Mummin vappuaatto

Lapsenlapset tulivat vapuksi yökylään. Edellisestä yövierailusta onkin jo muutama viikko. Tilasin mussukan ja kirppusen tulemaan alkuillasta jotta ehdin puuhailla hetken puutarhassa kun sää oli mitä mahtavin.

 Puutarhahetkeni käytin rosarion siivoamiseen. Leikkasin kaikki ruusut ja kitkin rikat pois. Etualan syreenit olen leikannut jo aiemmin keväällä.

 Jokainen rosarion ruusu on selvinnyt talven yli. Jopa Lidlin vaaleanpunainen köynnösruusu on hengissä, tummanpunainen kuoli jo ostokesänä. Penkkien kanttaamisen jätin myöhemmäksi.

 Osassa ruusuja silmut ovat kookkaita kuten tässä Torniolaakson ruusussa. Ruusun versoissa on hieno punainen sävy.

Pienen hetken ehdin silputa omenapuun oksia silppurilla joka suostui taas toimimaan. Silpulla on tarkoitus kattaa rinnepuutarhan käytäväosuus. Toivottavasti silppu riittää, oksia on vielä reilusti jäljellä.

Mukavaa vappuaaton iltaa ja vappua. Huomenna alkaa toukokuu!

Messuilla Lahdessa

Lahden Pihapiirimessuille pääsin messujen viimeisenä päivänä. Sopiva päivä sillä lauantai meni puutarhassa ja sunnuntaina sain ystävän kaveriksi messuille. Lahden messut eivät pettäneet vaikka odotukset olivat korkealla.

 Porkkalan kartanon puutarhan myyntipistettä ei tarvinnut etsiä, se oli heti messuille tultaessa kohdalla. Entuudestaan tiesin, että tätä pistettä ei voi ohittaa ostamatta jotain. Ostin sinisenä kukkivan kellokärhön etten vain jää ilman. Kotiin lähtiessä oli pakko ostaa vielä mustaselja joka jäi kaihertamaan mieltä. Arka kasvi mutta kuuden euron hinnalla olen valmis kokeilemaan.

 Lahden Puutarhaseuran piste oli koristeluiltaan kauneimpia, juuri sellaista josta minä pidän. Käytetty vanhaa yksinkertaisesti.

 Tommolan tilalta ostin vaaleanpunaisen ruusunätkelmän. Valkoinen minulla jo on mutta ruusunpunainen on ollut haussa. Taisimme ostaa ystävän kanssa samanlaiset.

 Tajusin juuri etten ottanut yleiskoristelualueelta yhtään kokonaiskuvaa mutta jos sanon kuusimetsä, niin kaikki tiedätte miltä se näytti. Erittäin onnistunut mielestäni. Tämä ruosteinen romuläjä paljastui tarkemmin katsoen taiteeksi. Tuollaisen räjähtäneen ja hyljätyn robotin voisin ottaa puutarhaani koristeeksi.

 Vinkkasin heti nuoremmalle pojalle, että tällaisen äiti haluaa rinnepuutarhan lehdille lepäämään.

 Kauniit hortensiat ikuistin vain kuviin, pinkki olisi minun värinen jos hortensian ostaisin.

Kuten kaikki kiva niin messutkin loppuvat aikanaan. Kotiin palatessa ei ollut kuin yksi taimikassi. Siis varsin maltilliset ostokset. Jo mainittujen taimien lisäksi ostin yhden loistoesikon, yllä olevassa kuvassa näkyvän. Jos huomenna on hyvää säätä pääsee ostokseni heti maahan.

Siivouspäivä

Otsikon päivä voisi olla monen kauhu mutta ei minulle, etenkään kun kyse on siivouspäivästä puutarhassa. Tarkoitus oli tehdä puoli päivää silppua oksasilppurilla ja toinen puolikas puhdistaa istutuksia. Sain kuitenkin silppurin tukkoon lähes heti joko liian paksulla oksalla tai liian suurella innolla. Koska mies ei ollut kotona auttamassa ajattelin, että olkoot mokoma silppuri. Risuhommilla jatkoin mutta työ vaihtui risuaidan täyttämiseksi.

 Meiltä kaadettiin muutama koivu aiemmin keväällä joten risua riittää. Aitaan mahtuu vielä runsaasti risuja kunhan jaksan vain raahata ne tontin toiselta laidalta tänne luumulehtoon.

 Risutöiden jälkeen päätin putsata luumulehdon istutukset. Talventörröttäjät ja rikkaruohot pois. Jälkimmäisiä oli mukavan vähän, ahkera kitkeminen on auttanut. Yllä tilanne mistä lähdin.

 Ja tässä toinen istutusalueista siivottuna. Tuohon pitää levittää vielä kalkki ja ripotella multaa päälle, tai hevosenlantaa jos suinkin saan sitä tänä vuonna. Samalla hoituisi lannoitus.

 Turhan tarkkaan en siivoillut, kasvit kyllä peittävät roskat alleen kunhan hiukan kasvavat. Seuraavana aurinkoisen päivänä on vuorossa hiekkakäytävien kunnostus, ne ovat aika hurjassa kunnossa. Todennäköisesti tarvitaan lisää kivituhkaa , maa on painunut käytävien kohdalla.

Olen tarkistellut pionien juurakoita, yksikään ei ole kärsinyt talvesta ainakaan sen perusteella että jokaisessa näkyy punaisia pieniä alkuja. Vanhimpien pionien juurakot on komeita. Tämä juurakko kuuluu pionille 'Sarah Bernhardt'. Minulla on se tuntuma että pioni tykkää kun sen juurakkoa on näin näkyvissä.

Husin rinnepuutarhassa havuja kärhön päältä pois ja samalla osuin lumikellon 'Flore Pleno' kukkaan joka tietysti meni poikki. Kukka tippui niin kauniisti lehtien päälle, että siitä oli otettava kuva. Lumikellot ovatkin kukkineet pitkään, se on yksi syy niiden ihanuuteen, pitkä kukinta.

Puutarhassa olisi viihtynyt pidempäänkin, sade pakotti tulemaan sisälle. Johan sitä olikin puoli päivää aurinkoista. Toivottavasti koko kasvukauden sää on parempaa kuin nyt.

Odottavan aika palkitaan

Ostin jokunen vuosi sitten puutarhaan kerrotun pinkin sinivuokon. Istutin taimen talon edustan penkkiin ja jäin odottamaan sen kasvua. Taimi kyllä kasvoi, nousi joka kevät mutta kukintaansa en nähnyt. Aina tuli joku syy miksi kukka ei päässyt avautumiseen saakka. Vaan tänä keväänä odotus palkittiin.

 Siinä se on, kerrottu pinkki sinivuokko. Kukka on pieni, joku saattaisi sanoa jopa mitättömäksi mutta minä en. Joskus kauneuden edessä on kumarrettava ja syvään.

 Krokuksen Crocus 'King of Striped' olen hankkinut ensin sisätiloja kaunistamaan ja istuttanut sen jälkeen ulos. Tämä on yksi kauneimmista liiloista krokuksista.

Jalo tuli kuvatessani ihmettelemään emäntänsä höperyyttä. Tulin töistä, hain kameran ja huikkasin lapsille, että äiti tulee kohta kotiin ja menin heti kuvaamaan sinivuokkoani. Jalo ja taustalla näkyvä Iines tulivat muistuttamaan että on myös kissojen ruoka-aika lasten lisäksi. Kaikkien odotus palkittiin, lapset ja kissat sai ruoka aja minä kuvan kukkivasta vuokosta.

Uuden aikaa

Kevät on uuden aikaa. Jaloista löytyy uusia lihaksia päivän pihatouhujen jälkeen. Talven yli maanneet työkalut tuntuvat kuin uusilta kun ne ottaa keväällä käyttöön. Kottikärryt on kuin tuntemattomat, ihan varmasti joku on tuonut painavemmat vanhojen tilalle.

Uusia kasveja löytyy, tänään kitkin morsiusleinikin pois ja vasta sitten tajusin mitä tein. Lykkäsin juurakon nopeasti takaisin multiin vuolaiden anteeksipyyntöjen kera. Muitakin mysteerikasveja on, aikanaan ehkä selviää mitä ovat. Ja onneksi on olemassa te, lukijat joilta voin aina kysyä kun kohtaan puutarhassa jotain uutta.

 Valkoiset krookukset eivät kukkineet viime keväänä näin komeasti. Ovat kuin uusia krookuksia. Nämä ovat jotain isokokoista lajiketta, kovin kauniitakin.

 Viime syksynä laitoin rinnepuutarhaan pihan uusimman sinivuokon. Omassa metsässä kun ei kasva sinivuokkoja luonnostaan niin olen joutunut turvautumaan ostotaimiin. Hyvin näkyy sellainenkin kukkivan. Toivottavasti ovat nopeita leviämään.

 Puutarhan alaosassa, luumulehdossa ja kivimuurien ympärillä ei ole tehty vielä mitään kevättöitä. Pitää odotella kuivumista vaikka en tiedä onko siitä mitään toivoa, sääennuste näyttää sadetta, sadetta, vielä vähän sadetta. Mutta siinä ei ole mitään uutta, tavallista suomalaista kesää.

 Posliinihyasintit aloittelevat kukintaansa. Näitä pitää muistaa laittaa syksyllä lisää, minulla näköjään taantuvat jonkin verran. Tai sitten viime kesä oli näille erityisen märkä ja huono.

Kivimuurilla Jalo ja Iines kohtasivat toisensa, pieni nuuskuttelu ja tervehdys, sitten istuttiin kivillä hetki vierekkäin. Minusta näytti siltä kuin Iines olisi opastanut Jalolle mistä löytyy makoisimmat myyrät. Jalo on vielä niin nuori, vajaa kaksivuotias että kaikki keväällä on uutta ja ihmeellistä.

Aamulla löysin Iinekseltä kevään ensimmäisen punkin. Nekin pirulaiset ovat jo heränneet kotiloiden lisäksi.

Sateen jälkeen

Toista vuorokautta satoi vettä, välillä räntää mutta pääosin vettä. Ja sitä tuli paljon. Maa on nyt märempää kuin lumien sulamisen jälkeen. Yritin käydä kiertelemässä puutarhassa mutta ei siitä tullut muuta kuin mutavelliä saappaiden ympärille. Harmittelin etten ehtinyt levitellä kalkkeja ennen sadetta, sitten katsoin 10 päivän ennusteen enkä harmittele. Sadepäiviä riittää vähintään vappuun saakka.

 Türista tuotu jouluruusu värjöttelee kevätsäässä yrittäen urhoollisesti availla ensimmäistä nuppuaan. Nuppuja on vielä kaksi lisää, toivottavasti näen niidenkin avautumisen.

 Jääkurjenmiekka tuli istutettua vähän huonoon paikkaan arboretumiin. Kunhan ovat kukkineet siirrän ne talon kivijalan viereen missä on rutikuivaa kesällä. Pilvisellä säällä kukat eivät avaudu kokonaan.

 Pörriäisiä on ollut jo kovasti liikkeellä. Yksi hyvä syy istuttaa kevään aikaisia kukkijoita on ruuan tarjoaminen kimalaisille ja muille uskaliaille säätä uhmaaville ötököille.

 Talon edustan penkki näyttää mukavan värikkäältä. Vihreä ruohon näköinen on käenrieskaa joka on saanut levitä rauhassa puutarhassa. Parin viikon päästä sitä on joka puolella kunhan ovat nousseet kaikki esiin.

 Jänikset eivät popsineet kaikkia mehitähtiä. Pienempiä siirtelen syötyjen tilalle joka vuosi. Ensi talveksi täytyy verkottaa ne mehitähtien kasvupaikat joista pallukat syödään talvisin eli arboretumin kivet.

Jokohan uskaltaa poistaa havuilta ja rodoilta suojakankaat? Verkkojen annan olla pitkälle toukokuun puolelle, jäniksiä liikkuu vielä pihan puolella. Saunan kattoa on pähkäilty yhdessä miehen kanssa, vaatisi ripeää kunnostusta mutta hirveästi siihen ei viitsisi euroja uhrata sillä koko rakennus on niin suuren korjaamisen tarpeessa, että on epävarmaa kannattaako korjaaminen.

Puutarhatöitä

Tänään pääsin vähän aikaisemmin töistä kuin yleensä. Tulin nopeasti kaupan kautta kotiin, lapsille ruokaa ja heti pihalle puuhastelemaan. Olin viikolla pari päivää pois kotoa, Kuopiossa koulutuksessa, siinä ajassa oli puutarha herännyt taas vähän enemmän eloon. Jos oli perhettä ikävä niin oli puutarhaakin.

 Virvaliljat olivat avautuneet poissaoloni aikana.

 Kevätkurjenmiekka 'Harmony' oli sekin pumpsahtanut esiin poissaollessani. Tätä istutin sekä rinnepuutarhaan että talon edustalle. Seuraavan kerran kokeilen kivijalan viereen jossa talven yli selviytyminen on varmempaa.

 Jouluruusussani on pullea nuppu. Olisihan se hienoa nähdä tämän kukkivan, jouluruusun kanssa en ole aikaisemmin onnistunut näin hyvin. Monesti jouluruusu kehoitetaan istuttamaan vähintään puolivarjoon, minusta se on enemmän auringon kasveja. Tämä yksilö on auringossa ja voi näin hyvin ekan talvensa jälkeen.

 Piha ja puutarha ovat täysin lumettomia. Tänään siivosin kukkapenkkejä ja haravoin pihaa. Löysin kevään ensimmäiset elossa olevat kotilot ja tietysti kukkapenkistä saunan vierestä. Ajatuksena oli heittää penkkiin katemultaa ja kalkkia lehtien päälle mutta päädyinkin haravoimaan lehdet pois ja heittämään tilalle Ferramolia.

 Viime syksynä istutettu krookus 'Prince Claus' oli juuri niin herkullisen värinen kuin pakkauksen kuva antoi odottaa. Tosin läheltähän näin pieniä ihanuuksia on katsottava mutta puutarhuri kyllä taipuu alas multaan saakka.

Sääennuste lupaili sadetta koko viikonlopuksi. Senkin takia huhkin pihalla lähes pimeän tuloon saakka. Rinnepuutarhan kasvittoman alueen katoin uudestaan tuhdilla kerroksella sanomalehteä ja vanhoilla lakanoilla. Päälle tuli haravointijätettä. Tämän pitäisi tappaa tuosta viimeisetkin vuohenputket, ei niitä enää montaa näkynyt viime syksynä. Pari vuotta on maltettava odottaa ja sitten  voi ajatella jonkun kasvin istuttamista tällekin alueelle.

Huomiseksi on luvassa tomaattien koulintaa ja hoivaamista ja ehkäpä sitä malttaisi siivota talon jos kerran sataa vettä.

Pieniä sieviä

Keväällä ei tahdo pysyä kameran kanssa kasvien perässä. Yhden päivän aikana tapahtuu uskomattoman paljon.

 Akileijan alut ovat kevään kuvauksellisimpia kasveja. Katsokaa nyt noita pieniä vesipisaroita lehtien kärjissä, kuin pieniä helmiä.

 Rakas ja uskollinen syysvuokkoni ponnistaa vanhan kasvuston alta esiin. En siivoa tätä liian tarkasti sillä vanhat versot suojaavat kevään kylmältä tehokkaasti. Vaikka näyttää syysvuokolla olevan omakin suojauskeino, karvoitus.

 Huono kuva mutta pakko julkaista kun muuta en saanut otetuksi. Ensin katsoin, että rinnepuutarhaan on päässyt jostain vaahteran siemeniä. Onneksi kävin hitaalla enkä nyppäissyt heti pois. Ei tämä mikään vaahtera ole vaan tähtililjan alku. Nimikyltti oli vieressä ja pelasti kasvin.

 Rinnepuutarhan varsien salaisuus paljastui. En tunnistanut näitä heti mutta nyt kun nuput ovat ilmastyneet, tunnistin kasvin tulppaaniksi. Vielä on arvoitus onko tämä Tulipa turkestanica vai Tulipa bakeri 'Lilac Wonder'. Jotenkin olen kallistumassa ensimmäiseen vaihtoehtoon. Kumpaankaan pakettiin olen unohtanut kirjoittaa istutuspaikan.

 Koivun alla muratti talvehti taas yhden talven erinomaisen hyvin. Myös molemmat rosarion muratit ovat talvehtineet ja toisen huomasin kiivenneen vähän kiven päälle.

Tämä näky ei ole pientä ja sievää, siinä on ensi talven polttopuita. Puiden kanssa meni turhan myöhäiseksi, vielä nuo pitäisi jaksaa silputa klapeiksi ja haloiksi pinoihin kuivumaan ja myöhemmin siirtää taustalla näkyvään liiteriin. Ei ole tämän pinon kanssa vapaa-ajan käyttämisen ongelmia.

Kevätkurjenmiekkoja ja muita kevään ihmeitä

Talon edustan kevätkurjenmiekoista ensimmäiset kukkivat. Nämä kukkivat on viime syksynä istutettuja, vanhat, aiemmin istutetut ovat nousemassa mutta paljon uusia hitaammin.

 Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

 Lisää, paljon lisää kevätkurjenmiekkoja. Siinä ne toivottivat tervetulleeksi kun tulin töistä kotiin.

 Illan puutarhakierroksella löytyi lisää kaunokaisia. Hän on kevätlumipisara, lähes vahingossa Virosta tuotu aarteeni. Tämä on kevätlumipisaran toinen kevät puutarhassa ja jos tulkitsen alkujen määrän oikein niin tämä on heti levinnyt.

 Olen nykyisin sen kannalla, että krookukset kannattaa istuttaa keltaisina. Näkyvät pitkälle pihalla. Ja keltainen väri sopii hyvin kevään ensimmäisiin kukkijoihin. Nämä kukkivat arboretumin pionipenkissä.

Loppuun kuva sateen pisaroimista lumikelloista. Viime öinen raju sade sulatti meillä lähes kaikki viimeisimmistäkin lumista pois. Ja puutarhassa kulkiessani huomasin roudan alkaneen sulaa, se tarkoittaa että kohta pumpsahtaa kasvi jos toinen maan pinnalle. Mahtavaa!

edit. korjattu jääkurjenmiekka kevätkurjenmiekaksi

Kevätmessut 2018

Helsingin kevätmessut on kierretty. Mukanani oli pojista keskimmäinen, saatiin samalla laadukasta aikaa kahdestaan. Kolmisen tuntia kiertelimme ja sitten jalat oli ihan puhki. Kovin oli messut samanoloiset kuin viime vuonna. Tänä vuonna en pettynyt kun en mitään odottanut. Mitään erityisen kohahduttavaa en kohdannut mutta jotain kivaakin messuilta löytyi, kyllä siellä käynti on mukava kevään ja puutarhakauden aloitus.

 Yksinkertainen on kaunista. Kotipuutarha-lehden osasto oli messujen parasta antia. Mummola fiilistä, siitä minä pidän.

 Tämä Ruduksen kivilaatta on varmasti ollut messujen kuvatuimpia. Jos minulla olisi moderni kaupunkitalo niin tässä olisi se laatta jonka valitsisin terassille.

 Keudan opiskelijoiden toteuttama vihannesseinä oli kiva. Pisteessä sai harjoitella puiden ja pensaiden talvioksien tunnistusta, olipa muuten yllättävän hankalaa.

 Ideapihoissa muutama herkku, kuten tämä tuoli ja säleikköön sidotut päärynäpuut.

 Willab gardenin kasvihuoneiden osastolla piti tietysti käydä moikkaamassa Riinaa joka kirjoittaa Versoja Vaahteramäeltä-blogia. Yhteiskuvaa en ehtinyt meistä ottaa, osastolla kävi paljon väkeä ja piti jo laskea Riina töihinsä. Toiseenkin bloggaajaan törmäsin, Maatiaskanasen elämää-blogin Hiluun, osuimme kassajonoon yhtäaikaa.

Pieniä ostoksia tein, kuten nämä rautaiset puutarhakoristeet ja köynnöstuen. Näitä myyvällä osastolla oli kaikki tuotteet puoleen hintaan. Köynnöstuki maksoi kympin ja kolme tukikeppiä sai vitosella. Viimeinen ihana lintuhäkki lähti nenän edestä, se jäi vähän harmittamaan. Muut ostokset messuilta oli kaksi valkoista pikkutalvion taimea ja Omenapihan omenapuun taimi Punakaneli joka vartettiin siinä odottaessani. Kävipä varttaminen näppärästi ammattilaiselta.

Nyt on hyvä jatkaa oman puutarhan kanssa, on uusia ideoita takastaskussa ja köynnöstukikin odottamassa jonkun köynnöksen hengissä olemista.