Puutarhan yhdellä luumupuulla on hauska tarina. Ostin puun jokunen vuosi sitten keväällä Lahden puutarhaseuran järjestämästä taimimyynnistä, pieni taimi oli juurivesa toisen puutarhaharrastajan pihasta. En päässyt heti istuttamaan puuta vaan se eli ruukussa hyvän tovin. Jossain kohtaa totesin luumupuun heittäneen henkensä ja heivasin sen kompostiin.
Ja viikkoja myöhemmin ihmettelin mikä niin kovin vihertää kompostissa. Voi hyvänen aika, sehän oli luumupuuni. Kiireellä kaivoin puun pois kompostista ja istutin sen luumulehdon alueelle, tietysti.
Luumupuun lajikkeesta ei ole tietoa, se kuitenkin teki viime kesänä ensimmäiset luumut ja niiden perusteella epäilen puun olevan 'Victoria' tai ainakin hyvin lähellä sitä. Luumut olivat parhaimpia mitä olen koskaan maistanut. Mielestäni luumupuu on saavuttanut maksimikorkeutensa, se on nyt ehkä 2,5 metriä korkea. Syksyllä jouduin leikkaamaan sen tikkaiden avulla. Luumujen keräämisen helpottamiseksi en haluaisi siitä liian korkeaa.
Kirsikkapuiden ja savimaan kanssa eläminen on jännittävää. 'Sikkolan kuulasmarja' on sinnitellyt hienosti vaikka tekeekin heikosti kirsikkaa. Viime syksynä leikkasin sitä reilulla kädellä, toivottavasti auttoi sadon kasvattamisessa. Luumulehdon toinen kirsikkapuu on 'Latvian matala', sitä voin suositella kaikille, pienikokoinen puu ja tekee nuorena kirsikkaa ja runsaasti.
Ilmasipuli on nauttinut leudosta talvesta, varataimien pankki ei ole tainnut kärsi mitään hävikkiä.
Iines oli tarkkana mukana kuvaamassa. Kivimuurin päältä on hyvä tähystää ettei pihaan tule tunkeutujia kuten vaikka vieraita kissoja. Tai sitten mielessä on heinikossa vilistävät myyrät.
Viime kevät vei minulta köynnöspinaatin. Sain onnekseni lahjaksi uuden taimen ja se näyttäisi olevan hengissä. Tämä kasvaa nyt eri paikassa kuin menehtynyt pinaatti, ihan varmuuden vuoksi. Menehtynyt köynnöspinaatti ehti kasvaa monta vuotta paikallaan ja oli joka vuosi erittäin komea, onkin täysi mysteeri mikä sen vei viime keväänä.
Raparperi ei ole huomannut että hei, nyt on vielä helmikuu vaan yrittää puskea alkujaan maan pinnalle. Tälle voisi laittaa taas kuvun, se aikaistutti satoa viime vuonna.
Talon edustan penkistä löytyi rohkea pieni kevätesikko. Siellä kurkistelee nuppu aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Arboretumissa on mukavan kuivaa kiitos viime päivien sateettomuuden ja kovan tuulen. Täällä on tuullut niin kovaa, että jokunen verkko oli lähtenyt pois paikoiltaan kiinnityshakasista huolimatta. Maa kun ei ole kunnolla jäässä niin verkot ovat aika heppoisia myrskytuulessa.
Viime kesänä hankituista kolmesta jouluruususta kaksi on hengissä ja toinen niistä aikoo kukkia. Todellinen ihme sillä jouluruusut eivät ole oikein viihtyneet puutarhassani.
Pihalla kävellessä tunsin eläväni enemmän huhtikuuta kuin helmikuuta.
Yhdenlainen ihme sekin, talvi joka jää takuulla mieleen muustakin kuin koronasta.
Hienoa, että jouluruussassi on nuppu! Ihanaa kukintaa tulossa. Kevätesikkokin nupulla. Ei näytä kuvissakaan helmikuulta. Siis sellaiselta tavalliselta helmikuulta.
VastaaPoistaEnemmän näyttää huhtikuulta kuin helmikuulta. Mielenkiintoista nähdä millainen on kevät ja kesä tällaisen epätyypillisen talven jälkeen.
PoistaAika hieno luumupuun tarina. Kiva, että virkosi kompostissa ja tuli pelastetuksi. Kaikki kasvit, joihin liittyy jokin tarina, tulevat kasvattajalleen läheisemmiksi. Melkein kuin ystävää tervehtisi, kun niitä käy hoitamassa ja katsomassa.
VastaaPoistaEi kyllä helmikuulta tunnu, vaikka nyt ollaankin siirrytty pakkaskauteen. Kesä ja kasvien selviytyminen tästä talvesta on mysteeri ja jännityksen aihe.
Oli sitkeä luumupuu, virkosi vaikka minä hylkäsin elottomana kompostiin. Mysteerikevät on edessä!
PoistaPuun oma persoonallinen tarina antaa sille lisäarvoa - aivan kuin hedelmätkin maistuisivat erityiseltä! Puutarhasi taitaa herätä kevääseen!
VastaaPoistaOn erityinen puu, sitkeä kuin mikä. Ja jos aina tekee niin hyviä luumuja kuin viime kesänä niin todella on lempipuuni.
PoistaLuumupuun tarina oli hieno, tämä puu oli selvästi päättänyt kasvaa puutarhassasi! Siellä on keväisen näköistä!
VastaaPoistaJotkut kasvit ovat todella sinnikkäitä. Keväistä on, aurinko jo lämmittää ja linnut laulavat.
PoistaHyvä tarina luumupuulla ja vielä makoisia luumujakin tekee! Hieno onnistumisprosentti jouluruusujen kanssa, jos aiemmin kaikki ovat menehtyneet. Luulen, että nuo kaksi ehtivät ensi kesän aikana kasvattaa niin hyvän juuriston ja kotiutua kunnolla paikoilleen, että selviävät jatkossakin paremmin, vaikka ei ihan täydellisiä talvia olisikaan. Puutarhassasi näyttää todellakin huhtikuulta (tai meikäläisittäin toukokuun alulta)! Esikkokin pian kukassa. Aurinkoisia helmikuun lopun päiviä!
VastaaPoistaVois tuo muuten olla toukokuunkin näkymä koska lunta ei ole missään. Toivon todella että nämä jouluruusut selviäisivät, nyt on sellainen paikka johon en ole vielä jouluruusuja kokeillut.
PoistaTais luumupuu tykätä kompostin kostian lämpöösestä sylistä :) Näyttää torella kevääseltä. Meillä tuli piäni takapakki. Osa puutarhasta o parisenttisen lumen peitos.
VastaaPoistaSitkeä luumupuu ja hyvä kun huomasit sen avunhuudon👍 Kylmiä ovat yöt olleet mutta on tämä kyllä ihmeellinen talvi ollut😮 Pelkään myös oman köynnöspinaattini puolesta sillä kun tyhjensin viikonloppuna tunkiotamme niin samalla jouduin katkomaan hurjastu pinaatin meheviä juuria jotka oli tietysti hakeutuneet tunkion muhevaan multaan. Onneksi siementaimia pitäisi lähistöllä olla runsaasti👍
VastaaPoistaKylläpä teilläkin näyttää kuvissa huhtikuulta! Minulla on yksi luumupuu Sinikka, joka on nyyrynny aina eikä ole tehnyt koskaan hedelmiä. Sillä on varmasti väärä paikka ja liian huono maa, täytyisi muuttaa se jonnekin muualle.
VastaaPoistaKirsikkapuita olen tuonut tädiltäni, nimeä en tiedä mutta hyviä kirsikoita tulee. Ja suklaakirsikka onkin sitten oikea herkku! Voi, voi, kunpa kesä olisi jo täällä!
Mukavat yllätykset ovat aina tervetulleita. Onnea luumupuulle jatkossakin. 😊
VastaaPoistaOlipa mukava selviytymistarina luumupuullasi, se aivan selkeästi halusi muuttaa teille! Onpa keväistä ja ihanaa, että jouluruusu alkaa kukkimaan!
VastaaPoistaIhana luumupuu tarina. Me saimme muutamia vuosia sitten rivarinpihan naapurista punakanelin. Sen varsi oli jo naisen ranteen vahvuinen ja korkeutta oli varmasti pari metriä. Se kasvoi niiden takapihalla vinossa eikä tehnyt kunnolla hedelmää. Katsoimme kuukirjasta päivän ja silloin se oli juuri vähän ennen juhannusta. Siinä ei ollut multaakaan enää yhtään ja juuria enemmän siellä suunnalla kuin oli kallellaan. Lehtiä ei juurikaan ollut ja kun toimme sen peräkärryn kyydissä mökille lähti varmasti tuulen mukana lisää. Ihmeen kaupalla se selvisi ja on tehnyt jo pari vuotta jonkinverran hedelmiä. Näistä tällaisista tulee erityisen rakkaita yksilöitä. Ihana tarkkailija sinulla on mukana kuvauksissa ��. Sinulla on hyvä ilmasipuli varasto. Minulla on se johonkin hävinnyt kokonaan puutarhasta, harmi koska on aika veikeä kasvi. Käytätkö sinä niiden sipuleita tai varsia? Hyvää alkavaa maaliskuuta.
VastaaPoista