Verkotusurakka on ohi

 Nyt ovat kaikki verkot ja suojat paikoillaan. Iso työ ja navetta tyhjeni viimeistä palaa myöten. Samalla on fiilis, että takki on tyhjä puutarhan suhteen. En käynyt syksyllä kertaakaan katsomassa aletaimia, en syynäillyt alesiemeniä tai hankkinut yhtään vähän vielä- kukkasipulia. Tuli tehtyä totaalinen lepo puutarhasta. Haravointia kai pitäisi tehdä, vähän sain jo haravoitua. Lähinnä vaahteranlehdet pitää saada pois, eipä meillä paljoa muuta ole parin ison lehtiään tiputtavan koivun lisäksi. Loput hoitaa tuuli ja talvi.

Tietokoneeni on kohta oikeasti vaihdettava uuteen. Tähän tuli joku päivitys (tai sitten ei enää päivity koska on niin vanha) ja nyt en pysty olemaan blogissa kirjautuneena jos suljen koneen, heittää minut ulos joka kerta. Arvatkaa vain kuinka menin paniikkiin kun se tapahtui ensimmäistä kertaa, ei mitään salasanoja tallessa kuin omassa mielessä ja tällä kertaa ei muisti pelittänyt. On ärsyttävää kirjautua joka kerta kun on tottunut klikkaamaan vain yhtä kuvaketta. 

Tänä vuonna yhtenäisen verkon sai hortensiapuutarha. Tuollaisen yhtenäisen verkon kanssa on muuten syytä olla varovainen. Jos sen ympärille kinostuu lunta, pääsee jänis hyppäämään verkon ylitse kun toisella puolella on hyvin tilaa. Jos verkko on tiiviimmin yhden kasvin ympärille, on sisälle hyppääminen vaikeampaa. Opin tämän yhtenä talvena kun seurasin jänisten liikkeitä. Siinä ei silloin auta edes tällainen 150cm korkea verkko.

Meillä on maa jo jäässä, kiitos yöpakkasten. Onneksi olin kerrankin fiksu ja laittelin alppiruusujen varjostuskankaiden tukikepit ajoissa maahan. Itse kankailla ei ole vielä kiire. Alppiruusumetsikkö on niin tiheä, ettei sinne yleensä sada lunta kun vähän peitoksi, sen takia herkät rodot on syytä suojata jo heti talvella auringon porotukselta.

Voisin melkeinpä tehdä oman postauksen äitini ihmekasveista. Tässä on äidin tomaatti. Se innostui tekemään uudet lehdet ja nuput. Ja äitini innostui kokeilemaan mihin lopputulokseen tuo kaikki johtaa. Niinpä tomaatti ei päätynytkään kompostiin vaan jatkaa toistaiseksi elämää sisätiloissa.

Kuura on tehnyt viimeisistä ruusuista kauniita. Olen toisaalta ollut onnellinen maan jäätymisestä. On voinut hyvällä omalla tunnolla heittää puutarhatöiden hanskat naulaan ja luovuttaa. 

Mies sen sijaan on ollut ahkerana ja teki traktorivajaan pienen remontin. Tarkoitus on saada vajaan paikka kahdelle traktorille. Niinpä vajasta heivattiin kaikki tavarat ulos, järjestettiin uudestaan. Vajan maapohjasta kaivettiin huono ja liian hieno hiekka pois ja tilalle tuotiin karkeampaa soraa. Hiekalla jatkettiin autotallin edustan sora-aluetta ja poistettiin siitä nurmikkoa. Kuvassa on poistettu nurmikko joka jätettiin tuohon autopaikan viereen odottamaan kevättä ja uusintakäyttöä puutarhassa. Tulee hyödynnetty kaikki mahdollinen maa-aines mitä jostain irtoaa. Saan tuosta erinomaista multaa tulevaan laatikkoprojektiin jota aloitin jo tänä syksynä.

Tomaattia riittää, kuva on tältä aamulta. Yhden vastaavan erän keitin aamusella soseeksi. Nyt on tehty tomaattisosetta pakastimeen niin paljon, että saatamme olla koko talven sen suhteen omavaraisia.

Viikko sitten räpsäisty kuva puutarhan alimmalta reunalta. Enää viisi kuukautta ja puutarhatyöt voi aloittaa täydellä tohinalla. En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta syksyt tuntuvat joka vuosi entistä vaikeimmilta. Pitäisi kai muuttaa asennetta talven ja kylmän suhteen, mutta ei se ole helppoa kun rakastan valoa, lämpöä ja aurinkoa.

Syksyistä

On taas sellainen oman elämän ruuhkakuukausi, että oksat pois. Ei tahdo pysyä ajan kulumisen perässä. Viikonloppuna ajattelin ehtiä puutarhatöiden pariin, toivottavasti ei sada, tai ainakin olisi taukoja sateessa. Ilokseni katselin, että haravointia ei voi vielä aloittaa, lehdet ovat pääosin tiukasti kiinni puissa meillä olleista myrskyistä huolimatta. Haravointia kun voi tehdä ennen lumien tuloa kauniina pakkaspäivinä.

Tämä taitaa olla viimeinen kuva 'Vanilla Fraise' hortensiasta ennen kuin kunnon pakkasyö rusketti sen kukat. Pensas kasvaa omana mieleni hivenen liian harottavasti, olen yrittänyt leikkaamalla ohjata sen kasvua.

Vaikka 'Grandiflora' hortensian runko on vino, olen onnistunut kasvattamaan siitä kivan yksirunkoisen pensaan. Taustalla näkyy pieni punerrus rusokirsikassa, tänä vuonna ruska ei ole meillä kovin kummoinen edes näissä ruskan luottokasveissa.

Äitini laittoi kuvan kelloköynnöksen siemenkodista. Niitä tuli hänellä peräti 33 kappaletta. Kasvatin hänelle kaksi valkoista kellököynnöstä, ne tekivät valtavasti kukkia ja myös nuo siemenkodat. Instassa kyselin ohjetta näiden kuivaamiseen ja ilmeisesti kannattaa kuivattaa siemenkodat näin ja ottaa siemenet talteen kuivumisen jälkeen.

Lämmin syksy saa osan kasveista sekaisin. 'Omoshiro' kärhö teki uuden verson ja siihen nupun. Valitettavasti ensipakkanen ehti tulla ja palelluttaa nupun. Normisti 'Omoshiro' kukkii alkukesästä eikä tee enää uusintakukintaa.

Kuten jo sanoin, tänä vuonna ei hehku kummoisesti ruskan värejä. Elokuussa hankittu Tuurenpihlaja näyttää heti mihin pystyy. En malta odottaa, että puu on suuri ja noin kauniin punainen. Siitä tulee vielä arboretumin syksyinen katseenvangitsija. Puiden ja pensaiden verkottamien on loppusuoralla, enää uupuu muutama verkko.

Kaikki kolme syyskimikkiä ehti kukkaan vaikka pelkoni sen suhteen oli suuri. Eivät onneksi hätkähdä ensimmäisiä kylmiä ilmoja. Jokunen harmaakäenkukka kukkii kimikin seurana. Taustalla näkyy mongolianvaahtera, sekin on ruskan huippuvuosina paljon punaisempi. Pienempi keltainen puu kauempana on visakoivu, se on ymmärtänyt kellastuttaa lehtensä, vaan muista koivuista osa miettii vielä.

Seuraavaksi hyppään hetkeksi puutarhaan ennen kuin haen lapsenlapset yökyläilemään.

Loppukiri

 Puutarhassa on ollut loppukiri ennen ensimmäisiä pakkasia. Ensi yönä tule olemaan vähintään hallaa, tätä kirjoittaessa lämpötila on laskenut + 5 asteeseen. Illalla ennen hämärää nousi hieno usva pelloille, sekin enteilee kylmää yötä.

Upea usva, harmi kun hämärä peitti sen nopeasti.

Usva näkyy myös tuolla kasvihuoneen takana. Toistaiseksi hallaöitä ei ole ollut ja sen huomaa puutarhasta. Viikonloppuna piti leikata nurmikko ja se kasvaa edelleen vauhdilla.

Minulla on ollut muutamia jakotaimia ruukuissa odottamassa uutta kotia tai istuttamista omaan puutarhaan. Koitan talvettaa ne ruukuissaan. Laitoin kasvimaan reunaan lavakauluksia, ne tulevat olemaan siinä jatkossa aina. Yhden lavakauluksen säästin taimille. Pohjalle sanomalehteä ja yksi säkki multaa. Heitän vielä yhden multasäkin mullan taimien päälle. Viime vuonna talvetin taimia näin, ja hyvin selvisivät. Kuunliljoista leikkasin lehdet pois, ehkäpä eivät ota siitä nokkiinsa.

Tänään poimin kasvihuoneesta vihonviimeiset tomaatit sisälle kypsymään. Pyykkipoika kertoo tomaattien koon. Jos nämä kypsyvät, niin keitän näistäkin tomaattisosetta pakastimeen.

Puutarhassa on monessa kohtaa yhtäaikaa kesä ja syksy. Kärhö kukkii täysillä, maksaruoho punastuu ja jalavan lehdet kellastuvat. Arboretum on vielä verkottamatta, se on ohjelmassa viikonloppuna jos ei sada vettä.

Maanantainan syötiin broilerin kanssa oman maan kasviksia. Ihmeen pitkälle näitä riittää.

No tomaatteja ainakin riittää sitten kun muut tuoreet ovat loppu. Siinä on kaikki, myös ne tänään kerätyt.

Kasvimaan kuvassa näkyy myös daalia. Milloin ne pitää nostaa ylös vai olenko jo pahasti myöhässä? Voisin koittaa talvettaa juurakon pojan kellarissa. Hyvät vinkit otetaan vastaan juurakon talvettamiseen.

#suuntanaomavaraisuus, lokakuu 2023 varastointi

Yksi Suuntana omavaraisuus- sarjan lokakuun aiheista oli varastointi. Juuri sopiva aihe tällaiselle hamsterille. Meillähän varastoidaan kaikenlaista, jos meillä ei ole lämmintä varastotilaa, niin kylmää riittää koko kylän edestä. Vaan ei mennä tällä kertaa navetan syömään sisältöön, kurkataan mieluummin vähän liiteriin ja jääkaappiin.

Lämmityskautena polttopuut ovat meillä näkyvä osa arkea. Saunaan ja vesipataan menee puuta ympäri vuoden, mutta talon sisätiloissa lähinnä lämmityskaudella. Puut varastoidaan tilavaan liiteriin. 

Vielä olisi vähän liiteriin laitettavaa. Näille puille löytyy paikka takaseunustalta. Puun suhteen emme ole täysin omavaraisia. Ostamme puut runkoina joista pilkotaan itse ensin metrisiä halkoja ja myöhemmin käytön mukaan klapeja. Puuta meillä kuluu n. 40m3 vuodessa.

Osa kauden sadosta löytyy varastoituna jääkaapista. Maustekurkkuja tein taas yli 30 tölkkiä. Kaikki syödään ennen seuraavaa satokautta, loppuu jopa kesken. Hilloja teen tarpeen mukaan pakastemarjoista paitsi omenasose on kaikki keitetty, sitä ei tullut tänä vuonna yhtä paljon kuin vuosi sitten vaikka sain omenaa. Ei vain aika ja jaksaminen riittänyt. Kuvassa näkyy myös kaksi laiheliinia kesäkurpitsaa. Niitä ei varastoida sen enempää, vaan syödään muun ruuan lisukkeena. Osan sadosta pakastin talven käyttöä varten. Sosekeittoihin menee jos ei muuhun.

Tomaateista keitän tomaattikastiketta pakastimeen joka on tärkeä varastointipaikka. Tässä erässä kokeilin ensi kertaa mukaan paprikaa. Hyvää tuli. Laitan sekaan sipulit, valkosipulit ja mausteet. Tähän käy pienet ja suuret tomaatit, vain kantaosan leikkaan suurimmista tomaateista pois. Mukana on siis myös kuoret ja siemenet. Sauvasekoittimella nekin saa tasaiseksi eikä kukaan huomaa mitään. Nykyisin ei oikein kaupan tomaattikastikkeet maistu kun omaa on saatavilla, maku on paljon parempi.

Tomaattia riittää edelleen varastoituna keittiön sivupöydällä. Näistäkin osa päätynee kastikkeeksi sillä emme millään syö tomaatteja tuoreena siihen tahtiin kun niitä valmistuu. Kuvassa on myös viimeiset paprikat. Ruusukvittenin hedelmät odottavat hilloamista.

Viinirypäleistä keitin mehua. Kuten hilloa, teen myös mehua tarpeen mukaan pakastemarjoista. Meillä ei ole kellaria joten jääkaappi on ainoa riittävän kylmä säilytystila varastointimielessä. Kaalit mahtuvat jääkaappiin, niistä tuli kappalemäärältään ihan hyvä sato, mutta koko on pientä. Kaalit syödään pois mahdollisimman pian sillä ne eivät säily varastoituna kovin pitkää aikaa.

Kuivattuina varastoidaan yrttejä. Sinisessä purkissa on kuivattua piparminttua. Onneksi kuivasin sitä vuosi sitten reilusti sillä tänä vuonna kuivattavaa ei tullut, piparminttu melkein menehtyi talvena aikana. Seuraavassa tölkissä on valkosipulin kiepeistä tehtyä valkosipulisuolaa. Se on niin herkkua, että on melkein käytetty. Oikean laidan tölkissä on kuivattua lipstikkaa, ihan ehdoton keittojen mauste.

Ja viimeisenä korin pohjalla vaan ei vähäisempänä, tämän vuoden sipulit. Sato oli loistava sekä laadultaan, että määrältään. Viikonloppuna kävin korin läpi ja heitin pari huonoa pois. Jäljelle jäi 101 sipulia joten eiköhän näitä syödä pitkälle talveen. Sipulin kasvattamisella ei suuria säästöjä saa, jos ollenkaan mutta näissäkin maku on tärkeintä. Pitää olla ytyä, mutta samalla pehmeyttä.

Suuntana omavaraisuus- sarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Alla linkit muihin postauksiin, päivitän ne tässä maanantain aikana.

Kakskulma https://kakskulma.com/sadonkorjuu-2023/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/10/suuntanaomavaraisuus-lokakuu-2023.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/10/omav.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/10/kerailya.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/10/sadonkorjuun-jalkeen-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-10/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/10/satokausi-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kohti-ruokaomavaraisempaa-talvea

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/10/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-10.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17630

Kasvuyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/10/unelmana-omavaraisempi-elama-syyskylvot.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/sadonkorjuun-jalkeen-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/10/02/lokakuu-23-sadonkorjuu/