12 kuvaa vuodesta 2022

 Vuoden 2022 ensimmäinen päivä oli muutakin kuin vuoden ensimmäinen päivä. Pääsin silloin sairaalasta kotiin ja aloitin toipumisen vakavasta koronasta. Uusi, juuri alkanut vuosi näytti hyvältä ja sitä se muutenkin oli kaikin puolin.

Tammikuu meni siis toipuessa, pieniä kävelyitä ja puuhastelua. Puutarha-asiat eivät olleet paljoakaan mielessä muuta kuin, että tavoite oli toipua puutarhakauden alkuun mennessä. Tuo toive tuli toteutumaan.

Helmikuussa oli hyvä aika käydä läpi pussit ja nyssäkät. Mitä kylvetään ja mitä jätetään hamaan tulevaisuuteen. Kaupan suippoparikasta otin onnistuneesti siemeniä talteen ja kylvin ne heti. satoakin saatiin.

Maaliskuussa aurinko lämmitteli mukavasti kasvihuonetta. Sisällä kasvoivat tomaatit ja paprikat odottaen pääsyä kasvihuoneeseen. Vuoden 2022 esikasvatukset onnistuivat todella hyvin, käytin myös kasvihuonetta esikasvatukseen. Maaliskuussa aloitin kokopäiväiset työt, ensin olin testannut kuntoani osa-aikaisena. Hyvin sujuivat.

Huhtikuussa lumi väistyi ja maa paljastui. Jokainen päivä yhtä riemullista sen yllätyksen kanssa mitä lumen alta paljastuu. Voitot ovat aina suuremmat kuin tappiot. Pidin vuosilomia pois ja pääsin jo tosihommiin puutarhassa.

Toukokuu on kukkaloiston suhteen jo runsasta. Teimme vanhaan kasvihuoneeseen uudet perustukset ja muitakin parannuksia. 

Kesäkuussa alkoi pionien kausi. Kartanopioni on yksi aikaisemmista ja pidän siitä joka vuosi enemmän.

Heinäkuussa pidin pidemmän loman. Paljon aurinkoa ja puutarhaa jossa huomion veivät liljat. Liljakukkoja oli toukokuusta alkaen mutta ei niin pahaa invaasiota kuin vuonna 2021. Keräsin silti ahkerasti kukot pois sekä murskasin munat ja toukat.

Elokuussa tapahtui paljon. Sain kuvaajan ja toimittajan vieraaksi, siitä kuulette pian lisää. Oli Avoimet Puutarhat, vierailu Mustilan taimipäivään ja uuden hortensiapuutarhan teko. Kävin vierailulla Kukkaiselämää Satun upeassa puutarhassa ja sain kotiinviemisiksi kaksi amerikanpähkinää. Toivottavasti ovat hengissä tuolla lumen alla.

Syyskuussa vietettiin sadonkorjuun juhlakuukautta. Omia luumuja riitti äidillekin ja tyttären perheeseen. Punaiset syötiin mutta keltaisista keitin hilloa, vielä on yksi purkki jäljellä. Tein viimeiset kurkut maustekurkuiksi. Koko kauden aikana tein reilut 30 tölkkiä maustekurkkuja, vielä on viisi avaamatonta tölkkiä jäljellä, muutaman olen antanut eteenpäin. Pakastimessa on pari purkkia jäljellä oman maan tomaattisosetta, herneitä on kaksi pussia. Sipuleita on jäljellä 35 kappaletta. Täysin omavaraisia emme ole, mutta kyllä sadosta silti riittää syötävää pitkin vuotta.

Lokakuussa oli upeita aurinkoisia päiviä. Valkosipulit pääsivät maahan ja kukkasipulit. Koska olin tehnyt syyskuussa kauden viimeiset työt, ei puutarhassa ollut enää kummempaa tekemistä kuin loppujen verkkojen virittämiset.

Marraskuu oli jotenkin kiireinen kuukausi, tuntui, että se soljui ohi huomaamattomasti. Jalo muisti lämpimän nukkumapaikkansa navetasta, oljissa on mukava pötkötellä. Toinen kerta koronan kanssa ei päässyt pelästyttämään vaikka olikin kunnon räkätauti. Siltikään ei mitään verrattuna vuosi sitten sairastettuun.

Joulukuussa on nautittu joulusta. Kuusi koristeltiin näiden lastenlasten kanssa yhdessä joululaulujen soidessa, lopuksi nautittiin glögiä ja pipareita. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uusi puutarhakausi. Huomenna ajattelin käydä kaikki siemenvalikoimani läpi ja perehtyä kelloköynnöksen kylvöihin, eiköhän netistä löydy tietoa.

Tänä vuonna juhlitaan

Viime vuonna menetin joulun juhlinnat lähes kokonaan, sairaalan koronaosaston joulua kun ei voi jouluksi sanoa. Tänä vuonna otetaan vahinko takaisin. Ei maallista överijoulua kuitenkaan vaan läheiset ihmiset yhdessä ja hyvää ruokaa. Se on tärkeintä.

Kuusi haettiin lastenlasten kanssa omasta metsästä. Syvän hangen takia piti valita aika nopeasti ensimmäisten kuusten joukosta joten on hitusen harva. Korvattiin sitten runsailla koristeilla ja valoilla kuusen viat.

Joulukukkana perinteisesti amarylliksiä leikkona. Tänä vuonna en ostanut hyasintteja, tosin tänään on vielä kauppapäivä ja jos sattuu pinkkejä kohdalle niin saatanpa vielä ostaakin. Vanhasta käspaikasta tehty liina on joka vuosi joululiinana.

Joulukoristeita on niukasti. Ajattelin joulun jälkeen käydä koristelaatikon läpi ja katsoa säilytänkö enää kaikkia. Näistä lasikelloista tykkään. Molemmat kellot ovat kirpparilta, lisääkin voisi löytyä.

Vuosia sitten Viipurista tuotu lasipallo on kauneimpia kuusen koristeista. Vaikka meillä sataa vettä ja hanki on madaltunut huomattavasti, on täällä silti valkea joulu.

Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa kaikille teille lukijoilleni, niin vakituisille kuin satunnaisille.

 

Verkkotarkastus

 Tänään oli ohjelmassa kiertää kaikki puutarhan suojaverkot läpi. Korjata ne missä oli korjattavaa ja nostaa ylös ne mitkä eivät ole piikeillä maassa kiinni. Umpihangessa sai kahlata mikä tuntuu ihan hassulta sillä niin monta lumetonta joulukuuta olemme saaneet kokea täällä asuessa.

Tämä arboretumin yksi iso verkko saattaa olla riski. Jos lunta tulee vielä paljon lisää niin verkko on liian matala ja sen yli pääsee hyppäämään. Ja tuo yksi kohta oikealla puolella meinaa kaatua vaikka siinä on tuki. Laitoin sitten liian lyhyen tuen. Tuossa kannattanee käydä tamppaamassa lumi matalaksi verkon ympäriltä. Verkkoa ei pysty nostamaan sillä se on tiukasti maassa kiinni.

Viime talvena kokonaan syöty koristeomenapuu 'Marjatta' oli ilman verkkoa. Verkko löytyi vierestä maasta pötköllään. Nostin verkon paikoilleen ja tamppasin sen tiiviisti lumeen kiinni. Marjatta on onneksi omajuurinen joten annoin sen vain tehdä uudet versot tyngäksi sahatusta rungosta.

Kompostipolku on aurattu. Voisi olla järkevää siirtää kompostori lähemmäksi taloa mutta eipä tuo polun teko kevyeen pakkaslumeen ollut paha urakka. Polku on helppo pitää auki kun se on kerran tehty.

Kävin katsastamassa myös kasvihuoneet. Mies oli vienyt vanhan villaviltin viiniköynnöksen suojaksi.

Kun kerran lunta riittää, suojasin myös mustaseljan ja safiirihortensian lumella. Tuonne alppiruusumetsikköön ei ikinä sada niin paljon lunta kuin aukeammille paikoille, joten siellä pitää vähän avittaa luontoa. Samalla myös herkkä kelta-alppiruusu sai kunnon lumi-iglun päällensä.

Talokin sai oman suojavilttinsä. Lumi eristää hyvin ja tekee sisälle mukavan lämpöiset ja vedottomat lattiat. Enpä muista milloin tämä toimenpide olisi saatu tehtyä jo joulukuussa saatikka näin joulukuun alussa. 

En ole mikään talven ja lumen ystävä, mutta pakko myöntää, että nyt ovat maisemat kauniita.

Puutarhan luottokasvit

 Yritin muistella olenko tehnyt oman postauksen puutarhani luottokasveista. Muistelisin, että olisin, mutta pienellä etsimisellä en postausta löytynyt. No vaikka olisinkin tehnyt, nyt on aika tehdä uusi. Ja tähän aikaan vuodesta on kiva kaivella esiin menneitten kesien kukkakuvia. 

Eli tämä on postaus oman puutarhani luottokasveista. Niistä kestävistä, missä tahansa viihtyvistä, sopivasti leviävistä kaunottarista. Rajasin postauksen vain perennoihin, myös köynnökset ovat ulkona.

1. Kellukat. (kuvassa 'Mai Tai')

Voisiko parempaa kasvia olla. Kasvaa savimaassa, multamaassa, kosteassa tai kuivassa. Kukkii viikkoja. Kasvaa tasaisen kauniiksi, kuin pieneksi pensaaksi. Jos viitsii leikata kukinnot pois kukinnan jälkeen, saa kellukoista kauniit vihreät puskat. Ja nykyään löytyy eri värejä, on yksinkertaista ja kerrottua. Leviää sivuversoista, mutta hillitysti.

2. Iirikset

Ja erityisesti vanhaa kantaa olevat iirikset. Tämän liilan saksankurjenmiekan olen tuonut Pohjois-Savosta siskoni pihasta. Se leviää, uhkaa jyrätä jopa tulikellukan allensa. Kukkii uskollisesti vaikka en ole jakanut tätä vuosiin. Kasvaa lähes suorassa savessa. Tästä saa helposti suurenkin alueen.

3. Esikko

Erityisesti tämä pinkki ja sen veli liila. Vielä ei ole löytynyt paikkaa missä ei viihtyisi. Kuivassa paikassa saattaa nuupahtaa, mutta heti kun saa tilkankin vettä virkistyy. Tekee niin ahkerasti uusia alkuja, että olen saanut jakaa tätä omaan puutarhaan ja muuallekin. Kukkii pitkään mutta harvemmin uudelleen syksyisin. Tykkään myös pelkistä lehtituppaista, eikä tähän jää rumia kukintansa ohittaneita kukkia, ne vain häviävät jonnekin. Tämän pinkin alkuperä on tässä omalla kylällä, ehkä sekin tekee siitä hyvin viihtyvän.

4. Keijunkukat

Tätä piti hetki miettiä, voiko keijunkukka olla luottokasvini sillä niiden kanssa on joskus haastavaa. Päätin, että voi olla sillä siellä missä keijunkukka, viihtyy sen huomaa. Ihana pinkkikukkainen 'Hans' on tuoreimpia tulokkaita mutta osoittautunut hyväksi valinnaksi. Myös tummalehtiset olen saanut viihtymään kunhan paikka ei ole liian kuiva tai keväisen ahavan armoilla. Punalehtiset ovat viihtyneet huonoiten mutta niitäkin on. Peruslajike 'Palace Purple' tekee joka vuosi ahkerasti siementaimia joita olen saanut siirrettyä uusille alueille.

5. Maksaruohot

Maksaruohot ovat upeita loppukesän uskollisia kukkijoita. Helppoja kasveja joille ei tarvitse tehdä mitään, no ehkä kitkeä rikkoja pois juurelta. Muuten eivät kaipaa mitään hoitoa. Ja nämä kuivat kesät ovat osoittaneet miten hyvä kasveja ovat aurinkoon ja paahteeseen.

6. Pionit

Kuten maksaruohot, pionit ovat osoittautuneet epävakaisten ja kuivien kesien kuningattariksi. Paksujen maajuurten ansiosta pionit tuntuvat kestävän vaikka mitä kuivuutta. Tykkään kerrotuista ja yksinkertaista, kaikki pionit käyvät. Eikä minua edes harmita jos rankkasateet vievät kukinnot, tykkään pionien lehdistä ja ihan vain niiden vihreästä olemuksesta. Jonkin verran tuen pensaita, mutta en kaikkia, osa pioneista saa retkottaa ja kasvaa oman tapansa mukaisesti. Pioneja minulla kasvaa lähes jokaisella alueella. Luumulehto on ainut jossa pioneja ei ole, koska se on ainut alue missä ne eivät viihdy. Luumulehdossa onkin puutarhan kaikkein tiukin savi ja sen päällä ihan liian ohut multakerros.

7. Päivänliljat

Päivänliljojen arvon tajusin viime kesänä. Tajusin, että nehän viihtyvät meillä. Kaikki lajikkeet jotka olen istuttanut, ovat menestyneet ja kasvattaneet kokoa vuosien varrella. Ja se tärkein minun puutarhassa, viihtyvät savimaassa. Kukintaa ei tunnu sateet haittaavan. Tykkään myös näissäkin pelkistä lehtituppaista. Vielä on kokeilematta saisiko näitä kasvamaan siemenestä vai onko lisäys aina kasvullista. Päivänliljoissa on kivaa sekin, että alkavat kukkia istutuskesänä, ei tarvitse odottaa vuosia kuten joskus käy pionien kohdalla. Jakaminen on helppoa ja pienikin alku lähtee kasvuun. Yhden miinuksen keksin, mutta se ei ole itse kasvin syy. Kovin usein tuppaa saamaan lajikkeen jota ei ostanut, parasta olisikin ostaa päivänliljat kukkivina jotta tietää mitä saa.

Siinä muutama Arvilan puutarhan luottokasvi. Yksittäisinä lisäisin vielä perinneliljat kuten rusko- ja tiikerililjan. Niitä kannattaa suosia ja varjella, ovat kestäviä, kauniita ja sellaisia puutarhan peruskasveja.

Tämä ei ole haaste mutta voisin kysyä sinulta, mitkä ovat sinun puutarhasi luottokasveja? Niitä perennoja jotka tuntuvat kasvavan itsekseen ja viihtyvät vuodesta toiseen.

Toukokuu

 Toukokuu taitaa nykyisin olla mielestäni kaunein kuukausi. Se on hetki ennen kesän humahdusta kun kaikki on vielä uutta ja raikasta. Saaripalstan Saila lanseerasi kuusi kuvaa toukokuusta haasteen. Tartuinpa siihen juuri nyt, vuoden pimeimmän ajanjakson aikana.

Vaikka positiivisesti pitää ajatella. Ensi kuu on jo tammikuu ja siitä on vain muutama kuukausi toukokuuhun.

Ei ole toukokuuta ilman sinivuokkoja. Saisivat vaan levitä nopeammin. Uuteen hortensiapuutarhaan jaoin ja siirsin paljon sinivuokkoja muualta puutarhasta. Kuvan sinivuokot kasvavat arboretumin suuren tammen alla.

Unkarin sinivuokko on kotiutunut kivasti, kasvusto kasvaa vähän joka vuosi. Suunnitelmissa on uskaltaa jakaa kasvustoa hiukan ja kokeilla viihtyisikö tämä aarre muuallakin.

Yksi kevään suurimmista ihmeistä oli rusokirsikan ensimmäinen kukinta. Liki kymmenen vuotta olen puuta kasvattanut, pienestä piiskataimesta asti. Puutarha jos mikä opettaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.

Uuden kasvihuoneen edusta on keväisin juuri sellainen kun kuvittelin sen olevan. Pinkkiä ja keltaista esikkoa. Punaisia pionien alkuja ja pinkkejä kiurunkannuksia. Valkoiset helmilijatkin siellä ovat mutta kuvassa vasta aloittelevat kukintaansa.

Ja vielä kerran vuokkoja. Tavallista valkovuokkoa en saa kasvamaan sitten millään, mutta tämä sininen valkovuokko eli hämyvuokko  lajikkeeltaan 'Dee day' lähti heti leviämään. Siinä oli ostettaessa vain pari vartta. Takana näkyvä pinkki esikko on sekin ihmetyttänyt kasvuvoimallaan. Se ei tunnut välittävän missä kasvaa, pukkaa vaan uutta alkua viereensä minkä kerkeää. Se onkin yksi puutarhani luottokasveja.

Viimeinen kuva menee alppiruusumetsikön herkälle prinsessalle. Kuvassa on alppiruusu 'Tiuku'. Se on istuttamisestaan saakka kukkinut uskollisesti joka kevät. 

Oi toukokuu, tule ja pian.

Puutarhakausi 2022

 Sain sekä Kottikärryn Kääntöpiiri blogin Päiviltä, että Puutarhaeloa Riitalta haasteen kertoa kaudesta 2022. Kysymykset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta, uskon, että myös vastaukset ovat sitä, koska itse koen olevani puutarhassa yhdellä tapaa urautunut, siellä omalla mukavuusalueella on mukavaa olla.

Oranssit suippopaprikat kaupan paprikoiden siemenistä.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään mitä en ole koskaan ennen kokeillut. No ehkä voi sanoa, että kokeilin ensi kertaa uudessa kasvihuoneessa paprikoiden kasvatusta. Vanhassa olen kokeillut vuosia sitten ja se ei onnistunut. Nyt sato onnistui todella hienosti.

Uuden kasvihuoneen itäpääty ja sen uusi istutusalue. Suunnitelman mukaan ja vähän sen ohi.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

En pysynyt ja pysyin. Kaikki suunnitelmat ovat vain päässäni ja ne hyvin usein muokkaantuvat työn edetessä. Rakenteet ovat niitä jotka yleensä pysyvät hyvin suunnitelman mukaisesti, mutta kasvivalinnat muuttuvat. Siinä ratkaisee hinta ja saatavuus enemmän kuin suunnitelma.

Uutta hortensiapuutarhaa.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Tuli ja paljon tulikin. Osa ostettuna, osa itse kasvatettuja ja osa oman puutarhan jakotaimina. Uusia alueita tuli useita ja niistä suurin osa on kasvitettu tällä kaudella. Yksi suurimmista oli uusi hortensiapuutarha. Siellä ne kasvit, jotka ovat rahalla ostettuja, ovat lähes kaikki paria poikkeusta lukuunottamatta alennustaimia. Edullisimmat euron taimia. Paljon taimia ei siis aina tarkoita paljon rahaa.

Easy Elegance-ruusu 'High Voltage'.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

Joka vuosi tulee menetyksiä. Ihan senkin takia, että tykkään venyttää kasvuvyöhykkeiden rajoja. Tulee eläimiä jotka popsivat kasvit suuhunsa ja tulee ankaria talvia ja vielä rankempia keväitä. Keväällä 2022 luulin menettäneeni useamman ruusun. Kesän myötä kävi selväksi, että hengissä ovat mutta lähtivät kasvuun todella hitaasti. Kuvan 'High Voltage' ruusussa oli keväällä yksi elossa oleva silmu ja siitä se vain kasvoi komeaksi pensaaksi joka kukki pakkasiin saakka.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Valkokirsikka 'Lumikki' minulta vielä puuttuu ja moni muukin kasvi.

Liljapenkki jonka mylläsin kukinnan jälkeen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Kukkaloisto. Pionit, liljat, iirikset, esikot, kellukat, ruusut ja leimut. Ihan uskomaton kesä.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Uudet alueet ja niiden kasvittaminen.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Kirjovaahtera 'Drummondii' löytyi -70% alesta. Olkoot se kesän paras hankinta. Ensi kevät näyttää kuinka onnistunut oli ja selvisikö talvesta hortensiapuutarhan kupeessa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Eihän sitä nyt virheitä tehdä, on vain vaihtelevia olosuhteita, kiukuttelevia kasveja ja innostavia kokeiluja.

Miten herkkä kaunotar kasvoi keväällä Barnhavenilta tilatuista yllätyssiemenistä.

10. ja 11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? Mikä oli suurin pettymyksesi?

Nyt on paha kysymys. Muisti pätkii. Pahin pettymys taitaa olla kasvimaalla ja siellä ruusukaalien huono kasvu. Esikot yllättivät positiivisesti, etenkin kaikki siemenkasvatukset.

Uutta kivituhkakäytävää. Ensi kaudelle jäi viimeisen käytävän teko.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Kasveihin, multaan ja kivituhkaan. Kun tekee uutta niin tarvitaan materiaalia.

13. Mitä Opit?

Tee mitä jaksat ja jos et jaksa, älä tee.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Into piukeana ja sormet syyhyten, kyllä. Odotan kevättä ihan hulluna. 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En laita tätä nyt eteenpäin koska on tainnut kiertää aika monessa blogissa. Jos ei ole sinulle vielä osunut niin nappaa tästä ja laita kausi 2022 pakettiin.

1949 ja 2022

Televisiosta tuli ohjelma ilmakuvista joita otettiin maalaistaloista. Kuva tulostettiin ja kehystettiin seinälle. Siitä saimme idean, että pitäisi selvittää onko talostamme otettu ilmakuvaa ja löytyykö sellaista jostain arkistosta. 

Sitten mies meni maanmittauslaitoksen sivuille ja hoksasi, että sieltä löytyy vanhoja ilmakuvia. Vanhin tästä pihapiiristä otettu kuva on vuodelta 1949. Ja niin mielenkiintoinen kuva se onkin.

Kuva: Maanmittauslaitos

Huono kuva sillä nappasin sen kännykällä tietokoneen ruudusta. Mutta siinä on Arvilan tila vuonna 1949, 73 vuotta sitten. Paljon on muuttunut, paljon on samaa. Samoja rakennuksia ovat talo, navetta, aitta ja saunamökki. Navetan vasemmalla puolella olevan rakennuksen tiesimme mutta muita emme. Etenkin kiinnostaisi tietää mikä on tuos uuri rakennus keskellä peltoa kuva vasemmassa reunassa. Tai toinen suuri rakennus aitan takana? Ovatko latoja, riihiä vai mitä? Ovatko palaneet vai purettu tarpeettomina.

Kuva antaa muutakin tietoa. Olemme luulleet, että tie on mennyt talon pihan läpi mutta se onkin mennyt jo tuolloin talon takaa kuten menee nykyäänkin. Kuusiaita on jo suuri kuvassa ja talon takana on metsikkö kuten nykyäänkin. Pellot ovat osa tuollaisia sarkoja, hauskan näköisiä.

Kuva: Maija Astikainen
Ja tässä kuva kesältä 2022. Talo, aitta ja navetta näkyvät selvästi. Puuta ja kasvustoa on tullut lisää, pellot eivät ole sarkoina vaan yhtenäisinä alueina. Ei ole enää heinäseipäitä. Rakennuksia on hävinnyt, uusia ovat kasvihuoneet. 

Käykäähän tutustumassa arkistoon, ihania vanhoja kuvia.

 

2. kierros

 Saimme mieheni kanssa toisen kerran voiton korona-arvonnassa. Tällä kertaa selvisin vähemmällä, tai näin luulisin. Viikon olen sairastanut eikä tauti ole mennyt keuhkoihin. Tukkoinen olo, räkää tulee ja välillä yskittää. Nyt riivaa väsynyt olo kun muutoin helpottaa, tänäänkin nukuin parin tunnin päiväunet. 

Olen myös helpottunut, koko syksyn mielessä on kummitellut sanat: mitä jos taas sairastun jouluksi. Eli, jos korona piti saada toisen kerran, niin mieluummin nyt kuin jouluna. 

Blogi on päivittynyt huonosti, olen kutonut, lukenut valtavasti kirjoja, tehnyt 2000 palan palapeliä. 

Olen ihastellut instassa sienivaloja. Koska sellaisia ei myydä valmiina, tein minäkin omat. Suosittelen tekemään paristovaloihin, sieniä tulee vähemmän. Vaan jos haluat paljon sieniä niin hanki töpselivalot kuten minä tein. Hermo oli mennä, mutta nyt on lasikuistin satumetsässä oma sieniviljelmä. 

Lasikuistin ulkopuolella on samat valot kuin vuosi sitten. Kranssitkin löytyivät oviin, ostin valmiina sillä kransseissa on minusta ihan liian kova työ, siksikin maksan siitä ilomielin taitavammalle tekijälle.

Saunamökin kranssiin laitoin valot. Saunalla ei ole muita valoja, mietin vielä pitäisikö laittaa, saunaa kuitenkin käytetään monta kertaa viikossa ja se rakennus tielle. Navetan päädyssä on valot, pitää ottaa niistä kuvat, samoin ikkunoiden kynttilöistä kunhan pääsen kauppaan hakemaan uudet paristot. Saunamökin ikkunat ovat nyt kaikki kunnostettu, myös ne viimeiseksi jääneet löylyhuoneen sisäikkunat. Enää ei Jalo pääse saunaan sisälle rikkinäisen ikkunan kautta. Olen pyytänyt mieheltä pientä luukkua kissoille josta voisivat kulkea. Saunan kuisti on lautarakenteinen ja siihen raaskii tehdä huomaamattoman luukun.

Lunta on satanut niin että maa on valkoinen. Ihan hyvä kasvien kannalta jos saadaan ensi viikolla kovempia pakkasia. 

Eteisessäkin on oviverhot paikoillaan. Vaikka meillä on vielä hetken edullinen sähkösopimus, olemme yrittäneet tiputtaa sähkön kulutusta. Syyskuussa tiputus oli 7%, lokakuussa 10% ja marraskuussa 15%  verrattuna vuoteen 2021. Kuulostaa paljolta, mutta kilowattitunteina ei muutos ole radikaalinen, marraskuussa meni 153 kWh vähemmän kuin vuosi sitten. Sitten kun joudumme pörssisähkön armoille, on tuollakin määrällä enemmän merkitystä.

Nyt taidan mennä keittämään kupin hunajateetä, sitä olen latkinut litratolkulla viimeisen viikon aikana. Samalla luen rästiin jääneet blogit ja vastailen muiden postauksiin.