Tapetointia ja listoja

Remontti on edennyt aimo harppauksen. Lattia on maalia vaille valmis, tosin se on muovin alla jotta ei likaantuisi remontin tiimellyksessä. Katto on maalattu ja seinissä on tapetit.

Tapetin kanssa oli vähän huonoa tuuria. Silloin aikoinani kun ostin tapetin, en tullut tarkistaneeksi, että kaikki ovat samaa erää, tapetti kun on ostettu netin myyntipalstalta yksityiseltä henkilöltä. Puolet tapetista oli tummempaa sävyä ja puolet vaaleampaa. Molemmat lisäksi 2. laatua. Tarkalla laskemisella ja mittauksella saimme tapetin riittämään vaikka viimeiset tapetoinnit menivätkin vähän palapeliksi. Onneksi tapetin kuvio häivyttää hyvin pienet virheet. Lisäksi seinän alaosan paneloinnista tulee reilut 10 cm aiottua korkeampi, sekään ei haittaa kun sillä konstilla saimme pudotettua tapetin menekkiä. Katosta tuli kaunis, se on hienoa paneelia joka kannatti kaivaa esiin ja korjata.

Takkakulma. Takan väriä pohditaan, jääkö valkoiseksi vai olisiko joku muu väri kiva. Lattian sävyt on jo päätetty, mutta paneloinnin ja listojen sävyä ei. Miten se voi ollakin vaikeaa tehdä päätöksiä. Ajattelin helpottuvan kunhan tapetti on seinässä, mutta eipä niin käynyt. Tehdäkö paneloinnista vihreä vai punertava.

Nämä karmilistat eivät ole talon alkuperäisiä. Vanhasta talosta ovat joka on samaa ikäluokkaa kuin oma talomme. Ostin listat kerran huutokaupasta. Muutama on jo käytetty, mutta listoja riittää isännänhuoneeseen eli sinne tulee nuo kaikki oikeanpuoleiset. Kävin kaikki listat läpi ja järjestin ne. Näitä kaikkia tarvitaan sitten joskus kun vaihdetaan laakaovet peilioviksi.

Listoissa on upea muoto. Aloitetuani sain poistettua maalit kahdesta ja puolesta listasta, siinä on hyvä päivävauhti. Ihmettelin miten joku onkin voinut maalata niin paksun maalikerroksen, siis yhden ainoan. Osa ponteista oli täysin hukassa. Itse maalaan hyvin ohuelti jotta ponttien muoto jää näkyviin. 

Eiköhän tässä saada valmista ennen joulua.

Kärhöjä ja ihmetyksiä

Keväisin kun alppikärhöt kukkivat, on kärhöjen ensimmäinen kierros. Toinen kierros on alkukesästä kun ensimmäiset jalokärhöt aloittelevat kukintaansa. Kolmas kierros on nyt, kun pääosa viini- ja jalokärhöistä kukkii. 

Tarhaviinikärhö 'Abundance' on suosikkini joka vuosi. Sirot ja kaikin puolin mallikkaat kukat. Nousee varmasti joka vuosi ja tuntuu kestävän hyvin näitä kuivia kesiä. Väri on täydellinen, ei liian tumma, mutta ei myöskään pliisu.

Monsterikärhöni 'Margaret Hunt' ei ole ollut monsteri pariin vuoteen. Se melkein kuoli toissa talvena. Elossa on ja kukkia tulee. Ehkä siitä vielä joskus tulee entisenlainen tuuhea kärhöpöheikkö.

'Comtesse de Bouchaud' tekee kukkia tasaisesti joka vuosi. Ei ole tuuhein kärhö, mutta tänä vuonna ehkä korkein. Kunhan kaaren yläosassa olevat nuput aukenevat, otan kärhöstä lisää kuvia. Minulla on suunnitelmissa siirtää yläpihalta kaksi kärhöä pois, toinen menee Piilun viereen, sellainen nimetön tumman liila. 'Miss Bateman' saa muuttaa tähän, olkoot naiset keskenään.

'Piilu' on ollut alusta alkaen kitukasvuinen. Taidan lisätä juurelle reilusti soraa, nimittäin huomasin, että ne kärhöt joiden juurella on reilusti soraa, voivat parhaiten.

'Madame Julia Correvon' kukkii runsaasti joka vuosi. Tänä vuonna siinä on taas enemmän kukkia joissa on vihreitä terälehtiä. Kärhö on todella avoimella ja tuulisella paikalla, joten sen on taas kärsinyt kovasta talvesta ja kevään halloista.

Siirrytään ihmetyksiin. Olen vihdoinkin saanut punahatut viihtymään puutarhassani kauemminkin kuin yhden kesän. Vaan mitäpä te paremmin tietävät sanotte, onko tuossa punahattujen siementaimien keskittymä? En keksi mitä muutakaan nämä voisivat olla. Osan aion kokeilla siirtää ja osa saa jäädä kasvamaan tähän.

Maailma on sekaisin myös puutarhassani. Tämä alppiruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Ei siinä mitään, mutta se kukkii nyt. Olen ottanut kuvan eilen eli 25.7. Lajike on 'Cunningham's White'. Netin mukaan tämä on aikaisia lajikkeita. No ehkä ensi vuonna se on oikeassa aikataulussaan ja kukkii jo toukokuussa.

Tämä taas on ilmiselvä kärhön taimi. Mutta mikä taimi, sitä en osaa sanoa. Viime vuonna kaivoin 'Pink Fantasy' kärhön ylös, mutta tein huonoa työtä ja katkaisin siitä kärhön ainoan pienen verson. Taisin laittaa juuren purkkiin, muisti pätkii. Tämä voi olla se. Tai sitten ei. Otin 'Abundance' kärhön siemeniä talteen ja saatoin laittaa niitä myös purkkeihin. Tämä saattaa olla sellainen itänyt siemen. En uskalla jättää tätä hentoa taimea enää purkkiin talven armoille vaan laitan sen maahan kunhan keksi hyvä paikan. Yksi hyvä vaihtoehtona on 'Musta Rudolf' koristeomenapuun alla.

Paljon on kärhöjen siirtoja tiedossa, aion siirtää myös rosarion kärhöt toisaalle, niille vain pitäisi keksiä hyvä paikka.

Iines

Sydän verillä kirjoitan tätä tekstiä. Rakas Iines on ollut neljä viikkoa hukassa. Ainahan se on reissujaan tehnyt, mutta tullut kuitenkin viimeistään viikon sisällä taas kotiin enemmän tai vähemmän reissussa rähjääntyneenä. Nyt kukaan ei ole nähnyt vilaustakaan kissasta. Sen sijaan lähipellolla on nähty susi ja ilvekset ovat täällä vakioasukkaita. Lähipellolla tarkoitan sitä peltoa joka siintää horisontissa uuden kasvihuoneen takana, siis hyvin lähellä oleva pelto.

Tämän tuoreempaa kuvaa Iineksestä ei ole, senkin tajusin vasta nyt. Onneksi on vanhoja kuvia ja edes tämä yksi tältä keväältä.

Toivo Iineksen kotiin paluusta alkaa olla mennyttä. Enkä tarvitse nyt mitään moraalisaarnoja, tiedän kyllä ulkona liikkuvan kissan riskit. Iines rakasti vapauttaan, se oli maalaistaloon syntynyt, osin villi ja vapaa kissa, josta ei olisi saanut tekemälläkään sisäkissaa. Toivon vain, että loppu on ollut nopea, kivuton se tuskin on ollut.

Voihan vihannespunkki

 Olen ihmetellyt kasvihuoneen kurkkujen huonoa kasvua ja lehtien kellastumista. Ajattelin sen johtuvan vain huonosta lannoituksesta, mutta sitten välähti mieleen sana vihannespunkki. Googletin tuon viheliäisen tuholaisen ja tuomio oli sillä selvä. Uuden kasvihuoneen kurkkuihin on pesiytynyt vihannespunkki ja kunnolla onkin.

Suurin saastuminen on tuolla seinustalla. Ennen kuvan ottamista olen jo hävittänyt siitä kaksi kurkkua. Vein kurkun versot keittiökompostoriin, ajatukselle, että kompostorin lämpö tappaa punkit pois. Mullat laitoin kukkapenkkiin, mutta mietin oliko se virhe.

Tämä kurkku saa lähteä tänään, eilen sade katkaisi hommat ja ajauduin välillä sisälle.

Kuvassa näkyy vihannespunkin seittiä, silloin tilanne on jo paha. Sumuttelin kaikki kurkut ja seitit vedellä ensiapuna. Mietin myös petopunkkien tilaamista sillä jos en saa ongelmaa kuriin, on tämä sama edessä ensi kesänä. Kurkkujen ruukut pesin huolella, niissä ei pitäisi olla jäämiä punkeista. Aion dipata altakastelupötkykät kiehuvaan veteen, eiköhän se tapa niissä mahdollisesti lymyilevät punkit pois.

Syksyllä pitää hävittää viiniköynnöksen kate pois ja vielä pintamultakin pois. Tilalle soraa tai hiekkaa joka ei houkuttele punkkeja talvehtimaan. Kasvihuone tulee pestä jo syksyllä tai ainakin suihkutella kaikki tiilien ja lattian koloset etikalla. Netin mukaan punkit talvehtivat karikkeessa tai mullassa tai kasvien tyvellä mutta parempi ottaa varman päälle.

Yksi iso peto makoili kasvihuoneen sohvalla eikä korvakaan värähtänyt touhuilleni. Oli ollut kai kovinkin rankka metsästyspäivä sillä jouduin herättämään Jalon jotta saan sen pois kasvihuoneesta ennen ovien sulkemista yötä vasten.

Enpä olisi tätä riivaajaa toivonut riesaksi. Enkä tiedä pääseekö vihannespunkeista millään eroon muuta kuin jättämällä kasvihuoneen tyhjäksi muutamaksi kesäksi. Siihen en ole valmis joten on taisteltava muilla keinoilla. Onko antaa hyviä vinkkejä miten voittaa tämä sota?

Luova tauko puutarhaan

 Puutarhatöiden suhteen on menossa pieni tauko, ihan vain polven takia jota kiusaa nivelrikko taas normaalia enemmän. Ja toinen syy on tämä kuivuus, meillä ei ole taaskaan satanut hetkeen ellei lasketa yhtä milloin tai kahden sadetta mukaan. Ei kasva edes rikkaruohot niin ei tarvitse kitkeä. Muutamia siirtoja ehdin aloitella ennen polvivaivan pahenemista, mutta nekin saavat odotella viimeistelyä sateita, en halua käyttää aikaani ja voimia ylenpalttiseen kasteluun omasta kaivosta huolimatta.

Uuden hortesiapuutarhan ja metsän rajasta tuli oikein kaunis ja sopusuhtainen. Tulevaisuudessa maa on tuosta mullalla, nyt siinä on kate sanomalehden päällä jotta alla kasvavat rikat kuolevat omia aikojaan pois. Lisää kasveja mahtuu, mutta katteen ansiosta voin hankkia niitä pikkuhiljaa harkitusti tai näin harhaisesti kuvittelen. Kun pääsen taimimyymälään tai löydän aletaimia, niin kaikki harkinta ja suunnittelu unohtuu sen sileän tien.

Hortensiaputarhan valkotäpläimikät voivat erinomaisen hyvin. Toista on luumulehdossa jossa on aivan liian aurinkoista ja paahtavaa valkotäpläimikälle. Harkinnassa on siirtää  kaikki taimet sieltä pois tänne hortensiapuutarhaan. Polun toiselle puolelle voisi tehdä tasaisemman rivistön.

Ihana nimetön laukkani kukkii sittenkin vaikka aluksi näytti ettei yhtään kukkavanaa ole nousemassa. Siementaimia saisi tulla jotta saan tätä levitettyä.

Tänä vuonna en löytänyt kuin kaksi jättikarhnputken angelica gigas taimia. Molemmat tai ainakin tämä suurempi yksilö kukkii tänä vuonna. Koko on todellakin jätti, korkeutta alkaa olla puolitoista metriä. Yritän muistaa kerätä osan siemenistä talteen esikasvatusta varten, siemenet näyttävän itävän meillä heikosti luonnollista tietä.

Tänä vuonna on ollut maltillinen liljakukkojen vuosi. Tarkistan silti liljat päivittäin. Kukkoja en ole nähnyt mutta munoa ja toukkia on löytynyt. Listin ne heti pois niin uusi liljakukkojen sukupolvi ei pääse kasvamaan.

Tästä kasvista kuulette vielä lisää kunhan sitä alkaa kukkia enemmän tämän yksittäisen kukan kaveriksi. Kyseessä on scabiosa atropurpurea 'Cherry Red' koreatörmäkukka joka on kesäkukka eli todennäköisesti ei talvehdi. Väri on kuitenkin sen verran upea, että olen valmis esikasvattamaan tätä toistekin. Uskoisin tämän olevan myös pölyttäjien mieleinen. 

Puutarhaisaa viikonloppua kaikille.

Isännänhuoneen remontti etenee

 Mies on tehnyt pitkää päivää remontin kanssa. Minä toimin apulaisena ja pysyn koronakeuhkoillani poissa pahimmasta pölystä ja jätän nivelrikkopolvien kanssa pahimmat kantamiset vahvemmille. Minun vuoroni tulee sitten kun on aika maalata ja sisustaa.

Lattiasta poistettiin vanhaa eristettä noin kymmenen senttiä. Poistettava eriste oli lähinnä olkisilppua, roskaa ja savikokkareita. Lattia on hienossa kunnossa satavuotiaaksi. Ei lahoa, ei kosteutta, kaikki ehjää ja puhdasta. Niinpä lattiaa ei kannattanut purkaa enempää, tiivistimme nurkat ja lisäämme uutta eristettä.

Vanha eriste on ensin tasattu selluvillapurulla. Minä sekoitin purun hienoksi suuressa saavissa porakoneeseen kiinnitetyn "vispilän" avulla. Puru peitettiin kahdella kerroksella selluvillalevyjä jotka asennettiin limittäin. Nurkissa on jyrsijäverkko ja pellavaa tungettuna joka koloon. Seinällä roikkuvat sähköt tulevat lankkujen alle ja viereen ja ne jää listan alle piiloon. Ikkunassa oleva pömpeli on puhallin joka alipaineistaa huoneen.

Selluvillalevyjen päälle tulee paperi joka niitataan ja teipataan kiinni. Siihen päälle lankut takaisin joista on putsattu sivut, pohjat olivat ok ja pintaan tehdään hionta kun lankut ovat paikoillaan. Kuvassa puolet lankuista on jo paikoillaan. Lattian väri pitäisi kohta päättää, vaikeaa on. Tehdäkö sama kaakaon sävy kuin tuvassa vai punainen tai vihreä joka kävisi tulevaan tapettiin. Sähkökeskus peitetään kirjahyllyllä joka tulee lattiasta kattoon tuonne takaseinälle. Kirjahylly tehdään itse, katsotaan kuinka onnistuu, sekin pitää päättää tuleeko kirjahyllystä maalattu vai petsattu. Katto pitää pestä, kitata ja maalata. Ja vähän pitää kattoa korjatakin, pitää ottaa siitäkin kuva. Seinille tulee alaosaan vaakapanelointi ja sen ylle tapetti. Sekin pitäisi päättää petsataanko panelointi vai maalataanko.

Ihan uskomatonta roinaa on haudattu eristeisiin. Kuvassa on tämän päivän löydöt. Vihreäksi maalattu pieni ja siro kävelykeppi. Suutarin kenkälesti, tai niin päättelimme. Pieni, siis todella pieni kirveen terä. Hevosenkenkä jonka piilotin takaisin lattiaan (pari kolikko pitää muistaa laittaa ennen kuin lattia on kiinni) ja vanhan öljylampun takapelti. Miksi ihmeessä nämä olivat lattiaeristeissä? Onnea tuomassa vai siksi ettei kaatopaikkoja ollut.

Kun klikkaat kuvaa, saat sen suuremmaksi ja teksti näkyy paremmin. Tämä on tosi pieni paperi, ehkä noin 7 x 10 cm. Kertoo paljon ajankuvasta silloin kun taloa on siirretty tähän nykyiselle paikalle vuoden 1920 tienoilla. Paperi oli sekin eristeiden seassa.

Huomenna remontti jatkuu, minä toimin apupoikana ja mies tekee raskaat työt. Rautakaupassakin on käytävä, kaikki muu muistettiin ostaa tänään, mutta ilmansulkuteippi unohtui. Onneksi löytyi rullan loppu kotoa niin pääsimme alkuun.

Princess Kate ja ritarit

Puutarhan paras kukinta-aika taitaa olla juuri nyt. Tosin olen vihdoinkin saanut puutarhan sellaiseksi, että kukintaa riittää huhtikuulta lokakuulle. Edelleen voisi lisätä loppukesän kukkijoita. Keväällä hankin joitain mutta taimet taisivat kupsahtaa kuivuuteen.

Uuden kasvihuoneen vieressä kasvava tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on tänä vuonna upea. Kuva on otettu jättikiven päällä seisten, näin sain kaikki kukat parhaiten kuvaan.

Hieman toista kuvakulmaa. Kukkia on uskomaton määrä kun ajattelee, että tähän saakka  kärhö on kukkinut vain muutamalla kukalla. Tämän kärhön kukka on minusta kaikkein kaunein, sekä väriltään, että muodoltaan.

Tämä kuva on otettu maassa seisten. Kukat eivät kuvassa erotu yhtä hyvin kuin silmä erottaa ne. Vieressä kurottelee kohti taivasta kaukasian kirahvikukka, se on tullut tuohon itsestään. Salataimi joka huomasin liian myöhään enkä raaskinut kitkeä pois.

Siirrytään ritareihin eli ritarinkannuksiin. Olen ostanut tähän kolme taimea viime kesänä Tommolan tilalta. Ihan samaa sävyä eivät sattuneet olemaan, mutta annettakoot se anteeksi kun kukkivat näin runsaasti ja jo kolmatta vai peräti neljättä viikkoa peräkkäin. Taustalla taas kirahvinkukkaa, sekin viime vuonna istutettu oman puutarhan siementaimista. Viime vuonna en antanut kirahvinkukan siementää, tänä vuonna annan jotta siementaimia on jatkossakin.

Yläpihan vaaleanpunainen ritarinkannus on hankittu pari vuotta sitten keskisen kyläkaupasta Tuurista. Ostin sen sokkona mutta väri ei pettänyt. Vielä on haaveissa saada ritarinkannusta valkoisena. Muokkasin eilen istutuksia ritarinkannuksen ympäriltä, alkoi olla jo liian ahdasta ja osa iiriksistä oli valmiita jaettavaksi.

Loppuun ihana kuva lauantai-illasta kun huomasin kuumailmapallon taivaalla. Kärhö 'Princess Kate' on vanhan ladon kohdalla. Pinkit lupiinit ovat nekin kukkineet jo pitkään. Leikkasin pääkukinnot pois ja kuvan kukat ovat sivukukintoja. Vaaleanpunainen runsaus on ihana harjaneilikka 'Newport Pink'. Sen taimia kyseltiin kovasti Avoimissa Puutarhoissa mutta toistaiseksi niitä ei ole, pitää saada ensin oma kanta vahvaksi.

Tänään saimme tyhjennettyä isännänhuoneen eristeitä sen verran kun oli ajatuskin. Nyt lähden vielä hetkeksi puutarhaan, johan tässä on oltu puoli päivää pois sieltä.

Isännänhuoneen remontti

Välittömästi Avoimien Puutarhojen jälkeen aloitimme isännänhuoneen remontin. Huone on remontoitu aikoinaan 1970- ja 1980-lukujen taitteessa koko talon remontin yhteydessä. Nyt me puramme sen remontin jäljet pois ja palautamme vanhaa uuden tilalle. Seinät olen maalannut vihreiksi noin 15 vuotta sitten peittämään vanhat tupakan kellastamat maalit.

Huone oli tyhjennetty parissa tunnissa. Ja näyttää todella kolkolta ja siltä, että remonttia kaipaa. Ovet tulevat yhtenäisemmiksi remontin yhteydessä.

Takka on muovitettu ja sen jälkeen muovitettiin kaikki ovet. Tuo puujäljitelmä ovi vie vanhempien valtakuntaan ja se on teipattu umpeen, muissa ovissa on muoviset vetuketjuovet sillä tämä on se huone josta kuljetaan talon kylpyhuoneeseen.

Kattopahvit revittiin ihan ensimmäiseksi pois. Nyt on poistettu koolauksetkin. Katto pystytään pelastamaan vaikka siinä on yhdellä sivulla jonkun ikivanhan vesivahingon jäljet. Alkuperäisiä kattolistaja on tallessa kahdella seinustalla mutta todennäköisesti joudumme poistamaan ne jotta kattonurkat saadaan tiivistettyä.

Lattiasta on kaksi kerrosta muovimattoa ja paksu lastulevy poissa ja onpa ne viety jo kaatopaikalle. Nuo tummat kohdat ovat olleet peltien peitossa ja niissä näkyy lattialankkujen alkuperäinen ruskea sävy. Ihan takan edessä on ollut hauska kolmion mallinen pelti.

Lankkulattia on erinomaisessa kunnossa, sille riittää pääosin putsaus ja uudelleen maalaus. Ylös se joudutaan nostamaan jotta pääsemme tarkistamaan ja tarvittaessa vaihtamaan eristeet.

Lankkujen nosto on aloitettu. Samassa muinaisessa remontissa on vedetty lattiaan vesi- ja viemäriputket ja tiesimme odottaa lasivillaa. Tässä kohtaa lattia on ruma sillä lankut on joku vetänyt poikki moottorisahalla. Kyllä ne korjattua saadaan mutta vaatii työtä. Villat ovat täynnä hiirenpaskaa ja pesiä. Hiiret ovat nyhtäneet villaa ja jopa nakertaneet vesiputkien ympärillä ollutta styroksia.

Minä siivosin villat pois, mies irroittaa lattiaa. Lopulta tuosta tuli neljä jätesäkillistä villaa. Kuvan ylälaidassa näkyy tärkeä työväline lattialankkujen naulojen irroitukseen sorkkaraudan lisäksi. Sillä hakataan naulan kanta ylös puusta jolloin naulan saa vedettyä pois puuta rikkomatta.

Remontti jatkuu, viikonlopun tavoitteena on saada kaikki lankut ylös.

 

Rentoutumista, retki ja remonttia

Siinäpä sitä on tämän viikon touhut. Avoimien Puutarhojen jälkeen en ole tehnyt puutarhassa mitään muuta kuin kastellut kasvihuonetta ja kerännyt kurkkuja. Keskiviikkona lähdin käymään siskolla josta teimme retken Kuopioon ja Valamoon. Maanantaina aloitimme isännänhuoneen remontin ja  siitä on tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. On nähkääs ollut vähän kiirettä näin lomalla.

Kasvimaan pioniunikot ovat poksahtaneet kukkaan pienen reissuni aikana.

Pioniunikoita on pieni pelto sillä en raaskinut kitkeä yhtään taimea pois kasvimaalta. Jossain tuolla välissä ovat herneet ja lehtikaalin taimet.

Tummempi pinkki teema löytyy uuden kasvihuoneen vierestä. Liljat olen ostanut Lidlistä ja voin todella suositella niitä. Ne myydään syksyllä kuuden kappaleen paketissa melkein kukkivana. Todella kaunis väri ja mukavan matala lilja joka näyttää kestävän hyvin savimaata. Tänä vuonna aurinko on haalistanut voimakkaasti liljojen väriä, oikeasti on tummempi. Maksaruohon olen nyppäissyt arboretumista jossa sitä kasvaa enemmänkin. Tykkään tämän väristä todella paljon.

Koreanneilikka on mielestäni sellainen joka ei talvehdi, mutta niin vain useampi taimi talvehti ja aloittelee kukintaansa. Värit ovat aika ärtsyt, mutta perhoset tuntuvat tykkäävän. Tällä kertaa ei tullut yhtään perhosta kuvaan, eivät vielä ole löytäneet neilikoita.

Nämä matalat punaiset liljat on siirretty vähän matkan päästä, toiselta puolelta kasvihuoneen aluetta. Olivat jotain muuta kuin mitä ostin, mutta tällä kertaa se oli vain hyvä, sain kauniimmat ja paremmat liljat kuin ne mitä luulin hankkineeni. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän "virheeseen". Maksaruoho on ällistyttävä. Ostin sitä viime syksynä yhden taimen Mustilan taimipäivästä. Toin taimen kotiin ja jaoin sen tähän kolmeen osaan. Olin ihan varma keväällä, että kuollut on. Eipä ollut vaan lähti siitä ajatuksenaan valloittaa koko maailma. Enpä ole toista yhtä voimakkaasti kasvavaa maksaruohoa tavannut. Onko se sitten hyvä vain huono asia, en osaa vielä sanoa. Toistaiseksi olen pitänyt tästä maksaruohosta nimeltä sedum ochroleucum 'Red Wiggle'.

Tuoksuherneet eivät ole ihan yhtä muhkeat kuin viime kesänä mutta kyllä nytkin kokoa löytyy. Kituivat silloin kesäkuun kuivuuden aikaan, nyt tuntuvat kasvavan vielä kun on ollut enemmän vettä saatavilla. Tähän tuli näköjään enemmän tummaa tuoksuhernettä kuin kirjavaa. Se on aina mistä sattuu ottamaan siemeniä talteen, en merkitse näitä langoilla tai muilla vastaavilla konsteilla.

Nyt taidan mennä muiden blogien pariin ennen saunaan lähtöä.

Kiitos

 Mahtavat kiitokset kaikille puutarhamme vieraille. Olihan taas upea ja ikimuistoinen päivä. Vieraita oli enemmän kuin koskaan, kahvilan tarjoilut menivät viimeistä pullaa myöten ja myyntitaimet hävisivät sukkelaan navetan seinustalta.

Päivä sisälsi paljon keskustelua puutarhasta, väreistä, kasveista ja rakenteista. Liljat ja värikäs siankärsämö ihastuttivat. Räikeät värit, mutta ah, niin yhteensopivat.

Pioniunikot saivat paljon kommentteja. Niiden siemeniä saattoi sujahtaa muutaman vieraan matkaan, oli sopivasti varastossa muutama valmis pussi. Hauska tietää näiden siirtyvään seuraavaan ja seuraavaan puutarhaan.

Kesäkukkani eivät ole kovin värikkäitä mutta tästäkin tykättiin. Vihreä väri on itsessään kesäinen.

Arboretumin uusi polku valmistui, mutta kivien kiikkeryyden takia kävely polulla estettiin toistaiseksi. Navetasta löytyi vanhaa kettinkiä ja harjaterästä tyyliin sopiviksi esteiksi. Parin vuoden päästä tässä toivottavasti on käveltävä kivipolku jota ympäröi kasvit eikä tylsä kate. Sen aikaa odotellaan nurmikon maatumista sanomalehtien, pahvien ja katteen alla.

Sain kahdeltakin vieraalta lahjan. Tässä on toinen niistä, upean pyöreä sammaloitunut kivi. Juuri sopiva yksilö hortensiapuutarhan muiden pyöreiden kivien joukkoon. Kiitän myös Kuopion vieraita lahjasta, niin kauniita sanoja kortissanne.

Vielä kerran kiitos, taisin olla taas täysin sanaton vieraiden kommenttien, kehujen ja ylistysten edessä. Tätä puutarhaa kun kävelee ja hoitaa päivittäin, ei osaa katsoa sitä ulkopuolisen silmin. Senkin takia on kiva keskustella siitä ja kuulla muiden ajatuksia.