Onnellisuuden vuosi

Siinäpä se mikä kuvaa meidän vuotta 2010 kaikkein parhaiten.

Onnellisuuden vuosi siitäkin huolimatta että muutama musta ja tummempi pilvi leijui vuoden yllä.

Onnellisuuden takasi se että,

sain jatkaa kotiäitiyttäni vielä hitusen, lapset olivat terveinä eikä tyttären sairaus antanut uusia merkkejä itsestään. On selvitty kolmen kuukauden tuparemontista tiukalla budjetilla.

Kestimme vuosisadan hellekesän ja se piirtyi mieleen unelmien kesänä.

Vuosisadan pakkastalvea en muistele yhtä lämmöllä.

Miehellä riitti töitä ja hermoja elää tuittupäisen vaimonsa kanssa. Sai pidettyä kesälomaakin.

Voisiko siis paremmin olla.

Ekaluokkalainenkin sai kuin lottovoiton kun sai paikan nykyisestä koulustaan.

Eteneminen ja kehitys on ollut huimaa sillä saralla!

Muutama pieni suuri muutoskin vuodessamme koettiin.

Toinen niistä liittyi ruokaan ja se näkyy kuvassa.

Jääkaapistamme ei löydy enää margariinia vaan ehtaa voita.

Täysin en osaa perustella miksi muutos tehtiin, mutta minä olen aika herkkä seuraamaan intuitioitani ja niistä yksi oli siirtyminen lisäaineettomaan ja kovaan eläinrasvaan.

Olo on ihan sama kuin ennen, mutta kyllähän sillä voilla vaan saa aikaan hyvää ruokaa!

 Toinen muutos liittyy vitamiineihin. Viime talvesta olemme nauttineet koko perhe D-vitamiinia purkista yli suositusten. Alkuvuosi syötiin maltillisesti 10 mikrogrammaa, mutta heti kun aurinko käänsi selkänsä pohjoiselle pallonpuoliskolle aloimme nauttia tupla-annosta.

Nyt muu perhe ottaa purkista 20 mikrogrammaa päivässä ja prinsessa 55 mikrogrammaa.

(Tämän osaan perustella hiukan paremmin kun voin.)

Vaikutuksista en ole varma, mutta perheemme on ollut harvinaisen terveenä. Ja jos jotain flunssaa on tullut, on niistä toistaiseksi selvitty hyvin vähällä. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta minä voisin kuvitella osan olevan d-vitamiinin ansiota.

Vuosi 2011 tulee olemaan suurempien muutosten vuosi.

Prinsessa ei asu enää kotona ja minä aloitan työnteot.

Kotona lorvimisen päivät ovat ohi ja maanantaina alkaa arki isolla A:lla.

Vuorokausirytmi on edelleenkin ihan sekaisin kun on niiin kiva lukea kirjaa yömyöhään ja nukkua aamuisin pitkään. Maanantain kello kuuden herätys voi ottaa vähän koville.

Onneksi omilla lapsilla on vielä viikko lomaa.

Ja hei, torstai on vapaata!!!

Mukavaa ja onnellista Vuotta 2011 lukijoilleni ja heidän perheilleen!

Suklaakakku

Sukloholistin pitää saada säännöllisesti suklaata.

Jos ei ole levytavaraa kaappien kätköissä niin sitten voi leipoa tämän kakun.

Alkuperäinen ohje on kirjasesta Kodin herkkuleivonnaiset.

Perusohjeeseen tuppaan lisäillä kaikenlaista sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Lasten suosikki on mariannerouhe, mutta se oli tänään loppu.

Niinpä murskasin taikinan sekaan joulupukkisuklaata joka ei maistunut kellekään.

 Valmis kakku sai kuorrutteekseen lopun suklaapukin. Helpoin tapa tehdä suklaakuorrutus on laittaa suklaapalanen kuuman kakun päälle ja antaa sulaa siihen.

Tässä vielä perusohje herkkuhetkiin. Kakku on parhaimmillaan vähintään vuorokauden vanhana.

Kiehauta kattilassa 1dl tummaa kaakaota, 1,25dl sokeria ja 2,5dl maitoa. Anna jäähtyä kunnolla.

Vaahdota 125g voita ja 1,5dl sokeria. Lisää 2-3 munaa ja 1rkl vanilliinisokeria.

Sekoita 4,5 dl jauhoja 1,5tl leivinjauhetta ja lisää ne vuorotellen jäähtyeen kaakaon kanssa taikinaan.

Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. tunti.

Tätä kirjoittaessani tapahtui kummia.

Syylliseksi osoittautui kuopus joka taitaa tulla äitiinsä suklaan koukuttavuudessa.

Kakku oli hetken yksin pöydällä ja tulos on tässä:

Kyllä se paha joulupukkisuklaa nyt kelpasi!

Taisteluja, osa 2.

Kissat on taas vähän hermona, pakkanen, lumi ja myyrien vähyys pistää riepomaan.

Etenkin tällä nuoremmalla, Otolla menee välillä hillittömän lujaa.

Avuksi pahimpaan hätään on löytynyt hyvä ja halpa lelu.

Tässäpä teille kuvasarja siitä miten tapetaan myyrän sijaan lasten mehupilli.

Mukava leikki, mutta emäntää riepoo välillä kun se pilli pitää yleensä saada varastaa ruokapöydästä. Siinä on sitten kaatuillut eräskin mehu- ja kaakaomuki Oton napatessa pillistä kiinni.

Ei kukaan muista ettei sitä pilliä voi jättää esille jos Otto on sisällä.

Viikonlopuksi on luvassa jälleen reilusti pakkasta joten eiköhän Otto-herrankin pillileikit taas jatku kun ulos ei pääse. Kissoilla on vielä sekin kismityksen syy, ettei tuonne talon rossipohjaan enää pääse. Mies heitteli ja kolasi jouluna mahdollisimman paljon lunta kivisokkelia vasten ja yritti sulkea kaikki mahdolliset kolot.

Oli meinaan vähän kylmää meidän lattioilla kun pakkasta oli se -30 astetta.

Nyt yritetään häätää vetoa perinteisin konstein.

Timanttisoturi

Nysse kohtuuden joulu on ohi ja se taas

sopii mulle mainiosti.

Laattikkoruuat tökkii ja jotain muutakin olis kiva jo syödä kuin hirvenlihaa. Minä kun en koske sianlihaan eikä syy johdu uskonnosta.

Kun en tykkää mausta.

Aattona meille kuitenkin ilmestyi kaksi soturia aarrepussit kupeellaan.

Voi sitä tärinän ja innostuksen määrää kun kuusen alta paketista paljastui Star Wars valomiekka.

Äiti jopa muisti ostaa pattereita ja lelut saatiin toimimaan saman tien.
Soturin uskottavuutta ehkä hivenen laskee oravakuvioinen pyjama, mutta asennot taitavat olla hyvin harjoiteltuja.

 Kupeella roikkuva pussi on SE timanttipussi. Yksinkertainen idea jonka sain kuopuksen rakkaudesta kaikkeen kimallukseen.
Ostin kirpparilta vanhan kristallivalaisimen muutamalla eurolla. Mustasta velourista pussi joka koristellaan kultapaljeteilla ja kultakirjailulla. Valaisimesta irrotetut kristallit laitetaan timanteiksi pussiin ja aarre on valmis.
Molemmille pienille pojille oli tietenkin tehtävä omat pussit. Ne kulkee lähes koko ajan mukana päivisin ja öisin oma aarre pitää saada tyynyn alle miekan kanssa.
Helppo päätellä mitkä oli poikien tämän joulun hitit.

Varokaa! Täältä tullaan!

Kohtuudella

Perheemme tämän vuoden joulua voisi kuvata yhdellä sanalla.

Kohtuullinen.

On siivottu kohtuudella, eli normaali viikkosiivous.

Lahjoja on hankittu kohtuudella, osa kierrätettyinä.

Ruokaa on kohtuudella, ei se kesken lopu, ja jos loppuu, on aina joku huoltoaseman kauppa auki.

Suklaata on kohtuudella.(!)

Pöytäkin sai koristuksekseen vain muutaman ruusun,

koristeitakin on kohtuudella.

Vaan sen voin jo nyt luvata, että huomenna en pysty syömään jouluruokaa kohtuudella,

onneksi jouluna ei tarvitse.
Se mitä tarvitsisi, olisi pakkasta kohtuudella.
Täällä mittari näyttää -30 astetta ja rapiat.
Alkaa olla jo vähän turhan paljon minun makuuni pakkasta.

Lukijoilleni toivotan samaa, kohtuullista ja rauhallista joulua!

Katja

No eihän näillä raaski istua!

Enoni puhelinsoiton myötä meille saapui joulu vähän etuajassa.

Sohva ja kaksi nojatuolia ovat valmiit ja uudessa kuosissaan.

Kalusteiden väriksihän tuli valittua aiemmin tänä vuonna ruskea alkuperäisen punaisen tilalle.

Kun näin sohvat tiesin että värin valinta oli oikea.

Nyt vain toivon lasten kasvavan äkkiä jotta saan nämä saliin.

Näillä ei saa lapset pomppia, istua saa ehkä juuri ja juuri pyhäpuku päällä.

Isännänhuone täytynee nyt julistaa lapsivapaaksi vyöhykkeeksi.

 Tyynyt jäi kuvaan vähän ryttyyn, mutta älkää välittäkö. Sohva on ihan uskomattoman mukava istua. Tyynyjen kanssa tai ilman.

 Näihin puuleikkauksiin ja tassujalkoihin olen ihan heikkona. Puuosia ei kunnostettu lainkaan, minusta ne saavat olla tuollaiset, ja ihan oikeasti sen näköiset että kalusteet ovat vanhat.

 Myös nojatuoleissa kelpaa istua. Nyt onkin hakusessa kalustoon kuuluva pyöreä pöytä, ja tietenkin tassujaloilla. Pöydällä ei ole kiirettä, isännänhuoneen järjestys menee vielä uusiksi jossain vaiheessa ja siten saadaan kalustolle kunnolla tilaa.

 Täällä alkaa huomata joulun lähenevän. Mitään stressiä en sen tulosta ole ottanut, torstaina haetaan pari viimeistä lahjaa ja tehdään loput ruokaostokset. Siitä se joulu alkaa.

Yhdellä jos toisella tapaa tämä joulu tulee olemaan ikimuistoinen.

Viimeinen joulu kotiäitinä, jotenkin  vaan niin haikeaa.

Toinen ikimuistoisuus on  sitäkin haikeampaa.

Vanhin lapsi, teiniprinsessa muuttaa kotoa pois tammikuussa.

Joulunaika kuluukin tavaroita pakatessa, muistoja läpi käydessä ja uuden kodin nikotiinipinttymiä maalilla peittäessä.

Äidin sydäntä kyllä riipii vaikka kuvittelin tämän irtilaskemisen olevan paljon paljon helpompaa.

Ei se ole.

Nyt sen huomaa, lapset ovat vain lainaa.

Askartelua

Eilisestä päivästä on selvitty ja tänään on päästy valituksen aiheista eroon.

Jääkaappiin on ilmestynyt kinkku ja saunalla on sulamassa aito kotimainen naapurin metsästä viety kuusi.

Tosin kuusen kaatoon oli naapurin lupa kuusi kun olisi muutenkin kaadettu ojanperkauksen ohessa.

Onhan tuossa miehessäni niitä kiitoksen aiheitakin, niistä ehkä joskus lisää.

Meiltä on useampana vuotena lähtenyt kustin poljettavaksi lasten kuvasta tehty joulukortti.

Nyt kun isommat lapset eivät enää suostu kuvaan, on pitänyt miettiä jotain muuta tilalle.

Onneksi taloudesta löytyy yksi askarteluhirmu.

 Itse askarreltu kortti lähtee joka joulu ainakin mummoille ja kummeille. Muutkin sukulaiset saavat jos kortteja vain riittää. Muilla kortin saavilla on tyytyminen kaupan kortteihin.

 Yksinkertaisista materiaaleista saa aikaan kivan näköistä. Kortipohjat ovat valmiita yksiosaisia. Kuuset kartonkia, ostettu kirpparilta, napit äitini kätköistä. Tähdet tarroja ja puukuvioita omista varastoistani.

Pidän eniten näistä ihan perinteisistä postilaatikkoon sujahtavista tervehdyksistä. Sähköposti ja tekstiviesti on kätevä, mutta ei niistä jää paljoakaan muistoksi näistä ajoista.

Itselleni ei ole väliä millainen kortti meille tulee. Toki itsetehty on monesti se yksilöllisin ja lasten kuvista näkee miten nopeaan aika kuluu. Tiimarin kortti on silti ihan yhtä ilahduttava.

Kaikki postin kautta tulleet kortit pääsee esille salin oveen naruun ripustettuna ja

osan korteista laitan aina talteen muistoksi joulun jälkeen.

Kiitos ystävät, sukulaiset ja tuttavat.

Narussa riippuu taas monta tärkeää tervehdystä.

Nöttönen

 

Viikonloppu oli ihana! Kiitos siskon.

Sain tavata tämän nöttösen.

Hellanduudelis sentään kun toinen oli suloinen. Viihtyi ja nukkui tädin sylissä aina kun se oli mahdollista. Olisin minä ottanut mukaankin meille, mutta äitinsä ei antanut, ihme juttu. Sain sitten kummityttömme meille keskiviikkoon asti. Nyt on meidän pojilla pari päivää ihan juhlaa!

Hmm, se joulu on kohta!

(ja miehellä kinkku hankkimatta enkä aio muistuttaa asiasta)

Mansikkaiset sydäntortut

Vihdoin sain tehtyä meille joulutorttuja.

Kun oikein kukaan meidän perheestä ei tykkää siitä luumutäytteestä, käytin täytteenä mansikkamarmeladia.

Ehkä ei olisi pitänyt.

Tortuista tuli vähän turhankin hyviä.

Taikina on tehty itse ja ohje löytyy täältä.

Kiitos Niina hyvästä ohjeesta!

 Sydämet taasen on tehty ihan piparkakkumuotilla. Toinen pohjaksi ja toinen kanneksi. Väliin nokare marmeladia ja sitten ensin sormin sydämet toisiinsa kiinni, viimeistely lasten haarukalla.

 Helppoa ja nopeaa! Taikinan tein jo eilen valmiiksi jääkaappiin ja tälle päivälle jäi vain leivonta.

Torttujen alla olevan turkoosin lasilautasen sain eilen ystävältäni joululahjaksi. Kirpparilta löytynyt lautanen oli kuulemma aivan minun oloinen.

Olen samaa mieltä!

Lautanen on Oiva Toikan suunnittelemaa Fauna-sarjaa.

 Parin tunnin päästä lähden kahden nuorimman lapsen kanssa katsomaan siskoni pientä vauvaa, reilu 300 kilometriä ajamista on tiedossa tälle illalle.

Osa tortuista lähtee mukaan rotinoiksi suklaakakun kera.

Tämä kakku on leivottu eilen ja siitäkös vasta nousi meteli kun kerroin ettei sitä saa oma perhe syödä.

Tänään sitten leivoin kotiin jääville oman kakun, mielipahan välttämiseksi.

Se ei kyllä saa suklaakuorrutusta, siihen ei enää aika riitä.

Mukavaa pakkasviikonloppua!

Kerrostarjotin

Joskus tulee ostettua kirpparilta tavaraa jonka käytöstä ja loppusijoituksesta ei ole aavistustakaan.

Tänä vuonna ostoskoriini on hypännyt mm. rumankauniit lasilautaset kuppeineen.

Koitin minä niitä käyttääkin, mutta se touhu loppui toisen isomman lautasen särkymiseen astianpesukoneessa.

Ja tietenkin seuraavana päivänä sain idean kerrostarjottimesta.

 Kirpparilta löytyi vanha kerrostarjotin eurolla josta sain tuon pidikkeen. Lahtelainen lasiliike teki sujuvasti molempiin lautasiin siistit reiät ja tarjotin oli nopsaan valmis.

Tuli juuri niin nätti kuin ajattelinkin!

 Pieni ja sievä.

Piparkakut siinä on  nyt, mutta jouluksi lataan täyteen konvehteja!

No ne Ovet

Muutama sananen ennen kuvia.

Kolme keittiötä kolmelta eri toimittajalta on tullut meidän eri koteihin vuosien varrella.

Yhdenkään kanssa ei olla selvitty ongelmitta.

Ikean kanssa toivoin, että toimitusajan kolminkertaistuminen olisi riittänyt.

No eipä riittänyt.

Kolmesta tilatusta ovesta yksi on viallinen.

Asianpesukoneen peitelevyssä on ihmeellisä kittimuhkuroita.

Virheitä on yritetty paikata ja vieläpä siinäkin epäonnistuen.

Se täytyy kuitenkin sanoa kiitokseksi Ikealla, että reklamaatiot tuntuu toimivan.

Ainakin toistaiseksi, ja nyt meille on tilattu uusi ovi.

Katsotaan taas mitä tuleman pitää kuuden viikon päästä kun ovi on meillä.

 Ovimalli on Ulriksdal, materiaalina täyspuutammi. Veikeä valinta kun olen aina inhonnut tammikeittiöitä enkä todellakaan olisi voinut kuvitella että meillekin tulee sellaiset.

Ikinä ei pidä sanoa ei ikinä.

Hirmuista tarvetta ei ole, mutta silti olen alkanut ajatella yläkaappien hankkimista tuohon liesituulettimien ympärille. Toisaalta seinä on  nyt ihanan avoin.

Pähkäillään vielä, nyt ei ainakaan budjetti anna periksi uusille kaapeille jotka ovat luultavasti aika hinnakkaita kun kaappien sivutkin pitää olla "tammiset".

 Allas on ollut ihan unelma. Tosin se on herkästi ihan hirvittävän näköisessä kunnossa. Joutuu tekemään tehopesun useammin kun teräsaltaalle. Valkoisessa näkyy ihan kaikki lika.

Kuvasta näkee miksi sähköliettä/uunia ei voinut sijoittaa tuohon altaan paikalle. Puuhellan vesisäiliö on tiellä.

 Myös vetimet ovat Ikeasta. Taitaa olla tämän vuoden uutuusmallia nimeltään Antik. Samaisesta kuvasta näkee paremmin nuo ovien urat. Aika mielenkiintoiset pitää puhtaina.

 Ja tältähän meillä nyt sitten näyttää. Uusi ruokapöydän pinta on lähes samaa sävyä noiden uusien kaappien tammiovien kanssa. Jääkaappi meillä peittyy aina kaikkiin tärkeisiin lippusiin ja lappusiin. Etenkin nyt joulun alla kun kouluista tulee viestiä viestin perään juhlista ja aikatauluista. Joten sulkekaa siltä sekamelskalta silmänne.

Niitä tuvan ennen-kuvia löytyy ainakin täältä:

http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2010/11/2005-2009-ja-2010.html

Ja jotta ei liian valmiiksi menisi, niin tuolta kaappien alareunasta puuttuu peitelevy. Suunnitteilla on, mutta vaatii hiukan mietintää koska haluan siitä koristesahatun levyn.

Voi miesparkaa :D

Liinapiilo

Jokaisen kunnon perheenäidin ja huushollin pitäjän joulunalustöihin kuuluu ehdottomasti vimmainen siivous, eikö vain? Nuohotaan kaikki komerot ja kaapit ja pestään jalkalistat hammasharjan avulla?

Ainakin edellytykset sille vimmalle on kunnossa kun ripustin Nannalta saamani pölyliinapussukan paikoilleen.

Tässä olen nyt odotellut jo jonkin aikaa sitä vimmaa saapuvaksi, mutta eipä ole näkynyt.

Tänä vuonna mennään ihan kevyellä joulusiivolla, eli ihan normaalilla viikkosiivouksella.

Ei meillä talossa taida olla montaa yli viisivuotiasta jalkalistaa joten ei siellä nyt vielä voi olla pyyhittävää pölyä. Odotellaan toiset viisi vuotta lisää.

Ainakin.

 Pölyliinat on tietenkin sävy sävyyn pussukan kanssa. Liinat leikkasin mummon vanhasta froteepyyhkeestä. On sellaista ihanan ohutta ja kevyttä froteeta.

 Tässä vielä pussukan värien täydellien sointuminen tuvan tapettiin.

Vanhat käsityöt ovat muutenkin mieleeni vaikka värit ei aina olisikaan ihan yhtä sopivat kuin tuossa pussukassa. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos käsityö ei ole museossa, on sen paikka käytössä. Pöydällä, seinällä tai ihan missä vaan. Se on parasta kunnioitusta ja arvostusta entisaikojen äideille ja naisille.

Lopuksi vielä tadaa!!

Keittiökaappien ovet saapuivat tänään.

Vain 4 viikkoa myöhässä.

Otin heti puhelun miehelle ja kehoitin muistamaan ottaa töistä sopivat työkalut mukaan.

Illan ohjelmassa on ovien ja vetimien asennusta.

Ei tullut piparkakkutaloa, ei, vaan...

piparkakkunauha!

Tänä vuonna jätin suosiolla talon väkertämisen heille kellä on enemmän sorminäppäryyttää.

Monessa blogissa onkin vilahdellut jo toinen toistaan upeampia luomuksia.

Kalpeneehan tällainen nauha sellaisten rinnalla, mutta oi kun tykkään itse.

 Ekan erä pipareita leivoin silloin lauantaina lasten kanssa. Eilen sitten lopun taikinan tein pipareiksi ihan yksikseni. Mies vei lapset pulkkamäkeen ja minä sain koristelurauhan.

Tällä kertaa tuon tomusokerimassan tekokin onnistui. Jäykkyysaste oli ilmeisen sopiva koska massa suostui tulemaan ulos pursottimesta eikä valunut mihinkään.

 Siellä se nyt roikkuu salin peilissä. Pari piparia siihen olisi voinut vielä lisätä mutta olkoot nyt näin. Nauhaa kun ei ole yhtään enempää.

Valkoisen amarylliksen ostin viime vuodesta viisastuneena vähän kehittyneempänä. Jos tällä kertaa aukenisi jouluksi eikä pääsiäiseksi. Seuraavaksi totesin kaikkien valkoisten ruukkujen olevan hukassa.

Siispä vaaleansininen ämpäri saa toistaiseksi kelvata.

Muuten täällä onkin keskitytty talon lämmitykseen. Puiden sisään kanto, tuhkien tyhjennys tulipesistä ja puutarhaan kiikuttaminen, uunien täyttö ja sytytys vie aika ison osan päivästä. Oikeastaan koko aamupäivän.

Vaan onhan sitten lämmintä eikä sähkömittari pyöri ihan niin vimmatusti.

Kaapin täytettä

Tällaisen hamsterin kun laskee irti kauppakeskuksessa, niin kaikenlaista voi tarttua mukaan.

Playmobilen joulukalentereita on havitellut pojille jo pitkään, raaskimatta kuitenkaan ostaa sellaista.

Tämän tarjouksen kun näin niin otin samantien useamman.

 Viiden euron hinta ei ollut todellakaan paha. Muutama näitä jäi vielä Lahden Trion Br-leluihin. Nyt vaan toivon muistavani ensi vuonna sen, että on kalenterit jo kaapissa jemmassa.

Tänään piti olla postaus joulun pipareiden leivonnasta. Homma jäi vähän vaiheeseen kun äitini pyysi seurakseen jouluostoksille. Illalla kiireessä kun sitten aloin koristella niitä pipareita lasten kanssa niin sotkuksi meni. Huomenna uusi yritys ja leivonta, kolmen litran taikinaa on vielä ihan hyvä köntti jäljellä. Ja huomenna osaan ehkä tehdä sen koristelutahnan tämän päiväistä paremmin.

Onneksi en valinnut urakseni leipuria. Lyhyt olisi ollut.

Lähenee, lähenee..., ja mitä se kaikki maksoi.

Olen varmaan jossain yhteydessä maininnut, että aloitan tammikuussa työt kunnallisena perhepäivähoitajana. Jos joku ei vielä tiedä, niin lukekoon tästä :)

Kaitsentaani tulevat lapsoset kävivät tänään enimmäistä kertaa tutustumassa.

Kaikki meni hyvin ja vielä pari kertaa tavataan ennen tammikuun h-hetkeä.

Blogissa hoitolapset eivät tule näkymään eivätkä kuulumaan. Työ on nyt sitten se osa-alue elämästäni jota en täällä avoimesti näytä ja kerro. Toki siihen liittyviä asioita näkyy kuvissa, kuten lelut ja varusteet, ja välillä saatan sanoa olevani vähän väsynyt.

Mutta ei sen enempää.

Elokuussa palaa sinne oikealle työmaalleni päiväkotiin.

Sitten siihen euroaiheeseen. Eilen sain puhelun Ikean kuljetuspalvelusta ja keittiökaappien ovet pitäisi olla meillä ensi tiistaina. Vielä aika vahva painotus sanalla pitäisi.

Siitä sain kuitenkin innostuksen ynnätä tuparemontin kustannukset yhteen.

Budjettihan koko remontille oli 2000e sisältäen keittiökalusteet.

Tällä kertaa budjetti piti, euroja meni, mutta ei yhtään yli. Tässä hiukan eritelmää mitä muunmuassa piti ostaa:

seinäpaneelit 405e

tapetti 154e

lattiamaali 128e

kattomaali 95e

muut maalit (kalusteet + paneelit) 65e

kalusteet + allas Ikeasta 425e

selluvilla 208e

huokolevyä 90e

pensseleitä yms. 102e

Mielestämme selvisimme aika pienin kustannuksin vaikka muutos entiseen oli huomattava.

Toisaalta tällä budjetilla oli pakko selvitä. Pieni budjetti kehittää kummasti luovuutta ja kaikki mistä haaveiltiin saatiin. Toivottavasti postaus voisi toimia kannustuksena muille pienen budjetin remonteille. Vähällä saa aikaan paljon ja vielä kun muistaa sen ohjeen, että halvin remontti on tekemätön remontti. Ehjää ei kannata tuhota ja kaikki säilyttämisen arvoinen pitää säilyttää. Säästää luontoa ja kukkaroa.

Säästöä tuli tietenkin siitä, ettei tarvinnut hankkia uusia kodinkoneita, liisteri keitettiin itse ja osa maaleista saatiin alehintaan. Ja tietenkin siitä, että ulkopuolista työvoimaa ei tarvittu.

 Kalusteet on jotenkin ihan hujan hajan. Eivät oikein tunnu asettuvan kun niitä alasenkkejä ei ole tuolle ruskealle alakaapille ja astiahyllylle. Sellaiset hankitaan heti kun tulevat kohtuuhintaan vastaan kirpparilla tai muualta. Kiven alla tuntuvat olevan ja huutishintoja en suostu maksamaan.

Seuraavaksi on suunnitelmissa teettää tupaan räsymatot. Kankaita olen haalinut jo pari vuotta kuteiksi. Ne pitäisi vielä värjätä pesukoneessa oikean väriseksi ja sitten saa joku matontekijä työtä. Jos tunnet taitavia Lahden seudulta niin saa vinkata.

Arvonta suoritettu!

Virallisena valvojana toimi tuossa jaloissa makaava Kaapo.

Mies taas arpoi voittajiksi kommentit nro 22. ja 39.

Eli Teija ja Vekarus,

ottakaa yhteyttä sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com.

Patalappujen väri siis itse valittavissa, vaikka molemmat, punainen ja valkoinen.

Onnittelut voittajille!

Jos jollekin jäi vielä halua saada tuollaiset patalaput, niin muutama ylimääräinen pari niitä on.

Myyn ne hintaan 5e/ 2 kappaletta. En veloita erillistä postimaksua.

Sekä valkoista, että punaista löytyy.

Patalappujen kuva löytyy tuolta muutama postaus alemmas tai tunnisteista arvonta.

Roikotin

Eilen pääsin pitkästä aikaa kiertelemään kirppareita ihan yksikseni ja ihan ajan kanssa.

Silloin yleensä löytääkin jotain ja niin kävi eilenkin.

Löysin pari joululahjaa (kyllä, ostan niitä kirppareiltakin), tulevaan kerrostarjottimeen pidikkeen (maksoi peräti euron) ja sitten löysin roikottimen.

Seinäkoriste luki lapussa, mutta tiesinkin sen oikean käyttötarkoituksen.

Mikä tämä nyt sitten onkaan oikealta nimeltään, se ken tietää niin kertokoot.

Minulle se on roikotin, savupellin vetonarun suoja.

Tai ihan mikä vaan.

 Aika vinkeä käsityö. Pari kertaa olen nähnyt jossain tuollaisen. Googlea eilen kiusasin, mutta yhtään osumaa en saanut. Että olisin saanut selville miten se kuuluu kiinnittää . Nyt se roikotin roikkuu ihan vaan rautalangalla.

 Hienot pidikkeet siinä on, molemmissa päissä. Värien puolesta tämä olisi täydellinen tupaan, mutta en taida raaskia laittaa sitä sinne. Likaantuupi vielä.

Olkoot nyt salissa ihmettelemässä uutta kotiaan.

Tämän käsityön on tehnyt nurjan puolen mukaan V.R. 22.8.1960.

Ikää löytyy sen mukaan himpan yli 50 vuotta.

Muuten tässä onkin mennyt pari päivää vähän pipariksi.

Vasen käteni, tai oikeammin ranteeni äityi tässä kipeäksi. Oma diagnoosi on kunnon jännetupentulehdus. Se eniten ihmetyttääkin, että vasemmassa kädessä. Minä kun olen niin oikeakätinen kun olla ja voi.

Nyt on sitten käsi levossa mahdollisimman paljon, ja jos ei huomiseen helpota niin kai sitä on käytettävä näytillä jollain tohtorilla. Kipu on nimittäin aika mojova aina kättä liikuttaessa.

Tekstikin tulee tällä kertaa sujuvasti vain oikealla kädellä. Jospa olisi vähemmän kirjoitusvirheitä kuin yleensä.

Seuraavaksi aion lepuuttaa kättä Fasun sinisen, teekupposen ja linnan juhlien parissa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Heinäkuun helteistä joulukuun pakkasiin.

Niin se vaan menee, kesää on ikävä.

Ainakin se ikävä tuli kun muistelin näiden käpyjen keräämistä.

Lämpö hellelukemissa, aurinko kilottaa pilvettömältä taivaalta. Ei kylmää eikä lunta!

Ei voi mitään, olen kesäihminen!

Käpyjen keräämisellä oli ihan tarkoituksensakin, ei pelkästään auringosta nauttiminen ja ruohonleikkurin säästäminen. Niille olisi käyttöä talvella.

 Nimittäin sytykkeinä. Viime vuonna tein niitä sytykeruusuja ja niissä oli ihan tuskainen homma. Pohdin eikö sitä saisi yksinkertaisemmaksi ja sitten keksin! Käpy on paljon parempi. Sen kun kerään ja antaa kuivua.

Sitten taas kynttilänjämät sulamaan kattilaan puuhellalle, odotellaan hetki ja kastamaan käpyja sinne steariiniin. Näitä tuli ihan kuin liukuhihnalta ja

Riihimäen 10 litran tölkki täyttyi hetkessä.

 Osa päätyi pienempiin kurkkutölkkeihin joululahjoiksi. Tölkit kun loppui kesken, niin lopuille ompelin pellavasta pienen pussukan. Että jos sukulaiset ja ystävät tätä luette, niin tiedätte mitä odottaa joululahjaksi :D

Ideat saa vapaasti kopioida, en usko olevani ensimmäinen tämän keksinyt.

Arvonta on vielä voimassa tuolla alempana.