (Luumulehdon kasveista vaihtui kuvan kesänä suurin osa, kivimuuri tuli rajaamaan maisemaa)

Kun joku alue puutarhassa tympii, jätän sen rauhaan omalle polulleen, parempi tehdä työtä niiden alueiden kanssa jotka sillä hetkellä inspiroivat ja joiden kanssa on vaivatonta tehdä matkaa.

 (Keskiympyrän suttuisuus ärsyttää, mutta koska ideaa ei ole, saa se vielä olla rauhassa)

Paras mindfulness-harjoitus on kitkentä. Flow-kokemus on taattu kun kitkee voikukkia kokonaisine juurineen tai ihastelee rikkaruohotonta kasvimaata.

 (Luumulehto viime kesänä, kohtaamista päämäärän kanssa on kiva viivyttää) 

Puutarhan matkalla moka tai kaksi ei lannista. Tappotalvi voi saada aikaan synkän mielen jonka saa torjutuksi ajatuksella siitä, että jokainen kevät on uusi mahdollisuus.

Syksy päättää kauden ja yleensä siinä kohtaa olen vain tyytyväinen Suomen vuodenaikoihin. Talvi tuo matkalla vähän pidemmän pysähdyksen, hengähdystauon jonka aikana voi miettiä matkan jatkumista kun uusi kevät koittaa.

Olen syvästi pahoillani etten enää muista mistä blogista sain haasteen, jos muistat haastaneesi minut tähän laita siitä kommentti niin korjaan asian tähän tekstiin.