Askartelua

Eilisestä päivästä on selvitty ja tänään on päästy valituksen aiheista eroon.

Jääkaappiin on ilmestynyt kinkku ja saunalla on sulamassa aito kotimainen naapurin metsästä viety kuusi.

Tosin kuusen kaatoon oli naapurin lupa kuusi kun olisi muutenkin kaadettu ojanperkauksen ohessa.

Onhan tuossa miehessäni niitä kiitoksen aiheitakin, niistä ehkä joskus lisää.

Meiltä on useampana vuotena lähtenyt kustin poljettavaksi lasten kuvasta tehty joulukortti.

Nyt kun isommat lapset eivät enää suostu kuvaan, on pitänyt miettiä jotain muuta tilalle.

Onneksi taloudesta löytyy yksi askarteluhirmu.

 Itse askarreltu kortti lähtee joka joulu ainakin mummoille ja kummeille. Muutkin sukulaiset saavat jos kortteja vain riittää. Muilla kortin saavilla on tyytyminen kaupan kortteihin.

 Yksinkertaisista materiaaleista saa aikaan kivan näköistä. Kortipohjat ovat valmiita yksiosaisia. Kuuset kartonkia, ostettu kirpparilta, napit äitini kätköistä. Tähdet tarroja ja puukuvioita omista varastoistani.

Pidän eniten näistä ihan perinteisistä postilaatikkoon sujahtavista tervehdyksistä. Sähköposti ja tekstiviesti on kätevä, mutta ei niistä jää paljoakaan muistoksi näistä ajoista.

Itselleni ei ole väliä millainen kortti meille tulee. Toki itsetehty on monesti se yksilöllisin ja lasten kuvista näkee miten nopeaan aika kuluu. Tiimarin kortti on silti ihan yhtä ilahduttava.

Kaikki postin kautta tulleet kortit pääsee esille salin oveen naruun ripustettuna ja

osan korteista laitan aina talteen muistoksi joulun jälkeen.

Kiitos ystävät, sukulaiset ja tuttavat.

Narussa riippuu taas monta tärkeää tervehdystä.