Kahdenlaista hulluutta

Puutarhahulluus on ihmeellistä. Juuri kun mietin mistä saisin kantoja puutarhaani, laittaa toinen hullunkurisen ilmoituksen nettiin jossa annetaan kantoja. Siis, annetaan kantoja. Kuka ihme niitä haluaa, ovat lähes ongelmajätettä. Minä halusin ja sain. Aamulla kävin hakemassa ja sain lastata autooni niitä niin paljon kuin autoon mahtui.

Näin rinnepuutarhan kantopuutarha sai alkunsa.

 Idean kantopuutarhaan sain keväällä televisiosta tulleesta ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta. Ohjelman nimeä en tähän hätään muista. Tiesin heti ohjelmaa katsoessa mihin teen oman kantopuutarhani.

 Alue josta olen hävittänyt vuohenputken kattamalla on kuin suunniteltu kantopuutarhaksi. Kuusen ja terijoensalavan katveessa kannot ovat luontevasti osa puutarhaa.

 Valitsin kannoista ne jotka sain mahdutettua kyytiin, samalla katsoin sellaiset joissa on jo luontaista sammaloitumista. Lisäksi halusin kannot jotka pysyvät helposti pystyssä ilman että joudun kaivamaan niitä maahan.

 Lisäilen kantoja ja lahopuiden väliin kasveja pikkuhiljaa. Reunaan siirsin jo hieman taponlehteä ja yhden kannon edustalle ketunleipää eli käenkaalia. Alue on tarkoitus istuttaa mahdollisimman metsän oloiseksi, ehkä laitan vielä sinivuokkoa ja loput kasvit jäävät harkintaan.

 Olemme niitä hullun onnellisia ihmisiä jotka saavat nauttia räystäspääskyistä puutarhassaan. Ne luokitellaan nykyään uhanalaisiksi ja siksi mekin teemme kaikkemme niiden elinolojen hyvinä pysymiseksi. Niinpä pyysin miestäni unohtamaan navetan sähköjohtojen maahan kaivamisen. Tai jos kaivaa niin vanhat sähkölangat pitää jättää pääskysten lepopaikaksi. Tuosta ne lentävät syömään hyttyset pois puutarhasta. Loppukesästä kokoontuvat langalle suureksi parveksi ja sitten muuttavat talveksi etelään.

Keväällä poistimme varuiksi navetan välikön oviaukosta toisen ikkunan. Välikkö on joskus ollut pääskysten pesimäpaikka ja halusimme tarjota siihen taas mahdollisuuden. Tällä kertaa pesää välikköön ei tehty, nyt pesäpaikat taitavat olla pihamme viereisessä ladossa. Pieniä asioita meille ihmisille, mutta suuria pääskyille.