Nyt yritetään palata normiarkeen, vain kohtuudella kirjoja kirjastosta ja seuraava opiskelujen lähijakso on vasta maalis-huhtikuussa. Siis hyvä aika palauttaa mieleen mennyttä ja tulevaa puutarhakautta.
Kävin kaikki siemenvarastoni läpi. Jättiverbenat olisi syytä kylvää mahdollisimman pian. Siis heti kun muistan hakea multasäkin sisälle sulamaan. Lisäksi tekisi hyvää lajitella siemenet kylvöjen mukaan. Esikasvatettavat ja suoraan pihalle kylvettävät. Sormustinkukka kuuluu jälkimmäisiin.
Sormustinkukka on lempikukkiani. Kukkii varmasti joka vuosi edes vähän. On kestävä kunhan saa itse valita paikkansa. Ja siinäpä se onkin, tuo paikka nimittäin. Haluaisin sormustinkukkaa tiettyihin kohtiin puutarhassa. Enkä onnistu siinä. Periksi en ihan hevillä anna, onneksi sormustinkukan siemenet ovat ehtymätön luonnonvara. Niitä kertyy omasta puutarhasta rajattomasti ja joitain lajikkeita olen ostanut.
Yllä olevassa kuvassa on sormustinkukkaa navetan kivimuurilla. Itsestään tullut paikkaan jossa minäkin tykkään sen viihtymisestä. Sopii kauniisti ruusujen ja rantatädykkeiden lomaan.
Ensi kesänä on pohdittava saako talon kivijalan viereen levinneet sormustinkukat kasvaa vai nyhdänkö ne pois. Toisaalta tykkään niistä enkä usko, että ovat kaksivuotisina vaaraksi talolle. Juuret ovat kevyet eivätkä kietoudu perustusten sekaan. Onneksi ei tarvitse ihan vielä päättää.
Tsemppiä opiskeluihin ja arkeen!
VastaaPoistaNuo sun sormustinkukat ovat niin ihania. Ja ne ovat tosiaan ehtymätön luonnonvara, kun ne saa kerran viihtymään jossain. Meilläkin niitä tupsahtelee milloin mistäkin. Yleensä ei sieltä, missä niiden toivoisi tupsahtelevan. Mutta silti ne ovat niin ihania.
Niinpä, silti ovat ihania.
PoistaSormustinkukan vaellushalu on hauska ilmiö. Kauniita ovat! Puhtia opiskeluun!
VastaaPoistaOvat kovin siirtyväisiä.
PoistaHarmi, että aika on niin kovin rajallista. Olisi tosi kiva, jos kaikkien arkisten velvollisuuksien lisäksi voisi uppoutua lukemiseen, käsitöihin ja puutarhaan.
VastaaPoistaSormustinkukat ovat akileijojen tapaan puutarhan keijukaisia, jotka päättävät ihan itse asuinpaikkansa. Aikanaan kuvittelin saavani sormustinkukat kasvamaan tietyssä paikassa. Ei onnistunut, joten olen luovuttanut.
Minäkin olen osin luovuttanut, jossain ne viihtyy ja jossain ei ja tuntuu ettei viihtymisessä ole mitään logiikkaa.
PoistaMinäkin yritin aikoinaan saada mökillä sormustinkukat kasvamaan yhdessä tietyssä paikassa. Siirsin siihen usein siementaimia ja kerran miltei kaikki kuoli. Annan niiden nykyään valita paikkansa, polulle kasvavat sentään nypin pois :)
VastaaPoistaOikukas ja sitkeä kasvi ja silti niin ihana. Joskus niitä on pakko rajoittaa, viihtyessään valtaavat tilan heikommilta.
PoistaMinulla ei ole sormustinkukkaa enään ollenkaan juuri tämän vaeltelun ansiosta. Mutta kauniita ovat.
VastaaPoistaOho, enpä tiennyt että voi hävitä kokonaan. Siemenet ovat onneksi edullisia jos tekee mieli yrittää vielä kerran.
PoistaTäällä vaeltelijat ovat melko vapaata joukkoa, en viitsi kinastella niiden kanssa. Joskus aivan väärässä paikassa olevan saatan siirtää tai nyhtää, mutta ainharvoin.
VastaaPoistaKauniita ovat minustakin!
Hyvä asenne, sormustinkukan kanssa ei kannata kinata, toiseksi jää.
PoistaKauniita! Kirjat ovatkin muuten ihan pahimmanlaatuinen aikasyöppö. Ajan kulumista ei yhtään huomaa kun uppoutuu tarinaan. Mukavaa viikkoa ja enemmän tunteja vuorokauteen! ;)
VastaaPoistaJuuri tuo, kun uppoudun kirjaan niin ajalla ei ole mitään merkitystä.
PoistaMinulla sormustinkukat leviävät kulovalkean lailla ja siksi luovuinkin niistä lähes tyystin. Ovat kyllä muutoin todella kauniita.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa.
Kauniita ovat sormustinkukat. Minulla kesti yllättävän pitkään saada sormustinkukkia asettumaan puutarhaan, eikä niitä vieläkään liikaa ole. Minullakin on ollut nenä kirjassa tai äänikirja päällä koko alkuvuoden.
VastaaPoistaSormustinkukat ovat kauniita!
VastaaPoista