Jouluruusuja

 Jouluruusujen kasvu puutarhassani on ollut kivikkoinen ja esteitä täynnä. Jouluruusut ja minä emme ole tulleet toimeen keskenämme, ja kaikki on mennyt lähemmäksi epäonnistumista kuin onnistumista. Sitkeä oikean kasvupaikan hakeminen on kuitenkin tuottanut tulosta.

Arboreumin suurimman kiven vieressä sinnitteli yksi punainen jouluruusu monta vuotta. Jos se kukki, tuli kukkia tasan yksi ja yleensä senkin kasvu epäonnistui. Niinpä keväällä 2020 päätin siirtää jouluruusun uuteen paikkaan talon edustan penkkiin. Siirrossa selvisi, että kivi tekeekin mutkan maan alla juuri jouluruusun kohdalla joten eipä ihme ettei se kasvanut kunnolla. Juuristolla ei ollut tilaa kasvaa vaikka kuvassa näyttää, että kyseisellä jouluruusulla on hieno juuristo. Sitä juuristo oli mutta tilaa oli silti ahtaasti.

Keväällä 2021 samainen jouluruusu lupaili kaikkien aikojen suurinta kukintaa. Oi joi, olin aivan täpinöissäni. Jänisten papanoiden esiintymisestä huolimatta jouluruusua ei syöty.

Täpinöissäni olin myös tästä, vaaleanpunaisesta jouluruususta jonka kukintaa olin odottanut monta vuotta. Huono kasvupaikka tälläkin mutta en ole saanut siirretyksi. Ja nyt tuskin siirrän koska suostui keväällä vihdoin ja viimein kukkimaan. En ole ollenkaan nirso jouluruusujen kukkien värien suhteen, kaikki kelpaavat.

Joulukuussa 2020, juuri ennen joulua löysin alennusmyynnistä huippuedullisia jouluruusuja. Kerrankin raaskin ostaa useamman taimen vaikka ostinkin ne sokkona, joissain oli nimikyltti jossa sanottiin väriksi rose tai red mutta missään ei kukkivaa kukkaa. 23.12.2020 istutin taimet pilkkopimeässä maahan ensimmäisiin kohtiin mitkä tulivat mieleen. Tuohon aikaan maa ei ollut vielä jäässä joten edullisten taimien kanssa uskalsin ottaa riskin noinkin myöhäisestä istutuksesta. Tämä kukka kuuluu yhdelle niistä taimista.

Ja tässä toinen kukka. Mahtava tumma punaisen sävy ja kerrottu kukka.

Yhden taimen kukka oli mielenkiintoinen, saattaa olla tällainen tai sitten on kärsinyt talvesta ja kylmästä sillä tämä oli ensimmäinen joka aukaisi kukkansa.

Tämä näky on se mitä olen yrittänyt tavoitella keväisin. Samassa kuvassa jouluruusuja, esikoita ja kirjopikarililjoja. Näkyy olevan myös pikkusydäntä.

Siirretty jouluruusu todella tykkää uudesta kasvupaikastaan, tällaista kukkamäärää siinä ei ole ollut vielä koskaan. Todellakin siirto kannatti.

Tänä syksynä odotin innokkaasti ehdinkö nähdä jouluruusuissa kukkia. Melkein ehdin sillä yhteen taimista ehti tulla nuppu. Vaan sitten tuli pakkaset ja hento lumikerros ja jouluruusut vaipuivat talvilepoon. Nyt odottelen päälle lisää lunta jotta talvesta selviäminen olisi varmempaa.

Siirretyn jouluruusun uudet versot lupailevat hieno kukintaa myös ensi keväänä. 

Jouluruusuja olisi taas myynnissä mutta koen hankalana pitää ne elossa talven yli. Valkoisia jouluruusuja en enää kokeile ollenkaan, ne tuntuvat kuolevan yhden kesän jälkeen mutta punaisista on nyt vihdoin ja viimein hyviä kokemuksia. Päätin, että punaisia voin ostaa tähänkin aikaan vuodesta jos tulee edullisia vastaan. Pistän purkit kyljelleen ulos ja suojaan ne lumella jos lunta tulee. Ja jos lunta ei tule niin eiköhän paksu harso aja saman asia ja taimet säilyvät hengissä kunnes ne voi keväällä istuttaa maahan.

Sinistä ja valkoista

 Sain Hiidenkiven puutarhassa- blogista sinivalkoista haasteen. Alunperin sen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki- blogista. Säännötkin tähän on, mutta teen postauksen nyt ihan omien sääntöjen mukaan.

Kevätkurjenmiekka 'Frozen Planet' oli pieni ja herkkä kuin mikä. Minulla tätä oli ensimmäistä kertaa ja ihastuin sen kylmän viileän sinivalkoiseen väriin. Kukan väriä kun katsoo niin ymmärtää mistä lajikkeen nimi tulee.

Keväisin en kyllästy ihastelemaan lumikellojen kukintaa. Erityisen kauniita ne ovat kirkkaan sinistä kevättaivasta vasten.

Olen istuttanut posliinihyasinttia vain talon edustan penkkiin. Yllätys oli suuri kun arboretumissa nousi yksi kasvi ja vieläpä kukki. Ehkäpä siemen on levinnyt puutarhurin tai muurahaisten mukana. Myös oman puutarhakompostin multa voi olla syypää. Oli syyllinen kuka vain, niin asia on vain iloinen.

Rotkolemmikki 'Jack Frost' on tuore kasvi puutarhassani. Keväällä näin ensi kertaa sen kukinnan, kaunis pieni lemmikkimäinen kukka joka korostuu valkoisenkirjavaa lehteä vasten.

Rakastan vuosi vuodelta enemmän kevättä ja alkukesää. Sitä miten puutarha on silloin raikas ja tuore. Valkoiset narsissit istutin vuosi sitten ja ilokseni ne kukkivat pitkään. Taaempana näkyvät helmililjat olivat ennen penkin reunuskasveja mutta laajennuksen jälkeen ovatkin keskellä penkkiä. En henno siirtää kun keväällä ovat kuitenkin esillä muiden kasvien vasta noustessa.

Olin ajatellut postaukseen vain kasveja mutta sitten eteeni tuli kuva kasvihuoneen sinivalkoisesta tunnelmasta. Olihan se lisättävä tähän. Miehen mielestä kaappi olisi ehdottomasti pitänyt maalata uusiksi. Ja minun mielestä se pitää olla ehdottomasti juuri noin, sininen maali ja vähän repsottava yleisolemus.

Tässä kuvassa tiivistyy jotain Suomen kesän hienoudesta. Lähes pilvetön sinitaivas, maassa kukkivat valkoiset akileijat. Jos suljen silmäni ja silti katselen kuvaa, kuulen tuulen hienoisen suhinan puissa ja erilaisten pörriäisten ja kimalaisten surinan kukkivissa kukissa. Täydellinen kesäpäivä.

Syksyllä sinivalkoisen tunnelman tuo pellon ja puutarhan ylle levittäytyvä usva ja illan hämyksi vaihtuva sinertävä taivas.

Ja siitä päästään talven tylsään sinivalkoisuuteen. En tiedä mutta jostain syystä talven tulo on tuntunut raskaammalta kuin muina vuosina. Ehkä se on ikä, ehkä se on korona tai sitten jokin muu syy. Keho ja mieli kaipaavat puutarhaa, valoa ja aurinkoa.

Vaan ei mene enää pitkään kun ollaan taas postauksen ensimmäisen kuvan tunnelmissa, keväässä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2021.