Synttärit

 Tämä blogini on hippusta vaille teini-ikäinen, 12-vuotias. Ihana päiväkirja jonka aiempiin vaiheisiiin palaan säännöllisesti, etsimään kuvaa tai tarkistamaan jotain tietoa. Blogi on mahdollistanut tutustumisen paljon laajemmin ihmisiin ja puutarhoihin kuin ilman blogia olisi ollut mahdollisuutta. Olen saanut kokea vuorovaikutusta, iloa ja onnea teidän lukijoiden ja kanssabloggaajien kanssa. Osan kanssa olen tavannut livenä, osan en, silti koen teidän kaikki yhdellä tapaa ystävikseni. Ja koska ystävästä on mukava tietää jotain, niin saatte blogin synttäreiden kunniaksi pienen päivityksen itsestäni.

Täytän tänä vuonna 50 vuotta. Puoli vuosisataa. En koe siitä mitään kriisiä, iän karttumista kun ei voi välttää. Hiukset saa harmaantua ja rypyt kertyä. Haaveilen taas vuorotteluvapaasta ja uudesta opiskelujaksosta. Nuorin lapsi on rippikouluikäinen, vanhin lähentelee kolmekymppisiään. Lapsenlapsia on kaksi, mummin mussukka ja mummin kirppunen, vakiovieraita täällä Arvilan talossa. Miehen kanssa on seikkailtu yhteistä elämää jo yli 31 vuotta. Mukana kehräävät myös kissat Iines, Iineksen tytär Alma ja Alman poika Jalo. Tämä talomme Arvila on ostettu 2005 koko loppuelämän projektiksi, pakopaikaksi kaupungin hälinästä ja loputtomaksi vapaa-ajan harrasteleiriksi.

Arvilan päärakennus, syreenejä ja se ainoa kukkapenkki talon ostokesänä.

Ja koska tämä on nykyisin pääosin puutarhablogi, kerron elämänkaareni puutarhaihmisenä. Kuvat ovat aina ennen ja jälkeen-kuvia täältä Arvilasta. Ensimmäinen kosketukseni omaan pihaan oli ensimmäinen omakotitalomme 1990-luvulla. Uusi, itse rakennettu talo ja tasainen savipohjainen tontti entisellä pellolla. kaksi pientä lasta, työtä ja opiskelua joten puutarha oli vielä sivuseikka. Ennen talon myymistä taisin ehtiä istuttaa nurmikon lisäksi raparperin ja pari marjapuskaa.

Tilanne noin kymmenen vuotta myöhemmin. Talo maalattu, syreenit siirretty ja kukkapenkki uusittu.

Seuraava koti oli vanha osuuskauppa, rakennettu jossain 1940-luvulla ja muutettu asunnoksi 1970-luvulla. Vanha piha omenapuineen mutta ei oikein muuta, edelliset asukkaat olivat olleet vuokralaiset ja he veivät kasvinsa mukanaan, kuopat kyllä jäivät. Aloittelin puutarhan laittoa mutta varsinainen puutarhakärpänen ei vielä iskenyt. Oli taas ne pienet lapset ja muut kiireet elämässä. Tai sitten tuhannen neliön piha ja puutarha oli liian pieni.

Luumulehdon lähtölaukaisu.

Sitten päätimme ostaa Arvilan. No ei tässä sen helpommalla päässyt, puutarha oli villiintynyt pieni alue jossa nokkosen seassa kasvoi ränsistyneitä marjapensaita ja lähes villiintynyttä vadelmaa. Yksi kukkapenkki oli täynnä rikkaruohoja ja kaikkialla kasvoi vitsaukseksi saakka syreeniä. Ensimmäiset vuoden keskityttiin tänne syntyneeseen kuopukseen ja muihin lapsiin, talon remontointiin ja paikkaan tutustumiseen.

Ja tilannetta muutama vuosi myöhemmin.

Sitten lapset kasvoivat, omaa aikaa oli enemmän ja annoin puutarhalle pikkusormen todeten nyt, että molemmat kädet on luovutettu kyynärpäätä myöten. Ensin pelastettiin vadelmat nokkosilta, kohennettiin marjapensaita ja alettiin tehdä "nurmikosta" nurmikkoa. Syreenejä siirrettiin ja jopa hävitettiin. Virheitäkin tuli tehtyä, aloittelijan mokia. Nyt virheet ovat kauniisti vain mielen muutoksia.

Juuri istutettu luumupuu Laatokan helmi ja vielä joutomaana olevaa kivimuurin paikkaa.

Sitten löysin blogit ja puutarhablogit, löysin matkat Viroon Türiin ja kaikki Suomen ihanat puutarhamyymälät. Löysin vertaistukea, onnistumisia ja opin sinnikkyyttä enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana. Huomasin tykkääväni kitkemisestä, uuden suunnittelusta. Huomasin rakastavani puutarhan fyysistä puolta ja nauttivani sen esteettisyydestä. Puutarha on oma luomukseni, hallitsen ja päätän siitä vaikka luonnonvoimille en mitään voi. Tajusin, että puutarhassa on rajan vain tontin rajat, yhtäkkiä ei enää riittänyt muutama marjapuska ja yksi koristeomenapuu.

Kasvanut luumupuu, joutomaan tilalle tullut kivimuuri ja rivi pallohortensioita.

Puutarhasta on kasvanut kasvuaikaan kaiken ajan vievä harrastus. Eikä se minusta ole hassumpaa. Puutarhassa tulee liikettä, raitista ilmaa ja tervettä verenpainetta. Joka kevät saa uuden mahdollisuuuden, voi lähes rajattomasti suunnitella, tehdä tai jättää tekemättä. Se tunne kun on onnistuneesti venyttänyt kasvuvyöhykkeiden rajoja äärimmilleen, siirtänyt pionin onnistuneesti tai saanut ensimmäiset oman maan viinirypäleet. Kokisin olevani paljon köyhempi ilman kaikkia näitä kokemuksia.

Sukloholistina voin lisätä diagnooseihini uuden sanan, puutarha-addikti. Se taitaa kuvastaa minua tällä hetkellä parhaiten.

Melkein kevät

 Edessä on viikon loma. Puutarhatöihin ei vielä varsinaisesti pääse ja yritän hillitä itseäni etten kylväisi tomaatteja ihan vielä, vaan vasta parin viikon päästä. Kylvömultaa jo ostin, mutta eihän säkkiä ole pakko heti avata, eihän?

Ensi kertaa talvetuksessa on oxalis eli käenkaali. Näitä saviruukkuja on kaksi ja molemmissa on eloa, pitkiä ja honteloita versoja jotka ehtivät venyä eteisen pimeydessä ennen kuin huomasin uuden kasvun. Nyt majailevat toistaiseksi salin ikkunalle yrittäen pysyä hengissä siihen oikeaan kevääseen asti. Jos onnistun, niin takuulla talvetan toistekin, on ollut helppoa. Nosta ruukku sisään, pidä pimeässä ja viileässä, jos muistat, anna hörppy vettä silloin tällöin.

Lunta meillä on edelleen paljon, lähes polveen asti. Levitin yläpihan istutuksille sangollisen tuhkaa lumia sulattamaan. Epäsiistin näköistä mutta kokemukseni mukaan aurinko sulattaa tuhkan nopeasti hangen läpi.

Sulakohtia ei ole muualla kuin auratuilla reiteillä kuten pihatiellä. Siitä ne laajenevat pikkuhiljaa puutarhan puolelle. Teki mieli hakea petkele ja paukutella jäätä pienemmäksi jotta sulaminen edistyy nopeammin. Hillitsin itseni, ehtii sitä tehdä myöhemminkin.

Taputin itseäni tyytyväisyydestä hyristen olkapäälle. Olin syksyllä varautunut tulevaan ja laittanut tukipuut valmiiksi varjostusverkoille. Nyt ei tarvinnut kuin kahlata umpihangessa ja virittää verkot tukien varaan. No, eipä tästä vielä mitään hyötyä ole sillä minipallot eli viime vuonna istutetut pallotuijat ovat tiiviisti hangen alla piilossa. Miten olette muuten laittaneet varjostuksen alareunan paikoilleen? Yritin tampata sitä lumen alle mutta eihän se pysy siellä kun hetken. Viime vuonna tätä ongelmaa ei esiintynyt kun ei ollut lunta ja sain helposti kivet verkon alareunaa pitelemään.

Luumulehto ja sen takana kasvimaa täydellisessä talviunessaan.

Kissat ovat hieman pidemmällä keväässä. Aurinko ja lintujen laulu saivat heräämään talviunilta ja uskaltautumaan pihalle. Tosin Iines tarkkaili tilannetta vain avokuistilta ja turvallisesta kaiteen raosta. Jalo hyppi reissuilleen. Alma makaa tätä kirjoittaessani jalkojen päällä eikä kuulemma poistu sisätiloista ennen kuin viimeinenkin kasa lunta on sulanut.

Kompostorin elämää

 Viime talven leutouden ansiosta koin sellaisenkin ihmeen ettei talousjätteen kompostori jäätynyt vaan pöhisi lämpöisenä multatehtaana koko talven. Tänä talvena kompostori on jäätynyt normaaliin tyyliin. Se ei ole meillä mikään katastrofi sillä tyhjennän kompostoria joka syksy niin, että sinne mahtuu kaikki talven keittiöjätteet vaikka maatumista ei tapahtuisi.

Kompostorin kuiviketta säilytetään tuossa oranssissa isossa kattilassa. Nyt vain kävi niin, että myös kuivike jäätyi sillä kattilaan on päässyt kosteutta vaikka kuivike on siellä myyntisäkissään. Navetasta löytyy lisää kuiviketta, taidan hakea yhden säkin sisälle ja viedä lopun talven kuivikkeen sisältä kompostoriin. Voi auttaa jäätymiseen kun jätteen lisäksi kuivike on lämmintä.

Puutarhakompostin oikealla puolella näkyy uusi kompostori. Se on halpis saksalaisesta kaupasta, ostettu ihan vaan kokeeksi maatuuko puutarhajäte sellaisessa. Pohjaa ei ole enkä laittanut edes verkkoa sillä astiassa on vain ruohovartista tavaraa maatumassa. Kevät näyttää onko mitään tapahtunut.

Viime syksynä kompostorin tavara päätyi kasvimaan parannukseksi. Joskus sitä päätyy kasvihuoneeseen, joskus perennoilla tai muille kasveille.

Syksyisin lehtikompostorin pullistelee. Talven aikana painuvat niin, että kahdesta kasasta saa yhden. Lumen ansiosta painumista ja maatumista tapahtuu luultavasti mukavasti ja keväällä saattaa olla jo tavaraa jota levittää puutarhaan.

Yläpihan uusista alueista osa on tehty niin, että kaivoin kaiken maa-aineksen pois savikerrokseen asti. Sitten lapoin saven päälle puutarhakompostin tavaraa. Päälle pari kerrosta vanhaa lakanaa jotta rikkojen siemeniä ei itäisi kovin helposti. Lopuksi päälle pois kaivettu maa-aines. Istutetuille taimille jäi hyvin multatilaa kasvattaa juuriaan. Lakanat maatuvat 1-2 vuodessa ja antavat juurille lisää tilaa.

Kevättä kohti mennään, pian kompostori jo pöhisee ja jäätyminen on taakse jäänyt tilanne.

Kaipuu kevääseen

 Sain Rikkaruohoa-blogin Betweeniltä kevään kaipuu-haasteen. Haasteen on laittanut alulle Tiiu Puutarhahetkiä-blogista. Kiitos Between haasteesta. Olen tainnut vastata tähän jo kerran vaan ei haittaa, kaipuu kovenee mitä lähempänä ollaan kevättä.  Tällä kertaa en laita lempikuviani keväästä vaan kerron mitä keväästä kaipaan. Ja se mitä keväästä kaipaan on esimerkiksi tätä:

Kaipaan taimien täyttämää eteläikkunaa. Kaipaan sitä tomaatin tuoksua mikä tulee taimia käsiteltäessä. 

Kaipaan niitä puutarhatöitä joissa voi käyttää voimaa. Odotan hetkiä lempilapioni kanssa, sitä tunnetta kun taas voin tilata multaa ja pääsen levittämään mullan säkeistä puutarhaan. Kaipaan kottikärryjä käsivarsia venyttämään ja kuljettamaan puutarhatarpeitani pitkin ja poikin puutarhaa.

Kaipaan kissojen pidempiä ulkoiluja. Kaipaan kissojen riehumista puutarhassa ja sen jälkeistä rauhaiseloa sisätiloissa kun ollaan poikki pitkistä ulkoiluista.

Kaipaan kuulasta kevättaivasta joka loistaa sinisenä hedelmäpuiden kukkien taustana.

Kaipaan puutarharetkiä ja hetkiä puutarhamyymälöissä. Netti ei valitettavasti korvaa kohdallani aitoa käyntiä puutarhaliikkeessä, pottien hypistelyä, kasvien tuoksutusta ja tutkimista.

Kaipaan työtä perennamailla. Istutusten kanttausta ja kitkemistä. Kenties jopa uusien taimien istuttamista.

Kaipaan käsien multaan upottamista.

Kaipaan värejä, pieniä sipulikukkia, löytämisen ja muistamisen riemua. Yllätyksiä, ensimmäisiä pörriäisiä ja keväisen maan tuoksua.

Tässä vielä ohjeet haasteeseen, tämä on kiertänyt jo niin monessa blogissa etten laita tätä eteenpäin mutta nappaa tästä jos et ole vielä osallistunut.

Haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki -blogin Tiiu ja  haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselle merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki keväiseksi mieltämäsi käy.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.

Vauriokartoitus

Joka vuosi puutarhan tulee jänisten aiheuttamia vaurioita. Milloin syödään ruusut, milloin hortensiat, joku vuosi krookukset ja pahana vuonna kaikki. Nyt olisi juuri se paha vuosi mutta onneksi olin verkkojen kanssa syksyllä erittäin ahkera. Tänä vuonna aion olla yhtä fiksu tai vieläkin fiksumpi sillä muutamassa kohdassa jänisten tuhot saa mielen matalaksi mutta kukapa olisi voinut näitäkään tuhoja ennustaa.

Angervoja on antaumuksella kaivettu esiin lumen alta. Niiden karsiminen ei haittaa, tuleehan vain tiheämmät pensaat.

Köynnösruusu on 'Pohjantähti' on ollut suuren herkuttelun kohteena. Nyt laitoin verkot ympärille ettei ihan kaikki ole mennyttä. Viime vuonna tätä ei syöty yhtään. Lumiset talvet ovat pahoja kun luonnossa ei oikein löydy syötävää, silloin erityisesti pitää suojata puutarhassa ihan kaikki. Kaikki hortensiat joita ei ole verkotettu on kaluttu lumen pintaan saakka ja osa syvemmälle kun herkullista vartta on kaivettu esiin. Pallohortensioiden kohdalla erityisesti ei haittaa sillä ne leikkaan matalaksi joka vuosi. Ruusuherukat hiukan haittaavat, ne on siististi parturoitu kaikki verkkojen yltäkin.

Hevoskastanjaa on nakerrettu auenneen verkon raosta. Nyt on tilanne korjattu ja syömingit toivottavasti estetty. Karhunvattusato on menetetty vaikka ne oli verkotettu. En vain tajunnut, että ne päästään syömään kivimuurin avulla verkoista huolimatta. Syksyllä laitan niille kaksimetrisen verkon myös kivimuurin puolelle.

Ai että olin tästä vihainen. Kumpikin näsiä on katkaistu mutta ei toki syöty. Eipä tullut mieleen mitenkään päin, että näsiäkin on verkotettava. Eniten tässä harmittaa se, että näsiä olisi kukkinut tänä keväänä ensi kertaa. Nyt on verkot laitettu vaikka osin liian myöhään. Pari nuppua sentään säästyi.

Entäs sitten alppikärhöt. Jokaikinen, siis jokaikinen alppikärhö on nyhdetty poikki. Anna mun kaikki kestää oli ajatukseni kun tämän huomasin. Enpä tiennyt tätäkään etukäteen, että kärhöt maistuvat tai että ne voidaan purra poikki. Kyllähän kärhöt kasvaa takaisin mutta harmittaa, että tässä menetettiin vuosien kasvu. Tämä lila alppikärhö oli ehtinyt kasvaa vaahteran latvaan, nyt kasvu lähtee uudestaan maasta.

Kuvasta näkyy millaisia polkuja jänikset ovat tehneet. Tuskin on yhden yksilön valtateitä vaan kokonaisen lauman. Olisi metsästäjälle töitä tässä pihapiirissä.

Etupihallekin on uskallettu mikä yleensä on jänisvapaata vyöhykettä. Rusokirsikka on onneksi tiivisti puolitoistametrisen verkon sisällä, sitä ei pääse syömään.

Ykköstoive kevätauringolle, sulata lumi pois ja pian.

Heinäkuun helmiä

 Viime vuonna sain pitää pitkän pitkän kesäloman, peräti kuusi viikkoa yhteen putkeen. Puutarhassa se tuli vietettyä, missäs muualla. Puutarharetkiä tuli tehtyä vähän, nopea piipahdus Tallinnaan ja siellä yhdelle taimitarhalle josta en löytänyt yhtään niistä kasveista joita etsin. Silti en palannut kotiin tyhjin käsin. Vaalean vihreää- blogin blogistin kanssa kävin Porkkalan kartanossa ja sen myymälässä. Eipä tarvinnut palata sieltäkään tyhjällä autolla kotipihaan.

Pioniunikot, puutarhan hempsankeikat kukkivat siellä missä lystäävät. Joskus kitken pois ja joskus en.

Kesähortensia 'Bougie' on kasvanut puutarhassa jo muutaman vuoden. Kituliaasti se on pysynyt hengissä mutta eipä ole juurikaan kasvattanut kokoa. Viime vuonna siihen tuli yksi kukka ja voi miten iloinen olinkaan siitä. Ja tästä muistui mieleeni, että 'Bougie' on mentävä peittämään varmuudeksi kokonaan lumen alle vaikka ei olekaan ihan kamalan herkkä.

Olin iloinen päätöksestä jättää niitty leikkaamatta ja antaa sen kasvaa vapaasti koko kesä. Normaalisti niitty leikataan ruohonleikkurilla jotta kotiloiden määrä alueella pysyisi kurissa.

Heinäkuun suurimpia saavutuksia oli navetan etelän puoleisen seinän ikkunoiden saaminen valmiiksi ja paikoilleen. Vielä puuttuu listoja ja yläkolmion kunnostus mutta tehdään niitä kun jaksellaan. Pääasia on ettei näistä ikkunoista enää sada sisään ja että ovet ovat ehjät.

Kasvihuoneessa alkoi satokausi. Kasvihuonekurkku 'Bella F1' osoittautui oivaksi valinnaksi. Sen siemeniä ostin tällekin vuodelle, vielä pitäisi löytää joku toinen hyvä lajike kaveriksi.

Heinäkuu 2020 oli tuoksuherneiden juhlaa. Sain siemeniä talteen ja kohta niitä pääsee esikasvattamaan. 

Kiurunkannus 'Graigton Blue' oli aluksi mysteerikasvi mutta kukinnan vaiheessa tästä ei voi erehtyä. Varjoisen paikan takia kukkii minulla todella myöhään.

Ostin syksyllä 2019 puutarhan jämälaarista nimettömän maksaruohon joka taitaa olla kaukasianmaksaruoho. Onneksi ostin, sillä yksi taimi on levinnyt nopeasti näin komeaksi kasvustoksi. Kukka on kaunis tumman pinkinpunainen. Tätä voi todennäköisesti jo ensi kesänä levittää muuallekin.

Liljaostokset eivät menneet ihan putkeen enkä saanut sitä mitä piti. Toisaalta eivät nämä pahoja värejä ole, eivät ollenkaan. Kaikki toki olisivat voineet olla samaa korkeutta.

Kasvimaalla kaikki kunnossa.

Ensi kaudeksi on suunnitteilla hiukan muutoksia sillä intoni kasvimaata kohtaan ei ole enää yhtä voimakas kuin ennen. Tiettyjä juttuja haluan silti kasvattaa mutta olen miettinyt alan pienentämistä esimerkiksi kasvulaatikoiden avulla. Lapsenlapsille kasvimaa on opettavainen paikka joten kokonaan siitä ei ole tarkoitus luopua. On mukava tulla yhdessä syömään herneitä tai katsoa joko porkkana on riittävän kokoista suoraan kasvimaalta naposteltavaksi.

Suunnitelmia

 Harras toive on saada uusi kasvihuone tänä vuonna valmiiksi. Katto, lattia ja osa seinistä puuttuu vielä, mutta se ei onneksi estä suunnittelemasta ja haaveilemasta miten kasvihuoneen edusta täytetään kasveilla ja istutuksilla.

Tässä laajempaa kuvaa miten uusi kasvihuone sijoittuu puutarhaan. Kuva on otettu navetan katolta elokuussa 2018. Aitan vasemmalla puolella näkyy vihreää pressua maahan levitettynä, se on kasvihuoneen kohta ja siitä aina kasvimaalle saakka on tyhjää tilaa. Koivujen taa jää piiloon luumulehto. Tilaa saa jäädä edelleen, mutta kasvihuoneen eteen haluan jotain istutuksia.

Kuva on kesältä 2020. Laajensin istutusaluetta jonka läpi kulkee kivistä tehty polku. Polkua on mahdollisuus jatkaa jos tämä istutus laajenee. Pitää kuitenkin miettiä ruohonleikkurin reitti, sille on jäätävä tilaa eikä umpipusseja saa syntyä. Kasvihuoneen vasempaan reunaan tulee leveä köynnöstuki kärhöille, raudoitusverkosta saisi hyvän. Köynnökset rajaisivat maisemaa luontevasti kasvihuoneen jatkona. Toisaalta kasvihuoneen päädyn suurista ikkunoista tulee avattavat, peittääkö auki olevat ikkunat näkymät kärhöihin?

Lokakuussa 2020 on tullut otettua suunnittelun kannalta hyvä kuva. Tiilipinot tulevat häviämään. Niiden edessä näkyy pieni pläntti epämääräistä kasvillisuutta. Siinä on helmipihlaja, ruusu 'Ilo' ja punainen lupiini. Mutta tuohon kasvihuoneen eteen on nyt vapaa mieli suunnitella ihan mitä vain. Yksi idea on suuria ruukkuja huoneen oven oikealle puolelle ison laattamaisen kiven päälle. Kivi on ihan lähellä mutta se on aitan alla lähes kokonaan. Olen saanut miehen mielen jo kääntymään sille kannalle, että kivi kaivetaan ylös ja siirretään kasvihuoneen eteen, joko portaaksi tai alustaksi ruukuille.

Kiviä on lisää, niistä voisi tehdä hiekan päälle kollaasin ja kivien päälle ruukut. Tai sitten ruukut suoraan hiekan päälle. Huoneen vasemmalle voisi tehdä paikan ruohosipulille, oikein jättimäiselle pehkolle ruohosipulia. Näin pitkälle olen päässyt suunnittelussa mutta sitten pää lyö tyhjää. Vaan entä jos jättääkin paikan vielä avoimeksi eikä edes suunnittele enempää. Idea voi tulla vasta sitten kun edelle kerrotut asiat ovat toteutuneet.

Kasvihuoneeseen läheisyyteen liittyy olennaisesti kumpare joka näkyy heti tiilipinojen takana. Siitä kadettiin iso kuusi ja kanto jätettiin paikoilleen. Myös tuo alue on kasvitettava jotenkin. Ensin se pitää kuitenkin peittää ja hävittää rikat pois. Peittäminen tapahtuu keväällä. Useampi kerros pressuja päällekkäin ja sitten jätetään hautumaan pariksi vuodeksi. Mielessäni kutsun kukkulaa keijukukkulaksi vaikka pressujen kanssa paremmin sopisi peikkomäki. Kuvassa muuten näkyy se iso kivikin josta puhuin, aitan alla, keskellä. Kyllä sen pois saa mutta vaatii vähän konehommia.

Joku pienikokoinen koristekirsikkakin voisi olla kaunis kasvihuoneen lähellä. Koristeomenapuu 'Hopa' on jo istutettu. Kirsikka voisi mahtua tuonne kasvihuoneen vasemmalle puolelle. Toisaalta olen miettinyt että jos loput tiilen hyödyntäisi muuriksi joka lähtisi kasvihuoneen seinästä ja jatkuisi niin pitkälle kun tiiliä riittää. Muurissa voisi olla pieni portti tai edes ikkuna-aukko. Näin vasemmalle muodostuisi mukavan lämmin paikka aremmallekin kasville.

Nyt melkeinpä tekisi mieli mennä kaivamaan lumet pois ja aloittaa työt jo mutta ehkä maltan. Sen sijaan taidan kaivella esiin puutarhalehdet varastosta ja selailla löytyisikö niistä kivaa ideaa jolla päästä näissä suunnitelmissa eteenpäin.

Tomaatin siemeniä adoptioon

 Joka vuosi on kiva kokeilla itselle uusia tomaattilajikkeita. Kun tarpeeksi monta vuotta kokeilee, alkaa kokoelma karttua. Nyt on tullut aika karsia lajikkeita ja laittaa niitä kiertoon, osasta on hyviä kokemuksia ja osasta huonoja mutta ei anneta sen vaikuttaa. 

Alla on kuvat lajikkeista. Jos haluat niistä jonkun, yhden tai useamman itsellesi, niin laita sähköpostia sivupalkin tiedoista löytyvään sähköpostiini. Postitan siemenet veloituksetta. En muista paljonko siemeniä on pusseissa jäljellä, voi olla mitä vaan väliltä 1-30. Lajikkeen 'Maja' pussi on avaamaton mutta parasta ennen päiväys on vuonna 2019. Kokemukseni mukaan tomaatin siemen itää vaikka olisi kymmenen vuotta vanha. Muiden pussien päiväyksiä en ole tarkistanut.

Pensastomaatit 'Mato' ja 'Maja'.

Toivotaan ymmärtäväistä ja huolehtivaa kotia.

Runkotomaatti 'Harzfeuer' ja pensastomaatti 'Balkonzauber', uuden kodin kielitaito on syytä olla kohdillaan, näistä ulkomaalaisista ei koskaan tiedä. Avarakatseisuus on päivän sana.

'Pokusa' saikin jo uuden kodin joten jäljellä on hieno 'Saint-Pierre' jonka olen mieltänyt pihvitomaatiksi. Jos rakastat Ranskaa, on tämä valintasi.

'Gardener's Delight' ja 'Red Cherry', perheeseen jossa nautitaan hyvästä ruuasta.

edit. Red Cherry on saanut uuden kodin.

Luumutomaatti 'Pollicino F1'. Koetko olevasi erilainen ja hiukan rohkea, aina valmis yllätykselliseen suhteeseen? Oikein, tässä on lajike juuri sinulle.

edit. Pollicino F1 on saanut uuden kodin.

Onnea valintaan ja toivottavasti kaikki löytävät uuden kodin ja perheen.