Vadelmapiirakkaa teinin kotiinpaluun kunniaksi.

Teinityttö kotiutui viime yönä. Äidin ilahdukseksi kapsahti kaulaan jo heti koulun parkkipaikalla josta vanhemmat saivat nuorensa noutaa. 12 päivän reissu oli mennyt hyvin, isäntäperhe oli käyttänyt Ranskassa ja Sveitsissäkin. Niiltä reissulta tuo Adidaksen laukku jonka osti itselleen. Teinin mielestä ihqu, vaikka äidin ei (siinä kai se osa viehätystä). Pojat onneksi nukkuivat siskon kotiutuessa, malttoivat odottaa omia tuliaisiaan aamuun asti. Saaliin jako alkoikin sitten heti aamusta. Kuopus vei omansa sohvan taakse piiloon jossa pienet nallekarkit päätyi kulhoon. Tätä edelsi tarkka jako kolmen pojan kesken. Kiitos vaan prinsessallemme mukavista tuliaisista :)

Vadelmapiirakka on tehty ystävältäni Pirpanalta saamani (http://pirpananpiiperrykset.blogspot.com) ohjeen mukaan. Meillä sen tekee herkuksi keltaiset vadelmat joita pihassamme kasvaa. Täällä kylällä keltaista kasvaa lähes jokaisessa vanhassa pihassa. Ilmeisesti alkuperäinen kanta on jo reilusti yli satavuotiasta. Ainakin se on tervettä ja mikä parasta, linnut jättävät huomaamattomat marjat rauhaan. Viime syksyn sato oli komea, näitä tuli litroittain, edellisenä vuonna kun emme saaneet yhtään. Pikkuhiljaa olen levitellyt keltaista vadelmaa yhä laajemmalle alalle, taas olisi tarkoitus tehdä muutama uusi rivi. Kun vadelmaa on tarpeeksi pääsen kokeilemaan esim. mehua pelkistä keltaisista vadelmista.

Ohjeesta poiketen laitan täytteeseen vadelmia 5dl ja aina sen kaksi munaa, sokeria 1dl.

Valmis piirakka on herkkua, nam. Vanha uunimme vaan tuppaa ruskistuttamaan reunoja liikaa. Uutta odotellessa ei auta muu kuin tyytyä tähän. Aina tämä maistuu perheelle ja vieraille yhtä hyvin.