Kummitytön kaappi

Kierrätys, se se vasta on hauskaa puuhaa. Ja hyödyllistä, ja joskus yllättävää. Sain hyvältä ystävältä vanhan kaapin, jos kaappi ei olisi tullut huomaani, olisi se mennyt kaatopaikalle. Meillä kaapille ei ollut välitöntä tarveta vaikka mielelläni hamsteroin sen varastooni. Mutta kun koskaan ei tiedä mille tulee tarvetta.

Sitten siskoni näki kaapin navetassa ja kysyi voisinko kunnostaa kaapin heille. No toki voin ja niin lupasin. Matkan varrella muutin mieltäni ihan hivenen ja tein kaapin kummitytölleni. Siskolle lupasin siihen elinikäisen käyttöoikeuden. Minun mielestä oikein hyvä kauppa.

 Eilen kuskasimme kaapin uuteen kotiinsa. Siellä kaapille löytyi hyvä paikka keittiöstä. Leikkuulaudat minulla on vielä työn alla, ne pitää uusia kokonaan. Maalauskin jäi vähän viime tippaan, maalasin eilen siskon luona viimeiset maalaukset kaappiin. Sävy on Uulan pellava, maali puolikiiltävä ovi- ja ikkunamaali.

 Vetimet olin jättänyt maalaamatta koska en päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen niiden väristä. Onneksi sisko tiesi, nupeista tulee taas punaiset. Minulla ei vain sattunut olemaan punaista maalia mukana, siksi vetimet ovat nyt hetken aikaa maalaamatta.

Siskolla on sisustuksessa paljon punaista, siksikin punaiset vetimet sopii kaappiin kuin piste i:n päälle. Ja onhan niiden alkuperäinenkin väri punainen. Itse kaappi oli vihreä, sen vaiheita voi lukea tästä. Ja vaikka kaapin kunnostamisessa oli oikeasti iso työ niin olenpa onnellinen että sen tein. Kaappi on tänä päivänä kaunis ja käyttökelpoinen huonekalu jolla on palvelusvuosia runsaasti jäljellä. Ei siihen tarvittu kuin hiontaa, maalia ja uutta vaneria. Ja ihan vähän hermoja.