Päivänpesän elämää

Luettavaa

2012-02-15T20:48:00.000+02:00

Tämä projektini Katja normaalipainoiseksi on antanut uusia eväitä koko elämälle.

Ja koska projektini pyörii lähes ainostaan suuhuni laittaman ruuan ympärillä,

on ollut luonnollista hankkia uutta tietoa siitä mitä syön ja miksi.

On sitä keittokirjoissakin, mutta näistä allaolevista kirjoista on löytyneet ne suurimmat oivallukset.

Teille jo ehkä tuttuja juttuja, mutta minulle osin ihan uutta.

Kirjat puhuvat lähes yksinomaan puhtaan, aidon ruuan puolesta.

Lisäaineettoman, mahdollisimman vähän käsitellyn ja jalostamattoman ruuan puolesta.

Meillä muutos on tarkoittanut mm. ehdottomasti marinoimatonta lihaa, ei natrumglutamaattia, ei mielellään edes hiivauutetta. Leipä mieluiten omatekoisena tai kunnon ruisleipänä, ei light-tuotteita,

ei "makuisia"-tuotteita.

Fanaattisuuteen asti en ole lähtenyt, mutta tuntuvakin vähennys on hyväksi.

Ja sitten ne kirjat, tässä ne ovat:

Omat suosikkini ovat Ruokavallankumous ja Aitoa ruokaa.

Jos käsiisi saat, niin ehdottomasti suosittelen lukemaan.

Synttäreille

2012-02-14T12:20:00.000+02:00

Lauantaina oli kuopuksemme elämän yksi tähtihetki.

Kun pääsi ensimmäistä kertaa kaverisynttäreille!

On niitä sellaisia jo odotettukin, omat ensimmäiset kaverikutsut olivat jo viime toukokuussa.

Onpa meidän perheessä käynyt niinkin, että oma lapsi on ollut se ainut jota ei alueen lapsista kutsuta synttäreille. Kyseessä oli silloin eskari-ikäinen dysfaatikkopoikamme. Eniten asia taisi kärvistää äidin sydäntä kuin lasta, mutta silti. Omien lasten synttäreille kun olen miettinyt kutsuja, niin aina on ollut selvää, että yhtä ei jätetä ulkopuolelle ja meille saa tulla erityisemmätkin lapset. Niinpä tuon dysfasia-luokkaa käyvän pojan synttäreille on kutsuttu koko luokka! Pienluokkahan se on, mutta kyllä yhdeksästä erityislapsesta lähtee aika sutina. Eipä silti kaduttaneet kutsut viime syksynä ja sitä edellisenä., hauskaa oli ja kaikille tuli tilaisuus päästä kaverisynttäreille.

Nyt meillä odotellaan jo malttamattomina kuopuksen synttäreitä ensi toukokuussa.

Selvää on, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.

Hyvää Ystävänpäivää!

Pikapyrähdys kirpparille

2012-02-12T17:31:00.000+02:00

Eilen tuuletin päätäni pikakierroksella kauppakeskus Karismassa, tuloksena kaksi tuikitarpeellista t-paitaa itselleni ja siskon tytölle ensi talveen villahaalari.

Tänään koin taas tarpeelliseksi tuulettaa päätäni ja koko kroppaa,

joten otin auton alle ja hurautin Lahden Lanttila-kirpparille.

Kuinka monelle paikka on tuttu?

Itse tykkään siitä eniten lahtelaisista itsepalvelukirppareista.

Tavara vaihtuu melko nopeasti muutamasta sinnikkään vakkarin törkypöydästä huolimatta.

Ja se tärkein, myytävänä on usein muutakin kuin 20 vuotta vanhaa virttynyttä lasten vaatetta

tai uutta made in china-roinaa.

Etsinnässä oli edullista valoverhoa josta ommella lapsille roolivaatteiksi muutama prinsessahame. Valoverhoja löytyi, toisessa hinta 15e ja toisessa 6e.

Jätin väliin, kun ei akuuttia tarvetta ole ja ensi viikolla pääsen kiertämään muitakin kirppareita.

Hameiden sijaan hoitolapset saivat pujotteluhelmet.

Oikea helmi leluvalikoimaan, hintaa sopivat 1,5e.

Helmiä on riittävä määrä kahden nauhan pujotteluun, joten nyt pitää löytää nurkista yksi kengännauha.

Oliiviöljyn alle on ollut hakusessa pieni ja sievä lasilautanen estämään valuneen öljyn tahraamista.

Tänään eteen sattui silmille kelpaava lautanen kukkarolle kelpaavaan hintaa, 0,20e.

Minulla vaihtelee paljon mitä kirppareilta haen. Nyt on tullut pitkästä aikaa mukaan kirjat. Kirjastoautolle en ehdi enää lainkaan työaikojeni takia ja kirjastolla käyn aika laiskasti, meillä se on vielä erityisen nihkeästi auki. Ei yhtenäkään aamupäivänä tai lauantaina! Onneksi luettavia kirjoja löytyy käytettynäkin, nämä kolme olivat 2e kappale. Kirjojen kanssa minulla vain on se ongelma, että suurin osa niistä on vieläkin laatikoissa vaikka muutto tehtiin jo kuusi vuotta sitten. Meillä ei ole tarpeeksi kirjahyllyjä. Eikä hyllyjä ole edes järkevää hankkia ennen isännän huoneen remonttia. Ja ehkä täytyy vähän säästääkin sillä haluan kaikki sadat kirjani Bilnäsin hyllyihin. Eli lottovoittoa odotellessa.

Huomenna yritän ehtiä töiden jälkeen sinne kirjastoonkin.

Vihdoinkin varaamani kirja on tullut. Siitä ja parista muusta kirjasta on tarkoitus postata ensi viikolla.

Vesirinkelit

2012-02-11T21:55:00.000+02:00

Kuinka moni teistä on ostanut kaupasta vesirinkeleitä?

Niitä tuoreita, paistopisteessä juuri paistettuja?

Minä olen joskus ostanut, mutta hinta on hirvittänyt.

Muutama hassu höttökiemura kun maksaa useamman euron. Kilohintaa on kuin arvokullalla.

Sitten viikkoja taaksepäin bongasin lehdestä vesirinkeleiden ohjeen, otin talteen ja unohdin.

Ja löysin taas.

Varmuudeksi tarkistin vielä, löytyisikö luottokeittokirjastani rinkeleiden ohje ja olihan siellä!

Tässä Kotiruoka-kirjan versio rinkeleistä.

0,5 l vettä

50g hiivaa

2tl suolaa

2 rkl sokeria

n. 15dl vehnäjauhoja

(50g voita) tätä en omiini laittanut

Liota hiiva haaleaan veteen, lisää sokeri ja suola. Alusta jauhot (ja pehmeä rasva) taikinaan. Alusta taikina tasaiseksi ja hyvin kiinteäksi. Anna kohota hyvin, ja lisää tarvittaessa jauhoja leivinpöydällä vaivaten.

Leivo taikinasta sormenpaksuisia nauhoja, muotoile nauhoista rinkeleitä (25-30kpl).

Sitten seuraa se minulle uusi osuus leipomisessa:

Kuumenna kattilassa 1,5 l vettä ja 1,5 rkl suolaa.

Laita rinkelit muutama kerrallaan kiehuvaan veteen.

Käytä apuna reikäkauhaa, jos et omista niin käytä Ikean reikälastaa kuten minä. Reikä kuin reikä toimii.

Nosta rinkelit kattilasta pellille heti kun nousevat pintaan.
Tässä minulle kävi toisin. Omani olivat vain pinnassa joten pidin niitä hetken kiehuvassa vedessä, käänsin, ja nostin hetken päästä pois.
Anna rinkeleiden kuivahtaa pellillä n. 10 minuuttia.

Paista 275 asteessa n. 15 minuuttia, älä käytä kiertoilmaa. Muista laittaa uuni ajoissa lämpenemään, itse en sitä muistanut. Sitten epäilin hetken voiko lämpötila olla noin korkea, mutta kyllä se vaan piti olla jotta rinkelit kypsyvät.

Paiston jälkeen jäähdytä hetki liinan alla, syö ja nauti.

Osan laitoin heti tuoreltaan pakastimeen, osan jätin aamuksi testattavaksi leivänpaahtimen kautta suuhun.
Ja voi olla, että näitä tulee leivottua nopeasti lisää.
Näissä kun oli pieni vaiva, mutta hyvä maku.

p.s. Tosiherkuttelija voi tehdä voirinkeleitä jolloin taikinaa tulee ohjeen mukaan 200g voita.
Ehkä niitä ensi kerralla?

4 kuukautta

2012-02-09T18:22:00.000+02:00

Tämänpäiväinen aurinko lupaili jo kevään ensi pilkahduksia.

Vaikka oli liki 20 astetta pakkasta, oli ihan pakko lähteä lasten kanssa ulkoilemaan.

Auringossa kun pysytteli, niin sää oli jopa miellyttävä.

Kahlasin umpihangessa ympäri puutarhaa ottamassa muutaman kuvan auringon viimeisistä säteistä.

Kasvihuone ympäristöineen on näin talvella melko väritön.

Kesäkuussa, 4 kuukauden päästä, näyttää tältä:

Kesäihmiselle on tuskaa kierrellä lumista puutarhaa. Trampoliini ei loista kauneudellaan vaikka taitaa olla nykyään osa suomalaista kansallismaisemaa. Sen verran monesta pihasta tuo luuranko löytyy.

Kovasti yritin karvalakin korvaläppien lomasta kuunnella joko aurinko sulattaa vettä aitan katolta, mutta yhtään tippuvaa ääntä en kuullut. Oikein kuin tihrustin, niin lunta se aurinko on jo haurastuttanut tuosta katon reunalta.

Kevät, on se tulossa.

Melkein viimeinen päivänsäde.

Nyt on menninkäisten vuoro.

Yksi sellainen istuu täällä sisällä viltin alla.

Väsyttää ja selkä yrittää vihoitella.

Onneksi viikonloppu on ihan kohta!

Vaihtoehto erkille.

2012-02-07T12:55:00.000+02:00

Erkki on kuulunut jo viime elokuun alusta vakiotavaraan aamuhetkissäni.

Hyviä vaihtoehtoja on ollut vähän,

partaäijä ei ole ihan yhtä hyvää, eikä sitä omatekoista viiliäkään aina ole.

Rahka on ollut ihan liian kevyttä Lidlin rahkaa lukuunottamatta.

Mutta nyt erkki, eli Lidlin kreikkalainen jogurtti eridanous

on saanut varteenotettavan kilpailijan.

Tuhti pakkaushan tuo on, mutta sopii viikonlopuiksi mainiosti, sillä silloin syön aina tuhdimman aamupalan ja vain yhden ruuan. Niillä eväillä pärjää koko päivän.

Kermarahka, nimikin sen jo kertoo. Ei mitään kevytversio, mutta näin se nyt vaan on, että tämä nainen on laihtunut kohta 18 kiloa siirtymällä näihin kunnon rasvaprosentin omaaviin tuotteisiin.

Eikä riivaa suolia mutkalle vääntävä nälkä tuntia aamupalan jälkeen.

Tänä aamuna oli jo ihan pakko kokeilla onko se herkkua, ja olihan se.

Mukana tämän hetken suosikki, omenasose ja ripaus kanelia.

Kokeilkaahan jos ette rasvan määrää säikähdä!

(ja tämä ei ollut maksettu mainos)

Sunnuntai

2012-02-05T16:38:00.000+02:00

18 vuotta sitten sunnuntai oli kovin erilainen kuin tänään. Silloinkin oli presidentinvaalipäivä, mutta miehelleni ja minulle se oli ensimmäinen (ja ainoa) kerta kun emme äänestäneet. Syy oli aika perusteltu, ensimmäinen (ei ainoa) lapsemme pyrki maailmaan.

Ihan sunnuntailasta emme saaneet, mutta melkein.

Tyttären syntymäpäivän sanomalehdessä komeilee komeasti:

Martti Ahtisaaresta presidentti!

Tänään, 18 vuotta myöhemmin vietettiin tuon ainokaisen tyttären juhlaa.

Syömässä ja kakkukahveilla oli meille, ja tyttärelle tärkeitä läheisiä.

Tiskivuori on iso, mutta pahempi jos sitä ei syntyisi.

On ilo huomata miten monta läheistä tyttärellä on. Jos meitä vanhempia ei jostain syystä olisi, pärjäisi tyttö aivan varmasti maailmalla. Matka aikuisuuteen on hyvällä mallilla, monen aikuisen turvaamana.

Tyttären yksi läheinen, Kaapo-koira sai jäädä meille hoitoon. Karvatassusta on tullut jo lähes kaupunkikoira.

Pakkanen inhottaa ja saa nostelemaan tassuja.

Viikko täällä kylmillä lattioilla totuttaa ihan toiseen.

Kuopuksella on vielä matkaa 18-vuotis syntymäpäiviin.

On ihan mukava olla vielä alle kouluikäisen äiti, vielä pienen hetken ajan.

Tuo miltei eskarilainen sai juhlien jälkeen rakentelupuuskan.

Puuskan tuloksena syntyi kameli, ja ihan ilman minkään valtakunnan ohjetta.

Mukavaa vaalisunnuntaita!

Liian kylmä

2012-02-03T12:42:00.000+02:00

Viikko neljän seinän sisällä lasten kanssa ja mä olen aika valmis lomalle.

Ai mille lomalle?

No vaikka kesälomalle sillä sitä ennen ei ole loman lomaa.

Sentään seuraavalle neljän viikon listalle saan 5 vapaapäivää!!

Ou jee, kuopus hoitoon ja äiti ihmisten ilmoille!

Eipä ole nuo katitkaan paljoa ulkoilleet.

Ja sen huomaa, kissankarvatuppoja on ihan kaikkialla.

Eikä auta vaikka imuroisi joka päivä. Yksi nahistelu ja taas karvat pöllyää.

Lisäksi Iineksellä taitaa olla joku pentukarvan vaihto menossa.

Sellaista pehmyttä untuvavillaa leijailee siellä sun täällä.

Oranssille Aatulle pakkanen ottaa koville.

Mikä mökötys kun joutuu alentumaan samalle hiekkalaatikolle

tyttökissan kanssa. Ja se tyttö kun meinaa vähän kurmottaa Aatua.

Ja lopulliseksi mieliharmiksi mies sulki vaatekaappinsa oven niin ettei Aatulla ole sinne enää asiaa.

Ottaahan se sellainen luonnon päälle.

Tänään Aatu päätti tehdä poikkeuksen ja luikahti oven raosta ulos.

Minä taidan jatkaa sisätiloissa pysymistä ja pöydällä lojuvan ikkunakirjan lukemista.

Huomenna sentään pääsee Ikeaan, ja ihan tyttöporukalla.

Ostoslistalla mehupillejä ja seinähylly pojan huoneeseen.

Kuten kaikki tietävät, ei sellaisia Lahden kaupoista löydy!

Kansakoulusta kotiin.

2012-01-31T20:44:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein osa näistä kylän (kansa)koulun rompehuutokaupasta hankitut sarjoista pääsee esille.

Ensin vähän levitystä lattialle ja pientä pähkäilya mitkä valitaan kehysten arvoisiksi.

Lahden Kärkkäiseltä edullisia kehyksiä. Ensin tietysti muutama liian vähän, mies kiltisti haki tänään työpäivänsä päätteeksi lisää. Kuvat kehyksiin, ok, voisi ne olla paremmatkin, mutta tällä budjetilla muut kehykset ei onnistu. Ja onneksi tuli valittua tummat, vaaleat olisivat olleet liian samanväriset hirsien kanssa.

Värillisiä ja mustavalkoisia, vierekkäin, sulassa sovussa.

Oman suosikkikuvan nimi on puolikiilto. Piirustuskansiot ovat peräisin 1930-luvulta. Sen ajan arjen lasiesineet tulee tässä puolikiiltoisina hyvin edustetuksi.

Siinä ne nyt on, hyvä kun rohkenin laittaa isot opetustaulut hetkeksi piiloon. Nämä kuvat ovat kolkutelleet jo pitkään takaraivossa esillepääsyn puolesta.

Muutama kaunis kuva jäi vielä kehystämättä. Niistä saisi oikeiden kehysten kanssa kauniit taulut saliin.

Ja olisihan sitten niitä metallityökansioita, tai puutyö.

Mihinkähän niiden kuvat ja kauniit työohjeet laittaisi esille?

Vaihto

2012-01-29T18:03:00.001+02:00

Aurinkoinen pakkassunnuntai oli aluksi tarkoitus käyttää kirpparikierrokseen. Siinä talon uunien lämmityksen lomassa aloin touhuta kaikkea muutakin, ja humps, ei ollutkaan enää aikaa lähteä yhtikäs minnekään.
Toisaalta oli ihana viettää kotona epämääräinen pyjamapäivä ilman lapsia. Ei kiirettä, eikä mitään mitä olisi pakko tehdä. Sopii hyvin minun vartalolle ja mielelle.

Tuli sulatettua pakastin, puuha josta en pidä mutta pakko tehdä kerran talvessa. Tänä talvena on ollut sen verran sähkökatkoja että huurretta oli päässyt kertymään. Nyt on sisältö järjestyksessä ja ilman ylimääräistä jääkerrosta. Pakastimen kuivumista odotellessa, laitoin tuvan järjestystä uusiksi. Sai lähteä valot ja kävyt keväisemmän tieltä.

Pelargonit siirtyivät pakastimen päältä astiakaapin ylle. Kerrostarjotin ja munakello jäivät kaveriksi.

Pelargonit on aika raaskut kuten tässä vaiheessa vuotta kai kuuluukin. Viime vuonna ihan sama juttu, pysyivät hengissä ja kesällä kukkivat kauniisti.

Tämä kuva on samoista kukista joulukuun alusta. Vihreää riitti ja jopa yksi kukintokin. Luulen kuitenkin, että tuo pakastimen päällinen oli kukille vähän turhan lämmin. Vaan kun muutakaan paikkaa ei ollut.

Astiakaapin ja oven päällä olleet opetuskuvat laitoin toistaiseksi jemmaan. Tilalle on tulossa uudet kuvat, ei kuitenkaan opetustaulut vaan jotain vähän muuta. Niistä lisää kunhan pääsen kaupunkiin hommaamaan kaiken tarvittavan materiaalin.

Täällä hupenee polttopuuta mieletöntä vauhtia. Oli pakko jo ostaa lisää puuta, tälle talvelle varatut on liki kaikki poltettu, ja ne mitä on jäljellä on tarkoitettu leivinuuniin.

Mielestäni tämä "oikea" talvi olisi voitu hypätä yli.

Semmoinen -5 astetta pakkasta on sekin tälle vartalolle ja mielelle sopivinta.

Ei se -22 astetta johon aamulla heräsimme.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Hei Sisko!

2012-01-27T12:29:00.000+02:00

En ole unohtanut lupaamiani lapasia.

Ne ovat työn alla, ihan ykkösenä.

Ja kuten kuvasta näet, jo melkein valmiitkin.

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että serkkupoika saa alpakkaiset pehmolapasensa heti viikon päästä kun tulette tänne.

Toimitusvaikeudet johtuivat yksinkertaisesti siitä,

että ensin piti saada korjata omat lempisukat, sitten löytyi kirjastosta muutama hyvä kirja ja

tunnethan minut, kirja luetaan kerralla loppuun vaikka menisi aamuyölle asti.

Niin, ja on tätä blogiakin pitänyt päivittää, laittaa ruokaa, siivota, lämmittää taloa, tehdä lumitöitä, kiertää kirppareita ja niin paljon muuta.

Tänään, tahi huomenna en niitä ehkäpä ehdi tehdä.

Kuulithan jo syynkin, olemme täällä Arvilassa koko viikonlopun ilman lapsia.

Tänään viemme Mamin hoiviin ensimmäiset ja teini häädetään heti huomenna.

Mitähän sitä tekisi? Vai mitä jos ei tekisi mitään?

Mutta nähdään viikon päästä, kera valmiiden lapasten!

Sokeriaddikti

2012-01-24T13:39:00.001+02:00

Hei, olen Katja,

ja minulla on riippuvuus sokeriin.

Näin alkaisi kertomukseni jos meille sokeriaddikteille olisi oma ryhmä jossa purkaa riippuvuuttaan.

Kun ei ole, niin purkaudun teille.

Olen aina pitänyt sokerista, karkeista, makeista herkuista ja leivonnaisista.

Ahmimisesta ja huonosta olosta asti huolimatta olen ahminut vielä vähän.

Ainut keino joka tuntuu pitävän himoni kurissa on karppaus.

Mitä vähemmän hiilihydraattia syön missä tahansa muodossa, sitä vähemmän tekee mieli sokeria.

Sokerin syönti on ollut osittain myös tapa.

Tiedättehän sen hetken.

Lapset illalla nukkumaan, hyvä asento nojatuolista tai sohvasta, televisio tai tietokone auki,

viereen kuppi teetä ja 200g suklaata. Tai säkki irtokarkkeja.

Mikään ei rentouta paremmin,

ja tuo kiloja lisää.

Nyt olen tilanteessa että minulle riittää suklaata se 10g, eikä teessä ole puolta kiloa hunajaa.

Flunssassa sallin hunajaa teelusikallisen, mutta en kymmeneen kupilliseen päivässä.

Suklaata saa mennä 20g jos on paha ketutus päällä.

Niin, olen myös tunnesyöppö.

Tunne kuin tunne on ollut hyvä tekosyy syödä kaikki kaapit tyhjäksi makeasta.

Se 10g suklaata ei saa olla ihan mitä vaan sokeria. Tämä Maraboun 70% minttusuklaa on siinä hilkulla onko sallittua. Parempaa olisi Lidlin 81% tumma suklaa, siinä kun on hiilihydraattia vain vähän ja sitä pystyy vielä syömäänkin ilman irvistelyjä. Marabouta tuli hamstrattua joulusuklaiden alesta ja siksi saan nyt syödä sitä.

Loppuu se kuitenkin aikanaan. Ja tykkään kun se on tuollaisissa 10 gramman paketeissa.

Levynäkin saa, mutta ehei, siihen en sorru.

Olen myös huomannut, että kun en kiellä itseltäni suklaan nautintoa täysin, saan pidettyä riippuvuuteni paremmin hallinnassa.

Mieluummin yksi pieni sallittu ja hallittu pala, kuin himossa syöty hallitsematon määrä.

Kuka muu uskaltaa tunnustaa kuuluvansa samaan ryhmään?

Päivän löydöt

2012-01-22T20:22:00.000+02:00

Vaalipäivän ja valvojaisten kunniaksi kirpparilta lähti mukaan

uusin Glorian antiikki 3,2e

pieni jalallinen lasikulho 2e

Primavera muki, suklaa ja pähkinät omasta kaapista.

Mielenkiintoista vaali-iltaa kaikille!

Tuhkaa täynnä

2012-01-21T20:48:00.000+02:00

Iso osa päivittäistä uunien kanssa puljaamista on tuhkien tyhjennys ja pihalle kanto.

Talon jokainen tulisija on oma persoonansa myös sen suhteen kuinka usein siitä tyhjennetään tuhkat.

Vanhimman pojan huoneen uuni tyhjennetään talvessa vain muutaman kerran, kun taas tämä vanhempien valtakunnan uuni vaatii korkean arinan takia tyhjennyksen jokaisen polttokerran jälkeen.

Työ etenee jotenkin näin.

Luukut ja pellit ihan auki.

Eteen metallinen tuhkaämpäri. Taito on jo kehittynyt, enkä enää tarvitse alle sanomalehteä. Sitten vaan tuhkat kauhaan ja kauhasta ämpäriin.

Lopussa komeilee tuhkaton arina jonne on hyvä laittaa tulet.

Vaikka puhunkin uunien jokapäiväisestä käytöstä, on meillä yleensä käytössä päärakennuksen 7 tulisijasta päivittäin 3-4. Vanhempien valtakunnassa riittää lämmitys joka toinen päivä, salissa tarvitaan tulet joka päivä jotta liki viisikymmenneliöinen tila pysyy lämpimänä. On siellä patteritkin jo päällä, mutta termostaatit ovat vain + 14 asteessa.

Ja entäs mihin ne tuhkat? Parina ekana vuonna pähkäilimme asiaa enemmänkin, nyt vain kannamme ne ympäri puutarhaa. Yhdet tuhkat päätyi riviin johon istutettiin ne talon edestä siirretyt syreenipuskat. Lähes kaikki puutarhan ja pihan kasvit saa oman osuutensa tuhkasta, ainostaan kasvimaan jätämme varmuuden vuoksi ilman. Ehkä pitäisi ottaa tarkemmin selvää mikä kasvi tykkää tuhkasta ja mikä ei.

Harmi kun tätä harmaan mustaa ainetta ei voi myydä. Meiltä saisi ison kasan vuodessa. Yksistään saunarakennuksen kolme tulisijaa tuottaa vuodessa kelpo määrän tuhkaa. Me aikuiset kun saunomme yleensä joka toinen päivä.

Eilen viimeksi.

Työnteko kannattaa aina.

2012-01-20T13:10:00.000+02:00

Tai sitten ei, ei ainakaan palkankorotuksen saaminen.

Bruttopalkkani nousi yleiskorotuksen myötä huimat 25 euroa kuukaudessa.

Tyhmä minä ajattelin jo, että kiva, onhan se parempi kuin ei mitään.

Tänään puhelu verottajalle palautti minut totaalisesti maapinnalle ja vähän sen rakoonkin.

Veroprosentin nousu korottaa verojani tasan saman verran kun saan yleiskorotusta.

Grrreit! Ja pari ärräpäätä perään.

Elämä on ja eteenpäin mennään.

Mitään uusia kuvia en ole saanut napsittua, eikä ole ollut aihettakaan.

Flunssa yrittää saada niskaotteen koko perheestä, mutta ei anneta sen voittaa.

Tupla-annos D-vitamiinia ja hunajateetä pitäkööt moisen loitolla.

Iines-kissaa ei flunssat ja talousasiat hetkauta.

Mutta se hetkauttaa jos teen ruokaa hellan ääressä.

Neiti kun tietää tasan tarkaan milloin paistan jotain hänen herkkuaan.

Tulee jalkoihin kiehnäämään ja lopulta jo naukuu äänekkäästi jos ei mitään tipahda.

Toinen tapa on vahdata kokkia puukorin uumenista.

On tähän vielä mainittava miten kävi (taas) sähkönkuluksen kanssa.

2010 meillä meni sähköä noin 19 000 kwh, viime vuonna riitti vaivaiset 12 000 kwh.

Mutta kuinkas kävi, kuukausittainen sähkölasku oli viime vuonna kuitenkin vain 2e edullisempi kuin vuonna 2010. Että ihan kiva korotus sähkön hinnassa.

Tänä vuonna ei auta kuin pihistellä lisää, sillä kuten mainittu, tulot eivät nousseet.

Grrrreit! Ja pari ärräpäätä perään!

Silti mukavaa viikonloppua, minä lähden laittamaan tulet uuneihin!

Tiivistystä

2012-01-18T18:06:00.000+02:00

Talosta alkaa loppua kaappitila kesken. Eihän meillä toki liikaa tavaraa ole, ihan kohtuudella. Kaappeja vain on liian vähän. Koska ihan kaiken tavaran hävitys tai uusien kaappien hankinta ei ole ajankohtaista, päätin hoitaa homman tiivistämisellä. Tarvittiin muutama ylimääräinen hyllylevy navetan uumenista ja pussillinen hyllykannattamia.

Kotona kaikki ei kuitenkaan käy aina niin kuin elokuvissa tai Strömsössä. Ensinnäkin hyllylevyt olivat liian suuria. Ei hätää, kävin eilen entisöinnissä ja koulun koneilla oli äkkiä leikattu pari levyä millilleen sopiviksi. Ja tänään sitten asentamaan. Vaan kuinkas kävi, eihän meillä ollut niitä kannattimia. Ihan varma olen että piti olla.

Muutama löytyi kun löytyikin ahkera penkomisen ja pariin muuhun kaappiin kurkkamisen jälkeen, pääsin edes alkuun. Leikkihuoneen ensimmäinen kaappi sai jo kaksi uutta hyllyä uumeniinsa. Vielä yksi tuohon isoon väliin, ja sitten kaikki kaappiin suunniteltu mahtuu sen oven sisäpuolelle.

Nyt minulla on niitä kannattamia, kiitos miehen, mutta kappas, hyllylevyt ovat loppu. Tiistaina on taas entisöinti ja siihen asti saan kärvistellä ilman. Fiksumpi nainen olisi vetänyt samantien 10 levyä oikean kokoiseksi. Joten tämän kaaoksen selvitys saa vielä olla.

Kuten myös tämän. Poikien vaatteet alkaa olla niin suurta kokoa ettei kolme vaatepinoa meinaa mahtua samalle hyllylle. Tarvitaan siis monen monta hyllyä lisää. Nuo lelutkin vois samalla saada parempaan järjestykseen, niissä kun ei kuulemma ole yhtään ylimääräistä.

Ja voihan se olla, että tässä samassa hötäkässä tule sitä kirpparipaikankin täytettä.

Papan tuoli

2012-01-16T14:02:00.000+02:00

Tänään pistin salin järjestystä vähän uusiksi. Syy ja tarve tapahtumalle oli meille muuttanut pappani nojatuoli. Aito ja oikea 60-lukulainen, tosin nyt uudelleen verhoiltu, työn teki ammattilainen. Tuoli tuli meille ihanaisessa 80-luvun kukkakuosissa. Se oli suorastaan kaamea, oisipa joku sen voinut viedä jo kaatopaikallekin sellaisen kankaan kanssa. Mainitsenpa vielä, että se suloinen ruusukangas oli lievästi ilmaistuna haalistunut.

Lähtötilanne salissa oli tämä. Kauhea kasa huonekaluja yhdessä klimpissä. Sinisestä nojatuolista raheineen haluaisin jo eroon, mutta kun tässä on niin mukava blogata tai nauttia kupposesta teetä. Nyt mietin sen verhoilua, tai ainakin peittämistä.

Joulukuusen jäljiltä jäi salin yhteen nurkkaan tyhjää tilaa. Jotenkin senkin tilan voisi hyödyntää paremmin.

Tuumasta toimeen, ja sininen kökkö pois tieltä ja uusi harmaa kaunokainen tilalle. Vaan ei tunnu hyvältä.

Vielä pöytäkin pois ja nojatuoli paikoilleen ihan yksin. Ei hyvä, ihan kuin sairaalan käytävän päätyikkunan lepopaikka jossa kukaan ei ole istunut 30 vuoteen. Ihan yhtä kotoisaa tunnelmaa tällä variaatiolla.

Joten kökkö sininen takaisin, pöytä väliin ja uusi kaunokainen toiselle puolelle ja siinä se on! Nyt kelpaa.

Keinutuoli ja miehen inhoama kukkateline sinne tyhjään nurkkaan ja taas on kaikki tila käytetty. Keinutuolin lampaantaljan olisin voinut asetella paremminkin, mutta olkoot nyt tämä kuva missä talja on kissojen päiväunien jäljiltä juuri noin, valumassa puoliksi lattialle.

Paljon levollisempaa kuin ensimmäisessä kuvassa. Papan tuolin villainen verhoilukangas on ostettu Iskun tehtaanmyymälästä. Maksoi vaivaiset 9e. Olen suositellut paikka ennenkin, mutta suosittelen taas jos olet verhoilukangasta vailla. Kaikki kankaat 6e metri. Seuraavaksi toivon, että sieltä sattuu sopivan sävyistä villakangasta eteen riittävän suuri määrä. Osa menee kökkö sinisen peitoksi, osa raidallisen rahin, ja osa voisi tulla talviverhoksi. Kökkö sinisessä kun istun, niin huomaan, että meidän ikkunoistahan vetää. Vanhan olkapäät tuntee sen heti.

Ja muuten olen ihan varma, että isäni haluaa tuolin nähtyään sen heille. Vaan enpä anna!

Sehän on täydellinen meille!

(Saapikas)Muotia vuosilta 1971 ja 1972

2012-01-15T19:34:00.000+02:00

Oli ihan pakko kaivaa pari arkiston aarretta esiin.

Minusta on aikoinaan otettu nykymittapuun mukaan ihan älyttömän vähän kuvia. Perheelläni oli kamera, mutta ilmeisesti kuvien teettäminen on ollut kallista. Ja osin nekin kuvat mitä on otettu, ovat jakautuneet äitini, isäni ja minun kesken.

Tässä kuitenkin pari helmeä.

Ensin vuosi 1971 ja ristiäiseni.

Äidillä jalassa lähes polvipituiset nyöritettävät! saapikkaat.

Huomatkaa myös mekon helman pituus, tai sen puute.

Isällä tyylikkäästi päällä vihkipuku jota oli tarvittu viimeksi saman vuoden keväänä.

Kovin tämä kastelapsi on kuitenkin kaikkea muuta kuin ennenaikaisen näköinen.

Äitini kanssa kovin samankaltainen asu oli yllä hänen siskollaan jonka poika kastettiin samassa tilaisuudessa.

Siskon mekko ja kengät olivat vain toisen väriset.

Harmi että sitä kuvaa en löytäny missä kaikki ovat yhdessä.

Toinen kuva on otettu kevättalvella 1972. Mummo ja pappa ovat käyttäneet Katjaa (huomatkaa nimi kopan päällä) papan veljen luona. Mummolla päällä tyylikäs musta pitkä nahkatakki ja mustat pitkät nahkasaapikkaat. Tällä reissulla koppa taisi olla visusti tallessa. Äiti on kertonut, että kerran isän kanssa unohtivat Katjan koppineen huoltoaseman baarin naulakon alle. Onneksi sentään löydyin, kun nolona palasivat rikospaikalle lastaan hakemaan.

Kyllä näitä kuvia saisi olla huisin paljon lisää!

Rouvalle parit kengät

2012-01-13T13:49:00.000+02:00

On tässä blogissa kehdattu kertoa vaikka mitä, niin kerronpa nyt tämänkin.

Liikakilojen tuoma jalan kasvu on häirinnyt jo minua vuosia.

Etenkin siinä, ettei sopivia kenkiä tunnu löytyvän mistään, lesti ja pohje kun on alunperinkin kovin leveät.

Tästä syystä olen viimeiset pari talvea mennyt syysnilkkureilla, kuomilla ja jopa kesäkengillä.

Jep, juuri niillä kuomilla, ihan oikein luit.

Lähinnä ne ovat työkenkäni, lasten kanssa ulkoilussa voittamattomat lämpimyydessään.

Myös rumuudessaan ihan ylivedot, mutta niihin kun mahtuu leveämpikin jalka ja pohje.

Täksi talveksi sain pohkeen sellaisiin mittoihin, että tuli aika ostaa saapikkaat.

Ja kun kerran ostamaan lähdin, niin ostin kahdet.

Molemmat parit Karisman Haloselta.

Täytyy tosin mainita, että ensin sovitin aika liudan saapikkaita joissa vetoketju ei mennyt edes nilkasta kiinni.

Kuinka kapeita naiset pohkeineen nykyään on, kun yhdessä kaupassa ensimmäinenkään saapikas heidän valikoimistaan ei mennyt jalkaani. No, ei tarvitse katsoa kuin siroakin sirompaa tytärtäni niin tiedän keille ne kapoisat varret on tarkoitettu.

Tässäpä ne minun kenkäni, kera ihkauuden farkkuhameen kanssa

joka on -70%:n löytö Espritin myymälästä.

Ylemmät mokkasaapikkaat merkkiä Kieppi, vaikka ei se minulle sano mitään.
Alemmat merkkiä Jenny by Ara. Se taas on merkki jonka kenkiin olen aina saanut olla tyytyväinen.

Lopuksi perjantain kunniaksi yksi kuvakammotus blogin kirjoittajasta joka ei ole raskaana vatsan pömpötyksestä huolimatta. Kuvan yhteydessä voin kertoa 13. päivän kunniaksi miten käy kun pesee pyykkiä ajattelematta sen enempää. Tuossa takin alla on ylläni valkoinen neule. Äitini tarjosi sitä kirpparikuormastaan minulle jo alkusyksystä. Ei se tietenkään mennyt päälle.
Eipä menee nytkään, pesin se onnettomasti 60 asteessa, ja nyt neule on alakoululaiselle sopiva.
Kyllä kuulkaa harmitti, sillä tykkäsin neuleesta heti todella paljon ja ehdin pitää sitä vain muutaman kerran.

Että semmoista.

Viime yönä jännättiin joudunko ottamaan hoitolapset vastaan ilman sähköjä.

Netti lakkasi toimista illalla puoli kahdeksan aikaan ja sähköt meni yhdeksältä.

Netin paluusta en tiedä, mutta sähköt palautuivat viiden aikana aamuyöstä.

Näin pitkää sähkökatkoa en tässä asuessa muista.

Onneksi sattui yöaikaan.

Värit kohdallaan

2012-01-11T21:41:00.000+02:00

Alusta alkaen värivalintamme Arvilan päärakennuksen väriksi tuntui oikealta.

Nyt, lumen laskeuduttua maahan, valinta on paras ikinä.
Talo on kuin yhtä ympäröivän luonnon kanssa.

Kesä 2012 saa antaa lopulliset hyvästit epäsopivalle ja ajan piiskaamalle keltaiselle maalille.
Hei hei, äläkä tule takaisin!

Samaa ällökeltaista löytyy aitan kaiteesta.
Sekin saa hävitystuomion kunhan on aitan korjauksen vuoro.
Aitan takana kasvava kuusi on pihamme ylpeys, iso ja täydellisen muotoinen.
Aitasta ei voi sanoa ihan samaa.
Jospa kesä 2013 olisi sille se kunnostuksen vuosi.

Suunnitelmia ja haaveita on hyvä olla.
Jos edes osa toteutuu niin hyvä.

Ruokaa perheelle ja vähän itsellekin

2012-01-09T12:07:00.002+02:00

Vähähiilihydraattisen ruokavalion aloittamisessa puoli vuotta sitten, eniten taisi mietityttää miten sen saa yhdistettyä koko perheen syömisiin. Koko perhe kun ei syö niin vähähiilihydraattisesti kuin minä, eikä ajatus useamman ruokalajin ruuanlaittosessioista oikein innostanut. Oikeastaan se yhdistäminen meni ja on mennyt helposti. Arkisin syön lounaan joka on tehty vain minulle tai jos sopivasti sattuu, on edellisen päivän jämiä. Hyvin yleinen pikaisesti tehty lounas on paistettu kananmuna paistetuilla tai keitetyillä (pakaste)kasviksilla. Mihinkään suurempaan ei ole aikaa koska lounaani on syötävä monen muun homman ohessa sillä aikaa kun hoitolapset nukkuvat.

Silloin kun ruoka on koko perheelle, teen aina perunoiden/pastan/riisin lisäksi runsaasti jotain kasviksia tai juureksia. Niitä syön sitten minä ja muukin perhe. Jauhokastikkeita meillä ei enää ole, ei makaronilaatikkoa eikä pahemmin perunalaatikoitakaan. Tai ainakin niitä on huomattavasti harvemmin kuin ennen. Ja kummasti koko perhe on ollut tyytyväinen, kukaan ei ole kysellyt niiden perään.

Sunnuntaina ruokana oli broileripasta. Tarvittiin broileria, kermaa ja jääkaapin juustojen jämät. Kasviksina kiinankaalia, paprikaa ja tomaattia pannulla paistettuna. Muille oli lisänä täysjyväpastaa. Jätin broilerikastikkeen ja pastan yhdistämättä ja jokainen otti niitä lautasellen sen verran kuin halusi. Näin sain helposti oman annokseni pastattomana ja mahdolliset kastikkeen loput huomiseksi lounaaksi.

Valmiista ruuasta en muistanut napata kuvaa, mutta tässä vähän samankaltainen annos muutaman päivän takaa. Lautasella paistettua lohta, kasviksina paprikaa, kiinankaalia, tomaattia, sipulia ja herneitä, kaikki pannun kautta käyneinä. Kastikkeen virkaa toimitti iso lusikallinen kermaviiliä. Vaikka herneet nyt eivät varsinaisesti ole vähähiilihydraattista, syön niitä aina silloin tällöin vaihtelun vuoksi. Ja pari kertaa olen syönyt hyvällä omallatunnolla omatekoista hernekeittoakin.

Näitä syömisistäni kertovia postauksia on välillä toivottu, mutta nyt ajattelin kysyä yleisemmin ja ääneen haluatteko näitä lisää, onko määrä sopiva, vai jätänkö kokonaan väliin?

Muutamalle uudelle lukijalle toivotan tervetuloa, jostain teitä aina pompsahtelee mukaan leikkiin ja aina se on yhtä mukavaa!

Kysy mieheltä

2012-01-08T17:57:00.000+02:00

Tuossa aiemmassa postauksessa tuli hauska kommentti liittyen kaappien tyhjennykseen ja tavaran minimalisointiin. Kommentissa Sirkku pyysi kysymään myös miehen mielipidettä siitä mitä astioita ja tavaraa saa laittaa pois. Totuushan on, että mies tuskin on koskaan kurkannut tuonne salin kaapin sisään. Ja jos kysyisin mitä säästetään olisi vastaus monen mielestä aika tyly: Ihan sama, mieluiten ei mitään!

Vastaus taas kuvastaa hyvin mieheni suhdetta astioihin, kuppeihin, kippoihin ja sisustuksen viimeistelyyn. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai kiinnostaa siltä osin, ettei rouvansa ihan selkä vääränä kanna kaikkea uutta ja vanhaa kodin kaunistukseksi ja miehen kauhistukseksi. Eli minulla on aivan vapaat kädet hävittää astioita, tai ostaa uusia. Toki kysyn minä aika herkästikin miehen mielipidettä erityisesti käyttöastioiden suhteen, ne pitää miellyttää molempia.

Toisaalta en puutu lainkaan siihen, minkälaisia koneita ja vehkeitä mies tuonne autotalliinsa hankkii. Monesti kysyy tai ainakin kertoo etukäteen suunnitelmistaan, mutta luotan siihen että se mitä ostetaan on tarpeellista. Turhaa tavaraa ei tarvita tupaan eikä talliin.

Se on sisänsä järkevää, etten ihan kaikkea pois laitettavaa vie vielä kiertoon. Vuosi sitten muutti tytär pois kotoa ja sai mukaansa ihan hyvän pesämunan astioita, pyyhkeitä, liinavaatteita yms. Loput mitä tarvittiin, ostettiin. Sama tulee toteutumaan muiden lasten kanssa sitten kun sen aika on. Yksi kaappi on täynnä ruoka-astioita, laseja, aterimia ja muuta mitä nyt kuvitella voisi tarvittavan omaa kotia perustettaessa. Kaiken ostaminen uutena ja yhdellä kertaa on aika hinnakasta.

Ja nyt varmaankin haluatte tietää mitä tapahtuu kuvien astioille. Vastaus on lyhyt, ei mitään. Yläkuvan muumilasit nyt vaan on sellaiset joita en raaski hävittää. Ovat ostettu 90-luvulla jos oikein muistan. Meillä oli samanlaiset Peppi Pitkätossu-lasit, mutta niitä on enää yksi ehjänä. Näitä käytettiin vielä silloin kun ei ollut astianpesukonetta, ovat käsin pestäviä. Siitä syystä käyttö on nykyään todella vähäistä.

Alakuvan mukit ovat lasten ristiäislahjoja. Muumi ja myyrä keskimmäisen pojan, Pentikin kuppi nuorimmaisen. Kahvallisen lasiastian olen saanut pikkutyttönä isäni sukulaiselta. Enpä edes tiedä mikä se on, mutta ei siitä voi luopua! Takana näkyvä sokerikko on Arvilan alapohjasta tehty löytö, Arabian sinikuvioinen sokerikko on osa vanhempieni häälahja-asiastoa ja sininen grapponiakippo on lahja kummitädiltäni. Kaikki käytössä ja omaavat sen lisäksi jonkun muiston tai historian.

Että enpä taida kysyä mieheltä mitä teen kaappien sisällön suhteen.

Kaappi ja sen sisältö

2012-01-05T13:13:00.000+02:00

Salin peilin alla nujuaa kaappi jonka sisältö on saanut uinua jo vuosia ruususen untaan.

Sitä ei ole vielä ikinä tyhjennetty esimerkiksi pölyjen pyyhintää varten.

Jos jotain astiaa on tarvittu, on ne aina tiskattu ensin.

(tämä vain ihan meillä käyneitä varten tiedoksi)

Ruusutapetilla blogin Nanna lanseerasi käyttöön uuden ja tehokkaan termin:

kylmästi kiertoon

Tämän kaapin sisältö saa luvan olla tänä keväänä tuon termin uhri.

Ensin voisin käydä läpi tämän keski-ikäisyyden huipentuman, täti-ihmisen maljakkokaapin. Osa hyvinkin tarpeellisia, osa ei, paino jälkimmäisillä. Kaunettakaan ei ole kaikille liiemmin suotu. Jostain syystä juuri ne maljakot lymyilevät kaapin takaseinustan pimeydessä. Ikäänkuin kohtalonsa tiedostaen.

Pöytäliina osio on kunnon emännän kauhistus. Puolustukseksi voin sanoa, että kyllä ne on kaikki silitettyjä. Osa kyllä aivan varmasti silloin kun oli vielä markat käytössä. Tarttisko tehrä jotain? Ja kuva valehtelee, tungosta on, sillä joululiinat ovat vielä kuivumassa pesun jäljiltä. Ne liinat kun ängetään tuonne toisten seuraan, ei yllä olevat laatikot tahdo enää avautua. Mutta onhan se hienoa omistaa kolme tusinaa pöytäliinoja!

Astiapuolen logiikka on jotain ihan kummallista. Sitä kun ei ole laisinkaan. Että elkää Martat naurako ja hymiskö, kuva ei tällä kertaa valehtele. Ihan sulassa sovussa on parittomat kannet, kahviastiastot ja häälahjaksi saadut juomalasit joita käytetään vain jouluisin. Ehkä ne kaikki vaan tykkää toisistaan.

Kylmästi kiertoon.

Eikä mitään tilalle.

Itkujen loppu

2012-01-03T19:14:00.000+02:00

Kehnosti kävi tänä talvena.

Niin mukavaa kuin näiden kanssa on muutama tippa tirauttaa, niin pian se on ohi.

Korin pohja häämöttää uhkaavan vakaasti,

oman maan sipulit on kohta syöty.

Erityisen ahkeria emme ole olleet, syy tilanteeseen on laadussa jossa ei ollut tällä kaudella kehumista.

Joku ihme pöpö nuita vaivaa ja mätänevät pois ennen aikojaan.

Joten viimeiset kulhoon ja kulhosta nassuun.

Jos hyvin käy, uudet sipulit istutetaan jo neljän kuukauden päästä.

Siihen tähdätään, heti vapuksi maahan, tai

viimeistään äitienpäiväksi.

Tervetuloa kevät, skipataan ohi koko talvi!

Vuosi alkaa viilillä

2012-01-01T16:10:00.000+02:00

Minulta pyydettiin omatekoisen viilin ohjetta. Sellaisen saatte, mutta ette mitään kovin tarkkaa. Viilin teko kun taitaa alunperinkin olla ainakin näin kotitekoisena sellaista vähän sinne päin hommaa. Tarvikkeet ainakin ovat hyvin yksinkertaiset.
Ensimmäiseen viilisatsiin tarvitset puhtaan ja kuivan kulhon tai pari ja lautaset niiden päälle. Kaupasta punaisen viilin ja punaista maitoa, ehdottomasti täysrasvaista jos haluat hyvää ja pehmeän makuista viiliä. Tietääkseni myös laktoositon käy.

Jokaisen kulhon pohjalle ruokalusikallinen kaupan viiliä siemeneksi. Ja mukaan mahdollisimman paljon sitä viilin päällä olevaa "kermaa". Siinä vaiheessa kun saat oman tuotannon käynnistettyä, voit käyttää omaa viiliä siemeneksi, tai ostaa taas kaupasta jos ei ole tälle herkulle säännöllistä tarvetta.

Sitten taitaa seurata se vaikein osuus, maitotölkin avaaminen. Kun tölkki on saatu auki, kaadetaan maitoa kulhoihin, sinne viilitilkan päälle. Toiset tykkäävät sekoittaa, minä en. Tässä vaiheessa lautaset kulhojen päälle ja kulhot pinoon.

Ja kulhopino jonnekin lämpimään paikkaan missä saavat olla rauhassa vuorokauden tai puolitoista. Meillä lämpimin paikka tuvassa on aina jonkun kaapin päällinen, leivinuunin päälle en ole laittanut, koska epäilisin sen olevan liian kuuma. Vuorokaudessa tai reilussa viilin pitäisi viiliintyä ja kulhot voi siirtää kylmään odottamaan syömistä. Jos et varma ajasta, niin kurkkaa kulhoon ja tönäise sitä vähän, eron kyllä huomaa maidosta ja viiliintyneestä maidosta.

Ja jääkaapista sitten vaan ääntä kohden. Omaani maistoin tässä yksi päivä päärynähillolla, olihan herkkua. Hillon toin Tallinnasta tuliaisina, siihen ei ole lisätty lainkaan sokeria. Hiilareita siinä on, johtuen mehusta, mutta ei nyt mitään mahdottomia siihen nähden että sitä syö kerralla lusikallisen. Elämässä kun pitää olla nautintojakin laihduttamisesta huolimatta!

Hyvän vuosi

2011-12-30T22:29:00.000+02:00

Vuosi vaihtuu, on aika kelata millainen oli vuosi 2011.

Minulle ja perheelleni se oli hyvän vuosi.

Tammikuussa vanhin lapsi, ainut tytär muutti pois kotoa.

Se oli iso muutos meidän kaikkien elämään, kun vielä samalla aloitin työt 7,5 kotiäitivuoden jälkeen.

Tyttären muutossa ehkä se suurin huoli oli, jos ms-tautinsa antaa oireita itsestään, miten sitten pärjätään.

Huoli oli onneksi turha, tauti on ja pysynee nukuksissa.

Keväällä koettiin surunkin hetkiä. Ensin kuoli pappani ja myöhemmin keväällä miehen eno.

Jäähyväisiä on aina yhtä kurja jättää.

Kevät ja kesä oli puutarhan aikaa. Se jos mikä on viides lapseni. Sormet syyhyten odottelen mitä uutta pääsen puutarhaani tekemään.

Elokuussa saimme uuden perheenjäsenen, Iineksen.

Ensi kohtaaminen Kaapo-koiran kanssa oli jännittävä juttu.

Iines ei oikein vieläkään siedä Kaapoa, koiruus taitaa vierailla ihan liian harvoin luonamme.

Loppukesän ja koko vuoden suurin remonttitapahtuma oli talon maalaus. Puoliväliin päästiin, ja jo muutaman kuukauden päästä jatketaan. Talo on tarkoitus saada maaliin heti keväällä ja sitten voimme juhlia Arvilan 120-vuotis juhlia ja minun ja miehen nelikymppisiä.

Lapset oli suuri ilo koko vuoden. Vanhin poika siirtyi yläkouluun, keskimmäinen käy ensimmäistä luokkaa ja kuopus siirtyy ensi syksynä esikouluun. Ei hipsuttele enää pieniä lapsia Arvilan lattialankuilla.

Itseeni liittyy se ulkoisesti ja henkisesti suurin muutos. Painossa tapahtunut -15 kilon muutos näkyy ja tuntuu myös pään sisällä. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että laihtuminen on aina myös psyykkinen asia. Tässä tapauksessa täysin positiivinen muutos. Kuvassa on yhden sortin aamupalani. Kulhossa kotitekoista viiliä, mustikoita pakastimesta ja paistettu kanamuna. Viilin tilalla on yleensä kreikkalaista jogurttia, mutta vaihtelu virkistää.

Kiitos lukijani vuodesta 2011, myös te teitte siitä hyvän.

Mieltä lämmittäviä kommentteja on ollut paljon, tuki ja kannustus laihdutuksessa on ollut ihan mieletöntä.

Jatketaan samaan malliin!

Hyvää Uutta Vuotta 2012.

37 muovikassia

2011-12-28T21:46:00.000+02:00

Hengissä selvittiin vaikka ekaluokkalainen epäilikin kuolevansa kovan merenkäynnin aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

Ja tuosta voi siis päätellä, että pääsimme eilen Tallinnaan.

Tallinkin laiva vei meidät aamusella uskollisesti perille kovasta aallokosta huolimatta.

Meidän pojilla taitaa olla melkoinen teräsvatsa sillä pahoinvoinnista ei ollut tietoakaan, toisin kuin monella muulla samalla laivalla olleella.

Päinvastoin, pojat istui aivan laivan keulassa ikkunalla ja hihkuivat kun aallot heittivät merivettä ikkunaan.

Mitä nyt se sydänkohtaus uhkasi välillä iskeä.

Tämäkin nuorin pitkätukka vain nautti jännityksestä.

Huisia oli, Tallinnaan emme ole koskaan matkustaneet myrskyn aikana. Ruotsiin kerran ja sen vannoin olevan viimeinen matka sellaisessa tuulessa. Silloin pelotti ja paljon.

Tällä kertaa myrskytuuli oli onneksi vain mennessä. Kotiin päästiin illalla suht tasaisella keinumisella.

Eihän sieltä reissusta voi kotiin tulla ilman tuliaisia. Tallinnan ruokakaupoissa karppaaja suklaanhimossaan oli kuin kuningas. Kunnon tummia suklaalaatuja tuntui riittävän. Itselleni valitsin nämä neljä eri makua. Kaikissa on hiilihydraatteja per 100g vain 25-30g. Ei siis juurikaan mitään jos malttaa syödä maltillisesti. Ja näitä malttaa, syön sen 1-2 palaa päivässä ja se riittää.

Oikeassa reunassa olevalta pistaasisuklaalta odotan paljon. Toivottavasti en pety ja on hyvää. Appelsiinisuklaata jo maistoin ja totesin taivaalliseksi. Ei ne fasun karkkisuklaat joihin ennen olin koukussa ole mitään näiden rinnalla.

Sitten täyty selittää teille tuo otsikko.

Turistia kun vedettiin taas nenästä.

Katsoin kotona supermarket Selverin ostoskuittia.

Ja kappas, minulle on myyty 37 muovikassia ostoksiani varten.

Kotiin tuli kuitenkin vain kolme.

Metkaa.

Punaista

2011-12-26T17:45:00.000+02:00

Aikuisten lahjapinoissa ei koettu mitään tavaramäärän juhlaa eikä ostoshysterian jälkimaininkeja. Lahjoja oli kohtuudella ja nekin mitä oli, tuli kaikki tarpeeseen. Kuten minulle nämä Iittalan kastehelmi tuikkukipot. Tarve oli suorastaan polttava ja huutava.

Kipot ovat muuten leveämmät kuin ajattelin. Ei haittaa, näissä varmaan voi polttaa sitä suurempaakin tuikkua. Ohjenivaskaa en vielä selannut, mutta eihän tosinainen mitään käyttöohjeita lue, ainakaan etukäteen. Kyllä se kippo sitten kertoo kestikö isomman tuikun vai ei.

Tämän lumettoman talven suurin myrsky ei meitä pahemmin vaivannut. Aamutuimaan olimme muutaman tunnin ilman sähköä, mutta eihän se tällaisia uunilla lämmittäjiä ja puuhellan käyttäjiä paljoa hätkäytä. Hellaan tulet, teevesikattila hellalle ja viereen pannu paistettua kananmunaa varten. Muuta ei tarvittu. Ja lasikuistilla oli juuri sopiva +5 astetta jääkaapin sisällölle, niin hyvin pärjäsimme. Kyntilän valossa oli mukava syödä kun ei ollut vielä päivän lehteäkään luettavaksi.

Huomiseksi toivomme tuuletonta säätä, tai muuten poikien jouluyllätys menee pieleen. En ole vielä uskaltanut käydä varustamon sivuilla katsomassa tilannetta. Ehkä se selviää parhaiten vasta aamulla.

Tänä jouluna törmäsin kukkakaupassa ihanaan uutuuteen, pinkkiin amaryllikseen Toivottavasti niitä saa vielä joulun jälkeen, sillä haluan juuri niitä leikkokukiksi kunhan joulu on häädetty talosta. Ja ennen kuin joku hihkasee, että onhan niitä ollut monta vuotta jo, niin ei minulle, minun silmäni huomasivat vasta nyt pinkit kukat.

Lopuksi voisin sanoa, että voi helpotusta, jouluruuat on syöty!

Kuusijuhla

2011-12-23T17:23:00.000+02:00

Mies väsää juuri kinkkua leivinuuniin paistumaan, hirvi on otettu jääkaappiin sulamaan.

Ruokakaupassa on käyty, menu on perinteinen.

Koti on siivottu, tämän viikon työt on tehty.

Viikko tasoitusvapaita edessä.

Joulukuusi on salissa, koristeltuna.

Nyt saa joulu tulla.

Mukavan rauhallista joulua kaikille!

Tiinun kaveriksi

2011-12-22T22:03:00.000+02:00

Enpä muistanut ennen tiinun saapumista, että navetan ylisillä pötköttelee tällainenkin aarre. Se taidettiin heivata piiloonsa samantien kun saimme Arvilan haltuumme, ja onnellisesti unohtui kaiken muka tarpeellisemman taakse. Eilen sen löysin pienen nuuskimisen tuloksena ja tässä se nyt on:

Arvilan leivinlauta

Vähän pölyssä ja muussa ryönässähän leivinlauta vielä on, mutta eiköhän siitä saada leivinkuntoinen.

Pituutta komeudella on enemmän kuin minulla, leveyttä saman verran. Kyllä siinä tumpelompikin emäntä mahtuu muutaman limpun ja reikäleivän pyöräyttämään. Oikeassa reunassa oleva oksanreikä on vähän harmi, mutta ei pienet virheet mitään haittaa.

Eiköhän tässä saada joululomalla ruisleivät aikaiseksi!

Joululahja anopilta

2011-12-20T13:02:00.000+02:00

Myönnän, aina ne anopin laittamat joululahjat eivät ole olleet mieluisia. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että ei minua, aikuista naista tarvitsisi lahjoa lainkaan, mutta siitä huolimatta saan lahjan joka vuosi. Ja yhtä kiitollinen olen, oli lahja mieluinen tai ei.

Tänä jouluna sain lahjani jo etukäteen, ja mieluisuudessa se taitaa olla voittamaton. Tästä olen haaveillut, mutta ikinä en ole sellaista omistanut. Mummolla tällainen oli, ja lapsuudesta muistan miten mummo sitä käytti. Harmi että tietonsa ja taitonsa meni mummon mukana hautaan, eikä ehtinyt siirtyä seuraaville polville. Tiinustakaan ei ole enää tietoa. Varmaankin poltettu tarpeettomana.

Mutta nyt kun kerran omistan taikinatiinun ensimmäistä kertaa elämässäni, koen että on aika opetella leipomaan juureen tehty ruisleipä. Tai ihan mikä leipä tahansa, kunhan on juuri ja leivinuunissa paistettu.

Taikinatiinuni on tehty pohjan vuosiluvun mukaan 1982, ei siis mikään vanha, mutta näyttää täysin oikeaoppiselta. Härkin puuttuu, eikä tuo yläkuvan oikeassa yläkulmassa näkyvä käy pienen kokonsa takia, se onkin pelkkä kirpparilta löydetty koriste. Uskoisin, että torin luutakauppiaalta saan ihan uuden. Ja kuten kuvasta näkyy, on tiinu siistissä kunnossa sisältä. Vielä se täytyy kuitenkin pestä ja testata veden pitävyys. Ja sitten vain leipomaan! (ei kuitenkaan jouluksi)

Siinä se nyt nököttää, tiinuni ruispöytäni alla. Pöydän nimi tuli siitä ruistaikinamäärästä millä sen kansilankut olivat liimaantuneet toisiinsa kiinni. Melkoinen urakka oli irrotus ja putsaus.

Leivän leipomiseen liittyen, muistin juuri, että onhan minulla yksi erityinen esine tuolla navetan ylisillä. Onpa vieläpä Arvilan alkuperäistä esineistöä. Heti en pääse kaivelemaan navettaan, mutta jos illalla saan aikaiseksi, niin kuvaan sen heti huomenissa teille.
Ja mielelläni otan leipävinkkejä vastaan, ja osaako joku kertoa, pestäänkö tiinu ennen käyttöönottoa vain lämpimällä vedellä vai pesuaineen kera? Tämä kätevä emäntä kun ei tiedä.

Perinnemaisemaa Suomen talvessa.

2011-12-18T17:48:00.000+02:00

Olotila sään suhteen on tällä hetkellä painokelvotonta tekstiä.

Meidän piha hukkuu veteen! Vettä on joissain paikoissa enemmän kuin pahimpina kevättulvina.

Ei naurata ei, tätä menoa aitan nostoa tuolta vesimontusta on aikaistettava ja äkkiä.

Jotta ei liian kurjaa olisi, on sentään jotain positiivista löydettävissä.

Vai voiko joku väittää että aurauskulut muodostuvat näillä näkymillä ihan hillittömiksi.

Tai saako sähköyhtiöt ylivetotuloksen tämän talven sähkön kulutuksella kun pakkasta ei ole.

Meidän kannalta molemmat silkkaa säästöä.

Milloinkohan on viimeksi ollut päivä jolloin ei satanut vettä?

Minä en muista, ehkä elokuussa.

p.s. Kuusi yötä jouluun...

Joulun makeat

2011-12-17T17:30:00.000+02:00

Vaihdoin tänään lennosta siivouspuuhat leipomiseen. Kyllä se joulu tulee vaikka ei kaapit kiiltäisi sisältä ja ulkoa. Kunhan joskus ensi viikolla imuroin ja pesen lattiat, muuta ei tarvita.

Leipomisen tuotoksille oli ihan oikeakin tarve.

Huomenna tulee vieraita ja heillä ajattelin testauttaa joulun kahviherkut.

Kuvun alla oleva mutakakku on tehty Sirkun ohjeen mukaan, jouluisen siitä tekee ruokalusikallinen piparkakkumaustetta. Maistaa en uskaltanut, vieraat saa antaa tuomion kakulle heti huomenna.

Piparkakut on tehty ihan perinteisen ohjeen mukaan, leivottu voilla ja rakkaudella yhdessä pienempien poikien kanssa. Sokerimassakin tehtiin tänä vuonna itse. Vaaleanpunaista onnistuin tekemään vähän isomman erän, siksi sitä sitten on piparkakuilla. Uskoisin ettei meidän poikia haittaa.

Näitä itsetehtyjä joulutorttuja tein ekan kerran viime vuonna. Tai onko nämä nyt niin jouluisia sillä täytteenä on mansikkamarmeladia, meillä kun luumu ei oikein uppoa.

Taikina on Niinan ohjeen mukaan tehty rahkavoitaikina. Vinkkinä voin antaa, että Lidlistä saa rahkaa jossa on rasvaa 4,2%. Maistuu muutenkin hyvälle, mutta oli näissä tortuissakin erinomaista.

Tortut on tehty piparkakkumuoteilla sydämen muotoon ja sellaisiksi pieniksi suupaloiksi.

Torttujen alla olevan pikkiriikkisen lasiasetin (tai mikä lie onkin) löysin tässä muutama viikko sitten kirpparilta.

Kaunis, vanha ja kotimainen täytti kaikki ostokriteerit ja niin se sai uuden kodin.

Joku toinen aikuinen meidän perheessä on vähän sitä mieltä että yhtään kippoa ei kaappeihin tarvita.

Ilmankin pärjätään, mutta on se kiva silti tehdä löytöjä kirpparilta ja joskus ostaakin niitä.

Mukavaa neljättä adventtia kaikille!

Kukat

2011-12-16T12:33:00.000+02:00

Yksinkertainen on kaunista, less is more vai miten se meni.

Tänä(kään) vuonna en jaksa vaivata päätäni sen enempää joulun kukilla.

Ne on oltava, mutta ei mitään tyyristä tai ylisievää.

Tuvan pöydälle löytyi ratkaisu vanhasta kahvipannusta.

Halusin nimittäin meille hyasintin, ensimmäisen vuosikausiin.

Muista blogeista olen oppinut, että tuolle kukalle sopisi olla oma maljakkonsa.

No ei minulla sellaista ole, enkä hanki kokeilua varten uutta.

Sitten keksin, että vanha kahvipannu voisi ajaa saman asia.

Kauhee haku jotta löydän yhden juuri kahvipannun suuaukon kokoisen hyasintin sipulin.

Ei löytynyt, joten pieni kaulus saa nyt olla asetelmaa tasapainoittamassa.

Pieni kukka suuressa pöydässä. Eipä se näin paljoa näy, mutta pitää pöytään mahtua syömäänkin, viisi kertaa päivässä. Ruokapöydän kolme valkoista tuolia ovat palvelleet uskollisesti jo pari vuotta.

Eipä olisi uskonut vitosen kirpparituoleista.

Ennen vaan ehkä osattiin tehdä.

Saliin tein asetelman kaktuksista. Niiden virallista nimeä en tiedä, ostin ne nimellä syyskaktus, mutta näkyy olevan samat kukat myös nimellä joulukaktus. Punaisetkin olisi olleet kivat, mutta nyt tuli valittua valkoiset.

Sinkkipurkissa on kolme pientä kaktusta vierekkäin.

Ensimmäistä kertaa on meillä tällaiset, toivottavasti osaan hoitaa ja saan kukinnan juuri jouluksi.

Alimman kuvan taustalla näkyy salin himmeli. Se alkaa olla jo aika raato liian monen valomiekan ja muun heiluttimen osuman saaneena.

Nyt vain on ongelmana, ettei Lahden seudulta meinää löytyä mistään valmista himmeliä. On juostu markkinat ja myyjäiset, kyselty tekijää, lehti-ilmoitusta en ole vielä laittanut.

Mutta jos nyt joku lukija tietää tekijän tai kenties osaa itse tehdä himmelin, niin täällä olisi yksi ostaja.

Himmelin pitää olla suuri huonekorkeuden takia.

Muita vaatimuksia ei ole.

Yhteystiedot voi laittaa sivupalkissa näkyvään sähköpostiini.

Tuvan ikkunassa

2011-12-14T22:14:00.000+02:00

Kuvat on otettu jo muutamia päiviä sitten kuten lumettomuudesta voi päätellä.

Tosin jos tässä viime päivien kaltaiset säät jatkuu, ei lunta ole yhtään jäljellä.

Ainakin meidän piha on pelkkää sulavaa mutaista sohjovelliä.

Tuvan ikkunat sai koristuksekseen piparkakkuja kuten salin peilikin.

Minulla olisi näihin kahteen ikkunaan kauniit jouluvalotkin. Tässä kohtaa sananlasku "suutarin lapsella ei ole kenkiä" on valitettavan tosi. Valoille ei ole pistorasioita. Ne on suunnitelmissa, mutta niitä ei saa ennen kuin tupaan saadaan sähköpatterit. Ja pattereita taas ei ole suunnitelmissa laittaa välttämättä koskaan. Tupa kun pysyy lämpimänä puuhellan ja leivinuunin avulla.

Varaus pattereille sentään laitettiin.

Hyvä vaihtoehto valoille nämä piparit. Ainakin tykkään itse. Nauhojen vihreä on samaa sävyä kuin tapetissa. Punavalkoruudullinen nauha meni siskon ikkunaan.

Joulukoristeet alkaa olla paikoillaan, tänään ostin viimeiset lahjat.

Jouluaaton menu on hahmottunut päässä, totutusta ei paljoa poiketa.

Salin ruokapöydän kukka-asetelman tarvikkeet ja kukat hankin tänään.

Joulukortit pitäisi vielä kirjoittaa ja saada huomenna postiin.

Hyvällä mallilla joulun tuloa pienestä kiireen poikasesta huolimatta.

Uskallus

2011-12-11T18:58:00.001+02:00

Vielä ei voi sanoa näistä kuvista, että olisivat ennen ja jälkeen otokset.

Painonpudotusurakka kun on vielä kesken.

Näistä kuvista kuitenkin näkee, että tulosta on tullut, ja pelkästään syömällä.

paino -15kg

vyötärö -17cm

vaatekoon muutos xl/xxl-m

Tuoreempi kuva on otettu eilen.

Ja naamani ei ole likainen, vaan tuo peili!

Siivooja on taas näköjään luistanut töistään.

Ja tämä kuva on otettu tämän vuoden toukokuun lopulla

Huh, aina se on yhtä suuri uskallus laittaa oma kuva tänne blogiin.

Lupaan etten kiusaa teitä sellaisilla taas hetkeen!

2011-12-09T12:57:00.000+02:00

En edes keksi otsikkoa asialle josta teille kerron.

Vaikka ilahduimme toissapäiväisen kirjeen saamisesta, on koko tapaus asiana valitettava ja surullinen.

Kuten jo edellisessä tuli mainittua, teimme keväällä yhden lapsen opettajasta kantelun aluehallintovirastoon.

Se päätös ei ollut mitenkään helppo.

Olimme kuitenkin antaneet opettajalle mahdollisuuden, jo helmikuussa oli pidetty kriisipalaveria jossa

oli todettu ja myönnetty ettei opettajan käytös ollut ihan sitä mitä piti.

Ennen kriisipalaveria saimme sähköpostia jossa opettaja kertoi mm.ettei enää pysty hillitsemään itseään ja että hän on kurkkua ja korvia myöten täynnä lapsen tapaa olla häntä vastaan. Juuri näillä sanoilla!

Saimme siis sähköpostin joka tuntui meistä vanhemmista kerrassaan agressiiviselta.

Huomioitavaa on sekin, että tätä ennen emme saaneet opettajalta yhtäkään yhteydenottoa lapsen käytöksen osalta.

Olimme siis täysin siinä luulossa että koulussa on kaikki hyvin.

(ja nyt emme puolusta lapsen käytöstä, kun toimitaan väärin, pitää käytös korjata, mutta keinot pitää olla toisenlaiset)

Olihan sieltä lapsen puheissa tihkunut kaikenlaista opettajan kielenkäytöstä ja äänenvoimakkuudesta syksyn ja talven mittaan.

Laitoimme sen piikkiin että lapset eivät ole käyttäytyneet odotusten mukaisesti.

Lopulta lasten viestit alkoi olla sitä luokkaa että ei niitä voinut enää ihmetellä.

Ja keskusteltuamme asioista, oli muilla vanhemmilla samankaltaisia kokemuksia.

Tuo sähköposti sai meidät vanhemmat sitten liikkeelle.

Kriispalaverissa opettajat myönsivät että ylilyöntejä on ollut, sitoutuivat korjaamaan käytöstään.

Me lupasimme pitää huolen että lapsi hoitaa koulunsa niin kuin pitää.

Jo seuraavalla viikolla taas mätti.

Lapselle oli pidetty kuulustelu jossa oli selkeästi kysytty lapsen lähettämän tekstiviestin sisältöä.

Lapsi laittoi aiemmin viestin kotiin kun koki taas tilanteen koululla uhkaavaksi.

Meidän onneksi opettajat olivat laittaneet kuulustelun paperille ja me tajusimme pyytää siitä kopion.

Aika karu on sekin paperi.

Enkä minä ole mikään lainoppinut, mutta eikö tekstiviestin sisältö ole ihan lapsen ja meidän asia?

Tässäkin vaiheessa vielä mietimme että kyllä asiat korjaantuu.

Kunnes.

Yhtenä päivänä opettaja sai koululla (raivo)kohtauksen jossa paukautti yhden oppilaan kirjan pulpettia vasten hajalle. Näin siis kertoi oma lapsemme, hänen kirjasta ei ollut kyse, mutta olihan näkemässä tätä tapausta kuten koko opetusryhmä.

Tämän jälkeen opettaja jäi pariksi viikoksi pois töistä.

Syytä emme tiedä, mutta voimme arvata.

Enää emme miettineet, vaan teimme samantien kantelun.

Liitimme kaiken kirjallisen materiaalin tueksi ja jäimme odottelemaan.

Vielä tehtiin selvityksiä puolin ja toisin, kunnes tuli postia.

Viraston kanta on lyhyt:

Aluehallintovirasto toteaa saadun selvityksen perusteella (opettajan nimi) käytöksen olleen ajoittain epäasianmukaista, edelleen virasto toteaa, ettei (opettajan nimi) käyttäytyminen siten ollut opetustoimen viranhaltijan aseman ja tehtävän edellyttämää eikä oppilaiden taikka huoltajien luottamusta herättävää.

Loppupäätelmä:

Etelä-Suomen aluehallintovirasto kehottaa rehtori xxxx xxxxx toimimaan jatkossa asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Muilta osin virastolla ei ole toimivaltaa kantelussa esitettyihin seikkoihin.

Nyt me vanhemmat heitämme pallon opettajan esimiehille ja sivistyslautakunnalle.

Ja tarpeen vaatiessa virkavallalle tutkintapyynnön muodossa.

Ihan koko tarinaa en teille kertonut, vain ne pääasiat.

Ja nekin vain siksi, että luottakaa lapsiinne, ottakaa heidän kertomansa todesta, puolustakaa lastanne.

Kyseinen rehtori sai kunnasta vakituisen viran kantelun käsittelyn aikana.

Kantelumme on julkinen asiakirja, tekee pahaa sanoa, mutta toivon sen sanoman leviävän myös muiden tämän seudun vanhempien korviin.

Jotta nämä asiat ei tulevaisuudessa toistu.

Ja jos toistuu, on tämä kantelu ikuisesti siellä taustalla, se kun ei vanhene ikinä.

Lopuksi vielä maininta siitä, että meidän luottamus opettajiin ei ole horjunut.

Lapsillamme on ollut, ja on edelleen aivan mahtavia opettajia, sellaisia joista en haluaisi luopua ikinä.

Kiitos heistä.

Postia

2011-12-08T21:42:00.000+02:00

Tällä viikolla ei minun kannata lotota.

Postilaatikkoon on jo kaksi kertaa kolahtanut ilahduttavaa postia.

Tässä niistä toinen:

Mailegin possu on arvontavoitto Jaanan blogista.

Sopii kyllä kuin saparo porsaalle tuohon senkin päälle.

Kiitos Jaana, tästä tulee yksi lempikoristeista tuleviin jouluihin.

Toista laatikkoon kolahtanutta postia pitää vielä lukea ajatuksen kanssa.

Se liittyy asiaan josta kerroin teille epämääräisesti keväällä.

Jouduimme tekemään kantelun lapsemme opettajan toiminnasta.

Eilen tuli postissa aluehallintoviranomaisten päätös.

Ja se päätös oli meille positiivinen.

Nyt on takki vähän tyhjä, mietimme etenemmekö vielä asiassa vai annammeko olla.

Taidankin kertoa teille huomenna koko tarinan.

Tein ihan itte!

2011-12-07T21:08:00.000+02:00

Sain ystävältä kasan hyviä havuja. Jonkin minkä lie jalopuun oksia, ei hajua, mutta kauniita ovat.

Näppäränä naisena ajattelin heti väsätä niistä havukransseja.

Siispä tuumasta toimeen.

Pöydälle lehdet suojaksi, kaveriksi kunnon rukkaset, oksasakset ja tietenkin rautalankaa.

Langan kohdalla homma vähän yskähteli, mutta ei se mitään, havuja nippuun ja kiinni pajuun.

Se olikin vähän vaikeampaa kuin kuvittelin. Risuja olen joskus vääntänyt epämääräisiksi kehiksi, mutta muuta kokemusta ei ole. Ja se mun rautalanka oli sanonko mistä. Sanotaan nyt vaikka että sillä langalla on aika olennainen osa koko hommassa.

Vaan siinä ne nyt on, Arvilan ovia koristamassa. Ihan omin kätösin tehdyt kauniit kranssit.

Vähän eri tuuheus niissä on, mutta pitäähän käsityön jälki näkyä.

Viisastuneena kävin ostamassa tänään pari nippua sopivaa sitomislankaa.

Nimittäin havuja riittää.

Ja ovien ympäristö on ihan hirveä.

Lasikuistin alaosa on muovitettu ja kohta menee levyt puuttuvien ikkunoiden tilalle.

Ah, miten idyllistä.

Oikea joululook!

Ostin kyllä kaksi.

2011-12-06T16:18:00.000+02:00

Jostain ihmeellisestä syystä pussista löytyi vain yksi.

Kuopus päätti että äiti ei ollut riittävän kohtuullinen karkkiostoksilla ja söi salaa toisen.

Saavutus sinänsä, mutta en ole ikinä ennen elämässäni ostanut vain kahta vihreää kuulaa.

Vanhassa elämässä niitä piti aina se iso rasiallinen.

Onneksi on irtomyynti, saa ostaa vain kaksi!

Matka kohtuullisuuden maailmaan sujuu hyvin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kulhot

2011-12-05T13:23:00.000+02:00

Nyt on shoppailtu taas koko seuraavan vuoden edestä, kolmen sukupolven voimin.

Kiitos vielä seurasta äiti, sisko ja tytär.

Kasseja oli muka ihan kamalasti, mutta ei niistä sitten kuitenkaan paljastunut kuin ihan muutama juttu.

Kuten pari m-koon puseroa entisten tilalle jotka olivat kokoa xl.

Siis hieman roikkuivat päällä ne vanhat.

Ja yksi ihan törsäysjuttukin oli.

Vain kaksi oli ostoslistalla kun niihin oli ystäviltä lahjaksi saatu lahjakortti.

Heikko mieleni teki tepposet, ja kotiin tuli neljä.

Värikin on minulle ihan väärä, mutta näissä punainen on vaan niin kaunis.

Iines on tottunut, että kun kastehelmi-kulho kolahtaa pöytään, on tarjolla annos kreikkalaista jogurttia.

Myös Iinekselle.

Ensin ilme oli ihmetteleväinen, ai tyhjiä vai? Missäs se jogurtti on?

Sitten piti tuoksutella kuppiakin, ei jogurttia?

Lopuksi vielä epäuskoisempi ilme, eikä muka ollutkaan jogurtin aika??

No ei ollut. Ja ei se Iines näistä saa syödä. Valitettavasti kissat saa tyytyä ihan vaan kirppareilta haalittuun kristalliin. Kastehelmet ovat vain minua varten.

Eikä meillä normaalisti saa olla kissat pöydällä, ei edes Iines vaikka suloinen onkin.

Se vain on näköjään kissoista luupäisin, eikä muka opi millään ettei pöydällä saa olla.

Pitkäkarvaiset katit on ihan oma lajinsa mitä käytöstapoihin tulee.

Kaikki kastehelmen ystävät varmaan jo bongasivat Iittalan mainoksesta tai nettisivuilta,

että kastehelmestä on tullut myyntiin tuikkukippo.

Väreinä kirkas, harmaa ja punainen.

Tämän kastehelmi-hamsterin hyllyiltä sellaiset vielä puuttuu.

Että tiedoksi vain, joululahjaa minulle miettivät.

Ei tullut farkkua eikä villaa

2011-11-30T22:04:00.000+02:00

Jossain vaiheessa suunnittelin tuvan sohvan peitoksi farkkukankaista peittoa. Tai sitten villakankaasta ommeltua pakaranlämmitintä. Tuvan remontti muutti materiaalivalintoja ja lopulta tulikin jotain ihan muuta.

Uuden peiton värit ovat tapetista, tilkut ovat osin siskon häälahjapeiton ylijäämää ja osin kaappien kätköistä.

Mitään en ostanut.

En edes vanua ja nauhoja.

Uusi peitto kun on ommeltu suoraan vanhan sinisen päälle.

Miksipä heittää vanha ja toimiva pois vain siksi, että on väärää väriä.

Oli vielä suhteellisen ehjäkin,

eikä pienet virheet haittaa nurjalla puolella.

Nyt jos valitsisin kankaita, jättäisin vihreät kokonaan pois ja tekisin peiton vain ruskeasävyisistä tilkuista.

Mutta kelpaa tämä näinkin.

Kulutustavaraa kun on, niin jossain vaiheessa on taas tehtävä uusi ja kirjavuus peittää tahrat hyvin.

Sohvalla on yksi suurkuluttaja, Iines-kissa.

Sohvan selkänojassa on vielä juuri Iineksen kokoinen väli jossa voi olla kuin piilossa.

Piilo on oivallinen paikka tarkastella lintulaudalla vierailevia lintuja.

Ihmeen pitkään pentu jaksaakin siivekkäitä kytätä vaikka lasia lähemmäksi ei pääse.

Sohvan peitto oli taas hetken pois paikoiltaan pesua varten.

Heti muistui mieleen miksi se siinä sohvalla on.

Aamulla puusohvan pinta tuntui ilman peittoa jääkylmältä ja kovalta.

Pientä arjen luksusta kylmiin aamuihin tuvassa = peitto puusohvalla.

keski-ikä, se on se keski-ikä

Peilipiparkakut

2011-11-29T14:01:00.000+02:00

Täähän on jo perinne!

Eikö olekin, kun kerran peilissä roikkui piparikoristeet jo viime vuonna.

Ja taas ne killuu siellä.

Piparit on kyllä uudet, vanhat taitaa olla jo maan multaa.

Nauhatkin on uudet, en löytänyt viime vuoden ruudullisia mistään ja muutenkin tykkäsin, että nyt ei väreillä juhlita. Tupaan sitten punaruudullista nauhaa salinkin edestä.

Piparit on tehty ensin pyöreällä muotilla joka on oikeasti tarkoitettu pannulle pyöreän kananmunan paistoa varten. Minä tosiaan käytän sitä piparimuottina. Keskustan tähti on oikeasti Prismasta juuri ostettu uusi muotti, malliltaan lumihiutale. Harmi kun niitä oli vain ihan pieniä, isompi olisi ollut parempi mutta saahan niitä netistä.

Nauhat on liimattu kuumaliimalla suoraan pipareihin, näitä kun ei syödä ollenkaan. Sen verta meillä tulee pölyä ja muuta, että koristeet menee suosiolla roskiin joulun jälkeen. Tänään tein 3kg lisää taikinaa, joten eiköhän niitä piparkakkuja syömiseenkin riitä.

Tähän saan varmaan kertoa, että hoikemman olon yksi välitavoite on saavutettu.

Kihla- ja vihkisormukset mahtuvat taas sormeen,

mahtuminen tapahtui -14 kilon kohdalla.

Tässä kohtaa lienee saa taas olla luvallisesti vähän ylpeä itsestään, ja toivoa ettei vanha allergia estä sormusten käyttöä nyt kun niitä on taas koon puolesta mahdollista pitää.

Ja ehkä haukkaan kaiken kunniaksi palan tai kaksi piparitaikinaa.

Se taikina kun on mun heikkous, ei ne leivotut lopputuotteet.

Kalliolle kukkulalle...

2011-11-26T21:45:00.001+02:00

Jatketaan samalla kuvateemalla kuin aiemmin. Kamera on ihan ok, uusiakin kuvia voisi ottaa jos joku vain viitsisi. Täällä Arvilassa äiti on ollut viime aikoina vähän väsy. Nyt tekisi poikaa yksi viikonloppu ilman lapsia, arkipäiväkin kävisi. Tai edes puolipäivää.

Viikon päästä pääsen sentään siskolle ihan ilman lapsia.

Tai ilman ja ilman, liki täysi-ikäinen tytär lähtee mukaan mutta ei tuota nyt enää voi lapseksi laskea.

Siskon lapset taas on ihan eri juttu kuin omat.

Sitten siihen kalliolle.

Joskus joku pyysi minua kertomaan salaojasysteemeistämme.

En muista olenko koskaan niistä kirjoittanut, jos olen, niin pahoittelen toistoa.

Koko salaojahomma on tässä talossa hyvin yksinkertainen.

Niitä ei ole, eikä tule.

Ja ennen kuin joku kauhistuu, niin otsikko jo paljastaa syyn.

Arvila on rakennettu kiviperustalle, reilulle rossipohjalle suoraan kalliolle.

Jotensakin näin:

Talo on saatu rakennettua vieläpä niin, että kallio viettää joka suunnasta talosta pois päin. Kovimmillakaan sateilla vesi ei ole noussut perustusten sisälle.

Tälle talon itäiselle seinälle emme aio hankkia edes räystäskouruja. Vesi valuu katolta ihan nätisti sotkematta julkisivua, tippuu kalliolle ja jatkaa siitä matkaa koivikkoon.

Tuo seinä on pärjännyt näin jo 90 vuotta joten pärjää varmasti edelleen. Seinästä ei tarvitse vaihtaa edes yhtään ulkovuorauspaneelia, vain alakierto menee vaihtoon.

Tällä hetkellä minua ärsyttää kovasti, että talo rumin seinä, etelän puoli, näkyy pihaan tulijoille ensimmäisenä. Jotain hyvää on tässä pimeässä vuodenajassa kun pitkä valoton aika peittää kaiken eikä seinien erot näy.

Sillä onhan tuossa ja tämän kuvan seinässä aika ero.

Sanomattakin selvää, että en malta odottaa ensi kevättä ja maalaussäitä.

Etupihan puolella talon alla oleva kallio ei ole näkyvissä. Se laskee jyrkästi ja jossain kohtaa taas nousee. Salaojia tähän ei kuitenkaan uskalla laittaa jotta ne ei riko mahdollista perustuskivien pohjaa.

Maan muokkasimme mahdollisimman viettäväksi ja tälle seinustalle laitamme räystäskourut viemään vedet pois liian läheltä seinää.

Sellaiset puolipyöreät, vanhan malliset jotka maalataan talon väreillä.

Puisia emme sentään ala väsätä.

24.12.2006

2011-11-24T13:01:00.001+02:00

Toinen jouluaatto uudessa kodissa.

Ei kovin jouluista jos sattui katsomaan ikkunasta ulos.

Kuvat on otettu matkalla joulusaunaan sillä pitihän se ikuistaa,

jouluaatto kun nurmikko vihersi ja aurinkokin pilkahti.

Aiemmin syksyllä aloitettiin laajennuspatin rakentaminen. Pitkä projekti jonka voi sanoa valmistuneen vasta tänä vuonna. Tuossa samssa kohtaa oli kuisti joka purettiin alta pois.

Kuistia ei voinut säästää, oli laho ja olisi ajan myötä lahottanut terveen talonkin.

Talo vielä täysin keltaisessa kuosissaan. Samanlaisen kuvan otan kunhan koko talo on harmaa.

Navetan pääty auringon kilossa. Etualalla näkyy mistä kasvimaa lähti liikkeelle, pienestä raparperipenkistä.

Aitta on kuvassa aina yhtä vinossa. Kattohuopa on lähtenyt rullautumaan viimeisen vuoden aikana. Lukeutuu tällä hetkellä luokkaan melko kiireiset työt. Eilen saimme ilmaiseksi kattohuovan korjausta varten.

Mies oli taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sauna, rakennus jota todennäköisemmin ei saa korjattua. Se harmittaa.

Tämän vuoden jouluksi toivon lunta, oikeastaan se voisi tulla jo vaikka huomenna.

Kuvien talvena pysyvä lumi tuli näille seuduille vasta tammikuun puolessa välissä.

Oli se vaan omituinen talvi.

Sika

2011-11-23T12:32:00.000+02:00

Tai kuin kaksi marjaa, osa 2.

Ensin mummolan laatikoista löytynyt sievä saparohäntä,

liekö ihan emakko.

Toinen kuopuksen tekemä suloinen pieni porsas.

Hyvin hoidettuja, kauniita eläimiä molemmat.

Lehtiuutisten mukaan samaa ei voi sanoa suomalaisten sikatilojen asukeista.

Järkyttäviä kuvia, järkyttävää kohtelua.

Taas.

Äänestääkö sillä sikojen puolesta ettei enää syö niitä,

vai syödäkö entistä enemmän.

Vai jättäytyisikö peräti luomukinkun varaan.

Mikä sitten on oikea tapa, niin jokainen noudattaa omaatuntoaan.

Minun ei anna syödä sikaa.

Käsikirja

2011-11-20T21:56:00.000+02:00

Yksi tarpeellisin ja tärkeimmistä remonttikirjoistani on Rakennusapteekin käsikirja.

Siitä ilmestyi osa 3. tänä vuonna ja päätin heti, että se minun on saatava.

Kirjaa en tosin enää tarvitse niin paljoa kuin aluksi, mutta kyllä se kuuluu alan kirjastoni yhdeksi teokseksi ihan ehdottomasti.

Ja toinen syy oman ostoon on se, että kirjastosta tätä ei saa aina juuri silloin lainaksi kun halu ja tarve olisi.

Joten, keskiviikkona tein tilauksen, ja perjantaina oli kirja ja muuta tilpehööriä matkahuollossa.

Kirjassa on paljon kuvia tarvikkeista, työvälineista ja -vaiheista. Jos ei tilaa, niin ainakin voi katsastaa millaisella pensselillä tulisi maalata pellavaöljymaali, lakka tai petsi.

Uunit ja kaminat ovat kuin pieniä koruja.

Ja tietenkin kirjassa on selkeästi kuvitetut ohjeet ikkunoiden entisöintiin. Ne täytyy nyt lukea tarkkaan jotta saan ikkunoista ja päällikitistä siistit. Se on se minulle hankalin vaihe ikkunoiden kunnostuksessa.

Se muu paketin mukana tullut tilpehööri on tässä. Lasikuistin ikkunat on tehty säästömallilla ja jokatoisesta pokasta puuttuu kaksi kulmarautaa. Korjauksen edistyessä jokainen tyhjänä oleva puunaulalla tehty nurkka saa vahvistuksekseen kulmaraudan.

Ja prikulleen saman mallisen kuin vanha alkuperäinen rauta on.

Käsikirjan mukana tätä rautaa on käytetty 1850-1920. Sopii hyvin Arvilan talon ikään.

Kirja oli syntymäpäivälahja isältäni.

Lahjoo aikuista tytärtään, miten mukavaa!

Valmista ja puolivalmista

2011-11-19T19:13:00.000+02:00

Joulu tulee kuten joka vuosi.

Tänä(kin) jouluna lahjat on osin itse tehtyjä.

Villasukkia valmistuu hitaasti mutta varmasti.

Siniset pienelle pojalle, mustaraitaiset siskolle Saksan maalle.

Punaisten saajaa en paljasta,

lanka oli vähän pettymys ja sen takia voi olla että sukat jääkin omaan käyttöön.

Huonoja ei kehtaa lahjaksi antaa.

Siniset sukat on Dropsin lankaa, samaa josta tein aiemminkin sukat. Ne löytyy täältä ylimmästä kuvasta. Mukavaa lankaa neuloa ja jälki on hyvännäköistä. Enpä osaisi päättää kumman värin valitsisin paremmaksi, sinisen vai punavihreän.

Mustaraitaisten sukkien langan sain lahjaksi. Sitä en tiedä mistä se on, mutta tykkäsin! Lankaa jäi, ja riittää hyvin vielä omiin sukkiin. Värikin on juuri minulle sopiva.

Huomenna lupaan kertoa teille yhdestä syntymäpäivälahjastani.

Sen parissa menee tovi jos toinenkin.

Arjen askareita

2011-11-17T12:53:00.000+02:00

Arvilan talossa ja täällä maalla moni kotityö menee vuodenaikojen mukaan.

Kesällä ajan vie puutarha,

talvella lämmitys ja muut sisäpuuhat.

Puukorien täyttö pitää tehdä päivittäin,

missään uunillisessa huoneessa ei ole vielä sähkölämpö päällä.

Puuta menee päivittäin useampi korillinen.

Leivinuunin metriset halot on miehen vastuulla, mutta muiden uunien puut tuo sisälle se joka ehtii.

Kylmään aikaan kuuluu olennaisesti leivän leipominen, mieluiten viikoittain.

Tämän päiväiseen taikinaan tuli mm. hunajaa, ohrahiutaleita ja venäläistä jogurttia.

Hyvää!

Sytytyskävyt joita tein viime talveksi ison tölkillisen, alkavat olla lopussa. Käpyjä on valmiiksi kerättynä kunhan vain ehtisin kastella niitä sulatettuihin kynttilänjämiin.

Näitä kun kuluu 7 tulipesän kanssa.

Samoin kuluu tätä, omatekoista mehua. Tällä hetkellä nurkissa lojuu vain tyhjiä pulloja, lauantaiksi suunnittelinkin mehun keittoa.

Siihen saa hyvin tärvättyä muutaman tunnin puulieden kanssa mutta on kaiken sen vaivan arvoista.

Mukavia kotipuuhia, niin maaseudulle kuin kaupunkiin!

Näin siinä taas kävi

2011-11-15T13:33:00.000+02:00

Muistaakseni vähän aika sitten sanoin, että tähän astiakaapin päälle ei tule mitään ylimääräistä tavaraa.

Eipä se lupaus kauaa pitänyt.

Nimittäin jos olen heikkona astioihin, niin Kastehelmeen olen erityisen heikkona.

Turkoosia kerrostarjotinta olen etsiskellyt jo vuosia.

Onhan niitä ollut, mutta joko viallisia tai sitten liian kovalla hinnalla.

Nyt meiltä löytyy täydellinen yksilö, täydellisellä hinnalla.

Kaiken kukkuraksi ostin tuon himoitsemani esineen antiikkiliikkestä!

Eipä voi väittää etteikö niistäkin tekisi edullisia löytöjä.

Lupaan etten vähään aikaan hanki yhtään mitään!

Ihailen vain tätä yhtä.

Tai ehkä ostan vielä nämä uudet punaiset kulhot.

Sitten loppu.

Lasipurkkeja

2011-11-14T18:47:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein näitä säilöntätölkkejä osui kirpparilta omalle kohdalle kohtuuhintaan.

Ja niin että kannet ovat tallessa.

Tiivisteet ja metallipainikkeet tosin puuttuu,

mutta niitä en kaipaa kun en ole umpioimassa mitään.

Purkkeja on kuvasta poiketen neljä. Kolme vain näytti kuvassa paljon paremmalta kuin neljä. Kahden kannessa lukee iittala, yhden kumela ja yhdessä riihimäki. Ilmeisesti kaikki kolme tehdasta tekivät näitä samanlaisia tölkkejä entisajan emännille.

Minun ruokakaapissa kaikki kuiva-aineet on yleensä purkeissa tai tölkeissä. Vanha talo ja pelkään että ötököitä tulee herkemmin vaikka ei niitä ole koskaan ollut. Lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti epämääräiset ja kenties repeilevätkin pussukat. Näihin tölkkeihin saan nyt auringonkukan, pellavan ja sesamin siemenet. Suurimpaan taitaa mahtua juuri ja juuri isompi pussillinen mantelijauhetta. Kaikki tarvikkeita joita meillä tarvitaan viikoittain ja nyt ovat omissa pussukoissaan mahdollisimman epäkäytännöllisesti.

Neljä purkkia maksoi yhteensä 8e.

Ei ollenkaan paha.

Kittiä ikkunaan

2011-11-12T16:42:00.000+02:00

Tiistaina muistin vihdoinkin ottaa kameran mukaan entisöintikurssille. Paljon muuta tärkeämpää jäikin sen myötä kotiin. Muistissani taitaa olla rajallinen määrä tilaa, tai sitten ikä alkaa tehdä kepposia.

Kittiä aloin tehdä jo kotona.

Tarvikkeethan on hyvin yksinkertaiset.

Liitujauhoa, vernissaa ja astia.

Sotketaan keskenään sopivaksi "taikinaksi" astiassa. Taikinaa saa jonkun aikaa veivata käsissään lopuksi, mutta muuten helppoa ja nopeaa. Tähän en nyt laita sen tarkempia ohjeita, niitä löytyy kyllä netistä.

Tai jos joku kaipailee, voin laittaa linkkiä.

Sitten kitti mukaan kurssille ja ikkunoiden kimppuun. Tai oikeasti vasta toisen ruudun kimppuun. Molemmat pohjamaalasin edellisellä kerralla ja maali oli kuivunut mukavasti. Ensin tuli lasitukseen parempikuntoinen poka. Pohjoisen puolen pokat ovat paljon paremmassa kunnossa kuin etelän puolen. Ne jätinkin suosiolla viimeiseksi. Harjoittelen ensin näillä pohjoisen ikkunoilla kun jäävät sellaiseen nurkkaan joka on katseilta piilossa.

Toisesta pokasta puuttuu kaksi kulmarautaa. Tuurilla löysin sopivat omista nurkista, vähän vielä kaipaavat teräsvillaa, mutta ovat juuri passelit ja tärkeintä ettei niitä tarvinnut tilata mistään.

En muistanut ottaa kitille pussia mukaan, mutta toinen hyvä konsti aluskitin laittamiseen on muotoilla kitti madoksi ja laittaa mato kittiuraan. Tässä yksi kohta vain ruutua vailla. Ruutu sitten vain painetaan kitin päälle, varovasti mutta napakasti. Seuraava vaihe olisi laittaa lasitusnaulat pitämään ruutua, mutta arvatkaa oliko niitä minulla mukana, ei tietenkään. Nyt vain elän toivossa ettei kitti kuivu viikossa liikaa ja saan tasattua sen tuolta toiselta puolelta.

Naulojen puutteesta huolimatta lasitin koko ikkunan. Ensi kerralla saan toivottavasti laitettua ainakin osaan ruutuja päällikitin. Se onkin sitten hitaampaa hommaa. Lopuksi ikkunat maalataan samalla harmaan sävyllä kuin talokin. Itse talo on maalattu petrooliöljymaalilla, mutta ikkunat maalaan pellavaöljymaalilla.

Näin joutusaan kun saan valmiiksi, niin saadaan uudistetut ikkunat paikoilleen jouluksi.

Kevääksi sitten toiset kaksi ikkunaa työn alle.

Kuin kaksi marjaa

2011-11-09T12:39:00.000+02:00

Joskus elämässä on ihan ihmeellistä tuuria.

Olin eilen viikoittaiseen tapaani entisöintikurssilla.

Opettaja oli tuonut sinne pinon antiikkikirjoja selailtavaksi.

Olihan muuten ihana sarja. Jos olisin rikas, niin ostaisin itsellenikin.

Yksi sarjan kirjoista oli tämä, kertaustyylit

Ja sitten se kaikkein paras! Muutaman sivun jälkeen kirjassa on kauniin ja siron tuolin kuva. Näyttää kovin tutulta. Eikä ihme, sillä...

... hupsankeikkaa, kotoa löytyy tämä. Täysin sama tuoli, omastani puuttuu vain kultaukset ja istuinosa on joskus korjattu toisenlaiseksi. Jokaikinen sorvaus, kulma ja kaarre on täysin sama.

Ja kun kirjan kuvateksti tuolista kuuluu näin, voitte arvata ettei tällä tuolilla enää istuta.

Ei edes allekirjoittanut vaikka täyttääkin tänään 40 vuotta.

Tekisi mieli ottaa selvää vielä tarkemmin tuolin alkuperästä jos se enää on mahdollista.

Tietäisiköhän Porvoon museo jossa tuo kullattu versio kuvatekstin mukaan on.

Tässä vielä linkki postaukseen joka kertoo kuinka tuoli tuli meille syyskuussa

mummolasta.

Onneksi olin paikalla eikä tuoli päätynyt roskikseen.

Katkenneen pinnan kun sai helposti korjattua liiman avulla.

Star Wars faneille

2011-11-07T21:25:00.000+02:00

Kuten moni muukin poika, niin meilläkin pojat fanittaa ihan täysillä Star Wars-juttuja.

Jopa niin paljon, että olin valmis rynnimään kauppakeskus Karisman avajaisiin saadakseni

BR-lelujen legoja.

Ai miksi juuri niitä legoja?

No siksi että avajaispäivänä kaikki legot olivat -50%.

Se oli jo sellainen tarjous johon kannatti tarttua.

Karismaan päästiin onnellisesti (minä, kuopus ja esikoinen), ja ilman tuskia kun tajusimme että moottoritien kautta ei kannata mennä. Parkkipaikka löytyi helposti ja sitten kaupoille.

Ensin Stadiumiin sillä onhan pari rättiä tärkeämpiä kuin Legot.

Puoli tuntia jonotusta ja huikkia kaupan tarjoamasta jonotusvesipullosta, ja olimme suoriutuneet onnistuneesti ulos rättikaupasta.

Sitten Legojen pariin.

Lelukauppaan pääsi sisään, mutta tungosta oli, kassajono kiemurteli ties missä. Tunnelma oli, no oli se kokemisen arvoinen.

Kasa Legoja syliin ja ei kun jonottamaan 100m kaupan ulkopuolelle.

Ja sitä jonotusta sitten kesti reilun tunnin verran.

Tietysti jos laskee tuntipalkan jonotukselleen niin kyllä se kannatti.

Muuten ihan hullun hommaa!

Mutta nyt näitä on ja muuta ei tarvitse joululahjaksi miettiä.

BR-leluista löytyi tässä taannoin muutakin kivaa faneille. Kun osallistui Legon kilpailuun, sai vastineeksi hienon julisteen.

Näitä meillä nyt luetaan ja mietitään kuka on kukin. Ja kaikki tietysti pitäisi saada. Jotenkin ne alukset jää vähemmälle huomiolle ja itse hahmoilla tapahtuu se varsinainen leikki. Siksipä ostin useamman pienen paketin kuin yhden suuren. Saa pojat enemmän hahmoja leikkeihinsä.

Voi pojat, kun tietäisivät mitä äidin vaatekaapissa on piilossa!

Vauhdin hurmaa

2011-11-06T17:20:00.000+02:00

Nyt se sitten kävi.

Sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot, tai sakot ylipäätään.

Tai teknisesti itse sakko ei vielä tullut, vaan pääsin poliisin kamera-auton kuvaan.

Nyt vain jäädään odottelemaan tuomiota.

Kyllä kuulkaas ketuttaa!!

Ja etenkin siitä syystä että ihan omaa tyhmyyttä, kevyempi kaasujalka olisi säästänyt tältäkin.

Taidan muuten sittenkin olla hiukan turhamainen vaikka en kyllä myönnä.

(tai vain tyypillinen nainen)

Mutta eka ajatus kameran välähdyksen jälkeen oli, että olikohan edes tukka hyvin ja ihmisen ilme naamalla.

Viis siitä että rikkoi sallittua ajonopeutta ja kohta on laskupinkassa yksi täysin turha maksu.

Ehkäpä siis otan opikseni enkä anna enää vauhdin hurmata.

Loppuillan vietän tasan näin, Iineksen kanssa.

Ja viereisellä pöydällä on suklaata (81%:ta) ja teetä.

Jospa alkaisi vauhtikettu väistyä.

Ikkunoita

2011-11-04T22:45:00.000+02:00

Eipä ole vieläkään teille kuvia työn alla olevista lasikuistin ikkunoista. Kamera jää aina kotiin kun kiireessä lähden töiden jälkeen entisöintiin. Ensi viikolla on luvassa jo pokien kittausta ja lasien kiinnitystä. Viime kerralla sain molemmat ikkunat pohjamaaliin. Urakka onkin edennyt sutjakammin kuin luulin vaikka olen ollut pari kertaa poissakin.

Tänään, illan sinisessä hetkessä napsin teille muutaman otoksen Arvilan ikkunoista. Niiden voisi sanoa olevan rakennuksen sielu. Ja ainakin tällä pienellä mäellä, Arvilan talossa, ne ikkunat ovat kauniita, hyvin sieluksi soveltuvia.

Ja tietyt asiat ikkunoissa ei muutu miksikään. Shampoota saunassa. Sama pullo, mutta sinisenä, kökötti aina lapsuuteni hirsisaunan maalaamattomalla ikkunalla, vuodesta toiseen. Nyt kuvio toistuu toisella värillä oman saunan ikkunalla, tosin maalatulla.

Alimman kuvan verhot ovat koristaneet (tai kauhistuttaneet) vintin ikkunaa jo vuosikymmenet. Verho hapertuu käsiin jos siihen koskee. Lieneekö jo niiltä ajoilta kun talo tehtiin ja yläkerran ikkunat oli naamioitu huoneiksi. Tiedä miten oli, mutta siellä saa olla, ajan haparoimana.

Ja kuten kuvista näkee, ikkunatyömaita piisaa...

Hurahdus

2011-11-02T18:41:00.000+02:00

Aika kulkee hurahtaen ja tuntuu etten ehdi yhtään mitään.

Sunnuntaina alkaa taas viikon kirppari ja yhtään tavaraa en ole vielä hinnoitellut.

Yöt olisi vielä ihan vapaina jos nukkumista ei lasketa tekemiseksi!

Muu aika on niin sanotusti kortilla.

Ja siihen hinnoitteluun sopisi hurahtaa siksikin, että tavaraa on tullut ovesta sisään, ihan vaan oven ohi hurahtaen.

Jos nyt hurahdin tuohon alempana olevan roskisvalaisimeen,

niin hurahdin minä näihinkin heti kun ne näin.

Jos naisella ei voi olla liikaa puusohvia, niin ei voi kyllä olla liikaa piparkakkumuottejakaan.

Kaksi uusinta on Pentikiltä.

Vähän lisää nauhaa koska kaapissa ei ole kuitenkaan sitä oikeanlaista kun ripustuksen aika koittaa. Muotteja en ripusta esiin vaikka sekin olisi kiva idea. Esiin pääsee näillä muoteilla tehdyt piparit. Idea ei vielä jalostunut niin pitkälle, että mihin ne ripustan. Saliin peilin eteen kuten viime vuonna? Vai ehkä tupaan jossa myös oli piparkakut koristeena koko joulunajan. Vai ehkä molempiin? No jonnekin kuitenkin.

Sillä tänä vuonna olen hurahtanut jouluun!

Ja siihen että viikon sisään täytän 40 vuotta.

Sehän vaan tarkoittaa sitä, että voin hankkia 40 lahjaa itselleni, eikö?

Olkoot muotit lahja nro 21 itselleni. Tai ehkä vasta 5.? Koska...

...Karisma aukeaa huomenna Lahteen.

Ehkä sieltä saan loput lahjat?

Nimittäin Täysin Vastoin Tapojani ajattelin mennä kokemaan avajaisryysiksen.

Selviääköhän siitä hengissä??

Roskalavalta

2011-10-31T21:01:00.000+02:00

Sunnuntaina olo oli kuin lottovoittajalla.

Ei kuitenkaan heti aamusta, vaan myöhemmin aamupäivällä kun olimme vieneet peräkärryn lainaksi.

Lainatalon naapurissa oli peräkärry jossa oli kuin kuorma odottamassa vientiä kaatopaikalle.

Mies huomasi kärryssä valaisimen.

Sitten kun oli ajettu ohi, sanoi, että ajetaas uudestaas.

Ja mehän ajoimme uudestaan peräkärryn ohi.

Ja kyllä ne silmät oli oikeassa, lavalla oli mitä upein valaisin.

Sitten mietimme kehtaammeko mennä kysymään talosta onko valaisin tosiaan menossa kaatopaikalle.

Ei tarvinnut miettiä kuin hetki, sillä talosta tuli ulos mies roskapussin kera.

Mieheni ystävällisesti tiedustelee onko peräkärryn tavarat päätymässä kaatopaikalle.

Roskapussimies vastaa kyllä.

Sitten mieheni kysyy, onko valaisinkin menossa.

Kyllä, vastaa roskapussimies.

Mieheni kysyy, voiko valaisimen ostaa, ja mitä se maksaa.

Roskapussimiehen mukaan ei mitään, kunhan vain viemme pois.

Ja mehän veimme.

Voi taivas, että minäkin saan kokea roskalavalta löytämisen ihmeen!

Vai mitä sanotte, onko tämä kaatopaikkatavaraa??

Ei haittaa vaikka kaksi pientä lasikupua puuttuu. Kolme + suurin on kuitenkin tallessa ja aivan ehjät. Kuvissa yksi kupu puuttuu, sillä se jätettiin malliksi kun etsitään uusia puuttuvien tilalle.

Valaisin on täyttä metallia, suuri ja painaa mielettömästi.

Materiaali taitaa olla messinkiä.

Vanha se on, en tiedä kuinka vanha, mutta ei mikään nykytuotantoa.

Kaiken huipuksi, valaisin toimii!

Ensin kokeiltiin sitä saliin, mutta ei käynyt.

Isännänhuoneeseen valaisin on kuin tehty, remontin jälkeen sen saa keskelle huonetta ja vähän korkeammalla kun saamme alkuperäisen paneelikaton esiin.

Tuskin maltan odottaa!

Joten, kulkekaahan silmät auki, lottovoitto voi olla hyvinkin lähellä!

Uutta vanhaa astiakaapin päälle

2011-10-29T21:03:00.000+03:00

Siinähän se tuli, jo otsikossa mitä täällä on tapahtunut.

Päivän kohokohta uusi talvitakki ja tämä toinen, kaapin päällinen siistiksi.

Normisti astiakaapin päälle kertyy kaikki sellainen tavara jolle ei muuta paikkaa löydy.

Siis sellainen ihme silppu ja sälä.

Nyt tein sille stopin.

Ensin näin:

Ei hyvä, jotain pientä puuttuu.

Hetken päästä näin:

Lisää tuli kerä lankaa,

ja kesällä pihamullasta löytynyt pieni lasipurkki. Purkkiin löytyi kaapin kätköistä hopeamaalilla suihkutettuja lepän käpyjä. Ilman maalia olisi ollut parempi, mutta se taas olisi vaatinut keräämisen vaivan.

Ehkä huomenna jos viitsin.

Ja nyt, kiitos ei (muuta) roinaa tähän.

Tänään kävin myös täällä.

Oikea sisustusroinan ja kynttiläfriikin paratiisi.

Suosittelen!

Teetä tarjottimella, osa 2.

2011-10-28T21:36:00.001+03:00

Salin ruokapäydän kynttiläasetelma parani lopulta aika pienin toimenpitein.

Kaksi uutta kynttilää, muutama käpy lisää ja kävyt kolmen ryhmiin.

Teet lisää sikin sokin sinne ja tänne.

Nyt se on täydellinen.

Mukavaa viikonloppua!

p.s. Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille. Sain vihdoin ja viimein oman kommenttini sinne läpi.

Tappavaako?

2011-10-27T15:31:00.001+03:00

Karppaus ja sen vaarat ovat olleet viime aikoina kovin tapetilla.

Jyrkimpien mielipiteiden mukaan karppaaminen jopa tappaa.

No varmana tappaa jos lautasella on ateriasta ja viikosta toiseen vain pekonia, munaa ja makkaraa.

Tosin mielestäni se ei edes ole karppausta.

Ja jos sanon toisen mielipiteeni, niin sen mukaan myös virallisterveellinen ruokavalio tappaa.

Elämä tappaa meidät kaikki 100% varmuudella.

Itse olen käsittänyt karppauksen niin,

että lautasella pitää aina olla myös vihanneksia ja kasviksia.

Proteiinia ja rasvaa syödään, mutta ei holtittomasti.

Eläinproteiinia syödään, mutta karppaus ei ole lisännyt sen kulutusta meidän perheessä.

Sen sijaan kalan ja juustojen kulutus on lisääntynyt.

Jokaisella meistä on ruuasta oma mielipide virallisen mielipiteen lisäksi.

Omani ovat muokkautuneet radikaalistikin viimeisen vuoden aikana.

Tulevaisuus näyttää onko ratkaisut olleet oikeita, mutta tällä hetkellä uskon niiden nimeen.

Lopuksi laitan kolme kuvaa kolmen eri päivän päivällisestäni hieman kertoen mitä olen syönyt.

Jokainen lukija saa tehdä omat mielipiteensä kuinka tappavaa ruokaa olen syönyt.

Olkaa hyvä, pöytä on katettu!

Jauhelihapihvi (naudanjauheliha, mausteet, kermaa, muna) paistetulla sipulilla.

Uunissa oliiviöljyn kera paahdetut kasvikset (porkkana, lanttu).

Jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua ja fetaa.

Keitetyt porkkanat, paistettua halloumijuustoa,

jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia ja fetaa.

Kaalipataa (kaalia, sipulia, naudanjauhelihaa, mausteita), tomaattia ja kurkkua.

Ja nämä siis kaikista syömistäni aterioista kolme esimerkkiä, syön paljon muutakin kuin tomaattia, kurkkua, porkkanaa ja jauhelihaa.

Kaikesta en ehdi aina napata kuvaa, suu on liian nopea :D

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa katsoa tänään A-talk tv1 klo 21:05.

Aiheena karppauksen terveellisyys.

Varustautumista

2011-10-26T21:44:00.000+03:00

Kylmä ja pimeä aika on taas täällä. Ainakin täällä maalla se pimeä peittoaa kaiken alleen jo alkuillasta. Ei katuvaloja lainkaan ja ulkovaloja niukanlaisesti, hyi hyi.

Sisälle on pakko saada piristystä. Se taas tarkoitti valojen ja kynttilöiden esiin virittelyjä. Salin valot oli helpot. Sen kun napsautti kaukosäätimestä päälle ja alkoi nauttimaan. Kaikki kolme toimi eikä uusia taideta tarvita tänä talvena. Kranssit taitaa olla käytössä jo viidettä talvea enkä koe tarpeelliseksi niitä uusia. Tykkään noista edelleen. Valosarjat niiden ympärillä kestää sen pari talvea. Päivällä otetuissa kuvissa näkyvät kovin huonosti.

Kynttilöitä virittelin pitkin salia. Se onkin ainut huone jossa meillä kynttilöitä poltellaan lasikuistin lisäksi. Syy on turvallisuus, eli kynttilät palaa vain siellä missä on valvontaa. Enkeli lämmittää lasten kuvien edustalla.

Samaisesta puljusta ostettu toinen enkeli majailee senkin päällä. Pääsi sekin täksikin talveksi esiin, vaikka jotain uutta kaipaisin. Kirppareilla olen ehtinyt kiertää ihan liian vähän ja täällä kotona on inspiraatiot ihan hukassa. Sisustuskaupoista saisi uutta helposti, mutta minä kaipaan nyt jotain persoonallisempaa.

Salin ruokapöydälle yritin jo yhtä viritelmää. Ei se ihan onnistunut. Kynttilöitä liian vähän, ja jotain muuta vielä käpyjen ja kaapissa lojuneen pahan makuisen teen lisäksi. Tee itsessään on tuossa tarjottimella kiva koriste, ja tuli hyötykäyttöön vaikka sitä ei kukaan pystynyt juomaan.

Lämpimiä iltoja!

Senteissä

2011-10-25T12:35:00.001+03:00

Reissusta on aina kiva palata kotiin jos nyt on mukava olla siellä reissussakin. Maistoin ensimmäistä kertaa eläissäni hirvenvasan sydäntä, tai ylipäätään minkään eläimen sydäntä. Oli se parempaa kuin kuvittelin, mutta silti ei nouse suosikikseni. Maksa sen sijaan oli herkkua, kiitos sisko!

Täällä vietetään nyt "lomaa". Kuopus on kuumeessa ja minä olossa jossa ei tiedä tulisiko flunssa vai ei. Kaikkialta kolottaa ja särkee, ja kurkku on kuin hiekkapaperia. Muuttuisi nyt edes kunnon flunssaksi tai menisi ohi, tällainen välitila on kaikkein pahin.

Vaan asiaan. Elämäntapamuutokseni etenee painon laskun muodossa. Kolme kuukautta on takana ja pudonneita kiloja on 11. Senttejä reilummin. Kuvassa on alimpana pellavahousuni jotka olivat vielä viime kesänä hyvinkin sopivat, nyt tippuvat ihan reilusti päältä. Keskimmäisenä on farkut joihin en mahtunut vielä vanhassa elämässä, nyt roikkuvat päällä. Päällimmäisenä viikonloppuna ostetut farkut jotka mahtuvat päälle vaikkakin hyvin tiukasti. Turhan sopivia en viitsinyt ostaa koska paino saa vielä pudota.

Reisienkin kohdalla eroa on. Pellavahousut nyt olikin jo itsessään löysät, mutta nuo keskimmäiset farkut oli liian pienet reisienkin osalta vaan ei enää. Nyt reidet menee päällimmäisiin farkkuihin ihan hyvin.

Nyt alkaa itsestäkin tuntua, että tuloksesta voi olla ja saa olla ylpeä. Paino on tippunut niin nopeasti ettei oma pää tahdo pysyä perässä. Muuttuneeseen peilikuvaan on ollut jopa vaikea tottua, on se ylimääräinen paino ollut jo niin monta vuotta osa minua, ikäänkuin kuulunut asiaan.

Suurin työhän tulee olemaan tavoitepainon hallinta ja ylläpito, toivottavasti onnistuu. Onneksi perhe tsemppaa ja on asiassa mukana.

Yksin ja yhdessä.

2011-10-21T12:09:00.000+03:00

Yksi aivan yksin tuolin alla.

Kaksi on valloittanut petaamattoman sängyn.

Se yksi liittyy kahden joukkoon.

1+2= 3

Mukavaa viikonloppua!

Blogi on muutaman päivän hiljaa, lähden siskon ruokapatojen ääreen pienelle lomalle.

Rappiolla

2011-10-19T12:37:00.000+03:00

Öhöm, jos joku näkisi ensimmäisenä näkynä pihapiiristä liiterimme, olisi tuo katsoja kauhuissaan. Voisipa kuvitella koko loppukokonaisuuden samanlaiseksi, rappiolla olevaksi vanhaksi tilaksi. No ihan siinä pisteessä ei asiat onneksi ole.

Liiterimme nyt vain on hiukan kehno, elinkaarensa päässä. Katto vuotaa, sitä on tuettu sortumisen estämiseksi liiterin sisältä. Vuorauksen alaosa lahoaa ja ovi tippuu jatkuvasti pois paikoiltaan.
Pressu laitettiin estämään suurimpia kattovuotoja, mutta muuten emme tee mitään. Suunnitelmissa on uuden liiterin rakentaminen samalle paikalle kesällä 2013. Sinne asti tuon pitäisi ja on pakko kestää.

Liiterin kyljessä on tällainen pieni ja sievä elintasopahka, talomme vanha pikkula. Ollut käytössä 70-luvulle saakka. Nyt siellä saisi istua mukavan viettävässä asennossa. Tätä emme rakenna uusiksi uuden liiterin kylkeen, on se sisävessa sitä arjen luksusta josta en ole valmis kotioloissa tinkimään. En ole muuten edes kurkannut tuonne sisälle. Kaipa se näyttää ihan samalta kuin muutkin ulkohyyskät. Mitään aarteita on tuskin luvassa :D

Liiterin surullinen ulkonäkö on kuitenkin sivuseikka siihen nähden miten urhoollisesti se pitää polttopuut sisällään. Kuivat koivuhalot on siisteissä pinoissa, klapit omassaan ja pintalauta omassaan, märät puut sullottuna takimmaiseksi. Tänä talvena pitäisi puut riittää jos ei ihan mitään siperia-olosuhteita saada. Saattaapa jopa jäädä puuta seuraavaan talveenkin.

Mukavahan se on taloa lämmittää kun on mitä polttaa.

(Mies sai neljä mottia koivuhalkoja syntymäpäivälahjaksi. Mitäpä muuta sitä mies enää voisi toivoa)

Foliohattu päähän ja menoksi!

2011-10-16T21:25:00.000+03:00

Lisää viisven elämää.

Joskus on hauskaakin.

Eikä puutu mielikuvitusta.

Kaikkea (aseita) saa aikaan kun saa palan pakkauspahvia, foliota, kynät ja sakset.

Viirut nenän pielessä on Iineksen kynsistä.

Vähän turhan "hellää" halausta.

Mukavaa tulevaa viikkoa lukijani!

Lelulainaamo

2011-10-14T17:40:00.000+03:00

Miltei 10 kuukautta olen tehnyt työtä kunnallisena perhepäivähoitajana, ja nyt vasta kuulin, että kunnassamme on meitä varten lelulainaamo.

Se piti tietenkin lähteä heti katsastamaan vaikka kotoakin löytyy kattava kokoelma leikkitavaroita. Lainaamo on pieni kopperoinen kunnantalon perukoilla, mutta sisällään piti kaikenlaista mukavaa. Palapelejä ja muita pelejä olisi ollut vaikka millä mitoin. Ne annettiin vielä olla ja otettiin jotain muuta lainaan.

Pesun kautta leikkiin ja kyllä näistä iloittiin! Huolestuneena kyseltiin milloin pitää palauttaa.

Ei huolta, näissä ei ole laina-aikaa.

Nyt on mitä levitellä leikkihuoneen lattialle!

5 x sana

2011-10-13T23:28:00.000+03:00

Nappasin muden muistiinpanoja-blogista haasteen joka menee näin:

Jos haluat osallistua haasteeseen, niin jätä minulle viesti kommenttiboksiin. Annan sinulle 5 sanaa, omassa blogissasi sitten kerrot mitä sanoista tulee mieleen.

Tässä minulle annetut sanat:

KIRPEÄ: Irtokarkit, vihreä omena. Ensimmäinen kovin keinotekoista, toinen ihanan aitoa

kirpeyttä. Molemmat niin hyvää.

NAKKIMAKKARA: Lapsuus ja kesä. Mökin rannassa isän kyhäämä tiiligrilli. Grillissä nakkeja ja kyljyksiä. Joka ikinen viikonloppu, tai siltä se ainakin tuntui.

Nakkeja söin, kyljyksiä en.

En pitänyt edes lapsena sian lihasta, enkä pidä edelleenkään.

ALA-ASTE: Jännä että ekana tuli mieleen oma koulu, eikä mikään lasten kolmesta eri koulusta.

Vaihdoin koulua kolmannelta luokalta, pienestä suureen ja

pääsin samalla serkkuni kanssa samalle luokalle.

Terveiset J jos luet tätä!

NAAMARI: Italia ja venetsia.

Ne pelottavat naamiot.

POLKUPYÖRÄ: Makaa tallissa tyhjän panttina. Maaseudussa ei montaa huonoa asiaa ole, mutta yksi niistä on se, että pyöräilyyn ei ole kovin mahdollisuuksia.

Tai olisi, jos ei pelottaisi liikkua tuon ison tien reunassa.

Ei piennarta ja nopeusrajoitus 80km/h.

Ja mihinkäs sitä pyöräilisi näin pilkkopimeässä syksyssä, ei katuvaloja.

Tekosyitä, mutta ei vaan hotsita.

Vaan jos jotain hotsittaa osallistua haasteeseen, niin kommenttia boksiin, laitan 5 sanaa tulemaan.

Kuvat ovat kesän ötökkäkuvauksen satoa.

Eivät kyllä liity aiheeseen mitenkään.

Voisarvet

2011-10-12T17:29:00.000+03:00

Muu perhe kun ei hiilihydraatteja pahemmin välttele, niin heitä varten tulee leivottua muutakin kuin näkkäriä. Aloittaessani uuden elämäni, olin muutaman viikon leipomatta ihan siitä syystä, että kiusausten välttäminen olisi helpompaa. Sillä ainakin minun makuuni tuore leivonnainen, oli se sitten mitä tahansa, on yksi parhaimmista makuelämyksistä ja kiusaus syödä olisi ollut liian suuri.

Nyt ollaan niin pitkällä, että kiusaukset alkaa olla paremmin hallinnassa. Siksipä leivoin tänään VOIsarvia. Resepti on parin vuoden takaa, jostakin blogista. Sitä ei tullut laitettua ylös silloin, ja enää en sitä blogia muista. Joten ihan oma reseptini nämä ei ole. Maku ehkä juuri siitä syystä sitäkin parempi.

Voisarvet

1 purkki kermaa

30g hiivaa

1tl suolaa

1 kananmuna

n. 6dl vehnäjauhoja

n. 100g voita

voiteluun kananmunaa

1. Liota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen.

2. Lisää suola, muna ja jauhot ja rasva.

3. Alusta kimmoisaksi ja kohota liinan alla n. puoli tuntia.

4. Jaa taikina kahtia ja kauli kummastakin osasta ympyrä.

5. Jaa ympyrä 8 osaan ja pyöritä sarviksi leveämmästä päästä alkaen.

6. Kohota hetki ja voitele ennen paistoa.

7. Paista n. 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Minä teen aina tupalataikinalla, puolet nesteestä kermaa ja puolet kevytmaitoa. Hiivaa se 50g:n paketti ja voita n. 150g. Tällä kertaa leipoessani laitoin taikinaan äitini tuomia luomumunia. Tiedä sitten oliko syy niissä vai missä, mutta sarvista tuli erityisen hyviä. Ja sain kun sainkin itseni hillittyä, en vetänyt samalta istumalta koko kulhollista.

Mukavaa keskiviikkoa ja tervetuloa uusimmat lukijat!

Viisveen elämän ankeus

2011-10-10T22:14:00.000+03:00

On se kuulkaas vaikeaa olla 5-vuotias. Äiti on tyhmä, isä on tyhmä, isoveli on tyhmä, ja vielä suurempi velikin on tyhmä. Ei halua kerhoon, ei halua ulos, ei halua nukkumaan. Kaikki ruoka on pahaa, tai ei ole nälkä.

Kuitenkin olis niin kiva olla vielä vähän pieni, nukahtaa illalla äidin ja iskän sänkyyn, pää äidin tyynyllä. Tulla vähän salaa syliin ja halia. Olla hellä kissoille, vähän liiankin hellä, siitä muistona naarmu naamassa.

Pitäisi olla parempi kuin isoveli. Pitäisi olla taitavampi kuin isoveli. Pitäisi olla aina vähän enemmän kuin isoveli. Pitäisi olla aina paras.

Ja kuitenkin, äidin silmissä on vielä iso pieni, 5-vuotias. Äidin työ on varmana pahinta mitä tämän pojan elämässä on tapahtunut. Äiti antaa huomiotaan muillekin, pyytää odottamaan hetken ennen kuin täyttää oman lapsen tarpeet. Tekeepä niin vielä päivittäin. Pyytää olemaan hiljaa kun muut nukkuu, tai leikkimään kauniisti. Filminkin saa onneksi valita salin kaapista. Joskus kun vain osaisi päättää minkä valita.

Päiväunille ei voi mennä vaikka silmät täytyy pitää väkisin auki. Sitten kiukuttaa ja äiti rauhoittaa lähes pakolla. Onneksi saa valita sen filmin ja voi kunniakkaasti levätä sohvalla. Kuten isot tekee...

Onneksi on piirtäminen, sitä voi tehdä aina. Joskus lähes vimmalla. Silloin syntyy 20 samanlaista traktoripiirustusta, tai 10 kuvaa Iines-kissasta. Tai tutkielma erilaisista ajoneuvoista kuten tänään. Mikään määrä paperia ei tunnu riittävän. Juuri ostettu piirustuskirjakin on kohta täynnä taidetta.

On se niin ihanan vaikeaa olla viisvee.

Onneksi äidillä on kovin helppoa.

Riittää kun rakastaa.

Kokoelma karttuu

2011-10-08T17:58:00.000+03:00

Arvilassa on muutamassa kohtaa menty sloganin "jos et voi peittää, niin korosta" mukaan. Yksi niistä paikoista on kylppärissä kuten olen aiemminkin kertonut. Kylppärissä oli ennen remontteja ikkuna, ja se piti laittaa umpeen kun kylkeen tehtiin puretun kuistin tilalle pieni laajennus. Nyt tietysti miettii, miksi ikkunaa ei poistettu heti jo kylppärin remontissa, mutta siihen on hyvä syy. Laajennuksen piti aluksi olla vain muutama neliö, sellaisen piskuisen kodinhoitohuoneen verran ja ikkunan piti sen suunnitelman mukana säästyä. Sitten ajattelimme asiaa laajemmin ja muutimme suunnitelmat, tehdään kylkeen kodinhoitohuone ja yksi makuuhuone lisää kun kerran rakentamaan aletaan. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.

Palataan kuitenkin aiheeseen kokoelma. Kylppärin ikkuna päätettiin peittää pikku hiljaa karttuvalla avainkokoelmallani. Jos et voi peittää, niin korosta.

Nuo neljä pientä avainta sain elokuussa tuliaisina kun mies oli auttamassa ystäväänsä hänen rempassaan. Avaimet löytyivät ystävän talon yläpohjasta ja päätyivät kokoelmaani pienenä muistona kesäisestä urakasta.

Kaksi uusinta avainta ei ole näissä kuvissa mukana, ne löytyivät mummoni nappilaatikosta. Eivät käyneet saliin tulleen senkin oviin, joten avaimet päätyivät taas kylppärin seinälle. Nyt pieniä avaimia alkaa olla mukavan paljon. Seuraavaksi on toiveena löytää joukkoon muutama tai pari suurempaa avainta. Yksi jo olemassa olevista suurista avaimista on Arvilan avaimia. Sitä en kyllä enää muista käykö saunan oveen vain johonkin aitan lukkoon. Ei kai sillä ole väliäkään.

Kylppäriä en stailannut kuviin mitenkään. Joskus ihan huvikseni asettelen pyyhkeitä ojennukseen vaikka en olisi edes kuvaamassa kylppäriä. Menee hetki ja koko rivi on taas myllätty.

Sellaista se on.

Näkkäriä

2011-10-05T21:57:00.001+03:00

Leivättömän ihmisen elo voisi olla kurjaa jos ei paremmin tietäisi.

Kun olen ympärilläni kertonut karppauksestani, on eniten kommentteja aiheuttanut leivättömyyteni.

Täysin ei kuitenkaan leivättömän pöydän ääressä olla, olen syönyt pari kertaa ruisleipää ja pari kertaa oma tekemääni ohraleipää.

Ja hyväähän se on, mutta oloni on parempi ilman.

Leipä kädessä on kuitenkin jo niin opittu juttu, että siitä on vaikeahko päästä eroon.

Siinä asiassa auttaa näkkäri, viljaton ja gluteeniton, hiilarit minimissä.

Ja ah, niin hyvää!

Näkkileipä:

100g auringonkukan siemeniä

80g kuorittuja sesamin siemeniä

30-40g pellavan siemeniä

60g mantelijauhetta

30g hasselpähkinäjauhetta

1-2tl suolaa

3-4 kananmunaa

1. Hienonna auringonkukan siemenet sauvasekoittimella tai muulla härvelillä.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään, muista lisätä suola.

3. Aloita lisäämään muna kerrallaan. Seoksen pitää olla löysähköä mutta ei liian löysää. Sekoita mahdollisimman vähän.

4. Levitä uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi.

5. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. paistoaika riippuu uunista ja taikinalevyn paksuudesta. On valmis kun näyttää kauniin kullaruskealta.

6. Leikkaa paloiksi heti kun otat uunista, jäähdytä palat ritilän päällä jotta saat rapsakkaa näkkäriä.

Koko annoksessa on 36g hiilihydraattia. Jos jaat näkkärin 20 palaan, saat yhteen palaan alle 2g hiilareita.

Erityisen hyvää teen kanssa niin että voita on yhtä paksu kerros kuin näkkäriä ja päällä vielä kolmas yhtä paksu kerros juustoa.

Silmänlumeena voi olla muutama tomaattisiivu.

Maata näkyvissä!

2011-10-04T13:20:00.000+03:00

Sulo Vilen-minäni pääsi taas eilen vauhtiin oikein kunnolla. Perjantaina jo tuli ohimennen naapurin rouvan kanssa puhetta että harmi kun ei muuta paikka ole, niin kippaavat piennarten siivoamisesta tulevat maa-ainekset hänen navettansa taakse. Sanoin, että olishan meilläkin sille maalle tilaa, mutta siihen se sitten jäi muun pölinän jalkoihin.

Eilen tuo rouva sitten soitti minulle ja kysyi, vieläkö tuo tienhoitokunnan ongelmajäte kelpaa meille. Nyt sitä olisi tulossa traktorinkuormakaupalla ja heti. Sekunnin mietin ja hihkaisin, että tänne vaan, tulen näyttämään paikan. Ja siitä se rumba sitten alkoi. Miehelle soitin asiasta ilmoitusluontoisesti tässä vaiheessa, ettei aja ojaan kun näkee muuttuneet maisemat.

Ja mitä tuolla ilmaisella maa-aineksella sitten maisemoitiin? Tietenkin taas yksi joutomaa. Sellainen ihmeellinen monttu minne tuppaa vesi kerääntymään. Nyt saatiin melkein koko monttu täyteen.

Tämä on aika lähellä tietä ja pihamme sisääntuloa. Kaunis näky tuo ei ole, vaikka ei se nokkosniittykään nyt ihan silmiä hivellyt. Annetaan tuon tasoittua talven yli ja seuraavan kerran kun kaivinkone tulee tontille, niin siistitään lopullisesti. Sitten nurmikkoa ja muutaman puun istutus. Ja pieni puisto on valmis.

Tämän koivurivin aukot ehdin paikata kesällä pienillä taimilla. Nyt ne jäi traktoreiden jalkoihin, mutta ei hätää. Sulo Vilen-minäni bongasi jo monta ilmaista ja omaa koivun tainta omasta pihasta. Juuri sellaisia mitkä joutuisivat muuten hävitetyksi mm. kukkapenkissä kasvamisen takia. Lykätään ne tilalle niin joskus tuossa on komea rivi koivuja.

Sitten täytyy esitellä tämä pajupusikko jota olen muokkaillut aina silloin tällöin. Nyt huomasin, etä letitykseni on kasvanut toisiinsa kiinni. Yläosa on kasvanut ihan ruokottomaksi eikä ole enää kaunis pallo. Pitää näyttää sille vähän puutarhasaksia niin kehtaan ottaa kuvan koko puskasta. Tätä ei taida raaskia hävittää muiden pajujen kanssa.

Reipasta tiistaita, minua odottaa illalla entisönti kahden viikon tauon jälkeen!

Jospa muistaisin ottaa kamerankin mukaan.

Vain muutama

2011-10-03T20:56:00.000+03:00

Vain muutama pieni ja sievä klapi tarvitaan siihen,

että saa valmiiksi aamupalan, lounaan ja välipalan.

Väittäisin, että puuliesi on kautta historian yksi parhaimmista keksinnöistä.

Nykynaiselle (tai miehelle) sen käyttö ei ole välttämätön pakko,

vaan oma valinta. Näin on minullekin.

Ekologinenkin se on, sanoo kuka mitä tahansa.

Väittäisin vielä, kuten ennenkin,

että puuliedellä laitettu ruoka on paljon maukkaampaa.

Mehukin mehustuu siinä makuaineeksi joka on vertaansa vaikka.

Kaiken tuon lisäksi saa samalla lämpöä taloon.

Tuvan aamuiset +18 astetta alkaa olla jo vähän viluista.

Sähköpattereita tuvassa ei ole edelleenkään, eikä niitä ole tulossakaan.

Viime talvi pärjättiin pelkän puulieden ja leivinuunin lämmöllä ja näin ajattelimme toimia jatkossakin.

En ole mikään syksyn rakastaja, mutta yksi asia siinä on mitä odotan joka vuosi lämpimän kesän jälkeen.

Se on tietysti puiden rätinä puulieden uumenissa ja siinä hellalla valmistunut ruoka.

Sarjassamme meillä ei tapahdu mitään

2011-10-01T17:02:00.000+03:00

No ei tapahtu yhtään mitään.

Töitä, vanhempainiltoja, ruokakauppaa, Kaapo pissalle, hetki koneella, nukkumaan.

Siinä voisi summata tämän viikon tapahtumat.

Kohokohta taisi tosiaan olla eilinen Prisman reissu.

Muistinpahan ainakin miksi välttelen kaikenmoisia avajaisia.

Maalla tulee näköjään kammo ihmismassoja kohtaan.

No, alennuskahvit ja limut on hamstrattu ja niiden lisäksi lähti mukaan tekemistä

tylsän viikon viikonlopuksi. Jotain ihan yhtä tylsää kuin koko viikko.

Enpä ole tehnyt näitä pitkään aikaan!

Joskus kun oli vain kaksi tai kolme lasta näitä tuli tehtyä jatkuvasti.

Teinipoikakin innostui ja tehtiin tätä yhdessä puoli yhteen asti yöllä!

Hmm, pätkiikö muisti, vai haraako aivot vastaan, mutta oliko nämä ennen helpompia?

Tylsän mukavaa viikonloppua lukijani, uudet ja vanhat!

Sitku

2011-09-27T21:58:00.000+03:00

Tämä taitaa olla blogistanian 32 526. kirjoitus aiheesta sitku, mutta kirjoitan silti.

Painon pudotukseni on vaiheessa puoliväli.

10 kiloa on pois, 10 kiloa on vielä matkaa tavoitepainoon.

Olen alkanut haaveilla sitku-elämästä.

Sitku painan 10 kiloa vähemmän, menen kampaajalle ja teen jotain tukalleni. Otan raidat, kiharat, värin tai koko setin. Tai leikkautan lyhyeksi, ihan lyhyeksi ja otan silti koko setin.

Sitku olen tavoitepainossa.

Sitku olen 10 kiloa kevyempi, uusin koko vaatekaappini. Tai en kaappia vaan sisällön. En säilytä mitään. Ostan uudet alusvaatteet, enkä mistään halpakaupasta. Ostan ainakin viidet farkut, seitsemän paitaa ja kolme neuletta. Kenkäkaupan ostoksille joudun uusimaan sen kaapinkin, talvitakeista puhumattakaan.

Sitku olen tavoitepainossa.

Sitku olen 10 kiloa kevyempi ostan uudet meikit niiden viisi vuotta sitten hankittujen tilalle. Ostan jopa poskipunan (tai mikä se nykyään lienee on) jota en ole koskaan omistanut. Saatan hankkia jopa kasvovettä.

Loppuu se naaman hoitaminen vedellä ja apteekin perusvoiteella. Shampoossa saan valitettavasti tyytyä kaupan edullisempaan, muu kun ei käy hiuksilleni tällä ruokavaliolla. Tiedä sitten onko se huono, mutta olisi niin kiva sitku olis suihku täynnä kauniita purkkeja ja tuubeja.

Sitku olen tavoitepainossa.

Vaan eihän se näin mene!

Yhdet farkut on pakko hankkia mahdollisimman pian, ehkä muutakin vaatetta.

Hiukset kaipaa uudistusta jo nyt.

Meikeistä viis, en osaa kuitenkaan niitä käyttää.

Eikä sitku, vaan nytky.

Olen menossa torstaina vuokraamaan iltapukua,

puolentoista viikon päästä sille on tarvetta, samoin kampaajalle joka on jo varattu.

Mietin vielä, pitäisikö varata aika meikkiinkin.

Mukava päästä aikoihin kunnon kissanristiäisiin, tuli ihan entisiä aikoja ikävä.

Yhdistys jota olin aikoinani perustamassa täyttää 10 vuotta.

Enää en ole jäsen, mutta entisenä puheenjohtajana sain kutsun.

Miten ihana tavata joukko maailman mahtavimpia naisia joita en ole nähnyt vuosiin.

Kuvissa nytku elämää parin viikon takaa. Vihreä sohva tuli saliin, vaikka mahtuisi vasta sitku elämässä.

Väriä arkeen

2011-09-26T12:52:00.000+03:00

Humpsista vaan!

Parin päivän tauko venyikin muutamaksi päiväksi kun vietettiin koko viikonloppu 8-vuotiaan synttäreitä, viihdytettiin siskoa ja lapsiaan ja istuttiin 1,5 tunnin kasvohoidossa.

Saahan sitä niinkin ajan kulumaan.

Kolme arkivapaatakin oli ja meni ihan liian vauhdilla.

Tällä viikolla niitä on yksi.

Mutta näitä pitää olla aina kaksi.

Sen toisen teko aina vähän tökkii, mutta tulee se sinnikkyydellä valmiiksi.

Nämä on viisivuotiaan jalkaan ja saappaaseen.

Lanka on Lahden Kärkkäiseltä, taisi olla vain 2,5e 50g:n kerä.

Aivan ihanaa neuloa ja lopputuloskin miellyttää silmää.

Minulla on fanaattinen taipumus haluta nuo raidat kohdilleen.

Vähän tässäkin venkslattiin, mutta ovat rivilleen samat molemmissa sukissa!

Näitä aloin tehdä eilen Helsingin reissun langoista siskon vauvalle. Lanka oli pettymys. Olen tehnyt pientä sukkaa, ja 50g:n kerässä on ollut jo 4 jatkosta!! Minusta ihan liikaa ykköslaatuiseen lankaan joka maksoi liki 4 euroa. Aionkin valittaa tuosta kun ehdin. Ylemmässä langassa ei ollut yhtään jatkoa koko kerässä. Muutenkin nämä meni pipariksi. Piti tulla kokoa melkein 1-vuotias mutta ihan liian isothan nämä on. Enkä viitsinyt purkaa joten teen sitten toiset. Toivottavasti lanka riittää sillä pitäisi saada vielä lapasetkin.

Aina ei voi onnistua.

Sinänsä tätä lankaa on mukava tehdä kun värinvaihto ei ole säännönmukaista. En joudu vahtimaan raitoja kohdalleen, sen kun antaa puikkojen suihkia. Kilinästä kun ei voi puhua bambuisten puikkojen kanssa.

Jos villasukkien neulomisella eläisi, niin voisin tehdä sitä työkseni!

Ihanaa puuhaa.

Paluu ruotuun

2011-09-22T12:24:00.001+03:00

Eilen tuli vietettyä virallisterveellisen ruokavalion mukainen hiilarimättöpäivä Helsingissä.

Tänään koitti paluu arkeen.

Lounas näytti taas tältä eikä kanapatongilta jossa oli kanaa lähinnä nimessä.

Hiilarit:

maksamakkara 0,5

omatekoinen näkkäri 3

kasvikset 1,5

tomaatit 2

kananmuna 2kpl 0,5

yhteensä 7,5

Tämä kuva ei esittele vatsamakkaroitani vaikka joku höpsömpi voisi niin luulla.

Kädessäni roikkuva käsityökassi on syntymäpäivälahjani ystävältäni. Kassi oli pakattu aivan täyteen erilaisia lankoja. Tämä jos mikä on mieluinen lahja.

Kiitos T vielä kerran!

Käytiin me yhdessäkin lankaostoksilla Helsingissä sijaitsevassa Lankamaailmassa. Se oli oikea neulojan paratiisi, tosin mielestäni aika hinnakas. Ostin silti kun oli vähän erilaisia lankoja kuin muualla. Ja joululahjoja pitäisi alkaa tehdä jo kovaa vauhtia. Etenkin minun hitaalla tahdillani.

Viikonloppuna juhlitaan keskimmäisen pojan 8-vuotis synttäreitä.

Mies täyttää ihan lähipäivinä sen 40 vuotta, minä vähän myöhemmin.

Juhlat oli tarkoitus pitää jo tänä vuonna, mutta siirrettiin ensi vuoteen jotta saadaan

200-vuotis juhlat.

Arvila täyttää silloin 120 vuotta!

Sillisalaattia koko postaus, mutta joskus näin.

Kaunotar vai hirviö?

2011-09-20T13:08:00.000+03:00

Mummolasta tuli meille myös tämmöinen. Taitaa olla tinaa ja käyttötarkoituksensa taitaa olla valaisin. Joku on tosin joskus napsassut johdot poikki ja puuttuu siitä kupu tai varjostin, mikö lie sitten on ollutkin.

En osaa oikein päättää onko se nyt sitten ruma vai kaunis?

Vai rumankaunis?

Kyllä tuo voisi olla valaisimena jopa kaunis. Jostain nätti maitolasinen kupu tuonne ylös ja johdot kuntoon niin kyllä, voisin minä tuon meille ottaa. On aika kookas, mutta kyllä sille paikka löytyisi. Valaismiahan ei voi olla koskaan liikaa, vai mitä? Onko kukaan koskaan törmännyt tuollaiseen tai mihinkään kaltaiseensa? Googlen avulla en löytänyt mitään tietoa eikä valaisimessa ole mitään merkintöjä. En edes tiedä minkä ikäinen se on.

Toinen esine on tässä alemmassa kuvassa. Sen luokittelen heti kauniiksi, mutta siitäkin olisi kiva tietää lisää. Ikää sillä taitaa olla, pohjassa on vain posliiniin painettuna C 5. Arabiaa tuo voisi olla, mutta tietääkö joku paremmin? Mummo näyttää käyttäneen sitä maljakkona. Minä taidan jatkaa samaan tyyliin.

Kolmanneksi kysyn vinkkiä pääkaupunkiseudun hyvistä kirppiksistä ja kierrätyskeskuksista. Olen tulossa tällä viikolla sinne päin ja tarkoitus olisi kiertää kirppareita ynnä muita.

Missä kannattaa käydä?

Valloitus

2011-09-17T15:59:00.000+03:00

Talon vanhempien valtakunta on yleensä enemmän varasto kuin vanhempien makuuhuone. Se on näppärä nurkkahuone jonka ovet saa suljettua ja kaiken roinan kivasti piiloon. Tuosta johtuen sitä piilottamista sitten saakin tehdä tiuhaan. Nyt pidin kirpparipöytää 2 viikkoa ja sen jälkeen totesin, että mitään mikä ei mennyt kaupaksi en kanna enää takaisin kotiin. Vanhempien valtakunta vallataan takaisin!

Samalla valtauksella siivosin koko huoneen ja otin vaatelipastoni ihan itselleni. Tätä ennen se kantoi päällään lukemattoman määrän epämääräisä laatikoita sisällään lukematon määrä epämääräistä tavaraa. Lipaston paikka näyttää vähän hullulta suhteessa oveen, mutta se täytyy pitää mahdollisimman loitolla kakluunista jota käytetään talvisin lähes päivittäin. Makuuhuoneemme on yleensä joka talvi viimeinen huone josta napsautetaan sähköpatteri päälle. Peili on se mäntypeili jonka löysin kirpparilta jo aikaa sitten. Viime talvena petsasin ja lakkasin kehykset, mutta en ole lopputulokseen tyytyväinen. Jotain puuleikkauskoristeita se vielä vaatisi. Ja ainakin ehdottomasti tuon lipaston takaisin tummaksi. Tämän huoneen kaikki kalusteet tulee oleman tummaa ja seinistä haluan vaaleat.

Uunin toisella puolen on peili ja tuoli. Yleensä täynnä tavaraa, mutta nyt se saa luvan pysyä tyhjänä. Korkeintaan joku puolipitoinen vaate siinä saa lojua. Tuolin vieressä odottelee yksinäinen koulutaulu sijoituspaikkaa ja ikkunaa en saa raahatuksi takaisin navettaan. Siitä piti tulla kotikutoisen nukkekodin etuosa, mutta nukkekotihan tuli sitten lopulta valmispakettina.

Ja tuo rakas vaatekaappini. Totuushan on, että siitä vain 1/3 on minun vaatteille. Lopun vie toppavaatteet ja muu sälä. Siihen, kuten yläpuolella oleviin laatikoihin toivon muutosta. Se muutoksen hetki koittaa todennäköisesti vasta sitten kun tämä huone remontoidaan eli ehkä eläkkeellä.

Oma silmä on jo niin tottunut tähän makuuhuoneemme värimailmaan. Vihreä lattia, vihertävän sinapinkeltaiset seinät ruskeilla kuvioilla, siniharmaa kakluuni ja vaaleanpunainen katto. Ah, miten esteettistä ja yhteensopivaa!

Haaveilen vaaleasta katosta, ruusutapeteista ja lankkulattiasta.

Iines ihmettelee uuniin tehtyjä tulia tuossa alemmassa kuvassa. Kovin on utelias katti. Kynttilöiden kanssa jo käherti kulmakarvansa kiharaksi eikä silti pelännyt tulta yhtään. Tänään tein puuhellaan tulet ja hyvä ettei änkenyt itseään sinne tulipesään. Tästä nyt voi tietenkin päätellä, että meillä on aika viileä. Tänään onkin sitten joko lämmitetty tai esilämmitetty talon jokainen tulipesä. Ei pitäisi Iikun enää palella!

Kympillä

2011-09-15T12:48:00.000+03:00

10e on nykyään raha jolla ei oikein tahdo saada mitään. Ei ainakaan lapsille ulkovaatetta ostettaessa.

Kesällä oli Launeen Prismassa vaateosastojen muuttoalemyynti ja sieltä löysin housut.

Merkkinä S-liikkeen oma Ciraf.

Syksyn sateisiin meille tarvittiinkin uudet housut juuri löytämässäni koossa ja värissä.

Mustat, 110cm.

Bonuksena vedenpitävyys ja hinta,

10e.

Housuja on nyt testattu aika ääriolosuhteissa eikä mitään moitittavaa löydy.

Kurahousut ovat saaneen roikkua nurkassaan ihan rauhassa.

Tai ehkä pieni juttu.

Puntit oli aluksi suorat ja tahtoi mennä saappaan alle. Ratkoin saumaa pätkän verran auki ja lisäsin puntin sisään kuminauhan. Pienellä vaivalla housujen toimivuus muuttui oleellisesti paremmaksi.

Ns. sisälahkeessa kuminauha jo olikin.

Talvivaatetuksen suhteen on turha odottaa tekevänsä yhtä hyviä löytöjä.

Eilen kiersin Lahden kaupungin läpi ja surkeaa oli.

En todellakaan osta 100 euron toppahousuja, jos jo ostotilanteessa joudun arvioimaan kestääkö housut kahta viikkoa pitempään. En tiedä olenko nyt ajatuksine ihan yksin, mutta Po.P:n laatu näytti heikommalta kuin aikaisempina vuosina. Toppavaatteet ohuita liruja ja kangas tosiaan sitä luokkaa, että

kulutuskestävyys ei mitään huippua minun silmissäni.

Kunhan saan kaikki hankinnat kasaan, laitan kuvia mitä meille tuli talveksi.

Samoilla ominaisuuksilla kuin kalliimmat, mutta murto-osan hinnalla.

Maanantai on kauppapäivä,

2011-09-14T13:07:00.001+03:00

mutta postataan siitä nyt keskiviikkona.

Eli, mitä hiilihydraatteja välttelevä laittaa ostoskoriinsa.

Kuvien tyyli on lainattu suoraan täältä

Ruokakaapin täydennystä.

Tai nuo siemenet siellä jo oli, mutta nappasin nekin kuvaan.

Popcornit ja pistaasipähkinät on lastenherkkuja,

suklaa minun.

Manteli- ja pähkinäjauhe leivontaan.

Proteiinit.

Liha saisi olla rasvaisempaa, mutta siihen en ole vielä tottunut.

On vähän traumoja lapsuudesta siltä osin.

Juusto onkin sitten rasvaa täynnä.

Kananmunat ostaisin kernaasti luomuna, mutta sitä ei budjetti salli.

Maitotuotteita.

Punainen maito muun perheen perunamuussiin.

Iso jogurtti on Lidlin kreikkalaista, tykkään siitä eniten.

Venäläinen jogurtti on uutuus, käytän smetanan sijaan esim. broilerin kanssa.

Kermaa ja voita menee aina.

Herkutteluun rahkaa.

Kasvisosasto.

Porkkanat vielä omasta maasta.

Tuoreet mansikat sinne rahkan sekaan.

Kukkakaali gratiiniksi tai kattilaan,

paprika menee sipulin kanssa pannulle.

Vadelmasosetta ostin ensimmäistä kertaa kokeiluun kreikkalaisen jogurtin kanssa.

Kaupasta löytyy myös omena-, persikka-, ja mustikkasosetta.

Lantusta tulee uunissa oliiviöljyn kera lantturanskalaisia.

Lidlin nuppuvihannekset on laiskoille päiville lounaaksi paistetun munan kera.

Siinäpä niitä oli, meidän perusostoksia.

Näiden lisäksi ostin paljon muutakin, mutta ne rajasin kuvaamisen ulkopuolelle.

Tämä nyt vain maininnaksi ettei joku luule, että nämä riittää perheen viikon evääksi.

p.s. Siskolle vinkiksi! Pakastimeen mahtuu hirvenlihaa!

Voihan vehnä mikä löytö!

2011-09-13T13:38:00.000+03:00

Itse tämän vielä pakkasin mummon ruokakomerosta laatikoihin, mutta siinä kohtaa en rekisteröinyt sitä mitenkään. Nyt kun kävin laatikon sisältöä läpi, niin vasta tajusin mitä käsissäni on. Tämmöistä olen tarvinnut kun edellinen Sokokselta ostettu hajosi jo suorastaan kättelyssä. Taisipa olla vieläpä Pentikin kapistus.

Kuka arvaa mikä vekotin on?

Se on tietenkin munakello!

Ikivanha ja kaiken päälle toimiva.

Arvatkaa vaan, tuliko tästä heti keittiöni aarre.

Toinenkin ajannäyttäjä meille tuli. Se on nyt niin sanotusti sijaiskodissa. Ei toimi, eikä näytä aikaa, joten saa olla ihan vaan koristuksena. Mummoni ja pappani ovat tämän ostaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Harmi ettei kellon takana lue mitään sen vaiheista.

Kellolla on pieni asukas. Pahoittelen kuvien laatua, ovat yhtä sumuisia ja suttuisia kuin ilma ulkona. Kamera nyt vaan ei suostunut ottamaan muita. Kuvasta kuitenkin selviää, että kyseessä on pieni tonttu. Taitaa olla yhtä vanha kuin kello, ainakin se on ollut niin kauan kellon kaverina kun muistan. Ja minä tietenkin vannotin sen siellä säilyttäväni.

Kello olisi kyllä ansainnut salin komeimman paikan, mutta tiedättehän kaikki mikä siinä on. Ja sehän ei mihinkään liikahda vaikka minä pärjäisin ilman. Mieluummin tuijottelisin vaikka tuota kelloa ja sen viisareita.

Mukavaa tiistaita, illalla taas entisöimään!

Mummolasta

2011-09-11T17:36:00.000+03:00

On jotenkin niin lopullista kun omasta elämästä häviää mummola pois. Toinen meni kaksi vuotta sitten mummon kuoltua, ja eilen kävin toisessa mummolassa viimeisen kerran elämässäni. Haikeaa oli, mutta niin se vaan elämä jatkuu mummolan myymisestä huolimatta. Mummo sentään porskuttaa dementia kaverinaan vanhainkodissa.

Mummolasta meille saapui lasti kaikenlaista, isompaa ja pienempää. Se kaikkein suurin asia sai paikan salista. Se on kyllä isäni, mutta ei mahdu hänen kotiinsa. Eikä se ihan olisi mahtunut meillekään, mutta tiivistettiin vähän. Komistus on koivua, ja leimasta päätellen Askon valmistama. Luultavasti 1930-1940-luvulta pappani lapsuudenkodista.

Sitä pienempää laitoin esille lipaston päälle. Kuten tämän yksivuotiskuvani. Kehyksen lasi on halki, mutta eiköhän siihen saada uusi. Hyvä kaksoisleuka muuten jo yksivuotiaana!

Toinen pieni on tämä kirjeteline. Sekin on vanha, luultavasti mummoni lapsuudenkodista joka oli sellainen vähän parempi koti. Porvareiksi kai siihen aikaan heitä olisi kutsuttu. Kultaseppää, vaimoaan ja ainutta tytärtään. Moni mummolani hienompi esine onkin peräisin noilta ajoilta. Tiedä sitten miten tuohon sopii nykyajan sähkölaskut ja muut vastaavat kirjeet, minusta kun siinä pitäisi olla vain käsinkirjoitettuja kirjeitä.

Itse lipaston otin heti käyttöön. Läppärini sai siitä lepopaikan ja teenkin tästä oman kirjoituslipastoni. Isännän huoneen kirjoituspöytä kun on nykyään miehen toimisto. Kirjoituslipastoni tarvitsi tuolin, ja sellaisenkin sain mummolasta. Ei sitä kukaan muu edes halunnut. Mies haukkui sen vietävän rumaksi ja minä taasen olen rakastunut siihen jo lapsena.

Ehkä minun onni oli tuolin rikkinäisyys. Tuo puuttuva reunapinna on kyllä tallessa ja se tullaan liimaamaan paikoilleen. Oikeasti tuoli ei kestä ronskimpaa istumista tai selkänojaan nojaamista. Mutta on se kaunis tuossa lipaston edessä.

Edelliseen vielä ISO kiitos kaikille kommentoineille. Tästä jatketaan eteenpäin seuraavaan välitavoitteeseen. On mukava tietää että muitakin samalla menetelmällä eteenpäin matkaavia on. Tsemppiä teillekin! Siellä myös toivottiin kertomaan syömisistä ja sellaisista. Lupaan kertoilla niistäkin jossain vaiheessa. Vhh-ruokavalio ei onneksi ole mitään rakettitiedettä!

Ei herkille

2011-09-09T13:26:00.002+03:00

Varoitus ihan tähän alkuun. Sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka ei sovellut kovin herkille.

Jos et kestä läskejä, niin lopeta tähän.

---

Olen ollut koko aikuisikäni, eli viimeiset 20 vuotta ylipainoinen.

Ennen ensimmäisen lapsen raskautta, 22-vuotiaana painoin n. 60 kiloa.

Pituutta on aina ollut niukasti 160cm.

Siitä ne kilot kertyi, kunnes tänä kesänä oltiin huippulukemissa

88 kiloa.

Eikä edes viimeisillään raskaana tai juuri synnyttäneenä.

Jo keväällä alkoi hiipiä mieleen, että tarttis tehdä jotain. Jotain sellaista mikä kenties kantaisi koko elämän halki, sillä tulevaisuus lihavana vanhana pelotti.

Ongelmia ylipainosta ei vielä ollut, mutta todennäköisiä ne olivat.

Ehkä tässä oli mukana myös pientä keski-ikäistymisen kriisiä.

Kesälomalla se sitten vaan yhtenä päivänä napsahti ja päätin, että NYT.

Tänään, 9.9.2011

vaaka näytti

79,5kg.

Ensimmäinen etappi saavutettu, paino on alle 80kg.

Vielä on matkaa siihen lopulliseen, se ei ole tuo 60kg, vaan jonkin verran yli.

Sellainen paino joka on minulle hyvä, ja joka on kohtuullinen ylläpitää koko elämän.

Helppoudesta en puhu, sillä helppoa se ei tule olemaan.

Joitain saattaa nyt kiinnostaa miten tähän on päästy.

Vedellä ja leivällä?

Ei.

Ensin jätin kaikki herkut pois. Pidin kyllä läksiäiset suklaalle, mutta pois jäi kertaheitolla muutkin karkit, pullat, keksit ja sen sellaiset.

Eikä ole ikävä ollut.

Varsinainen ruoka koki ison muutoksen.

Muutoksen nimi on vähähiilihydraattinen.

Ei perunaa, pastaa, riisiä tai leipää.

Lautaselta löytyy nykyään kasviksia, vielä vähän enemmän kasviksia ja lihaa.

Lihan tilalla myös kalaa ja kananmunia.

Ja niitä olenkin sitten syönyt, vatsan täyteen.

Ovatpa olleet vielä kyllästytettynä voilla ja oliiviöljyllä.

Aamuisen menee nykyään jogurttia 10 rasvaprosentilla entisen rasvattoman sijaan.

Mukana marjoja. Eikä ole nälkä siihen malliin kuin ennen jo kymmenen aikaan.

On tästä seurannut muutakin hyvää kuin painon lasku ja ihran kadotus.

Laktoosi-intoleranssini on kadonnut, vatsa on rauhallinen.

Siis se vatsa jota olin aina kuvitellut rauhalliseksi.

Nyt vasta tiedän millainen se rauhallinen on.

Iho voi paremmin, ei kutise.

Ja sitten se kuvamateriaali

Ensin ihan vaan kuva sirosta Iineksestä jottei alimmainen räpsähdä teille ihan ensimmäisenä siellä bloggerissa.

Ja tässä todiste läskin lähtemisestä. Nämä kesähousut tippuu päältä vaikka työssä vyötäröllä vielä makkaraa onkin. On kyllä riemullisen palkitsevaa siirtyä pienempään vaatekokoon. Lähtökoko oli 46, nyt ollaan siinä kohtaa, että 42 voisi olla jo sopivampi kuin 44.

Ensin mietin kerronko asian myös näin julkisesti.

Päätin kuitenkin kertoa, sillä onhan tämä osa elämääni ja tulevaisuudessa

toivottavasti vielä paljon näkyvämpi osa.

Ja yksi syy, jospa tämä kannustaisi muita.

Ja toinen syy, kun tästä tekee julkista, ei repsahteluihin ole varaa.

Ja kommentoida saa, anonyymistikin :D

Leluja lapsille

2011-09-06T12:57:00.001+03:00

Kassakone + kolikot, Fisher Price, 5e

Janne Ahonen, Suomi, 0,50e

Mopo, Plasto, 1e

Moottorisaha, Stihl, ei hintatietoja.

Käytiin kirpparilla ja vähän muuallakin.

Nyt alkoi kaatua pihapuita ja puolen hehtaarin metsää!

Ennen ja jälkeen

2011-09-05T13:41:00.000+03:00

Koneelta löytyi muutama valokuva vinksahtaneista perustuksista. Tässä niistä yksi. Ihan tarkkaa syytä vinksahdukseen emme tiedä, todennäköisin syy on tuossa kasvanut iso syreeni ja vesi. Talossa ei ole ollut koskaan räystäskouruja ja syreeni oli kasvattanut maan niin, että se vietti ja vei kaikki vedet perustuksiin päin. Muuta ei sitten tarvita jotta isokin kivi liikkuu paikoiltaan. Muualla perustukset onkin kunnossa. Tässä kohtaa ongelma oli tuossa ikkunoiden ja lasikuistin pohjoissivun alla. Mies teki yhden päivän töitä muutaman laudan ja järeän rautakangen kanssa ja tulos on tuolla alempana.

Näyttää ihan huimasti erilaiselta! Talo näyttää taas hitusen enemmän arvoaan vastaavalta eikä miltään rappiotilalta. Tuosta nurkasta on nyt tasoitettu maa ja se odottelee enää kivetystä. Tilaamme kuuluu oikeudet soramontuun ja nyt pitää selvittää mitä ne oikeudet sisältää. Toivomme että voisimme hakea sieltä omaan piikkiin talon vierustoille tulevat kivet. Ovat kalliita kuljettaa tilattuna pihaan ja saisipa tämäkin emäntä jumppaa kun ensin huhkisi kivet peräkärryyn ja sitten talon viereen. Tuossa edustalla näkyvä kallionpläntti jää näkyviin. Siihen ensi kesänä joku vanha rautapata tai vastaava ja iso kukkameri kukkimaan. Olisi meillä vanha aurakin siihen, mutta taidan kallistua enemmän siihen pataan ja kukkiin.

Lasikuisti on ihan onneton noissa muoveissaan, mutta täytyy vaan kestää. Sama on kodinhoitohuoneen "terassin" kanssa. Väliaikaiseksi tehty on joutunut kestämään jo aika monta talvea ja saa kestää seuraavankin. Talven aikana mietitään tuohon toimiva ja kaunis ratkaisu. Siis molemmat ehdot pitää täyttyä.

Tämä seinusta on se, johon tuli uutta teetettyä seinäpaneelia. Eipä erotu oikein mitenkään vanhasta paneelista. Kolhut ja lommot siitä toki puuttuu, mutta muuten siitä tuli täydellisesti vanhan mukaista. Listaa vielä uupuu ja alakiertoa, mutta vähän kerrallaan!

Ensi kesänä uudestaan

2011-09-04T22:55:00.000+03:00

Kasvimaa tyhjeni tänään viimeisistä herkuistaan. Perunoita saatiin muutama, porkkanoita useampi kilo.
Tämä kesä olikin porkkanoiden juhlaa, kasvoivat komean kokoisiksi ja niitä tuli runsaasti. Maku on erityisen makea. Ei siis mitään valittamista.

Kasvihuoneen kiinalaisen portin humalat eivät ihan ehtineet kohdata toisiaan. Vastahan ne tänä kesänä istutettiin, ensi vuonna todennäköisesti kasvavat paljon tuuheammin peittäen koko portin.

Ylälohkon auringonkukkia ei vielä nyhdetty pois. Tuo suurin tekee mahtavan määrän siemeniä ja ne yritän saada säästettyä linnuille. Mikähän on paras tyyli kerätä ne talteen? Toiset, liki kolmemetriset auringonkukat saa niinikään vielä olla. Ovat tällä erää eräänlainen köynnöstuki.

Ja se mitä siellä kasvaa köynnöksenä on tässä: koristekurpitsa. Teki peräti kaksi hedelmää. Molemmat kyllä kauniita ja täytyy nekin kerätä talteen ja kuivumaan. Koristekurpitsaa kokeilin ensi kertaa joten kaksi hedelmää taitaa olla ihan hyvä saldo.

Mitään kukkivaa ei puutarhassa enää oikein ole. Pyykkikallion unikot sentään jaksavat vielä vähän. Nämä kaikki ovat kasvaneet viime vuotisten unikoiden siemenistä.

Speedheateria en saanutkaan vielä tänään. Huomenna jos sen saisi, ja tiistaina otan mukaan entisöintikurssille. Kerron sitten heti kokemuksia teillekin.

Vihainen lintu

2011-09-03T20:39:00.000+03:00

kasvihuoneesta. ja ihan on luomua :D

Tämä nainen saa huomenna Speedheaterin!

Jos alkaisi ikkunan kunnostaminen jo kiinnostaa.

Sukat vaihtaa kotia

2011-09-02T22:01:00.000+03:00

Arvonta suoritettu!

Osallistujia 85 kappaletta.

Kiitos kaikille <3

Tällä(kin) kertaa halusin päästä helpolla ja hoidin homman numerosysteemillä.

Vanhin poika sai valita kaksi numeroa.

Ensin tuli 9.

sitten 54.

Aikuisten sukat menee Nannalle,

Caorann taasen saa valita lasten sukista yhdet itselleen.

Ottakaahan yhteyttä niin saan lämmikkeet postiin.

Minä tykkään niin paljon sukkien tekemisestä, että tekisin vaikka teille kaikille jos vain aikaa olisi!

Työajan luppoajat olen alkanut käyttää jo hyväksi.

Päätin että kaikki hoitolapseni saa minulta villasukat joululahjaksi.

Pitää jo aloitella että on jouluksi valmista :D

Tylsäähän tämä taas olisi ilman kuvia.

Mitään en ole kuvannut moneen päivään, niin saatte vanhan elokuisen kuvan herkkulaatikosta jonka laitoin menemään siskolleni äitini mukana.

Oman maan satoa piisaa edelleen. Kasvihuoneessa muhii vielä satoja tomaatteja ja vihonviimeinen kurkku. Paprikat taitavat jäädä vihreiksi vaan kai nekin voi syödä?

Perunat riittävät vielä ensi viikoksi, porkkanat pariksi viikoksi ja osan saan pakastimeenkin.

Sipulia tuli runsaasti kuten aina.

Nauriit ja lantut meni osastolle ei niin kuin Strömsössä.

Herneitä syötiin kyllästymiseen asti ja loput meni pakastimeen.

Kasvimaan antien puolesta mitä parhain kesä!

Tunnistatko lasitavaran?

2011-08-31T12:45:00.000+03:00

Isäni siivoili tässä taannoin kesämökkiä ja laittoi sieltä kirpparille muutaman kipon ja lasin. Nyt olen viemässä niitä kirpparille, mutta onpas vaikea hinnoitella ne kun ei tunnista niitä.

Kysynkin teiltä lukijat, tunnistatko ovatko kuvien lasitavara jotain "merkkiä", vai vain ihan tavallista markettilasia? Kaikki ovat myytävänä, joten jos kiinnostuit ja suostut maksamaan postikulut, niin osta pois. Juomalaseja on 5 kappaletta, noita pieniä lasikippoja vain kaksi. Yhteyden saa helpoiten laittamalla sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen. Hinnat voidaan sopia sitä kautta.

Maanantaina vein ekan erän tavaraa myyntiin, ja siinä taas näki heti mikä menee kaupaksi. Poikien hyväkuntoiset vaatteet. Esim. Popin vaatteet vietiin jo lähes käsistä vaikka osa oli jo aika pestyjä ja käytettyjä. Hinta oli kyllä sitten edullinen. Itsestäni tuntuu ihan mahdottomalta löytää siistikuntoista ja kohtuuhintaista käytettyä vaatetta omille pojille. Kateellisen vain luen kun jossain blogeissa tehdään löytöjä nimenomaan tuommoisille yli 5v. pojille. Taitavat täällä päin hävitä jo kavereille tai sitten ne ostetaan jo kirpparien parkkipaikoilla kun ei minun kohdalle koskaan satu. Tänään kun menen siivoamaan pöytää, toivon tietysti että kaikki muukin tavara on jo myyty, lisää on, ja jos sisältä loppuu, niin joku voisi siivota seuraavaksi navetan yliset ja myydä tarpeettomat pois. Pihakirppiksen järjestämistäkin olen suunnitellut. Ehkä kuitenkin vasta ensi kesänä!

Jatkoaikaa arvonnalle

2011-08-30T13:25:00.000+03:00

Pakko siirtää arvonnan hetkeä hieman eteenpäin. Uusi arvonta-aika on perjantai-ilta, siihen asti siis voi osallistua täällä. Tämä viikko on taas niitä elämän ruuhkaviikkoja. Pitkät työpäivät, juuri alkanut kahden viikon kirpparirumba, tänään kahden kissan lääkärit ja kaikki muu tälle viikolle mahdutettu vie kaiken ajan eikä oikein meinaa edes vuorokausi riittää.

Kaksi vanhinta kissaa sentään älysi sairastua samaan aikaan. Ensin toiselle tuli patti vatsaan ja nyt toisella on korvatulehdus luokkaa mega. Illalla lekuria ja todennäköisesti hevoskuuri, ainakin siihen korvaan. Molemmat kissat on teljettyinä sisälle jotta eivät lähde karkuun kun pitäisi mennä kuljetuslaatikkoon. Voitte arvata ettei enemmän ulkona viihtyvät katit ole mielissään, naukuminen ovien takana on aika pahaa kuunneltavaa kun sitä kestää puoli päivää.

Iinestä ei voisi vähempää kiinnostaa, etenkään kun voi jäädä kotiin ja ottaa rennosti.

Lasikuisti remontii tymähti nyt paikoilleen. On siihen muukin syy kuin sää. En taas muistanut, että saan pienen tilin kun ei heinäkuussa kertynyt kulukorvauksia ja kunta ei vielä maksanut minulle elokuusta kolmen lapsen palkkaa vaikka suurimman osan kuusta on ollut kolme lasta hoidossa. Kun netto on vain reilu 700e elokuulta, ei sillä kovin juhlita. Lapset tarvitsee vaatetta ja muutkin laskut maksua. Lasikuisti jää nyt suosiolla syrjään, kyllä se pärjää vaikka talvenkin yli jos niikseen tulee. Syyskuussa onkin sitten luvassa reilu tili, mutta sieppaa se silti että tulot eivät voi tulla tasaisemmin.

Mies taas muuten toteaa, että ammatinvalintakysymys :D

Loviisa vai lasikuisti?

2011-08-27T22:15:00.000+03:00

Mieheni kyllä tuntee vaimonsa. Kysyi minulta aamulla, lähdetäänkö katsomaan Loviisan taloja, vai laitetaanko lasikuisti lähes atomeiksi? En edes miettinyt kun vastasin, että lasikuistin kimppuun vain! Loviisassa ollaan yleensä käyty joka toinen vuosi ja nyt olisi taas ollut se vuosi. Tiesin että miestä ajatus sinne lähdöstä ei kovin houkuttanut, mutta suunnitelmissa se oli silti. Tähän aamuun asti.

Huitaistiin nopeasti aamupalat naamaan ja sitten kuistin kimppuun. Alku menikin nopeasti. Paneelin irrotus on nopeaa kuin mikä, ja sitten näytti tältä:

Ainoastaan alaosan paneelit oli heikossa hapessa ja uusittavassa kunnossa. Yläosalle riittää raappaus ja uutta maalia pintaan. Nyt on jo opittu, että mitään ylimääräistä ei pureta ja monen osan voi kunnostaa pienellä vaivalla kotitarpein, eikä aina rautakaupan kautta.

Lasikuisti on jo tässä kuvassa pönkätty oikeaan korkeuteensa ja suoruuteensa, mutta yksi ihme tässä on. Tuon keskiosan aukon yläpuolella näkyy lasikuistin lattialankut. Ne on alunperinkin ilmeisesti tehty ulko-oveen päin viettäviksi ja noin vinoon. Minkä ihmeen takia?? Vastaus ei meille vielä selvinnyt.

Kaljulta se vielä näyttää. Alaosaan tulee uusi helmiponttipaneeli, mutta sitä ei ehditty vielä alkaa laittamaan paikoilleen. Miehellä meni koko päivä kammetessa lasikuistin perustusta paikoilleen. Hieno siitä tulikin! En vain ehtinyt ottaa ennen kuvia joten täytyy kaivella löytyykö koneelta, ja jos löytyy laitan teillekin. Uskomaton juttu miten tuollainen iso perustuskivi liikkuu parin rautakangen ja lihasten avulla. Kivien siirrossa ei käytetty yhtään konevoimaa.

Sitten tässä kuvassa toinen ihmetystä aiheuttanut ratkaisu. Punaisella ympäröidyssä kohdassa on kuistin lattialankkujen päät. Se ihmetyttää, miksi ne on tehty tuonne rakenteiden väliin? Onko ne jäykistyttämässä koko kuistia vai jostain muusta syystä? Yksi tuollainen lankku pitäisi nimittäin vaihtaa toisesta reunasta lahon takia uuteen, mutta onhan homma kun se on kolmelta sivulta rakenteissa kiinni. Toinen vaihtoehto on jättää se paikoilleen ja vain kuoria laho alapinnasta pois, koko kuistia ei pureta yhden lankun takia. Sama ratkaisu löytyy muuten aitasta ja sen lattialankuista.

Eipä ole huomiseksi tekemisen puutetta kun homma jatkuu ainakin ikkunoiden parissa.

Legot on kehittävä lelu.

2011-08-25T13:18:00.000+03:00

Kaikki lukijat olette varmaan kuulleet Legojen kehittävyydestä, siitä miten mielikuvitus rikastuu ja ainut raja niiden rakentamisessa on se mielikuvitus. Kehittävät sorminäppäryyttä ja hahmotuskykyä.

Ihan tätä rikastumista ja näppäryyttä en olisi osannut odottaa, mutta tulihan koettua.

Eilen kuopus 5v. rakenteli jokapäiväiseen tapaansa legoilla. Pyysi välillä saksia ja taas meno jatkui. Meillähän sakset saa aina kun niitä tarvitsee. Ennen olivat kuopuksen ulottuvilla ihan vapaasti, mutta hoitolasten takia nostettiin ylemmäksi. Siinä poika aikansa työskenteli ja sitten äiti pääsi katsomaan lopputulosta.

Ja kappas, tässä se on:

Poika oli näppärästi väsännyt pätkä lankaa ja sakset apunaan legoista rosvoille hirsipuun. Osasipa tehdä vielä solmutkin ryökäleiden kaulaan, tuskin jäi henkiin kumpikaan.

Ei meillä ihan aina ole näin rajut jutut. Kuopus vaan tietää jo elämästä kaikenlaista kun on elänyt kahden veljen ja yhden siskon alaisuudessa. Ja on erittäin kiinnostunut merirosvoista ja heidän tavoistaan. Tai siitä miten rosvoja ennen kohdeltiin. Minä olen ollut aina sitä meiltä, että lapsille kerrotaan totuus. Ei nyt ehkä niitä inhempia yksityiskohtia, mutta pääosin ollaan rehellisiä lapsen ikä muistaen. Ei lapset siitä rikki mene.
Joten meillä 5-vuotias osaa tehdä hirsipuun. Ja kuuntelee tällä hetkellä iltasadukseen tarinaa Ali Babasta ja 40 ryöväristä. On poikien toivesatu aina vain uudestaan julmuudestaan huolimatta. Vetoaa ehkä testosteroneihin enemmän kuin Prinsessa Ruusunen.

p.s. Muistakaahan arvonta tuossa alempana!