Seikkailumme oli alkanut.
Lentokentältä otimme kolme taksia, tietysti virallisia koska näin kaikki tahot kehoittivat. Tosin myöhemmin huomasimme että jos jäi odottamaan virallisen taksin saapumista tai ohi ajamista, sai odottaa lopun ikäänsä. Suosiolla käytimme sitä taksia joka kohdalle osui, hinta oli aina sovittavissa ja turvavyöt puuttuivat myös virallisista autoista. Emme kokeneet näitä epävirallisia autoja kertaakaan turvattomiksi muuta kuin turvavöiden satunnaisen puuttumisen takia. Liikenne Kiovassa oli hurjaa mutta ei niin hurjaa mitä odotimme.
Hotellimme lähellä oli päärautatieasema, bussiasema ja metroasema. Metro olikin yksi matkamme kohteista, sillä liikuimme jonkin verran. Metrolle kävelimme kauniin puiston läpi. Rautatieaseman läpi kävelimme muutaman kerran. Siellä viimeistään huomasi olevansa muutaman miljoonan asukkaan kaupungissa, pelkkä aseman koko oli huikea, pituutta noin 400 metriä. Aseman luota löytyi ensimmäisen illan helppo ruokapaikka, McDonald's. Viisihenkisen porukkamme ateriat maksoivat yhteensä n. 15 euroa.
Metro meni järkyttävän syvälle maan alle. Erään taksikuljettajamme mukaan 105 metrin syvyyteen maan alle. Rullaportaita riitti ja riitti, ylhäällä ei nähnyt mihin ne alhaalla loppuvat.
Opasteet tutuilla kirjaimilla auttoivat maalaista suurkaupungissa. Jokaisella ajelulla pääsimme sinne minne halusimme. Metropoletti maksoi 5 hryvniaa per nenä eli n. 0.20e. Edullista lystiä Suomen hintatasoon tottuneelle.
Kiovan nähtävyyksiä emme valitettavasti nähneet paljon sillä jo perjantaina matkasimme Kiovasta eteenpäin mutta siitä on tulossa ihan oma postaus.
Itsenäisyydenaukiolla Maidanilla kävimme, siellä tapasimme loput eri lennoilla saapuneesta matkaseurueestamme. Maidanilta seurueemme matkasi ortodoksiseen Lavran luolaluostariin. Tosin osa seurueestamme kertoi että 1980-luvulla näki vielä ne aidot luostariluolat. Tämä nykyinen oli ilmeisesti siistitty turisteja varten ja oli vain pieni osa luostarin käytävistöä. Vaikuttava kokemus silti.
Kiovan kaupunki yllätti meidät siisteydellään. Toki näimme myös elämän nurjaa puolta, roskia ja likaa mutta vastapainoksi paljon kaunista. Kukkaistutuksia jossa kiinnitin huomiota siihen että maksaruohoja oli käytetty runsaasti. Kiovan kasvitieteellisen puutarhan olisin halunnut nähdä mutta siihen aikamme ei riittänyt. Jäi jotain nähtävää seuraavalle kerralle. Niin onnistunut oli matkamme että Ukrainaan on päästävä toistekin ja onhan meillä siihen hyvä syykin, siitä lisää seuraavassa postauksessa.