Vietin muutaman päivän pääkaupungissamme opintojen parissa. Illoiksi piti keksiä jotain muuta tekemistä kuin hotellissa nyhjöttämistä joten päätin tutustua ainakin yhteen Helsingin siirtolapuutarhoista. Niinpä kutsuin itseni kylään Oravankesäpesään. Kiitos Kati kun otin minut vastaan ja esittelit sekä siirtolapuutarhan, että oman palstasi. Täytyy sanoa, että alueen koko yllätti minut. Sekä se monimuotoisuus mikä palstoilla oli rajallisissa tiloissa. Todellinen paratiisi keskellä kaupunkia.
Sain tavata myös palstan todellisen valtiattaren, Murusen. Ja ilmeisesti olin ok koska sain puskun jalkoihin ja kehräystä.
Kuunliljakuja on tuttu blogista sekä kaariportti kärhöineen. Tykkään tästä näkymästä todella paljon. Polku paratiisiin, seinämiä ja portteja jotta näkymät eivät avaudu ennen kuin kuljet polun päästä päähän.
Hetken istuimme ja nautimme illasta omenapuiden alla vadelmaleivoksista. Niitä vanhan puutarhan etuja. Kati, unohdin sanoa sen vaniljateen olevan oikein hyvää. Olin niin häkeltynyt siitä miten paljon kaikenlaista palstalla oli. Olinhan toki nähnyt kuvia mutta parhaiten käsittää kun näkee itse luonnossa.
Pelakuut joiden hoitamiseen Oravankesäpesässä on selvä ote. Minun otteissani kuolevat ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Jos saan kukkimaan, on pelakuussa ehkä yksi kukka eikä tälläistä kukkapilveä.
Helminukkajäkkärä ja jokin luppio. Palstalla kasvoi useita luppioita. Tätä matalaa haluaisin kokeilla, toivottavasti sellainen löytyy jostain taimistolta tai lauantaina Mustilasta.
Palstan japanilainen nurkkaus vei sydämeni täysin. Voin kuvitella monen ohikulkijan kokevan saman, nurkkaus on aivan palstan etuosassa, kulkuväylän vieressä. Tätä kelpaa esitellä, kasveja oli japaninvaahterasta neidonhiuspuuhun.
Ihan vain tämän ansiosta Helsingin reissu oli käymisen arvoinen eikä harmittanut etten jäänyt etäopetukseen.
Tuo siirtolapuutarha-alue on aivan ihana! Kävin siellä kesällä tyttäreni kanssa ja bongasin myös Oravankesäpesän (jos siellä olisi näkynyt liikettä, olisin huikannut tervehdyksen:)). Mutta kaikkinensa ihana paikka ja vadelmista notkuvat aidanteet olivat tyrmäävä näky. Ps. Koska sinulla on iso pihapiiri, lienee siellä myös pöriseviä ja lentäviä hyönteisiä. Niinpä laitoin sinulle haasteen.
VastaaPoistaJuu, ne vadelmista notkuvat aidanteet. Nyt kukassa oli mahtava määrä erilaisia leimuja.
PoistaHyvään kyläpaikkaan kutsuitkin itsesi. 💚
VastaaPoistaKyllä :)
PoistaParas tapa viettää iltaa Helsingissä. Minulla oli aikoinaan työhuone ja asuinkin ihan Vallilan ja Käpylän siirtolapuutarhojen kupeessa.jos työssä tuli tenkkapoo, niin lähdin kävelylle katsomaan noita paratiiseja. Mieli rentoutui ja luovuus sai uutta virtaa. Monimuotoinen Katin kesäpesä on vertaansa vailla, siinä näkee puutarhanhoidon ilon ja innostuksen.
VastaaPoistaKyllä tuolla mieli rentoutui. Ja olin aivan ihmeissäni siirtolapuutarhan äänimaailmasta, ei ikinä olisi tiennyt äänien perusteella olevansa pääkaupungissa, niin hiljaisen rauhallista siellä oli, vain lintujen laulantaa kuului.
PoistaOi, teillä oli varmasti ihana hetki! <3
VastaaPoistaJa Oravankesäpesä näyttää niin ihanalta. On kiva nähdä kuvia myös toisen bloggarin silmin.
Oli mukavaa. Kati on taitavasti saanut palstallensa vaikka mitä.
PoistaOi, nyt on minun vuoroni vihertyä! Onpa ihana vierailu ja esittelykierros itse Katilta, ja vadelmaleivokset omenapuun alla, ja pusku ja kehräys Muruselta!!!
VastaaPoistaSanopa muuta, oli niin kiva vierailu. Ja se tunne kun pääsi näkemään paikan jota on katsellut vain kuvissa.
PoistaSulloli erittäin onnistunu reissu, ainaki siirtolapuutarhan osalta.
VastaaPoistaOli, opiskelut oli vähän pettymys, turhan paljon vanhan kertausta.
PoistaKiitos kehuista, ihan tässä punastuu! <3 Oli ihanaa, kun kävit. On aina niin mukava jutella toisen puutarhaihmisen kanssa.
VastaaPoistaIhanaa että pääsit näkemään tuon paratiisin livenä, ja Murusenkin;)
VastaaPoista