Miten se niinku omasta mielestä meni?

Se vuosi 2016? Se meni vuorotteluvapaasta nauttien, pientä mummin mussukkaa ihastellen, kissanpentuja hoivaten ja puutarhaa tehden. Paino koko vuodessa oli puutarhassa juurikin vuorotteluvapaasta johtuen. Kasvukaudella kummitteli mielessä että toista tällaista puutarhakesää ei enää tule.

Juhannuksen jälkeen aloitin työt. Ei siinä kai mitään ihmeellistä mutta oli siinä hiukan sitäkin. Aloitin ensi kertaa 13 vuoteen työn kodin ulkopuolella. Yhtäaikaa kamalaa ja ihanaa, ajattelin. Ja sitähän tuo on ollut. Nyt erityisesti osaan arvostaa kotona vietettyjä vuosia. Lapseni ja puolisoni saivat paljon niiden aikana vaikka taloudellisesti se ei mitään juhlaa ollutkaan.

 Alkuvuodesta ihmeteltiin peilikirkasta jäätä isovaarin mökillä. Mukana oli oma nuorin poika, siskon nuorin poika ja tyttären poika. Ensi keväänä tyttären poika on isoveli ja minä tuplamummi. Että paljastettakoot uutinen tässä kohtaa bloginkin kautta.

 Lunta oli vuoden 2016 talvella vaihtelevasti. Välillä maa huuti paljauttaan ja kohta oli lunta niin että kivijalka sai eristekerroksen ympärilleen.

 Kevät ei aina ole sitä ihan kauneinta aikaa. Tässä kuvassa on osa arboretumin laajennuksesta. Tästä tilanteesta lähdettiin keväällä. Lantakasa pressun alta kuskattiin istutuksiin maata lannoittamaan. Kivipuron tein uusiksi, mies taas muokkasi maan ja istutti siihen nurmikon. Kivipuron ylittävä silta sai jatkaa paikallaan mutta sen ympärille kasattiin köynnöskaari Pohjantähti-ruusuja varten. Kuvassa ruusun tilanne keväällä ennen kasvuun lähtöä, ruusu on sillan vasemmalla puolella ja toiset oksanhujopit oikealla puolella. Kasvukauden päättyessä ruusussa oli miltei kolmemetriset oksat.

 Kevät oli ihanaa aikaa ja satoa päästiin kylvämään ajoissa. Kevään heleä vihreys on jotain ainutlaatuisen väristä. Kuvaa katsellessa voin melkein haistaa keväisen luonnon tuoksun ja kuulla pienten lehtien havinan kun kevyt tuuli osuu niihin

 Arvilan korjattu aitta sai tarkoituksen kun tein kesällä suurimpaan alakerran huoneeseen oman museon. Tämän talon nurkista on löytynyt kaikenlaista vanhaa vähintään yhteen museoon. Kuvan puoli museosta edustaa rakennuksen sisätiloja.

 Arboretumin kakkosvaihe valmistui parahiksi loppukesästä, tässä kuvassa jo ihan eri näköistä kun kevään ekassa kuvassa ylempänä. Nurmikko kasvoi hyvin, vähän liiankin hyvin sillä sitä on tällä hetkellä kivipurossakin. Kuvassa köynnöskaari on jo paikoillaan ja ruusut hyvässä kasvuvauhdissa. Sillan toisella puolella kasvaa kupariheisiangervot. Kivipuro taas sai toiselle puolelle keltajapaninangervon ja toiselle keijuangervot. On siinä angervoja kerrakseen ihmiselle joka ei niitä koskaan pihaansa halunnut. Näin se mieli muuttuu kun piha laajenee.

 Elokuussa kissaherramme Otto menehtyi yhteentörmäyksessä auton kanssa. Suru on vieläkin suuri vaikkakin jo pahimman yli on päästy. Lohtua on tuonut Alman viimeisestä pentueesta meille jäänyt Jalo-kissa.

Aitta sai seiniensä sisään museon lisäksi kaksi nukkumahuonetta. Niistä suurempi on museon päällä ja siellä toteutui haaveeni aitassa vietetyistä kesäöistä. Tosin taisi olla jo alkusyksyn puolta niiden öiden kanssa. Ensi kesänä sisustetaan huonetta lisää pöydän ja tuolien kanssa ja tehdään toinen nukkumahuonekin valmiiksi.

Loppuvuosi on mennyt kohinalla. Välillä tuntuu ettei perässä pysy. Otsikon kysymykseen kuitenkin vastaan. Hyvin se omasta mielestä meni. Oikein hyvä vuosi, antelias vaikka myös ottava.

Ensi vuosi näyttää toimeliaalta. Puutarhanhoitoa on luvassa entiseen tahtiin. Koko kesä on juhlia ja matkusteluun on taas iso mahdollisuus.

Tervetuloa vuosi 2017!

Sisustusta joulun jälkeen

En ole vielä siivonnut joulua pois, enkä siivoa ennen loppiaista. Koristeita on erityisellä kohtuudella ja kuusessa on vielä neulaset tallessa. Saavat siis olla vielä.

Mutta pientä sisustamista olen tehnyt ohi joulun. Vaaka taitaa olla yksi top 10 sisustusesineistä. Meillä sellaista ei ole ollut mutta nytpä on. Ehkä en olisi ostanut mutta kun kerran lahjoitettiin niin otettiin vastaan. Ja oikeastaan onhan tuo hauska esine ja sopii hyvin vanhan munakellon viereen.

 Tuvan astiakaapin päällinen tuli samalla siivottua. Sinne oli eksynyt kaikenlaista ylimääräistä sälää, kuka lie laittanutkin. Allekirjoittanut ei myönnä.

 Vaaka on jonkinsortin kirjevaaka ja ihan toimiva peli. Ikää en osaa sanoa mutta sen verran voi sanoa että on tuo tehty ennen digivaakojen aikaa.

Tuvan seinän lintutaulut on tarkoitus vaihtaa uusiin kuviin kunhan ehdin. Jos äidiltä saadut kasviokuvat eivät sovi kehyksiin niin palaan kehyksissä ensin olleisiin kuviin, eli kansakoulun piirustuksen opetuskuviin. Ne sopivat vaakaan hyvin.

Joulun perinnemaratonit

Joulu alkaa olla pulkassa. Huomenna alkaa normaali arki (paitsi lapsilla) ja työ. Mutta hetkeksi palaan vielä pyhäpäivien tunnelmaan. Joulu on aina tiettyjen rutiinien ja maratonien aikaa. Yksi suurin niistä on aattona, lahjat. Tänäkin vuonna nuorin sai eniten lahjoja. Oli aivan hämillään pakettien määrästä. Istui sohvalla ja sanoi moneen kertaan pakettikasansa alta, mä olen täällä taustalla. No, olihan tuo mummin mussukka siellä jossain pakettien taustalla.
 Tässä kohtaa voi sanoa paketti avaamisen olleen pienimuotoinen maratoni. Jalolla maratoni oli kinkun syömisessä. Kissa oli aivan poikki kuten samasta kuvasta voi huomata. Nukkua retkotti samalla sohvalla eikä viiksikarvakaan liikahtanut kun paketteja ilmestyi viereen.

 Minun jouluisia maratoneja on 1000 palan palapelin kasaaminen. Taas kerran sain palapelin siskoltani joululahjaksi. Sisko tiesi tarkkaan mistä tykkään, puutarhakuva sen olla pitää.

Tänään oli vuorossa kolmannen maratonin. Sain olla ihan yksin kotona. Sytytin kynttilät, keitin kannun teetä ja kaivoin joulukarkkeja kulhojen pohjalta ja nautin viisituntisen Ylpeys ja ennakkoluulo-dvd:n parissa.

Nyt voi kääntää katseen ensi vuoteen ja tulevaan kevääseen.

Vielä yksi yö

Kohta se koittaa, joulu. 

Hyvää ja rauhaisaa Joulua niin vakituisille kuin satunnaisille lukijoilleni!

Tarkistuskierros puutarhassa

Tänään oli aika tehdä puutarhan kuulumiset tarkistava kierros. Kävin kaikki istutukset ja verkotukset läpi. Paria verkkoa jouduin korjaamaan, ehdin onneksi ennen jäniksiä.

 Ankeus alkaa olla huipussaan kohinalla sulavien lumien takia. 

 Rosariossa oli kaikki hyvin, ruusut nukkuvat ruususen unta talven yli hyvissä voimin. Tai kyllä vähän jännittää miten kesällä ja syksyllä istutetut ruusut selviävät, viime talvi kun tappoi useamman ruusun.

 Pyykkikalliolla nuokkui yksinäinen arovuokko. Kukkanuppukin siinä on mutta eipä taida ehtiä kukkia ennen seuraavia pakkasia. Luulen että nuppu on syksyn kukinnasta jääneitä. Hyvinä syksyinä arovuokko kun kukkii kevään kukinnan lisäksi.

Taponlehti on yksi puutarhan suosikkejani. Tämä lämpäre on lähtenyt kasvuun ihan itsestään. Ja vielä erittäin oivalliseen paikkaan valtavan koristeomenapuun alle missä ei oikein mikään muu kasva. Hivenen pitää seurata miten laajenee sillä tuossa vieressä kasvaa myös lumikelloja joita taponlehti ei saisi peittää allensa.

Puutarhassa voitiin kaikkinensa oikein hyvin. Pieni pakkanen ja lumipeite on toiveissa tämän orastavan märkyyden sijaan.

Ote keski-ikäisen naisen elämästä

Kun hammastahna, deodorantti ja suihkusaippua loppuvat samana aamuna ei naurata. Ruokaostosten yhteydessä päätät ostaa samalla hammastahnaa. Kävelet suuhygieniatuotteiden eteen, tai millä hienolla nimellä niitä nyt kutsutaankin. Oi, näin paljon valikoimaa, se vihreä tuubi on varmaan tuossa. Vaan eipä ole, selaat hyllymetrejä jo vähän epätoivoisena, ei löydy tuttua ja turvallista hammastahnaa jota olet käyttänyt jo pitkään. Ei löydy seuraavastakaan kaupasta. Menet kolmanteen, vähemmän trendikkääseen ja siellä on. Samantien kolme tuubia ostoskoriin jotta ei lopu ihan heti.

 Seuraavana aamuna huomaat että luottoalushoususi alkavat olla elinkaarensa päässä. Ei se mitään toteat huolettomasti, käydään ostamassa uusia. Menet tavarataloon josta olet ostanut ne hyvät vanhatkin. Hups, alusvaateosasto ei olekaan enää siellä missä ennen. Uusi löytyy uudesta kerroksesta, mikä helpotus. Ohitat ne nuorten ja hoikkien hepenet ja matkaat sinne missä ovat hyvät alushousut, ne jotka peittävät pakarat. Hipelöit ja vertaat, pieni tuskanhiki saattaa jo esiintyä otsalla. Alkaa vaikuttaa siltä ettei niitä vanhoja hyviä enää tehdä. Ja totta, ei sellaisia ole enää. Jos muuta muutosta ei ole niin kangas on puolet ohuempaa ja napakkuudesta ei ole tietoakaan. Siis kankaan napakkuudesta.

 Mutta eipä menetetä toivoa, samalla kun on isossa tavaratalossa niin voi katsastaa juhlavaateosaston, onhan tammikuussa tiedossa ristiäiset. Hetken kiertelyn jälkeen voi todeta että sisäänostajalla on tainnut olla huono päivä jo pidemmän ajan. Joko juhlavaatteet on tehty pienemmästä kankaan palasesta kuin nenäliina tai sitten ne on ommeltu lakanasta jossa on leikattu keskelle pääaukko ja sivut ommeltu yhteen. Toivotonta, täysin toivotonta.

 Sanomalehti muuttui uuteen kokoon, fonttikin on erilainen kuin ennen eikä muste tuoksu samalle kuin lapsena. No, pitää olla onnellinen, on sentään vielä sanomalehti eikä pelkkää nettilehteä. Kauhulla odotan sitä päivää kun keksivät vaihtaa farkkujeni mallia ja merkkiä. Kun hyvät on löytänyt ei muita halua.

 En tiedä onko se ikä vai mikä mutta sitä haluaisi pysyä tutussa ja hyväksi koetussa. Ostaa aina samaa hammastahnaa koska sen makuun on tottunut. Ostaa samanlaiset farkut vuodesta toiseen tai juuri ne sukkahousut jotka pysyvät hyvin päällä. Ihan liian usein on tunne että käyttämäni tuotteen valmistus on lopetettu. Ja minusta uuden korvaavan etsiminen on usein miten vain tuskallista. Mistä voi tietää mikä on yhtä hyvä kuin se mihin on tottunut.

 Puutarhassa ei sentään samaa tunnetta ole. Siksi postauksessa on kuvituksena kesän kauneimpia kukkia. Ne eivät petä koskaan vaikka saattavat vaihdella vuosittain.

Ja kyllä se ristiäismekko vielä löytyy ja jos ei löydy niin mennään vanhalla. Hammastahnaa on nyt jemmassa kolme tuubia ja alushousuja löytyi melkein vanhojen veroisia.

Joulusiivouksen aika

Nyt alkoi muutaman päivän joululomani. Se tarkoittaa että hihat ylös ja joulusiivouksen kimppuun! Tai ei sittenkään. Perinteiseen tyyliini en tee erityistä joulusiivousta. Riittää ihan normaali viikoittainen imurointi, pölyt on pyyhitty ennen koristelua ja lattiat pesen aaton aattona. Ja jos vessan pesee niin se on siinä, joulusiivoukseni. Tai innostuin minä vähän, pesin isännän huoneen takan päällyksen. Se kun unohtui kevätsiivouksesta ja oli jo aika nokinen. Onneksi innostus ei kantanut sen pidemmälle.

 Joulukuusi kaadettiin viikonloppuna omasta koivikosta, ihan talon kupeesta. Tuollainen perisuomalainen haroke se on mutta kelpaa minulle. Kuusen koristelussa oli parhaana apulaisena mummin mussukka.

 Kuusen alle oli hiipinyt muutama lahjakin nuoremman pojan toimesta. Luulen että koulun käsityötunneilla on tehty yllätyksiä muille perheen jäsenille. Nämä omat kun jo tietävät mistä lahjat tulee niin luulen että ne ilmestyvät kuusen alle jo perjantai-iltana

 Joulukukat ovat hankittu paitsi pakollinen amaryllis. Senkin vielä ehtii. Hyasinteille en ehtinyt hakea sammalta katteeksi ennen lumia. Mutta toisaalta sääennuste näyttää siltä että saattaa olla vihreä joulu edessä.

Jouluruuat tehdään vasta aattona leivinuunissa. Uskalsin ääneen ehdottaa että josko jätetään porkkanalaatikko pois koska siitä ei oikein kukaan pidä ja tekisin tilalle kokeeksi bataattilaatikkoa. Miehen taholta kuului nurinaa mutta taidan silti tehdä ehdotukseni mukaan. Koska hänkään ei siitä porkkanalaatikosta niin välitä.

Tässä kohtaa saa vinkata hyvästä bataattilaatikon reseptistä. Muistakaahan muutkin ottaa jouluvalmistelut yhtä rennosti kuin salin minituolin ympärillä lepäävät nisset.

Pelipöytä

Ensitsöintiprojektini ovat joskus pitkäkestoisia. Kesäkuussa 2015 ostimme työpöydän ja pelipöydän Itä-Suomesta. Tai työpöytää lähdimme ostamaan, mutta kotiin palasimme kahden pöydän kanssa. Seuraavana talvena otin pelipöydän työn alle entisöintikurssilla. Pöytä oli nopeasti tehty lukuunottamatta verkaa joka tuli pöydän kanteen kiinni.

Ensin piti metsästää verka. Ei mikään helppo juttu koska en halunnut 100% tekokuitua. Helsinkiläinen biljarditarvikeliike tarjosi sitä mitä halusin, tosin heidänkin piti tilata verka muualta kuin Suomesta. Tässä prosessissa meni melkein pari kuukautta.

 Mutta aloitetaan alusta. Ensin pöytä seisoi entisöintijonossa navetan ylisillä muutaman kuukauden.

 Entisöintikurssilla tein pöytää muutaman viikon. Pöydästä oli jo poistettu vanhat pintakäsittelyt todella tarkasti. Minun piti tehdä vain viimeinen hionta, sen jälkeen vetää pintaan petsi ja muutama kerros lakkaa. Pöydän kansi oli irti jotta kokonaisuutta oli helpompi käsitellä.

 Keväällä pöytä oli hetken aikaa esilllä kunnes veran saapumisen jälkeen pöytä lähti ammattiverhoilijan luo pähkäiltäväksi miten verka kiinnitetään. Itse en uskaltanut liimata sitä suoraan alustaan, tai olisin uskaltanut mutta en keksinyt miten saada reunoista siistit.

 Tällä viikolla toin pöydän kotiin. Nyt se on täysin valmis, puolitoista vuotta ostamisen jälkeen. Mutta hyvää kannatti odottaa. Pöytä on edelleenkin ihan lempihuonekalujani.

Verka on nyt siististi kiinni niin että sen alla on pahvi, reunat on käännetty pahvin alle ja pahvi on liimattu pöydän pintaan kiinni. Verka on oikeasti viininpunainen, ei aniliini vaikka kuva niin väittää. Alkuperäisen veran väri selvisi kun pöydän pinnasta löytyi pikkurillin kynnen kokoinen veran pala. Sen avulla metsästin juuri alkuperäisen sävyisen uuden kankaan.

Tässä vielä pöytä peliasentoon avattuna. Ehkä tuossa voisi pitää joskus kortti-illan. Jokaiselle punssilasi kouraan ja hepenet päälle ja korttipeli käyntiin. Arkikäytössä pöytä on minun kampauspöytäni. Seuraavaksi vain on vuorossa paremman ja yhteensopivamman peilin etsintä. sellainen missä on tummat lakatut puukehykset.

Verkaa jäi muuten vielä sen verran että saisin päällystettyä tuon mummoni vanhan tuolin. Vanha kangas sopii kyllä tapetin kanssa yhteen mutta ei oikein punaiseen verkaan.

Puoli vuotta juhannukseen

Sain Vaalean vihreää-blogista haasteen julkaista neljä kuvaa puutarhasta eri vuodenaikoina. Tässä kohtaa kun alkaa olla tasan puoli vuotta juhannukseen niin voi muistella puutarhan vuotta. Osa kuvista on suuremmilla näkymillä, osa pienemmillä. Samasta kohdasta minulla ei ole neljän vuodenajan kuvia. Ja kuvia tuli yhteensä enemmän kuin neljä, sellaista sekalaista.

 Kevät on juhlaa, mitä ahkerammin on syksyllä istuttanut sitä suurempi on loisto keväällä. Kirjopikarililjat ovat ehdottomia kevään lemppareita.

 Kirsikankukkien aikaan kevät on jo pitkällä. Vihreys on vielä raikkaan kirkkaan vihreää, ei keskikesän tummaa ja täyteläistä.

 Kesään kuuluu ehdottomasti ruusut. Kerrotut, vaaleanpunaiset, valkoiset, nykyisin jopa keltaiset. Kaikki käy kunhan on ruusu ja kesä.

 Kesä, koivut, vihreä tuore nurmikko. Tuulen suhina lehdissä, kirkkaan sininen taivas, kumpuilevia pilviä, aurinkoa. Ihmisen parasta aikaa.

 Syksyn tahtoisin venyvän aina mahdollisimman pitkälle. Tänä vuonna kävi juuri niin, vielä lokakuukin oli kaunista syysaikaa vaikka joinain vuosina se on jo talvea.

 Syksyn värit on vastakohta keväälle. Haalistunutta, ruskeaa ja harmaata. Minä en pidä.

 Eikä talvi tunnu yhtään mukavammalta. Jos ei ole lunta niin on märkää. Viime talvena märkyys teki luumulehdossa suuria tuhoja. Tämä kuva on otettu aika tasan vuosi sitten. Missään päin puutarhaa ei ollut kuivaa kohtaa. Suoranainen ihme ettei talvivaurioita tullut enempää kuin se mikä tuli. Paljon niitä oli joka tapauksessa.

Luminen talvi, ihan yhtä ankeaa kuin lumeton. Vaikka onhan kaiken alleen peittävä lumi jossain määrin kaunista. Se tuo valoa, pehmentää muotoja, peittää mustan rumuuden ja suojaa kasveja. Mutta silti minusta on ihana ajatella että ei tästä ole kuin muutama kuukausi niin voi tehdä jo ensimmäiset kylvöt suoraan puutarhaan. Viime keväänä kylvin sipulin siemenet 18.4. luumulehdon laatikoihin. Sisälle kylvöjä on tehtävä paljon aikaisemmin, jo parin kuukauden päästä.

Siksi päätänkin kirjoituksen kuvaan kauniista keväästä, vuoden ympyrä sulkeutuu. Eikä tuohon ole enää kuin hetki!

Enkelikello

En muista että lapsuudessani meillä olisi kotona ollut enkelikelloa. Jossain sellainen on kuitenkin ollut, sillä kello on ihan selkeästi lapsuuden muistoissani, tai tuttu lapsuudesta. Omaan kotiin enkelikello tuli täksi jouluksi.

 Kello pääsi esiin salin senkin päälle, enkelin viereen. Tuon enkelin olen tehnyt jo monta vuotta sitten. Mietin laitanko sitä enää esille sillä enkelin hiukset alkavat olla jo aika takkuiset. Mutta eihän tuota oikein raaski laittaa pois, mekkokin on itse huovutettu.

 Kello on käytetty mutta tätä kai myydään vieläkin. Kynttilöitä pitää metsästää jostain lisää, nuo ainokaiset palavat nopeasti. Kellosta puuttui yksi metallilanka joka helähtää kelloja vasten. Sen mies näppäränä väänsi hetkessä rautalangasta.

Hurja hyörinä ja kilkatus alkaa samantien kun sytyttää kynttilät. Sopi hyvin eilisen kolmannen adventin tunnelmaan. Joulu on ihan kohta!