Hyvän vuosi

Vuosi vaihtuu, on aika kelata millainen oli vuosi 2011.

Minulle ja perheelleni se oli hyvän vuosi.

Tammikuussa vanhin lapsi, ainut tytär muutti pois kotoa.

Se oli iso muutos meidän kaikkien elämään, kun vielä samalla aloitin työt 7,5 kotiäitivuoden jälkeen.

 Tyttären muutossa ehkä se suurin huoli oli, jos ms-tautinsa antaa oireita itsestään, miten sitten pärjätään.

Huoli oli onneksi turha, tauti on ja pysynee nukuksissa.

 Keväällä koettiin surunkin hetkiä. Ensin kuoli pappani ja myöhemmin keväällä miehen eno.

Jäähyväisiä on aina yhtä kurja jättää.

 Kevät ja kesä oli puutarhan aikaa. Se jos mikä on viides lapseni. Sormet syyhyten odottelen mitä uutta pääsen puutarhaani tekemään.

Elokuussa saimme uuden perheenjäsenen, Iineksen.

Ensi kohtaaminen Kaapo-koiran kanssa oli jännittävä juttu.

Iines ei oikein vieläkään siedä Kaapoa, koiruus taitaa vierailla ihan liian harvoin luonamme.

 Loppukesän ja koko vuoden suurin remonttitapahtuma oli talon maalaus. Puoliväliin päästiin, ja jo muutaman kuukauden päästä jatketaan. Talo on tarkoitus saada maaliin heti keväällä ja sitten voimme juhlia Arvilan 120-vuotis juhlia ja minun ja miehen nelikymppisiä.

 Lapset oli suuri ilo koko vuoden. Vanhin poika siirtyi yläkouluun, keskimmäinen käy ensimmäistä luokkaa ja kuopus siirtyy ensi syksynä esikouluun. Ei hipsuttele enää pieniä lapsia Arvilan lattialankuilla.

 Itseeni liittyy se ulkoisesti ja henkisesti suurin muutos. Painossa tapahtunut -15 kilon muutos näkyy ja tuntuu myös pään sisällä. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että laihtuminen on aina myös psyykkinen asia. Tässä tapauksessa täysin positiivinen muutos. Kuvassa on yhden sortin aamupalani. Kulhossa kotitekoista viiliä, mustikoita pakastimesta ja paistettu kanamuna. Viilin tilalla on yleensä kreikkalaista jogurttia, mutta vaihtelu virkistää.

Kiitos lukijani vuodesta 2011, myös te teitte siitä hyvän.

Mieltä lämmittäviä kommentteja on ollut paljon, tuki ja kannustus laihdutuksessa on ollut ihan mieletöntä.

Jatketaan samaan malliin!

Hyvää Uutta Vuotta 2012.

37 muovikassia

Hengissä selvittiin vaikka ekaluokkalainen epäilikin kuolevansa kovan merenkäynnin aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Ja tuosta voi siis päätellä, että pääsimme eilen Tallinnaan.

Tallinkin laiva vei meidät aamusella uskollisesti perille kovasta aallokosta huolimatta.

Meidän pojilla taitaa olla melkoinen teräsvatsa sillä pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan, toisin kuin monella muulla samalla laivalla olleella.

Päinvastoin, pojat istui aivan laivan keulassa ikkunalla ja hihkuivat kun aallot heittivät merivettä ikkunaan.

Mitä nyt se sydänkohtaus uhkasi välillä iskeä.

Tämäkin nuorin pitkätukka vain nautti jännityksestä.

 Huisia oli, Tallinnaan emme ole koskaan matkustaneet myrskyn aikana. Ruotsiin kerran ja sen vannoin olevan viimeinen matka sellaisessa tuulessa. Silloin pelotti ja paljon.

Tällä kertaa myrskytuuli oli onneksi vain mennessä. Kotiin päästiin illalla suht tasaisella keinumisella.

 Eihän sieltä reissusta voi kotiin tulla ilman tuliaisia. Tallinnan ruokakaupoissa karppaaja suklaanhimossaan oli kuin kuningas. Kunnon tummia suklaalaatuja tuntui riittävän. Itselleni valitsin  nämä neljä eri makua. Kaikissa on hiilihydraatteja per 100g vain 25-30g. Ei siis juurikaan mitään jos malttaa syödä maltillisesti. Ja näitä malttaa, syön sen 1-2 palaa päivässä ja se riittää.

 Oikeassa reunassa olevalta pistaasisuklaalta odotan paljon. Toivottavasti en pety ja on hyvää. Appelsiinisuklaata jo maistoin ja totesin taivaalliseksi. Ei ne fasun karkkisuklaat joihin ennen olin koukussa ole mitään näiden rinnalla.

Sitten täyty selittää teille tuo otsikko.

Turistia kun vedettiin taas nenästä.

Katsoin kotona supermarket Selverin ostoskuittia.

Ja kappas, minulle on myyty 37 muovikassia ostoksiani varten.

Kotiin tuli kuitenkin vain kolme.

Metkaa.

Punaista

Aikuisten lahjapinoissa ei koettu mitään tavaramäärän juhlaa eikä ostoshysterian jälkimaininkeja. Lahjoja oli kohtuudella ja nekin mitä oli, tuli kaikki tarpeeseen. Kuten minulle nämä Iittalan kastehelmi tuikkukipot. Tarve oli suorastaan polttava ja huutava.

Kipot ovat muuten leveämmät kuin ajattelin. Ei haittaa, näissä varmaan voi polttaa sitä suurempaakin tuikkua. Ohjenivaskaa en vielä selannut, mutta eihän tosinainen mitään käyttöohjeita lue, ainakaan etukäteen. Kyllä se kippo sitten kertoo kestikö isomman tuikun vai ei.

 Tämän lumettoman talven suurin myrsky ei meitä pahemmin vaivannut. Aamutuimaan olimme muutaman tunnin ilman sähköä, mutta eihän se tällaisia uunilla lämmittäjiä ja puuhellan käyttäjiä paljoa hätkäytä. Hellaan tulet, teevesikattila hellalle ja viereen pannu paistettua kananmunaa varten. Muuta ei tarvittu. Ja lasikuistilla oli juuri sopiva +5 astetta jääkaapin sisällölle, niin hyvin pärjäsimme. Kyntilän valossa oli mukava syödä kun ei ollut vielä päivän lehteäkään luettavaksi.

Huomiseksi toivomme tuuletonta säätä, tai muuten poikien jouluyllätys menee pieleen. En ole vielä uskaltanut käydä varustamon sivuilla katsomassa tilannetta. Ehkä se selviää parhaiten vasta aamulla.

Tänä jouluna törmäsin kukkakaupassa ihanaan uutuuteen, pinkkiin amaryllikseen Toivottavasti niitä saa vielä joulun jälkeen, sillä haluan juuri niitä leikkokukiksi kunhan joulu on häädetty talosta. Ja ennen kuin joku hihkasee, että onhan niitä ollut monta vuotta jo, niin ei minulle, minun silmäni huomasivat vasta nyt pinkit kukat.

Lopuksi voisin sanoa, että voi helpotusta, jouluruuat on syöty!

Kuusijuhla

Mies väsää juuri kinkkua leivinuuniin paistumaan, hirvi on otettu jääkaappiin sulamaan.

Ruokakaupassa on käyty, menu on perinteinen.

Koti on siivottu, tämän viikon työt on tehty.

Viikko tasoitusvapaita edessä.

Joulukuusi on salissa, koristeltuna.

Nyt saa joulu tulla.

Mukavan rauhallista joulua kaikille!

Tiinun kaveriksi

Enpä muistanut ennen tiinun saapumista, että navetan ylisillä pötköttelee tällainenkin aarre. Se taidettiin heivata piiloonsa samantien kun saimme Arvilan haltuumme, ja onnellisesti unohtui kaiken muka tarpeellisemman taakse. Eilen sen löysin pienen nuuskimisen tuloksena ja tässä se nyt on:

Arvilan leivinlauta

 Vähän pölyssä ja muussa ryönässähän leivinlauta vielä on, mutta eiköhän siitä saada leivinkuntoinen.

 Pituutta komeudella on enemmän kuin minulla, leveyttä saman verran. Kyllä siinä tumpelompikin emäntä mahtuu  muutaman limpun ja reikäleivän pyöräyttämään. Oikeassa reunassa oleva oksanreikä on vähän harmi, mutta ei pienet virheet mitään haittaa.

Eiköhän tässä saada joululomalla ruisleivät aikaiseksi!

Joululahja anopilta

Myönnän, aina ne anopin laittamat joululahjat eivät ole olleet mieluisia. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että ei minua, aikuista naista tarvitsisi lahjoa lainkaan, mutta siitä huolimatta saan lahjan joka vuosi. Ja yhtä kiitollinen olen, oli lahja mieluinen tai ei.

Tänä jouluna sain lahjani jo etukäteen, ja mieluisuudessa se taitaa olla voittamaton. Tästä olen haaveillut, mutta ikinä en ole sellaista omistanut. Mummolla tällainen oli, ja lapsuudesta muistan miten mummo sitä käytti. Harmi että tietonsa ja taitonsa meni mummon mukana hautaan, eikä ehtinyt siirtyä seuraaville polville. Tiinustakaan ei ole enää tietoa. Varmaankin poltettu tarpeettomana.

Mutta nyt kun kerran omistan taikinatiinun ensimmäistä kertaa elämässäni, koen että on aika opetella leipomaan juureen tehty ruisleipä. Tai ihan mikä leipä tahansa, kunhan on juuri ja leivinuunissa paistettu.

 Taikinatiinuni on tehty pohjan vuosiluvun mukaan 1982, ei siis mikään vanha, mutta näyttää täysin oikeaoppiselta. Härkin puuttuu, eikä tuo yläkuvan oikeassa yläkulmassa näkyvä käy pienen kokonsa takia, se onkin pelkkä kirpparilta löydetty koriste. Uskoisin, että torin luutakauppiaalta saan ihan uuden. Ja kuten kuvasta näkyy, on tiinu siistissä kunnossa sisältä. Vielä se täytyy kuitenkin pestä ja testata veden pitävyys. Ja sitten vain leipomaan! (ei kuitenkaan jouluksi)

 Siinä se nyt nököttää, tiinuni ruispöytäni alla. Pöydän nimi tuli siitä ruistaikinamäärästä millä sen kansilankut olivat liimaantuneet toisiinsa kiinni. Melkoinen urakka oli irrotus ja putsaus.

Leivän leipomiseen liittyen, muistin juuri, että onhan minulla yksi erityinen esine tuolla navetan ylisillä. Onpa vieläpä Arvilan alkuperäistä esineistöä. Heti en pääse kaivelemaan navettaan, mutta jos illalla saan aikaiseksi, niin kuvaan sen heti huomenissa teille.
Ja mielelläni otan leipävinkkejä vastaan, ja osaako joku kertoa, pestäänkö tiinu ennen käyttöönottoa vain lämpimällä vedellä vai pesuaineen kera? Tämä kätevä emäntä kun ei tiedä.

Perinnemaisemaa Suomen talvessa.

Olotila sään suhteen on tällä hetkellä painokelvotonta tekstiä.

 Meidän piha hukkuu veteen! Vettä on joissain paikoissa enemmän kuin pahimpina kevättulvina.

 Ei naurata ei, tätä menoa aitan nostoa tuolta vesimontusta on aikaistettava ja äkkiä.

Jotta ei liian kurjaa olisi, on sentään jotain positiivista löydettävissä.

Vai voiko joku väittää että aurauskulut muodostuvat näillä näkymillä ihan hillittömiksi.

Tai saako sähköyhtiöt ylivetotuloksen tämän talven sähkön kulutuksella kun pakkasta ei ole.

Meidän kannalta molemmat silkkaa säästöä.

Milloinkohan on viimeksi ollut päivä jolloin ei satanut vettä?

Minä en muista, ehkä elokuussa.

p.s. Kuusi yötä jouluun...

Joulun makeat

Vaihdoin tänään lennosta siivouspuuhat leipomiseen. Kyllä se joulu tulee vaikka ei kaapit kiiltäisi sisältä ja ulkoa. Kunhan joskus ensi viikolla imuroin ja pesen lattiat, muuta ei tarvita.

Leipomisen tuotoksille oli ihan oikeakin tarve.

Huomenna tulee vieraita ja heillä ajattelin testauttaa joulun kahviherkut.

Kuvun alla oleva mutakakku on tehty Sirkun ohjeen mukaan, jouluisen siitä tekee ruokalusikallinen piparkakkumaustetta. Maistaa en uskaltanut, vieraat saa antaa tuomion kakulle heti huomenna.

 Piparkakut on tehty ihan perinteisen ohjeen mukaan, leivottu voilla ja rakkaudella yhdessä pienempien poikien kanssa. Sokerimassakin tehtiin tänä vuonna itse. Vaaleanpunaista onnistuin tekemään vähän isomman erän, siksi sitä sitten on piparkakuilla. Uskoisin ettei meidän poikia haittaa.

 Näitä itsetehtyjä joulutorttuja tein ekan kerran viime vuonna. Tai onko nämä nyt niin jouluisia sillä täytteenä on mansikkamarmeladia, meillä kun luumu ei oikein uppoa.

Taikina on Niinan ohjeen mukaan tehty rahkavoitaikina. Vinkkinä voin antaa, että Lidlistä saa rahkaa jossa on rasvaa 4,2%. Maistuu muutenkin hyvälle, mutta oli näissä tortuissakin erinomaista.

Tortut on tehty piparkakkumuoteilla sydämen muotoon ja sellaisiksi pieniksi suupaloiksi.

Torttujen alla olevan pikkiriikkisen lasiasetin (tai mikä lie onkin) löysin tässä muutama viikko sitten kirpparilta.

Kaunis, vanha ja kotimainen täytti kaikki ostokriteerit ja niin se sai uuden kodin.

Joku toinen aikuinen meidän perheessä on vähän sitä mieltä että yhtään kippoa ei kaappeihin tarvita.

Ilmankin pärjätään, mutta on se kiva silti tehdä löytöjä kirpparilta ja joskus ostaakin niitä.

Mukavaa neljättä adventtia kaikille!

Kukat

Yksinkertainen on kaunista, less is more vai miten se meni.

Tänä(kään) vuonna en jaksa vaivata päätäni sen enempää joulun kukilla.

Ne on oltava, mutta ei mitään tyyristä tai ylisievää.

Tuvan pöydälle löytyi ratkaisu vanhasta kahvipannusta.

Halusin nimittäin meille hyasintin, ensimmäisen vuosikausiin.

Muista blogeista olen oppinut, että tuolle kukalle sopisi olla oma maljakkonsa.

No ei minulla sellaista ole, enkä hanki kokeilua varten uutta.

Sitten keksin, että vanha kahvipannu voisi ajaa saman asia.

Kauhee haku jotta löydän yhden juuri kahvipannun suuaukon kokoisen hyasintin sipulin.

Ei löytynyt, joten pieni kaulus saa nyt olla asetelmaa tasapainoittamassa.

 Pieni kukka suuressa pöydässä. Eipä se näin paljoa näy, mutta pitää pöytään mahtua syömäänkin, viisi kertaa päivässä. Ruokapöydän kolme valkoista tuolia ovat palvelleet uskollisesti jo pari vuotta.

Eipä olisi uskonut vitosen kirpparituoleista.

Ennen vaan ehkä osattiin tehdä.

 Saliin tein asetelman kaktuksista. Niiden virallista nimeä en tiedä, ostin ne nimellä syyskaktus, mutta näkyy olevan samat kukat myös nimellä joulukaktus. Punaisetkin olisi olleet kivat, mutta nyt tuli valittua valkoiset.

Sinkkipurkissa on kolme pientä kaktusta vierekkäin.

Ensimmäistä kertaa on meillä tällaiset, toivottavasti osaan hoitaa ja saan kukinnan juuri jouluksi.

Alimman kuvan taustalla näkyy salin himmeli. Se alkaa olla jo aika raato liian monen valomiekan ja muun heiluttimen osuman saaneena.

Nyt vain on ongelmana, ettei Lahden seudulta meinää löytyä mistään valmista himmeliä. On juostu markkinat ja myyjäiset, kyselty tekijää, lehti-ilmoitusta en ole vielä laittanut.

Mutta jos nyt joku lukija tietää tekijän tai kenties osaa itse tehdä himmelin, niin täällä olisi yksi ostaja.

Himmelin pitää olla suuri huonekorkeuden takia.

Muita vaatimuksia ei ole.

Yhteystiedot voi laittaa sivupalkissa näkyvään sähköpostiini.

Tuvan ikkunassa

Kuvat on otettu jo muutamia päiviä sitten kuten lumettomuudesta voi päätellä.

Tosin jos tässä viime päivien kaltaiset säät jatkuu, ei lunta ole yhtään jäljellä.

Ainakin meidän piha on pelkkää sulavaa mutaista sohjovelliä.

Tuvan ikkunat sai koristuksekseen piparkakkuja kuten salin peilikin.

 Minulla olisi näihin kahteen ikkunaan kauniit jouluvalotkin. Tässä kohtaa sananlasku "suutarin lapsella ei ole kenkiä" on valitettavan tosi. Valoille ei ole pistorasioita. Ne on suunnitelmissa, mutta niitä ei saa ennen kuin tupaan saadaan sähköpatterit. Ja pattereita taas ei ole suunnitelmissa laittaa välttämättä koskaan. Tupa kun pysyy lämpimänä puuhellan ja leivinuunin avulla.

Varaus pattereille sentään laitettiin.

 Hyvä vaihtoehto valoille nämä piparit. Ainakin tykkään itse. Nauhojen vihreä on samaa sävyä kuin tapetissa. Punavalkoruudullinen nauha meni siskon ikkunaan.

Joulukoristeet alkaa olla paikoillaan, tänään ostin viimeiset lahjat.

Jouluaaton menu on hahmottunut päässä, totutusta ei paljoa poiketa.

Salin ruokapöydän kukka-asetelman tarvikkeet ja kukat hankin tänään.

Joulukortit pitäisi vielä kirjoittaa ja saada huomenna postiin.

Hyvällä mallilla joulun tuloa pienestä kiireen poikasesta huolimatta.

Uskallus

Vielä ei voi sanoa näistä kuvista, että olisivat ennen ja jälkeen otokset.

Painonpudotusurakka kun on vielä kesken.

Näistä kuvista kuitenkin näkee, että tulosta on tullut, ja pelkästään syömällä.

paino -15kg

vyötärö -17cm

vaatekoon muutos xl/xxl-m

Tuoreempi kuva on otettu eilen.

Ja naamani ei ole likainen, vaan tuo peili!

Siivooja on taas näköjään luistanut töistään.

 Ja tämä kuva on otettu tämän vuoden toukokuun lopulla

Huh, aina se on yhtä suuri uskallus laittaa oma kuva tänne blogiin.

Lupaan etten kiusaa teitä sellaisilla taas hetkeen!

En edes keksi otsikkoa asialle josta teille kerron.

Vaikka ilahduimme toissapäiväisen kirjeen saamisesta, on koko tapaus asiana valitettava ja surullinen.

Kuten jo edellisessä tuli mainittua, teimme keväällä yhden lapsen opettajasta kantelun aluehallintovirastoon.

Se päätös ei ollut mitenkään helppo.

Olimme kuitenkin antaneet opettajalle mahdollisuuden, jo helmikuussa oli pidetty kriisipalaveria jossa

oli todettu ja myönnetty ettei opettajan käytös ollut ihan sitä mitä piti.

Ennen kriisipalaveria saimme sähköpostia jossa opettaja kertoi mm.ettei enää pysty hillitsemään itseään ja että hän on kurkkua ja korvia myöten täynnä lapsen tapaa olla häntä vastaan. Juuri näillä sanoilla!

Saimme siis sähköpostin joka tuntui meistä vanhemmista kerrassaan agressiiviselta.

Huomioitavaa on sekin, että tätä ennen emme saaneet opettajalta yhtäkään yhteydenottoa lapsen käytöksen osalta.

Olimme siis täysin siinä luulossa että koulussa on kaikki hyvin.

(ja nyt emme puolusta lapsen käytöstä, kun toimitaan väärin, pitää käytös korjata, mutta keinot pitää olla toisenlaiset)

Olihan sieltä lapsen puheissa tihkunut kaikenlaista opettajan kielenkäytöstä ja äänenvoimakkuudesta syksyn ja talven mittaan.

Laitoimme sen piikkiin että lapset eivät ole käyttäytyneet odotusten mukaisesti.

Lopulta lasten viestit alkoi olla sitä luokkaa että ei niitä voinut enää ihmetellä.

Ja keskusteltuamme asioista, oli muilla vanhemmilla samankaltaisia kokemuksia.

Tuo sähköposti sai meidät vanhemmat sitten liikkeelle.

Kriispalaverissa opettajat myönsivät että ylilyöntejä on ollut, sitoutuivat korjaamaan käytöstään.

Me lupasimme pitää huolen että lapsi hoitaa koulunsa niin kuin pitää.

Jo seuraavalla viikolla taas mätti.

Lapselle oli pidetty kuulustelu jossa oli selkeästi kysytty lapsen lähettämän tekstiviestin sisältöä.

Lapsi laittoi aiemmin viestin kotiin kun koki taas tilanteen koululla uhkaavaksi.

Meidän onneksi opettajat olivat laittaneet kuulustelun paperille ja me tajusimme pyytää siitä kopion.

Aika karu on sekin paperi.

Enkä minä ole mikään lainoppinut, mutta eikö tekstiviestin sisältö ole ihan lapsen ja meidän asia?

Tässäkin vaiheessa vielä mietimme että kyllä asiat korjaantuu.

Kunnes.

Yhtenä päivänä opettaja sai koululla (raivo)kohtauksen jossa paukautti yhden oppilaan kirjan pulpettia vasten hajalle. Näin siis kertoi oma lapsemme, hänen kirjasta ei ollut kyse, mutta olihan näkemässä tätä tapausta kuten koko opetusryhmä.

Tämän jälkeen opettaja jäi pariksi viikoksi pois töistä.

Syytä emme tiedä, mutta voimme arvata.

Enää emme miettineet, vaan teimme samantien kantelun.

Liitimme kaiken kirjallisen materiaalin tueksi ja jäimme odottelemaan.

Vielä tehtiin selvityksiä puolin ja toisin, kunnes tuli postia.

Viraston kanta on lyhyt:

Aluehallintovirasto toteaa saadun selvityksen perusteella (opettajan nimi) käytöksen olleen ajoittain epäasianmukaista, edelleen virasto toteaa, ettei (opettajan nimi) käyttäytyminen siten ollut opetustoimen viranhaltijan aseman ja tehtävän edellyttämää eikä oppilaiden taikka huoltajien luottamusta herättävää.

Loppupäätelmä:

Etelä-Suomen aluehallintovirasto kehottaa rehtori xxxx xxxxx toimimaan jatkossa asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Muilta osin virastolla ei ole toimivaltaa kantelussa esitettyihin seikkoihin.

Nyt me vanhemmat heitämme pallon opettajan esimiehille ja sivistyslautakunnalle.

Ja tarpeen vaatiessa virkavallalle tutkintapyynnön muodossa.

Ihan koko tarinaa en teille kertonut, vain ne pääasiat.

Ja nekin vain siksi, että luottakaa lapsiinne, ottakaa heidän kertomansa todesta, puolustakaa lastanne.

Kyseinen rehtori sai kunnasta vakituisen viran kantelun käsittelyn aikana.

Kantelumme on julkinen asiakirja, tekee pahaa sanoa, mutta toivon sen sanoman leviävän myös muiden tämän seudun vanhempien korviin.

Jotta nämä asiat ei tulevaisuudessa toistu.

Ja jos toistuu, on tämä kantelu ikuisesti siellä taustalla, se kun ei vanhene ikinä.

Lopuksi vielä maininta siitä, että meidän luottamus opettajiin ei ole horjunut.

Lapsillamme on ollut, ja on edelleen aivan mahtavia opettajia, sellaisia joista en haluaisi luopua ikinä.

Kiitos heistä.

Postia

Tällä viikolla ei minun kannata lotota.

Postilaatikkoon on jo kaksi kertaa kolahtanut ilahduttavaa postia.

Tässä niistä toinen:

 Mailegin possu on arvontavoitto Jaanan blogista.

Sopii kyllä kuin saparo porsaalle tuohon senkin päälle.

Kiitos Jaana, tästä tulee yksi lempikoristeista tuleviin jouluihin.

Toista laatikkoon kolahtanutta postia pitää vielä lukea ajatuksen kanssa.

Se liittyy asiaan josta kerroin teille epämääräisesti keväällä.

Jouduimme tekemään kantelun  lapsemme opettajan toiminnasta.

Eilen tuli postissa aluehallintoviranomaisten päätös.

Ja se päätös oli meille positiivinen.

Nyt on takki vähän tyhjä, mietimme etenemmekö vielä asiassa vai annammeko olla.

Taidankin kertoa teille huomenna koko tarinan.

Tein ihan itte!

Sain ystävältä kasan hyviä havuja. Jonkin minkä lie jalopuun oksia, ei hajua, mutta kauniita ovat.

Näppäränä naisena ajattelin heti väsätä niistä havukransseja.

Siispä tuumasta toimeen.

Pöydälle lehdet suojaksi, kaveriksi kunnon rukkaset, oksasakset ja tietenkin rautalankaa.

Langan kohdalla homma vähän yskähteli, mutta ei se mitään, havuja nippuun ja kiinni pajuun.

 Se olikin vähän vaikeampaa kuin kuvittelin. Risuja olen joskus vääntänyt epämääräisiksi kehiksi, mutta muuta kokemusta ei ole. Ja se mun rautalanka oli sanonko mistä. Sanotaan nyt vaikka että sillä langalla on aika olennainen osa koko hommassa.

 Vaan siinä ne nyt on, Arvilan ovia koristamassa. Ihan omin kätösin tehdyt kauniit kranssit.

Vähän eri tuuheus niissä on, mutta pitäähän käsityön jälki näkyä.

Viisastuneena kävin ostamassa tänään pari nippua sopivaa sitomislankaa.

Nimittäin havuja riittää.

Ja ovien ympäristö on ihan hirveä.

Lasikuistin alaosa on muovitettu ja kohta menee levyt puuttuvien ikkunoiden tilalle.

Ah, miten idyllistä.

Oikea joululook!

Ostin kyllä kaksi.

Jostain ihmeellisestä syystä pussista löytyi vain yksi.

Kuopus päätti että äiti ei ollut riittävän kohtuullinen karkkiostoksilla ja söi salaa toisen.

Saavutus sinänsä, mutta en ole ikinä ennen elämässäni ostanut vain kahta vihreää kuulaa.

Vanhassa elämässä niitä piti aina se iso rasiallinen.

Onneksi on irtomyynti, saa ostaa vain kaksi!

Matka kohtuullisuuden maailmaan sujuu hyvin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kulhot

Nyt on shoppailtu taas koko seuraavan vuoden edestä, kolmen sukupolven voimin.

Kiitos vielä seurasta äiti, sisko ja tytär.

Kasseja oli muka ihan kamalasti, mutta ei niistä sitten kuitenkaan paljastunut kuin ihan muutama juttu.

Kuten pari m-koon puseroa entisten tilalle jotka olivat kokoa xl.

Siis hieman roikkuivat päällä ne vanhat.

Ja yksi ihan törsäysjuttukin oli.

Vain kaksi oli ostoslistalla kun niihin oli ystäviltä lahjaksi saatu lahjakortti.

Heikko mieleni teki tepposet, ja kotiin tuli neljä.

Värikin on minulle ihan väärä, mutta näissä punainen on vaan niin kaunis.

 Iines on tottunut, että kun kastehelmi-kulho kolahtaa pöytään, on tarjolla annos kreikkalaista jogurttia.

Myös Iinekselle.

 Ensin ilme oli ihmetteleväinen, ai tyhjiä vai? Missäs se jogurtti on?

Sitten piti tuoksutella kuppiakin, ei jogurttia?

 Lopuksi vielä epäuskoisempi ilme, eikä muka ollutkaan jogurtin aika??

No ei ollut. Ja ei se Iines näistä saa syödä. Valitettavasti kissat saa tyytyä ihan vaan kirppareilta haalittuun kristalliin. Kastehelmet ovat vain minua varten.

Eikä meillä normaalisti saa olla kissat pöydällä, ei edes Iines vaikka suloinen onkin.

Se vain on näköjään kissoista luupäisin, eikä muka opi millään ettei pöydällä saa olla.

Pitkäkarvaiset katit on ihan oma lajinsa mitä käytöstapoihin tulee.

Kaikki kastehelmen ystävät varmaan jo bongasivat Iittalan mainoksesta tai nettisivuilta,

että kastehelmestä on tullut myyntiin tuikkukippo.

Väreinä kirkas, harmaa ja punainen.

Tämän kastehelmi-hamsterin hyllyiltä sellaiset vielä puuttuu.

Että tiedoksi vain, joululahjaa minulle miettivät.