Välivaihe

 Kasvihuoneen uudet perustukset etenivät tänään hyvää vauhtia. Saatiin melkein valmista vaikka piti lähteä kesken kaiken rautakauppaan hakemaan puutavaraa. Samalla olisi voinut tuoda puuttuvat harkot mutta tajusimme väärin lasketun harkkojen menekin liian myöhään. Huomenna uudestaan rautakauppaan jos ovat auki, onneksi on muutakin asiaa kaupunkiin.

Ensin kasvihuoneen rakenne tunkattiin kasvihuoneen sisältä kellumaan kahden paksun lankun varaan. Näin saatiin koko perustuksen alue vapaaksi. Seuraavaksi kaivettiin multaa pois ja kasattiin istutuslaatikoiden multaa kasvihuoneessa kasaksi jotta työskentelytilaa olisi riittävästi.

Seuraavaksi kottikärryillä soraa suodatinkankaan päälle. Onneksi oli alamäki silloin kun oli kottarit täynnä soraa. Suodatinkangasta löytyi omista varastoista juuri sopiva pätkä, ei jäänyt senttiäkään ylimääräistä. Soraakin onneksi löytyi vielä uuden kasvihuoneen rakentamisen jäljiltä. Soran päälle aseteltiin laatat ja mitattiin usein, että ovat vaaterissa joka suuntaan. Betonilaattojen laadusta voisin sanoa muutaman sanan. Luokattoman huonoa laatua, saimme kolme laattaa halki.

Laattojen päälle tuli harkot ja harkkojen ja kasvihuoneen välissä on vielä kestopuinen lauta.  Kasvihuoneen rakenne kiinnitetään sekä kestopuuhun, että harkkoihin kulmaraudoilla. Pitäisi kestää tuulet ja tuiverrukset. Tänään kun kasvihuone killui kahden laudan päällä niin parissa tuulenpuuskassa pelkäsin sen lentävän pois paikoiltaan. Onneksi niin ei käynyt. Kasvihuone ei ole kuvassa vielä täysin paikoillaan, siksi on hiukan vinossa.

Korotuksen ansioista kasvihuoneen multatilaan tulee reilu korotus. Lautaa pitää nostaa tai tehdä uudet korkeammat. Mullan ja harkon väliin laitettiin patolevystä kaistaleet, ei sotke multa harkkoja ja pysyy kosteus siellä missä pitääkin, patolevyäkin löytyi sopiva rulla omista varastoista, leikkasin rullan kahtia jolloin tuli juuri oikea korkeus. Nyt harkitaan ja mietitään yön yli kivetäänkö kasvihuoneen keskikäytävä. Meillä on vielä jäljellä reilusti uuden kasvihuoneen lattiakiviä, niistä saisi lattian tähänkin. Tulisi kestävä ja helppo pitää puhtaana.

Koska tässä vanhassa kasvihuoneessa ei enää kasvateta kuin runkotomaatteja, saan toisenkin päädyistä multatilaksi. Ennen tuossa päädyssä oli tiilet ja niiden päällä oli pensastomaattien ämpärit. Vakikasveja tulee olemaan kasvihuoneessa jo kasvava viiniköynnös 'Somerset Seedless' ja kolme aprikoosipuutani jotka tosin ovat vielä pienet piiskataimet. Kaikki kolme selvisivät hengissä talven yli. Olin ajatellut niitä tähän päätyyn mutta pääty onkin todella savinen paikka. Niinpä aprikoosien paikka siirtyy toiseen päätyyn ja tähän tulee tomaatteja, niitä ei savimaa haittaa.

Huomenna hommat jatkuvat. Viileä sää on ollut hyvä ruumiillista työtä tehdessä, ei ollut tänään kuuma eikä kylmä.

Lomaviikon suunnitelma

Ensi viikolla pidän taas koronan sairausloman takia pitämättä jääneitä vuosilomia.  Olen tässä suunnitellut, että mitä sitä tekisi lomalla. Sateita on luvassa, mutta ehkä niiden välissä pääsee puutarhatöihin. Jos vähäinen routa ja muu jää on sulanut, aloitan melkoisen suuren urakan.

Lomaviikon työnä on ottaa esiin tuo vihreän pressun alla olevan alue uuden kasvihuoneen edustalta.

Viime kesäkuussa levitin nurmikon päälle kaiken tavaran puutarhakomposteista ja peitin kasat lakanoilla ja pressuilla. Nyt siirrän pinnan pois ja sen jälkeen kaivan nurmikon pois. Nurmikon toivon kuolleen. Sitten kaikki hyvä maa-aines erillisen kasaan eli kaivamista saveen saakka. Kun savi on kaivettu esiin, tyhjennän sen päälle taas kaiken tavaran puutarhakomposteista. Pistän lakanat päälle ja lakanoiden päälle viime vuonna tuohon kärrätyn tavaran joka on toivottavasti sopivan maatunutta. Sen päälle kaikki se hyvä maa-aines jonka olen onnistunut kaivamaan pois. Jos maa-aines ei riitä, sekoitan siihen kaupan pussimultaa. Ja sitten vain istuttamaan uusi kasveja. Ihan helppoa.

Sitten voikin suunnitella kivituhkan tilaamista tai noutamista ja sen levittämistä käytäville. Oikean puoleinen alue jossa on harmaa pressu jää tehtäväksi myöhemmin kesällä tai vasta ensi kesänä. Tuo vihreä alue on ihan riittävän suuri tämän vuoden hommaksi.

Miehellä ei ole lomaa mutta onpa hänellä silti omat suunnitelmat. Vanhan kasvihuoneen perustukset pitää korjata. Päätimme tehdä asian kunnolla eikä perustuksiin tulee enää vanhoja hirsiä.

Harkot ostettiin jo viime vuonna ja ne odottelivat talven kasvihuoneessa. Kuva on otettu lasin läpi, siksi se on vähän outo. En halunnut raottaa ovea edes hetkeksi jotta lämpö pysyisi paremmin kasvihuoneen sisällä.

Laatat harkkojen alle hankittiin tällä viikolla kun olivat alennuksessa. Perustus tehdään näin: Ensin alle soraa, sitten laatat ja laattojen päälle harkot. Kasvihuone tulee sitten harkkojen päälle. Eli melkein sama systeemi kuin uudessa kasvihuoneessa. Kestää kosteutta ja saadaan kasvihuoneeseen vähän korotusta.

Kasvihuoneen hirsiperustus on täysin laho. Vaan ei siitä voi valittaa. Kasvihuone on tehty vuonna 2010 joten hirret ovat olleet tuossa 12 vuotta, ei ihme, että jo lahoavat. Sisätilojen ratkaisut eli istutuspaikat mietin sitten kun perustukset on tehty. Multatila saa lisää korkeutta ja jotenkin pitää ratkaista miten multatila rajataan käytävästä. Nyt siinä on lauta joka uusittiin viime keväänä. Uuden perustuksen kanssa lauta jää auttamattoman matalaksi.

Kun on näin kylmää, ei tarvitse murehtia tomaattien kärräämistä kasvihuoneisiin, saa mieskin hyvää aikaa perustusten tekoon.

Täydellinen puutarhapäivä

 Sisällä talossa on väsynyt mutta onnellinen puutarhaharrastaja. Sain olla lähes koko päivän puutarhassa. Ehdin haravoida monta kottikärryllistä lehtiä ja risuja. Siivota kukkapenkkejä. Istua kasvihuoneessa tauolla. Kastella kuivahtanutta alppiruusua. Tutkailla mitä maasta nousee ja suunnitella toukokuisen lomaviikon puuhia.

Tammen alla kasvavat sinivuokot ovat kukassa.

Koska kukkii-haasteessa arvelin ensimmäisen sinivuokon kukkivan vappuna 1.5. Viikolla heitti ja kukassa ensimmäinen sinivuokko olikin jo 23.4. 

Ensimmäinen esikko kukkii. Tämä on viime kesän siemenkasvatuksia Latviasta tuoduista siemenistä. Lähes kaikki taimet selvisivät hengissä. Tämän liilan lisäksi on tulossa ainakin valkokukkaista esikkoa.

Ensimmäinen jouluruusu kukkii. Talvi oli näille kova, tai viime syksyn ainaiset sateet. Pari pientä on taimea on tainnut kuolla kokonaan. Ja nämä elossa olevat eivät ehkä ole niin tuuheita kuin viime keväänä.

Tumma, hauskan raidallinen kukkii myös. Tähän on tulossa paljon kukkia mutta ei ihme, se onkin jo monta vuotta vanha.

Jättikiven alue on siivottu. Tuoltakin löytyi pari elävää kotiloa, ei kuitenkaan vielä kalvonsa takaa heränneitä. Yritän pitää kiirettä penkkien siivousten kanssa, jotta pääsen levittämään kotilorakeet  siivottuihin penkkeihin. Ei ole hyötyä ripotella rakeita siivoamattomiin penkkeihin ja jättää sitten varsisilpun ja mullan alle. Keväisin harrastan myös kotiloiden keräämistä kun niitä on paljon. En tiedä onko mitään hyötyä, mutta saa itselle paremman mielen kun voi kuvitella kotiloiden vähenevän.

Siellä sitä on, haravoitua maastoa. Haravoinnin voisi jättää tekemättäkin vaan kun se on yksi lempipuuhistani kitkemisen lisäksi. Ihan pakko päästä tekemään ja nyt erityisen mukavaa sillä hankin viime syksynä uuden haravan. Riittävän leveän ja sellaisen jossa on juuri oikea piikkien taipuisuus.

Viikko töitä ja sitten alkaa taas viikon loma.

Riemu

 Jos on kiirettä puutarhassa niin on myös riemua. Jokainen piippo tai pieni maasta noussut pala vihreää ilostuttaa ja saa aikaan riemua. Puutarhasta ei malttaisi pysyä poissa hetkeäkään.

Yläpiha on lumeton, vain aurauskasan kohdalla on pieni pläntti lunta. Kaikki yläpihan istutusalueet on siivottu, kalkittu, lannoitettu ja mullattu. En siivoa penkeistä puiden lehtiä pois, perennojen kuivat varret katkon penkkeihin, päälle multaa niin näyttää siistiltä. Kaikki jänisverkot ovat vielä paikoillaan, ovat ainakin toukokuulle saakka.

Toinen näsiöistäni kukkii vihdoinkin. Olen ostanut taimet toiselta puutarhaharrastajalta, kituvampi yksilö on siirrettävä muualle mutta tämä kukkiva saa olla koska tykkää kasvaa juuri tässä. Kukinta on jänisverkon ansiota, viime vuonna en verkottanut ja jänikset kalusivat pensaan oikein kunnolla. Kuvaamisen jälkeen asettelin verkon tarkasti paikoilleen.

Krookuksien kulta-aika on alkanut. Nämä taitavat olla lajiketta 'Cream Beauty'. Ovat selkeästi runsastuneet muutamassa vuodessa vaikka jänikset parturoivat nämä parisen vuotta vuotta sitten aivan maan tasalle.

Kevätjurjenmiekka 'Katherine Hodgkin' runsastuu sekin, kohta jäväät vanhat krookukset jalkoihin. 'Rrozen Palnet' lajike taisi jäädä yhden kevään vieraaksi niin kuin etukäteen arvelinkin. Tässä vieressä kasvoivat eikä niistä näy  mitään.

Mansikkalaatikot näkyvissä. Pienen tarkistuksen jälkeen voi todeta mansikoiden talvehtineen hyvin. Muutamana kohtaan saa laittaa uuden taimen, sitä varten jätin luumulehdon mansikoihin muutaman rönsyn. Näistä mansikoista katkoin kaikki pois.

Uuden kasvihuoneen luona on vielä lunta. Ja maa on todella märkää, siis todella märkää. Alueen ojitusta onkin tarkoitusta parantaa jossain vaiheessa. Jättikiven alue pitäisi ehtiä siivota viikonlopun aikana, sieltä nousee jo vaikka mitä piippoja esiin.

Posliinihyasintit ovat kukkineen jo pari vuotta tosi huonosti. Nyt ne päättivät nousta loistoonsa. Kukkivat kunnolla ja ihan selvästi näitäkin on enemmän kuin ennen, olen istuttanut niitä tuohon vain kymmenisen kappaletta.

Täällä lapsenlapset ovat heränneet ja saaneet aamupalansa, se on taas aika lähteä ulos ja puutarhatöihin. Eilen siivottiin puutarhaa iltakasiin asti, käytiin tutkimassa, tulvat purot ja vesiputoukset. Kyllä tuli illalla uni hyvin kaikille, myös mummille.

Kiire

Sekä puutarhalla, että puutarhurilla on nyt kiire. Puutarhalla on kiire kiriä kevään aikataulu kiinni ja puutarhurilla on kiire pysyä siinä aikataulussa palkkatyön jälkeen iltaisin. Aamulla puutarhassa on ihan eri näkymät kuin iltapäivästä, lumi sulaa ihan silmissä.

Tämä keltainen kurjenmiekka ei kukkinut viime keväänä. On jotain niin herkänsorttista, että uskoin jäävän yhden kevään iloksi. Jälleennäkeminen oli oikein iloinen tapahtuma. Kuva jouduin ottamaan zoomaamalla sillä tämä kasvaa syvällä suojaverkon keskellä.

Lumikellot on hetkessä kukassa. Nämä kasvavat sen verran varjossa, että kukat ovat vain harvoin kokonaan auki.

Eikä mene kauaa jouluruusun kukkiin. Sain tämän penkin siivottua tänään, vielä pari päivää sitten se oli osin lumen alla. Leikkasin myös penkissä kasvavat valkoiset neilikkaruusut, aika paljon oli kuivia oksia.

'Beth Evans' kiurunkannus ei paljoa aikaile ja mieti onko kevät vai ei. Kukassa ollaan ihan pian.

Jaoin viime kesänä safiirikiurunkannuksen kasvustoa. Pienet siirretyt taimet ovat selvinneet talven yli. Ja kuvassa myös jäniksen papanoita niin kuin meillä on kaikkialla. Jos olisin rikas niin aitaisin koko pihan kolmen metrin tiheällä panssariaidalla.

Kasvihuone täyttyy perennoista. Toin osan kesäkukistakin tänne, pari salkoruusua ja samettikukkaa kokeeksi joko tarkenevat. Tuoksuherne tarkenee hyvin, ne pitääkin koulia viimeistään viikonloppuna suurempiin astioihin ja tuoda loputkin tuoksuherneet kasvihuoneeseen voimistumaan.

On tämä ihanaa aikaa <3
 

Valkoisten kukkien lumo

Sain Versoja Vaahteramäeltä- blogin Riinan kirjan luettavaksi ja arvosteltavaksi. Kiitos Riina ja Readme kirjasta. Odottelin kirjan lukemisen kanssa pääsiäiseen, ensivaikutelman perusteella kirjaa ei tulisi lukea yhdessä hetkessä vaan hitaasti nautiskellen ja makustellen.

Kirjan graafisen ja taiton suunnittelun on tehnyt Kati Orava. 

Kirja ei pelkästään esittele valkoisia kukkia vaan kertoo laajasti värin merkityksestä elämässämme.

Jokaiselle esitellylle kasville on varattu riittävästi tilaa ja jokaisesta on Riinan omat kokemukset ja vinkit osio. Taisin lukea ne aina ensin. Puutarhakasvien lisäksi kirjassa esitellään leikkokukkia ja huonekasveja. Kiva lisä ja tekee kirjasta todella kattavan.

Jotain tuttuakin tunnistin ihanana yllätyksenä. Kirjan valkoinen varjolilja on kuvattu puutarhassani. Varjolilja kasvaa rosariossa ja on todellista varjoliljojen aatelia joten hienoa, että se on päätynyt kirjaan. Valkoista varjoliljaa saisi kasvaa jokaisessa puutarhassa.

Myös valkoiset tai valkokirjavat lehdet ovat tärkeitä. Aina värin ei tarvitse olla kasvin kukassa.

Kirjan lopussa oli vielä oma luku kuutamopuutarhalle ja paljon vinkkejä ja ideoita sellaisen tekemiseen. Itselläni on menossa uusiksi yksi aurinkoinen kasvupaikka ja saatan ottaa tästä vinkkejä siihen, taustalla kasvaa jo syreeni 'Mme Lemoine' joten paikasta saisi helposti valkoisten kukkien paikan. Lähellä kasvavat 'Pohjantähti' ruusut ja pallohortensia niin ikään toimisivat hyvin yhdessä.

Suosittelen lukemaan. Mahtava tietopankki ja kaupan päälle upeat kuvat ja tekstit.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Riina Hifumi, Valkoisten kukkien lumo

readme.fi

ISBN 978-952-373-219-3

Otavan kirjapaino, Keuruu 2022

 

Mielen ja kehon virkistykseksi

Olipa eilen  ihana päästä tarttumaan lapioon ja haravaan. Oli niitä kaivattu ja ikävöity. Tosin lihakset olivat kankeat, ja hiki tuli mutta sehän nyt johtui tietysti vain toppatakista eikä koronan ja talven heikentämästä kunnosta. 

Talon kivijalan vieressä olevan kukkapenkki on siivottu, kitketty, lannoitettu, mullattu ja kantattu. Uskomattoman sula sillä metrin päässä lapio ei uponnut edes viittä senttiä maahan. Ruusu jäi vielä verkon alle. Uskalsin leikata siitä pari kuivettunutta oksan kärkeä pois mutta hyvin varovaisesti.

Sama penkki näkyy kuvan oikeassa alakulmassa. Muihin kukkapenkkeihin ei ole vielä mitään asiaa. Hevoskastanjan suojana oleva lakana saa olla vielä paikoillaan vaikka ei ole pihaa kaunistava näky. Jäniksiä vierailee tasaiseen tahtiin ja verkosta huolimatta ylettävät hevoskastanjan oksia nakertamaan.

Siivosin jo aiemmin kasvimaan portin ympärillä kasvavan humalan viime vuoden versot pois. Olipa hyvin ajoitettu sillä pystyin tekemään työn hangen päältä enkä tarvinnut tikkaita niin kuin yleensä. Toisen humalan siivosin tänään, se sujui ilman tikkaita ja paksua hankea. Kuvassa näkyy viime kesänä näihin laatikoihin siirretyt maa-artisokat. Tai ei niistä näy vielä mutta nopeasti nousevat kunhan jää on sulanut laatikoista. Silppusin varret laatikoihin, turhaan niitä kiikuttaisi kompostiin.

Istutin viime syksynä lisää lumikelloja. Osa meni arboretumiin verivaahteran lähelle. Niistä näyttäisi nousevan aika moni ja yksi on kukassa ihan kohta.

Löysin pihakerroksella kiven päälle tippuneen ilmasipulin sipuliryppään. Otin sen talteen ja istutin sipulit purkkeihin. Eivät hätkähdä kylmästä joten pääsivät kasvamaan kasvihuoneeseen. Vieressä on kuukausimansikkaa, se kasvaa minulla vanhassa sinkkisoikossa mutta paikka muuttuu tulevana kesänä. Otin muutaman siementaimen jo talteen ja koska nekään eivät ole kylmänarkoja, saavat kasvaa kasvihuoneessa. Pikkuhiljaa tänne siirtyy kasveja sisätiloista tai puutarhasta. Esikoiden jakotaimetkin voisi laittaa ensin kasvihuoneeseen ja niiden vahvistuttua maahan.

Joka päivä jotain uutta putkahtaa esiin maan uumenista. Rusokirsikan alla kasvaa virvaliljaa ja kas, sieltä ne taas sinnikkäästi nousevat.

Taitaa tulla tästäkin päivästä hyvä puutarhapäivä.

Havaintoja kevään etenemisestä

 Joka päivä kierrän puutarhan läpi ja tarkistan miten kevät on edennyt. Käytännössä tarkoittaa lumirajan seuraamista, purojen aukaisuja ja havaintojen tekemistä lumesta vapailla alueilla.

Viime kesänä uudistettu 'Musta Rudolf' koristeomenapuun alue on yläosastaan vapaa lumesta. Omenapuun juurella kasvaa valkoista tuoksukurjenpolvea, se näyttää selvinneen hyvin lumesta. Tuohon on tarkoitus istuttaa sipulikukkia, mutta ensin pitää olla täysin varma, että alue on vapaa vuohenkellosta. Viime kesänä siinä sinnitteli yksi vuohenkellon alku mutta ahkeran kitkemisen seurauksena sitä ei enää loppukesästä näkynyt. Jos pysyy tämän kesän pois, istutan syksyllä tähän tulppaaneja. Tulppaanien kuihtuvat lehdet jäävät hyvin tuoksukurjenpolven alle piiloon. Ehkä myös krookuksia sillä tämä on aina ensimmäisiä sulaneita alueita.

Rinnepuutarhakin on lumesta vapaa. Miksiköhän en ole istuttanut tähän pieniä sipulikukkia? Voisivat tykätä silla maa on tuossa aika hiekkainen. Ensi viikolla siivoan kaikki tuulen tiputtamat terijoensalavan oksat pois. Siinä muuten puu joka roskaa ihan hirvittävästi.

Hurtanheisissä Viburnum lantanoides näyttäisi olevan ihka ensimmäisen kukinnon alku. Ja niin varma olen ollut, ettei tämä kuki ikinä sillä kasvupaikan pitäisi olla kostea ja minulla hurtanheisi kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. Mustilan arboretumin tiedon mukaan kukinnot muistuttavat hortensian kukintoja.

Lunta riittää. Silti aurapenkistä on jo iso osa lumetonta aluetta. Mustarastaat käyvät tuossa penkomassa syötävää, toivottavasti eivät aiheuta mitään vahinkoa kasveille. Tänä keväänä meillä on ollut erityisen paljon mustarastaita, onko muilla ollut samaa ilmiötä?

Samaisessa aurapenkissä kasvaa kaksi näsiää. Niistä kookkaampi kukkii kohta. Olisi kukkinut jo viime keväänä, mutta en ollut suojannut näsiää verkolla sillä en olisi ikinä osannut kuvitella sen maistuvan jäniksille. Nyt suojasin molemmat näsiät, mutta se kitukasvuisempi ei kuki. Sille pitääkin keksiä uusi viihtyisämpi kasvupaikka. Näsiöiden kasvupaikoissa ei ole kuin runsas metri eroa, mutta näköjään sekin voi vaikuttaa viihtyvyyteen.

Pioni 'Mai Fleuri' on päättänyt puskea jopa jään läpi hinnalla millä hyvänsä. Uskomaton voima ja kylmänsietokyky. 

Talon eteläpäädyn kukkapenkki on siinä kunnossa, että sen voi jo siivota, lannoittaa ja kuorruttaa multahunnulla. Vasemmassa reunassa kasvaa 'Flammentanz' köynnösruusu, se on suojattava jäniksiltä. Ruusun vieressä on kissojen kissanminttu. Kovasti haistelevat puskaa vaikka se on vasta vain kasa kuivuneita risuja. Tulppaanit tuossa nousevat vauhdilla, siksikin siivouksen kanssa on kiirehdittävä.

Mukavaa ja puutarhaisaa pääsiäistä kaikille.