Pieleen mennyt ajoitus

Elokuussa kun varailin aikaa silmän laserointiin, niin ajattelin että tämä lokakuun loppu, juuri ennen syyslomaa olisi se paras aika. Pihan haravoinnit olisi tehty, kasvimaa olisi talvikunnossa ja minä sen kun vain lepäilisin viikon.

Pieleen meni niin kuin pieleen vaan voi mennä. Silmä on tosin operoitu ja ok, mutta se kaikki muu.

 Haravoinnit on täysin kesken.

 Kasvimaa on ihan oman onnensa nojassa ja veden vallassa. Ei mitään asiaa jyrsimen kanssa tuonne.

 Aitan edustan nurmikko on niin märkä, että saapas uppoaa kokonsa verran nurmikkoon. Ei mitään asiaa nurmikolle edes kävelemään, saati sitten ylipitkää ruohoa leikkaamaan.

 Yrttimaa on kaatuneiden auringonkukkien vallassa. Ja arvata voitte, onko kukaan ottanut siemeniä talteen. Eipä ole, märkiä ovet ja luultavasti jo maahan tippuneita.

 Kesäkurpitsaakin olisi vielä. Ei syötäväksi, mutta matkalla kompostiin. Mietin kyllä, saisko noista vielä siemenet talteen ensi kesää varten. Maa on kuitenkin tässäkin niin märkää, että saapas vain uppoaa. Siispä emme kokeile jyrsintä tähänkään.

 Mutta tuli sieltä kasvimaan yhdestä rivistä vielä kasa lanttua kuvauksen päätteeksi. Ruusupavusta otin muutaman palon ja niistä pavut kuivatukseen ensi kesän istutuksia varten.

Muuten puutarha sai olla. Jos ei tule useampaa kuivaa päivää peräkkäin jää kaikki hommat ensi kesään. Kasvihuoneen alennustilaa en viitsinyt edes kuvata. Pohja lainehtii vettä ja reunoilla roikkuu kuihtuneet tomaatit ja kurkut. Ankeaa kuin mikä, ja sen tilanteen ajattelin korjata tässä lomalla satoi tai paistoi.

Mun sadevesikiintiö on nyt täysi tältä vuodelta.