Olkiperunat nyt

 Sadonkorjuunaika ja aika kertoa mitä kuuluu pelkkien olkien alla kasvaneille perunoille. Hyvää kuuluu, satoa on korjattu ja syöty.

Tässä perunoita suoraan olkien alta, yhtään pesemättä tai putsaamatta niitä. Suurin osa perunoista oli hyviä mutta osa oli saanut liikaa aurinkoa ja vihersi, ne heitin pois. Olkea en lisännyt yhtään kertaa, jossain kohtaa olisi pitänyt niin olisi välttynyt vihreiltä perunoilta. Olen tyytyväinen satoon näinkin.

Varret ovat laonneet, ensi viikolla pitäisi ehtiä nostaa loppukin sato.

Unikon siemenkotia talteen kerättynä, pitäisi olla kerrottuja vaaleanpunaisia mutta aina joukkoon eksyy toisiakin värejä. Muita talteen otettavia ovat tuoksuherneet, kehäkukat ja samettiruusut.

Tomaattia on syöty paljon ja jaettu paljon. Tänään keitin kaikki kypsät isot tomaatit tomaattikastikkeeksi pakastimeen. Tosin pakastin tursuaa vadelmaa enkä tiedä saanko ujutettua sinne myös kastikkeet.

Yksi kukkakuvakin on oltava, tämä näky on vaan niin kaunis. Päivänlilja, syysleimuja, sinipiikkiputki ja rantakukka kaikki yhdessä ja samassa kuvassa.

Kärhöjä ja Mustilan pihlajia

 Ihanan lämpimiä päiviä on ollut elokuun lopussa, on kelvannut olla puutarhatöissä. Vaikka toisaalta en ole saanut oikein mitään aikaiseksi, enemmän olen vain haahuillut, nyppinyt joitain rikkaruohoja ja istutellut Mustilan ostoksia. Tällä viikolla istutin syksyn ekat kukkasipulit. Laitoin lisää lumikelloja, kirjopikarililjoja ja hyasintteja.

Pariin viime vuonna istutettuun kärhöön on tullut nyt kukkia. Tämä on 'Madame de Bouchaud'. Tällä kertaa sain oikean värisen.

Tämä on lapun mukaan 'Dr Ruppel'. Ei ihan sitä mitä olen kuvissa nähnyt tai sitten kukkii nuorena hitusen eri näköisenä kuin vanhana.

Oli 'Dr Ruppel' tai ei, niin tykkään tästä tosi paljon. Kärhö kasvaa rosarion ja luumulehdon välissä olevalla kivimuurilla.

Vielä kerran kuva 'Margaret Hunt' kärhöstä. Se on aivan täynnä kukkia vaikka nousi puutarhan kärhöistä lähes viimeisenä. Upea näky jota käyn katsomassa joka päivä.

Salkoruusujen kanssa ei käynyt tänä vuonna tuuri. Itivät huonosti ja koko kesän ovat kasvaneet kituliaasti, vasta nyt tuli ensimmäiseen kukkia. Valkoinen kerrottu tuskin ehtii kukkia.

Vähän lisää kimalaisia ja muita pölyttäjiä. En väsy ihmettelemään jättikarhunputken suosiota pölyttäjien keskuudessa, se on jatkuvasti varattuna ja jonoa syntyy pörräämään kukan ympärille.

Nyt on tullut mainittu Mustila loistavana paikkana hankkia erilaisia vaahteroita niin samaa voi sanoa pihlajista. Kuvassa on sieltä hankkimani Sorbus setschwanensis josta en tiedä onko sillä suomenkielistä nimeä. Kasvaa hitaasti mutta on pysynyt hengissä jo pari talvea. Lisäksi olen hankkinut Mustilasta kukkavuorenpihlajan, seljapihlajan, helmipihlajan ja pihlajan jonka nimilapussa lukee Sorbus ex. dodong. 

Pörriäisten pörinät

 Sain Sirkulta Kukkia & Haaveita-blogista haasteen osallistua Kuvaa kimalainen-haasteeseen. Kiitos vain Sirkku haasteesta sillä sen ansiosta tuli katseltua kimalaisia tarkemmalla silmällä. Muutaman toisistaan erinäköisen löysin. Kimalaisilla on selkeästi suosikkikasvinsa, ukonhattu on niistä ehkä ykkönen tällä hetkellä mutta kimalaisen kuvaaminen ukonhatuilla on minun kameralle mahdoton tehtävä. Onneksi niitä pörisi muillakin kasveilla. Ja koska en osaa tunnistaa kimalaislajeja ei niitä tässä postauksessa ole, voi olla ettei kaikki pörisijät ole edes kimalaisia.

Tämä pehmopylly tykkäsi iisopeista. Iisoppi on näille kestosuosikki, sanoisin iisopin olevan yksi parhaista kasvaista pörriäisten mielestä oman kokemukseni mukaan.

Hieman erinäköinen yksilö jonka karvapeffa on oranssi.

Sinipiikkiputki oli selkeästi suurempien lajien mieleen, näitä ei paljoa näkynyt muissa kasveissa.

Useampi yksilö ahkeroimassa.

Tässä on nukahdettu rantakukan kukkaan. Ehkä siinä pidettiin taukoa ennen urakan loppuun saattamista.

Epäselvä kuva mutta parempaa en saanut sillä näillä oli kova kiire.

Pojan keväällä tekemä vuokrakasarmi on saanut asukkaita. Seuraavaa ötökkähotellia varten on hyvä seurata minkä kokoiset reiät ovat parhaita ja suosittuja.

Myös onttoihin kasvien osiin on tehty kotia. Niistäkin on huomio että vain tietyn kokoiset ovat kelvanneet näille vuokralaisille.

Ei puutarhassa pelkkää pörinää ollut, oli myös siipien havinaa. Etenkin näissä piparmintuissa.

En laita haastetta eteenpäin kenellekään tietylle mut voit napata sen tästä jos haluat.

Haasteen laittoi alulle Minna Hiidenkivi-blogista.

Mustilan taimipäivän satoa

Tänä kesänä ei ole pahemmin järjestetty puutarhatapahtumia. Niinpä otin ilolla vastaan tiedon Mustilan taimipäivän toteutumisesta. Yritin olla paikalla heti aamusta sillä osa taimista ehtii loppua jo ennen kun tapahtuma alkaa. Lohduttautua voi sillä ettei tiennytkään niiden taimien olemassaolosta. Päässä oli pientä listaa niistä kasveista jotka on ehdottomasti hankittava jos niitä suinkin löytyy. Osa budjetista oli varattu heräteostoksiin. 

Ensimmäinen kuorma kotipihassa valmiina istutukseen. Kyydissä keijunkukka 'Paprika', jouluruusun siementaimia,  punahattu jonka nimeä en muista, ojakellukka 'Mai Tai', helovuokko, väinönputki, varjosiippa, heidinkukka, tarhasyysvuokko 'Wild Swan' ja tummalehtinen harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'.

Harsojaloangervo pääsi uuteen penkkiin uuden kasvihuoneen edustalle. Taustalla on jättikarhunputki ja oikeassa yläkulmassa on kasvamassa jättiraparperi. Mustan suojan sisällä on koristeomenapuu 'Hopa'. Paikan pitäisi olla riittävän kostea. Taimipurkki on tuossa kunnes muistan merkitä taimen nimilapulla. Mustilassa olikin myynnissä niitä hyviä valkoisia lappuja joihin voi kirjoittaa lyijykynällä. Ostin samantien kaksi nippua ettei heti lopu kesken. Yhdessä nipussa kun on vain 100 kappaletta nimilappuja.

Toinen kuorma sisälsi mielenkiintoisia kasveja. Tulevaan kasvihuoneeseen siemenetön viinirypäle 'Mars' oli niin mahtava löytö, että se oli ostettava heti. Juuri sen olin suunnitellut hankkivani ja ehdin jos ajatella etten saa juuri tätä lajiketta Suomesta. Toinen korkea kasvi on Mustilan arboretumin myynnistä. Se on liuskavisakoivu 'Kaarlo' joka on luultavammin jalostettu visakoivusta ja liuskalehtisestä koivusta. Hieno lisä arboretumin puihin. Maksaruoho on minulle uusi lajike 'Firecracker'.

Kaukasiantörmäkukka 'Miss Willmot' oli ihana, juuri niitä heräteostoksia jolle pitää olla tilaa.

Tämä on aarre josta en ole ennen kuullut. Täysikuuvaahtera Acer shirasawanum. Sekin Mustilan arboretumin taimista. Ylöspäin viuhkamaisesti kohenevin, kerroksellisten oksin kasvava pensasmainen puu. Punaiset kukat ja näyttävä syysväritys. Meillä ei japaninvaahtera menesty mutta tästä yritän sille korviketta. Suojasin pienen taimen heti kuvien ottamisen jälkeen verkolla, tätä ei jänikset saa syödä.

Pieni vaahtera on etualalla uudessa alppiruusumetsikössä. Taustalla kivien takana kolme alppiruusua jotka istutin viime vuonna.

Safiirihortensia jonka nimilappua en tajunnut kuvata. Alkoi kai olla turnausväsymystä, tämä olikin viimeinen taimi jonka ostin. Ja onneksi sain, taisi jäädä kaksi minun jälkeeni. Tämäkin kasvaa alppiruusumetsikössä jossa on toivottavasti riittävän suojaista. Taustalla on mustaselja ja kalliokieloja. Pieni vihreä pläntti safiirihortensian vasemmalla puolella on alppikello joka on myös taimipäivältä hankittu.

Alppiruusuja ostin kaksi. Pitkään mietin isojen vai pienien taimien välillä. Lopulta päädyin pieniin, alan harrastajilta hankittuihin. Tämä on 'Lumotar' jonka kukat avautuvat vaaleanpunaisina mutta ovat avonaisina puhtaan valkoiset. Toinen, vieläkin pienempi taimi on siementaimi jonka väri on yllätys mutta ehkä punainen.

Näiden kaikkien lisäksi ostin katsuran. Se minulla jo oli mutta kuoli keväällä. Ensin luulin talvea syylliseksi mutta kuolema olikin omaa huolimattomuuttani. Nimilappu oli kiinni katsurassa metallilangalla ja tuo metallilanka oli hirttänyt taimeni. Olin unohtanut langan taimeen kiinni.

Retken parhainta antia heti kasvien jälkeen oli tapaamiset Vaalean vihreää-blogin kirjoittajan, Saaripalstan Sailan ja Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin kanssa. Kiitos antoisista juttuhetkistä taimiostosten lomassa.

Kyläilemässä kesäparatiisissa

 Vietin muutaman päivän pääkaupungissamme opintojen parissa. Illoiksi piti keksiä jotain muuta tekemistä kuin hotellissa nyhjöttämistä joten päätin tutustua ainakin yhteen Helsingin siirtolapuutarhoista. Niinpä kutsuin itseni kylään Oravankesäpesään. Kiitos Kati kun otin minut vastaan ja esittelit sekä siirtolapuutarhan, että oman palstasi. Täytyy sanoa, että alueen koko yllätti minut. Sekä se monimuotoisuus mikä palstoilla oli rajallisissa tiloissa. Todellinen paratiisi keskellä kaupunkia.

Sain tavata myös palstan todellisen valtiattaren, Murusen. Ja ilmeisesti olin ok koska sain puskun jalkoihin ja kehräystä.

Kuunliljakuja on tuttu blogista sekä kaariportti kärhöineen. Tykkään tästä näkymästä todella paljon. Polku paratiisiin, seinämiä ja portteja jotta näkymät eivät avaudu ennen kuin kuljet polun päästä päähän.

Hetken istuimme ja nautimme illasta omenapuiden alla vadelmaleivoksista. Niitä vanhan puutarhan etuja. Kati, unohdin sanoa sen vaniljateen olevan oikein hyvää. Olin niin häkeltynyt siitä miten paljon kaikenlaista palstalla oli. Olinhan toki nähnyt kuvia mutta parhaiten käsittää kun näkee itse luonnossa.

Pelakuut joiden hoitamiseen Oravankesäpesässä on selvä ote. Minun otteissani kuolevat ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Jos saan kukkimaan, on pelakuussa ehkä yksi kukka eikä tälläistä kukkapilveä.

Helminukkajäkkärä ja jokin luppio. Palstalla kasvoi useita luppioita. Tätä matalaa haluaisin kokeilla, toivottavasti sellainen löytyy jostain taimistolta tai lauantaina Mustilasta.

Palstan japanilainen nurkkaus vei sydämeni täysin. Voin kuvitella monen ohikulkijan kokevan saman, nurkkaus on aivan palstan etuosassa, kulkuväylän vieressä. Tätä kelpaa esitellä, kasveja oli japaninvaahterasta neidonhiuspuuhun.

Ihan vain tämän ansiosta Helsingin reissu oli käymisen arvoinen eikä harmittanut etten jäänyt etäopetukseen.

Jatkopala

Uuden kasvihuoneen edustan istutus sai keväällä jatkopalan. Jatkopalan nurmikon päälle kippasin kaikki talven yli multasäkeissä muhineet kanttausjätteet. Peitin sanomalehdellä ja lakanalla jotta muhimista tapahtuisi lisää. Viikonloppuna kaivoin maat esiin lakanoiden ja sanomalehtien alta.

Lisäsin muhineeseen maa-ainekseen muutaman säkin kaupan multaa, sain lisää korkeutta ja samalla parannusta saviseen maahan. Mullan oikeassa reunassa kasvava puu on helmiorapihjala 'Toba'. Se oli viime syksyn huikeimpia puutarhalöytöjä, maksoin siitä vitosen.

Taimia löytyi omasta puutarhasta. Nämä valkokeltaiset siperiankurjenmiekat kasvoivat ennen kivimuurilla, siirsin ja jaoin ne jättikiven kylkeen.

Kurjenmiekkojen taakse tuli tarhakellokärhö 'Aljonushka'. Se on vielä onnettoman pieni rääpäle, toivottavasti jaksaa sinnitellä talven yli ja vahvistaa itseään. Kärhön oikealle puolelle siirsin punalatvat jotka olivat jääneet täysin huisku-unikon ahdistelemiksi. En tiedä oliko hyvä idea siirtää kukkivina mutta tehty mikä tehty.

Tässä kuvattuna kasvihuoneelta päin, jatkopala on tuo tummempi alue. Multatilaa on vielä, muutama kasvi odottaa siirtoa ja jotain toivon löytäväni Mustilan taimitapahtumasta. Maksaruohoja kuuluu molempiin kategorioihin.

Puutarhan mahtavin pörriäismagneetti, jo moneen kertaan kuvattu jättikarhunputki. Pörriäistä en tunnista, onko kukkakärpänen vai joku ampiainen.

Kokeilin ladata videon pörriäisten hyörinästä jättikarhunputkella, toivottavasti onnistuu, esikatselussa näytti olevan oikein.

Kärhöt ovat antaneet parastaan. Kukkia on tiheässä tässä nimettömässä punaisessakin eikä pelkästään 'Margaret Hunt' kärhössä.

Liila kärhö jonka piti olla 'Ville de Lyon'. On tämäkin ihan kiva ja kasvakoot tässä jos kerran viihtyy.

Vieläkin kirvelee mummolta saatujen bellisten menetys tappotalvena 2016. Nyt kokeilin ensi kertaa kasvattaa belliksiä siemenestä. Muutaman taimen sain kasvatettu kukintaan saakka. Nämä ovat samannäköisiä kuin mummolta saadut. Eivät kuitenkaan taida lisääntyä yhtä herkästi kuin valkoiset nurmikolla kasvavat jotka väärässä paikassa ongelma.

Väriä sitä olla pitää

 Yritän tässä vetkutella ennen imurin varten tarttumista. Puutarhassa on puuhaa mutta pakko on tarttua sisätöihinkin ennen kuin villakoirat valtaavat talon itselleen. Eilen aloitin uuden kasvihuoneen edessä olevan jättikiven penkin muokkausta, siitä kuvia myöhemmin.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, ei oranssi ole puutarhassa lempivärejäni. Yhdessä kukassa oranssi väri on kuitenkin täydellinen ja se on tiikerililja. Arboretumissa kukkivat todella korkein varsin.

Arboretumin loppukesän tunnelma on muutenkin väriä täynnä ja tykkään siitä. Kun ajaa tiellä tontin ohi niin tätä näkymää saa ihailla, tosin hiukan kauempaa.

Olen ihmetellyt missä ovat kimalaiset. Kulkiessani ukonhattujen ohi tajusin etsineeni kimalaisia väärien kasvien kukinnoilta. Ukonhatut olivat täynnä kimalaisia, niitä oli sekä näissä sinisissä että kirjoukonhatuissa. Siniset ovat pihan alkuperäisiä ukonhattuja. Niitä olen siirtänyt moneen kertaan ja nyt vihdoin ja viimein taisi löytyä paikka jossa viihtyvät.

Myös luumulehdossa on iloista värien sekamelskaa. Eri sävyisiä syysleimuja, oranssia tiikerililjaa ja rantakukkaa. Kuvan ulkopuolelle jäivät liilat iisopit ja punaiset maksaruohot. Taustalla häämöttää pressutettu uusi kasvihuone. 

Jättiverbenoiden suhteen olen nyt kyllä pettynyt, niissä ei ole vieraillut minkäänlaisia pölyttäjiä. Ovatko paikalliset pölyttäjät nirsoja vai eikö tämä muuten vain kelpaa.

Jättiverbenoiden alue on tänä vuonna tehty. Olen saanut kivasti kasvitettua sitä ja kunhan kaikki kasvit vahvistuvat on alue täynnä tältä puolelta. Muutamalla pienelle pionille on vielä olemassa paikkavaraus. Ja pitihän tuonne tulla myös kärhö 'Princess Kate' mutta sen paikkaa on mietittävä uudestaan.

Tässä vielä kuva euron pallohortensioiden rivistöstä. Alle on tulossa kate kunhan maltan laittaa oksat silppuriin. Eli odottelen viileämpiä kelejä ja hyttysettömämpää aikaa. Itse tehty oksasilppu muuten maatuu omien havaintojeni mukaan paljon nopeammin kuin kuorikate mitä myydään säkeissä. Mikä on tietysti luonnollista koska itse tehty aines on koostumukseltaan pienempää. Eipä siis ihme tunne ettei mikään määrä oksasilppua riitä tämän kokoisessa puutarhassa. Pallohortensia ovat saaneet kerran kunnon kerroksen oksasilppua ja se on lähes täysin maatunut niiden juurilta parissa vuodessa.

Ja nyt imuroimaan koska vasta sen jälkeen saan mennä puutarhaan.