Arki alkaa aamulla

 Huomenna keskiviikkona on lomat ja pyhät ohi. Alkaa arki ja työnteko, normaali syöminen ja herkkujen välttäminen. Ja kunhan vuodenvaihde on ohitettu, alan odottaa kevättä ja tulevaa puutarhakautta. 

Tänään oli pakko päästä ylös sohvan pohjalta ja tein kierroksen puutarhassa vaikka sainkin kahlata umpihangessa.

Koko puutarha on runsaan lumen peitossa. Se on hyvä sillä sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia.

Kasvihuoneessa oli kaikki hyvin. Yritin tihrustella viiniköynnöksen silmuista onko se vielä hengissä. Tulin lopputulokseen joka puoltaa hengissä olemista. Miehen mielestä sille tulisi viedä viltti varpaiden päälle, mutta minä emmin, köynnöksen kun pitäisi oppia pärjäämään itsestään.

Viime talvena Ilo ruusu syötiin tapille. Nyt heitin sen päälle epämääräisen kanaverkon palasen ja verkko on suojannut ruusun jänisten hampailta, ei ole edes yritetty syödä tai kaivella ruusua lumen alta esiin.

Oiva-pennun joulu meni hyvin. Se riehui aattona aamupäivän niin, että nukkui jouluaterian ja lahjojen avaamisen ajan mikä oli oikein hyvä juttu, saimme hoitaa nuo jouluperinteet rauhassa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Jalo ja Oiva nukkuivat näin lähekkäin. Muutenkin toimeen tullaan erinomaisen hyvin. Jos Jalo haluaa olla rauhassa, se tietää mennä nuorimman pojan huoneeseen omaan rauhaansa ja silloin Oiva ei pääse sinne.

Ostin netistä ennen joulua itselleni kirjonta-aiheisen kirjan. Tätä ei saa enää uutena, mutta löysin version jota ei kai ole koskaan luettu, se on kuin uusi. Ja tietysti sain kirjasta inspiraation.

Isännänhuone on kaivannut sohvatyynyjä. Löysin Iskun tehtaanmyymälästä hienoa villasekoitekangasta juuri sopivassa värissä ja keksin heti, että teen kankaasta pari sohvatyynyä. Enempää siitä ei olisi saanutkaan, sillä kangasta oli jäljellä enää pieni pala. Vähän harmitti, jos tätä olisi löytynyt kunnolla, olisin ommellut juuri tästä kankaasta isännänhuoneen verhot.

Kirjasta löytyi iiris-kuvio jonka kirjailen toiseen tyynyistä. Väreinä on vihreä ja terrakotta. Hieman huomaan kirjontataitojeni olevan ruosteessa, eikä kaikesta voi syyttää pientä joka paikkaan nenäänsä työntävästä nelijalkaisesta. Kunhan saan kirjailun valmiiksi, lupaan siitä kuva vaikka en todellakaan ole tyytyväinen tekeleeni laatuun.

Natiainen

 Meille muutti lauantaina uusi perheenjäsen. Olen kesästä saakka antanut mahdollisuuden uuteen perheenjäseneen jos suinkin sopiva osuu kohdalle. Ei väliä onko nuori aikuinen vai pentu, jopa mieluummin aikuinen kuin pieni täystuho. No pieni täystuho meille sitten tuli. Törmäsin ilmoitukseen jossa oli kaikki kuut ja tähdet kohdillaan. Ja niinpä meillä asuu nyt Oiva.

Oiva on syntynyt 7.9.2023 kuuden pennun pentueeseen. On hyvää hiirimetsästäjien sukua ja omaa oivalliset vaistot tulevan työnsä suhteen. Siitä pentu sai nimensä, oivallisuudestaan.

Koko talo on ainakin kertaalleen tutkittu läpi, joulukuusen alaoksat erityisen tarkkaan ja saattoipa olla, että tassu heilutti vähän koristeitakin.

Jalo on nyt isoveli ja talon vanhimman kissan roolissa, ennen oli meidän lellivauva. Se asema hiukan Jaloa huolestuttaa, mutta toistaiseksi on mennyt hyvin. Pieni saa tulla haistelemaan eikä ole saanut kertaakaan tassusta. Jalo osaa olla pitkämielinen ja lempeä.

Pari kertaa on jo leikitty ja riehuttu yhdessä, menty takajalat etutassuja kovempaa pitkin taloa. Se on aika rytinä kun tuollainen yli seitsenkiloinen jätti ja holtiton pentu ravaavat huoneesta toiseen täyttä vauhtia.

Oivan muutto meille tuli sopivasti lomani aikaan, pystyn olemaan tässä kotona ja katsomaan, että yhteiselo alkaa hyvin. Ja niin se on toistaiseksi mennytkin. Vähän Oiva vielä itkee vauvaperhettään, mutta joka päivä edellistä vähemmän.

Isännänhuoneen verhot ja muuta sisustusta

 Isännänhuoneessa on vihdoinkin verhot. Äitini ehti ommella verhot viikko sitten ja minä ehdin ripustaa verhot viikonloppuna. Kangas on 100% pellavaa, ostin sen Tallinnasta Karnaluksista. Olin huolellinen ja leikkasin kankaasta etukäteen palasen jonka pesin. Näin sain tietää paljonko kangas kutistuu kun sitä pesee, ja sen mukaan jätin verhoihin kutistumisvaraa. Sen takia verhot roikkuvat lattialla ennen ensimmäistä pesua.

Kangas on tavallista kapeampaa, n. 135cm leveää. Se kuitenkin riittää hyvin kevyiksi verhoiksi. Verhotampit ja pidikkeet ovat samat vanhat. Ne sopivat väreiltään myös uusiin verhoihin. Alma katselee ikkunalla ulos. Nyt ei ole ketään enää sohvan selustalla seurana.

Kirjahyllystä puuttuu vielä ovet. En raaski patistella miestä niiden tekoon, valmistuvat sitten kun valmistuvat. Sohvaryhmän alle on matto hakusessa, budjetti on rajallinen joten olen varautunut pitkään etsintään. Mutta verhot olivat se tämän postauksen ydin, joten palataan niihin. Olen tyytyväinen väriin vaikka miehen mielestä olisi pitänyt olla jotain muuta väriä, vihreää tai terrakottaa. Jos joskus löydän edullisesti vihreää tai terrakottaa villakangasta niin saatan heltyä tekemään tänne erikseen talviverhot ja pitää nämä pellavaverhot kesäverhoina. 

Ikkunat kaipaisivat jotain kivoja kausivaloja. Ehkä pienet paperitähdet olisivat kivat. Valoja ajateltiin jo kun suunniteltiin pistorasioita, joten sähkönsaanti on kunnossa.

Toistaiseksi on valot vain pojan liiteristä löytyneen kaapin päällä.

Muutakin uutta huoneesta löytyy. Ostin syksyllä huutokaupasta käytetyn kattorosetin. Se oli ehjä mutta suttuisessa maalissa. Peitin vanhat maalit kattomaalilla. Alunperin oli tarkoitus maalauttaa rosetti muun sisustuksen väreillä, vaan kun sovitin kattorosettia kattoon, tulin toisiin ajatuksiin ja rosetti jäi katon väriseksi. Vielä olisi kaksi rosettia ylimääräisenä, ne voisivat saada paikan (tai ainakin toinen) kun makuuhuone remontoidaan ensi kesänä.

Isännänhuoneen entisestä ilmeestä tuli otettua ihan liian vähän kuvia. Tässä yksi juuri ennen remonttia otettuna. Vihreä väri säilyi edelleen huoneen teemana, muuten muutos oli suuri. 

Alma

 Alma

 25.5.2014 - 11.12.2023.

Eilen oli ihan hirveä päivä. Vein Alman lääkäriin hengityksen rohinan vuoksi. Kotiin tulin eutanasian saaneen kissan kanssa.

Almalla alkoi viikonloppuna kova rohiseva hengitys. Söi ja joi normaalisti ja kävi hiekkalaatikolla joten en vienyt sitä viikonloppuna päivystykseen. Maanantaina en enää odotellut vaan vein kissan lääkäriin ajatukselle, että tulee antibioottia tai kortisonia ja homma on siinä.

Ei ollut. Ensin suljettiin pois sydänvika. Se olisi ollut helpotus, sillä sydänvika pysyy yleensä kurissa lääkkeillä. Seuraavaksi epäiltiin kasvainta keuhkoissa. Siinä kohtaa sanoin, että nyt ei pitkitetä asiaa sillä lopputulos olisi sama diagnoosin jälkeen, eutanasia.

Alma syntyi Iineksen viimeiseen pentueeseen. Pentu jäi meille tuon kauniin otsatäplänsä vuoksi. Ja kaunis kissa Almasta kasvoikin. 

Alma sai viettää vapaasti ulkoilevan puutarhakissan elämää. Kolmet pennut syntyivät ja sen jälkeen alkoi rauhallinen sinkkuaika. Viimeiset pari vuotta sisäelämä kiinnosti ulkoelämää enemmän.

Syliaikaa onneksi ehdittiin viettämään paljon. En tiedä kuinka selviän tämän yli. Ensin kesällä Iineksen häviäminen ja nyt tämä, täysin yllättäen tullut Alman menetys. Ei ketään enää naukumassa ja kantamassa leluja, ei sylikissaa tai uunin päällä kehräävää karvakasaa. Ei öisin jalkojen päällä nukkuvaa kissaa, ei talon vahtia ja uskollista ystävää.

Jalo sai haistaa Alman ruumista kun palasimme kotiin. Illalla Jalo oli kovin levoton ja sillä onkin nyt ensimmäistä kertaa elämässään tilanne, että on talouden ainoa kissa. Ei ole enää emoa tai emon emoa seurana.

Tuska ja ikävä, ja ahdistus Alman menettämisestä on jotain jäätävää.

Vaikka tiedän, että ajan kanssa helpottaa, nyt ei tunnu yhtään siltä.

Lämmitystä

Enpä muista toista näin yhtäjaksoista pakkasjaksoa näin varhaisessa vaiheessa talvea. Normaalisti talon uuneja lämmitetään tässä kohta vuotta vuoropäivinä. Nyt jokaisessa uunissa on ollut tulet joka päivä, ja se näkyy puun menekissä. Tälle talvelle varaamamme polttopuut tulevat tuskin riittämään.

Kuva on otettu joitain päiviä sitten. Tänään oli ohjelmassa kasata lunta kivijalan päälle. Nippanappa saimme kivijalan peitettyä. Tässä kohtaa minua ei haittaisi, vaikka tulisi vielä 10-15 cm lisää lunta. Saisimme vielä paremman peiton kivijalan päälle.

Puuhella on aarre. Se on käytössä päivittäin. Parhaimpina päivinä siinä on tulet kolme kertaa päivässä. Kokemus on opettanut miten hellassa saa vartissa teeveden kiehumaan. Aika nopeasti omasta mielestäni. Vanhat puulaatikot täytän kerran viikossa oksanpätkillä, niillä on hyvä pitää tulta yllä sytyttämisen jälkeen.

Palapeli-into on ollut tänä vuonna hurjaa. Kun saan yhden valmiiksi, on otettava heti seuraava esiin. Tämän kissapalapelin sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi. Se oli tehty nopeasti, kolmen päivän aikana.

Salissa on ollut pakko pitää koko marraskuun sähköpatterit päällä tulien lisäksi, monesti ne on laitettu päälle vasta joulukuussa. Tosin olen säätänyt termostaatit 11 asteeseen, kunhan pitävät pahimman kylmyyden poissa. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin lastenlasten kanssa. 

Salin suureen peiliin tein pitkästä aikaa koristeeksi piparkakut. Ne tuovat ihanaa joulun tuoksua ilmaan pitkän aikaa. Tällä kertaa en väkertänyt mitään koristuksia itse piparkakkuihin, yksinkertainen on kaunista.

Olin itsenäisyyspäivänä kaupungintalon itsenäisyyden juhlassa. Tässä teillekin kuva juhla-asustani. Samalla sinisellä iltapuvulla on menty jo monta vuotta ja edelleen se on mieluinen. Viime vuonna kokeilin toista pukua, mutta ei se ollut ehkä minun juttuni. Kun katselin kuvaa, siitä tuli mieleeni Jane Austen filmatisoinnit. Ylpeys ja ennakkoluulo pitääkin katsoa joulunpyhinä, sopiva viiden tunnin maratoni vuodelta 1995. Samalla voi ottaa konvehtiähkyn ja miettiä tulevaa puutarhakautta.

#suuntanaomavaraisuus, joulukuu 2023, kausi pulkassa

 Omavaraissarjan viimeisenä aiheena on katsaus menneeseen kauteen. Varsinainen puutarhakausi on päättynyt jo syksyllä, mutta omavaraisen elämä jatkuu koko vuoden. Meillä suurin osa omavaraisuudesta painottuu kesään ja satokauteen, talvella omavaraisempi elämä painottuu lämmityksen ympärille eli lämmittämiseen polttopuilla ja sitä on saatu tehdä harvinaisen paljon vuodenaikaan nähden. Nytkin on kylmää, yleensä tällaisia pakkasia hätyytellään helmikuussa tai jouluna, ei vielä koskaan aikaisemmin tässä asuessa marraskuussa tai joulukuun alussa.

Kausi alkaa esikasvatuksilla. Kasvatan kaikki kurkut ja tomaatit itse, nykyisin myös paprikaa. Tällä kaudella paprikaa saatiin niin paljon, että sitä riitti pakastimeen. Pari pussia on vielä jäljellä vaikka oman maan pakastepaprikaa on syöty ahkerasti.

Uudessa kasvihuoneessa on täyttä lähes koko kasvukauden. Paikka on loistava esikasvatuksiin. Kuvassa on tuotu kasvihuoneeseen myös tomaatit ja kurkut sekä paprikat. Tänä vuonna suureksi harmikseni sain kasvihuoneeseen vieraaksi vihannespunkit. Melonit menetin kokonaan ja kurkuista osan. Syksyllä tein suuren työn kasvihuoneen desinfioinnissa, toivottavasti se auttoi hävittämään punkit.

Osana joulukuuta oli miettiä mitkä ovat olleet parhaat omavaraisuutta lisäävät hankinnat. Meillä ne ovat kasvihuone ja oma traktori. Jos ei tärkeimmät niin ainakin suuremmat. Pieniä asioita on paljon. Kuten kompostori, hyvät puutarhatyökalut, moottorisaha jne. Omavaraistelu vaatii myös välineitä sekä aikaa. Ihan ilmaista se ei ole, mutta helpottaa työtä kummasti kun on oikeanlaiset ja toimivat tekniikka ja välineet.

Kompostointi on olennainen osa omavaraista elämää. Meillä multaa joutuu silti ostamaan, suuri puutarha vaatii paljon multaa. Jos mukaan ei lasketa uusia istutusalueita, jotka ovat oikeita multasyöppöjä, pärjätään muuten omalla mullalla. Etenkin sitten kun saan lehtien maaduttamisen ja kierron toimimaan, multaa on todennäköisesti riittävästi omasta takaa ilman uusia alueita. Tästä on tulossa postaus joskus ensi vuonna.

Kasvimaa on tärkeä vaikka ei ehkä niin tärkeä kuin täällä maalla asumisen alkuvuosina. Pinta-ala on juuri sopiva, tuoretta syömistä saadaan sopivasti. Herneiden suhteen oli hyvä vuosi, niitäkin on vielä pakastimessa. Porkkana kasvaa surkeasti vaikka joka vuosi sitä yritän. Mansikkavuosi oli erityisen huono, valkosipulien sato taasen oli loistava.

Onneksi näitä oman maan kurkkuja ehdittiin saada ennen vihannespunkkien täystuhoa. Paljon söimme tuoreeltaan ja silti riitti kurkkuja maustekurkkujen tekoon.

Kymmenen tulisijan taloudessa polttopuiden määrä on oltava suuri. Tässä on kolmasosa talven puista.

Kesän suurin rutistus taisi olla isännänhuoneen remontti. Sekin tehtiin niin omavaraisesti kuin mahdollista. Eli käytimme maaleja joita meillä jo oli. Katto on maalattu samalla maalilla kuin tuvan ja eteisen katto. Se on maalikaupan poistonurkasta. Joku virhesävytys, mutta meille juuri sopiva. Puutavaran käyttö (listat, seinäpanelit ja kirjahylly) suunniteltiin etukäteen niin, että voimme käyttää mahdollisimman paljon omista varastoista löytyvää puutavaraa. Uusitut ovet ovat vanhoja ja maali niihin löytyi omasta kaapista. Kattorosetti on ostettu käytettynä, maalasin sen kattomaalilla. Kaksi kerrosta peitti hyvin vanhat maalaukset. Kattovalaisin on saatu ystävältä, koristetyynyt ostettu kierrätyskeskuksesta ja kaikki huonekalut on hankittu käytettyinä. Ekologista, kestävää ja taloudellista.

Näin vanhassa talossa ei oikein ole mitään valmiita säilytysratkaisuja. Sain ystävältä vanhan pärekorin. Nyt niitä on kaksi ja ne kätkevät sisäänsä joulukoristeet. Sisustusfilosofiamme on täydelliseti kierrätystä suosivaa. Eteisessäkään ei ole yhtään uutta huonekalua. Syksyllä päällystin eteisen tuolit uudestaan pelipöydästä jääneellä kangastilkulla. Kaikenlaista kannattaa säästää.

Seuraavaksi katse suuntautuu tulevaan kauteen kunhan joulu on taputeltu. Mitään kummoista en joululahjaksi toivo, ehkä uuden palapelin ja siinäkin käy käytetty palapeli. Kirpparilta ostan palapelin aina kun tulee kivalla kuvalla ja sopivalla hinnalla vastaan.

Omavaraissarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkela myös ensi vuonna. Sillon postaukset tulevat kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Tuohon alle päivitän mahdollisimman pian muiden postausten linkit.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://apilankukka.fi/rakas-paivakirja/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/joulukuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Äärelä https://varmuusvara.blogspot.com/2023/12/joulukuun-yhteispostaus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/12/suuntana-omavaraisuus-joulukuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/12/talvi-tuli.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/12/suuntanaomavaraisuus-joulukuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-12/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/vuosi-2023-muistelot

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/12/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-12.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/12/ajatuksia-kuluneesta-vuodesta-2023.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=1781

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2023-yhteenveto/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/12/4-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape https://farmescape.fi/suuntana-omavaraisuus-lapissa

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/12/04/joulukuu-23-miten-vuosi-sujui/

Paljon kaikenlaista

 Olen viettänyt viikon loman lähinnä pois kotoa. Teki hyvää lähteä muihin maisemiin vaikka en käynyt Tallinnaa pidemmällä. Kaksi yötä hotellissa äidin ja siskon kanssa takasi viihdyttävän matkan. Ja kävipä niin onnellisesti, että löysin isännänhuoneen verhokankaan juuri tuolta reissulta, toki se oli tarkoituskin sillä Ikea ei enää myy kankaita. Olen ostanut Ikeasta elämäni parasta pellavaa, nyt sitä ei enää saa. 

Lankaa ostin vain muutaman kerän. Haluan pitää lankavalikoimani sopivan kokoisena. Alla on verhoihin tulevaa pellavakangasta, ostin sitä hyvinkin edullisesti 13 metriä. Isännänhuoneeseen tarvitaan neljä verhoa ja kutistumisellekin piti ottaa varaa.

Ennen reissua tuli kiire saada verhotangot paikoilleen jotta saan mitattua verhojen pituuden. Pituudeksi tulee n. 2,5 metriä, huonekorkeus on vähän yli kolme metriä (kangaskuvassa on kolme metriä kangasta, pellavaa oli vain 10 metrin pakassa joten jouduin ostamaan yhden kokonaisen pakan ja kolme metriä sen päälle). Verhotangot ovat samat kuin aiemmin, käsittelin ne petsilakalla tumman pähkinän värisiksi. Tangot olivat ennen värittömällä lakalla lakatut eli puun sävyiset. Mäntytangot eivät olisi enää sopineen muuhun sisustukseen.

Joskus pitää tehdä töitä myös lasten sisustuksen eteen. Sain ystävältäni neljä tällaista vanhaa pinnatuolia. Tuolit ovat erittäin siistit ja ikäisekseen hyväkuntoiset. Ne vain sattuivat olemaan pojan huusholliin väärän väriset. Niinpä kurvasin maalikaupan kautta kotiin ja hain tuoleille uuden ilmeen.

Uusi väri on musta. Näin tuolit sopivat isovanhempieni vanhaan pöytään jossa on samaa muotokieltä ja mustat jalat. Huomenna vielä toinen kerros maalia ja tuolit ovat valmiit uuteen kotiinsa.

Jalolla on ollut vaikeaa pakkasen ja lumen kanssa. Ikä on tehnyt tehtävänsä eikä ulkoilu maistu enää säässä kuin säässä. Sisällä on hyvä levähtää ja miettiä miten riehuisi seuraavan tunnin aikana. Välillä muistellaan Iinestä joka jäi juhannuksesta lopullisesti kadoksiin. Syksyllä vahvistui, että mitä todennäköisemmin Iines on kohdannut ilveksen. Meistä reilun kilometrin päässä nähtiin ilves keskellä päivää ikkunan takaa kurkkimassa. Ilveksillä oli myös kuulemma poikaset joten ilveksiä voi olla lähistöllä useita. Olen tyytyväinen, että kissat ovat nyt enemmän sisällä, Alma ei ulkoile lainkaan.

Palapelit ovat talvipuuhaani. Tämä valmistui viimeiseksi ja uusi on jo aluillaan. Sain siskolta lahjaksi ihanan kissapalapelin, se on pakko tehdä seuraavaksi.

Joulu alkaa olla kovinkin lähellä. Mietin, pitäisikö kaivella jo koristeet esiin, aika tuntuu menevän ajatustakin nopeammin.

Tarkistuskierros

Puutarhaelämä on talven myötä kutistunut viikottaiseen tarkistuskierrokseen. Kierroksella kartoitan suojaverkkojen tilanteen, tutkin eläinten jäljet ja vain ihmettelen talvista puutarhaa. Pari ideaakin saattaa hiipiä mieleen kun kesän ärsyketulva ei hyppää silmille kaikkialla puutarhassa. 

Kuva näyttää miten kauniissa ja avarassa maalaismaisemassa asumme. Arvostan tätä näkymää vuosi vuodelta enemmän. Sanoisin, että paras tausta kasvihuoneelle ja koko puutarhalle.

Arboretumissa(kin) kaikki hyvin. Hopeakuusi on kasvanut kivasti, jotenkin sen huomaa vasta talvisin. Malli on kapea mikä on hyvä asia. Pienenä tähän kasvoi toinen latva, mutta leikkasin sen heti pois, niinpä puu ei päässyt kasvamaan pahasti toispuoleiseksi.

Sain ystävältäni jättisuuren lankakorin. Se päätyi rosarioon ruusun päälle. Ruusun suojana olleen verkon siirsin toisaalle, olin unohtanut tyystin helmipensaan verkottamisen. Lankakori olisi periaatteessa mahtunut myös pensaan ylle, mutta se ei olisi asettunut suosiolla kivien koloon, verkkoa saa helposti taivutettua.

Helmipensas kasvaa kivien kolossa, mahdollisimman suojaisessa paikassa. Sen takia se on myös vähän kuin piilossa kun metallikaaressa kasvava kärhö on täydessä lehdessä. Helmipensas kuitenkin viihtyy tuossa eikä pahemmin palelluta itseään talvisin, joten en ole miettinyt paikan vaihtamista.

Istutin tähän, hortensioiden juurelle niitä viimeisiä kukkasipuleita kuten scilloja. Nyt maahan on ilmestynyt kolme reikää. Vahvasti näyttäisi siltä, että tuossa asustelee myyrä. Täytyy toivoa, että se olisi maamyyrä eikä kukkasipuleita syövä myyrä. 

Talvista on vaikka lunta on vasta hentonen huntunen. Nuo vihreät tuppaat ovat mätäskurjenmiekan lehtipehkoja. Olen ennenkin kehunut miten hyvin se pysyy pystyssä myös syksyllä ja kehun taas.  Siinä on oiva kasvi tuomaan ryhtiä puutarhaan. 

Ensi viikon lomailen ja pääsen myös pienelle matkalle. Tulee tarpeeseen kuten loma aina tulee.

Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.

Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.

Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.

Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!

Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.

Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.

Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.

Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.