Jatkoa edelliseen

 Mies ilmoitti eilen aamulla, että liian kuuma päivä saunan kattohuovan asennukseen, sen sijaan hän alkaa möyriä traktorilla aitan takana olevaa aluetta.

Pari päivää sitten näkymä oli tämä. 

Ja aitan takana oleva kukkula näytti tältä.

Nyt kasvihuoneella näyttää tältä. Pikkasen on myllätty lisää.

Kukkula on kaivettu matalaksi ja sen keskellä olevan iso kuusen kanto tuli näkyviin. Kanto on niin suuri ja vahvasti maassa kiinni, että meidän traktorilla sitä ei saa kaivettua pois. Niinpä kanto todennäköisesti jää tuohon. Takana oleva multa tasataan aitan taakse ja tähän kannon ympärille. Ja kauempaa näkyy, että saunan katon suora lape on saanut uuden huovan.

Kiviä löytyi runsaasti, sekä isoja että pieniä. Kaikki suuret ovat sellaisia joissa on toinen puoli aivan tasainen, sellaisia pöytäkiviä. Jokaiselle kivelle löytyy käyttöä kasvihuoneen lähistöllä, suuremmat saa tuupattua traktorilla paikoilleen, pieniä voi kantaa tai pyöritellä. Hetki on mietittävä miten haluan asetella kivet, niitä on nimittäin runsaammin kuin osasin edes ajatella, suurin osa oli mullan alla piilossa.

Ja tietysti löytyi rautalankaa. Onneksi ei hajoittanut mitään tai tarttunut kiinni.

Tässä on unelmien kivi jota olen kuvannut aiemminkin. Puutarhajalkineeni antaa mittakaavaa. Kivi pitäisi kaivaa jollain konstilla pois aitan alta ja siitä tulee kasvihuoneen porraskivi. Sitten joskus kun on tunkkeja riittävästi aitan tukemiseen  ja sopivaa konevoimaa kiven siirtämiseen.

Työtä riittää ennen kuin alueella on kivet paikoillaan ja kasvit maahan istutettuina.

Madoille töitä

En malttanut enää odottaa vaan aloitin uuden kasvihuoneen alueen teon. Tosin mahdottoman pitkää malttamista on odotettavissa sillä kasvien kanssa joudun odottamaan ensi vuoteen.

Tässä vaiheessa urakka on jo aloitettu. Käytävää on tulossa pari metriä ja yksi puutarhajätteen komposti on tyhjennetty tulevan istutusalueen paikalle.

Teen ainakin osan istutusalueista suoraan nurmikon päälle. Eli kaikki puutarhasta löytyvä maatuva aines kasaksi ja kasa peittoon 1-2 vuodeksi. Helppoa ja hidasta. Madot saa töitä ja hoitavat maan muokkauksen. Nurmikko ja muu maatuva aines muuttuu muhevaksi kukkapenkiksi kuin itsestään. Vieressä oleva jättikiven alue on tehty näin ja siinä tuntuu kasvit viihtyvän.

Kivipolku tulee jatkumaan mutta kaarteen voimakkuutta en osaa vielä sanoa, niinpä tuokin pala nurmikkoa sai peiton päällensä. Uralla on oma merkityksensä, siihen saa hyvin peitteen reunan eikä se häiritse ruohonleikkaajaa.

Väliin kerros siperiankurjenmiekan lehtiä. Luumulehdon siperiankurjenmiekat leikataan aina kukinnan jälkeen matalaksi ja kasvijätettä tulee kerralla paljon. Nyt sille löytyi hyvä loppusijoituskohde.

Tuleva käytävä eteni mutta miehen mielestä se on liian kapea. Niinpä puran pois ja laitan leveämmän kankaan. Kangas on jo ostettu, tämä kapea kangas tulee kivipolkujen alle. Leveä käytävä saa jossain vaiheessa yllensä kivituhkan kuten luumulehdossakin on. Harmi kun luumulehdon käytävä ei ole vastakkain samassa kohtaa, se vähän häiritsee mutta eiköhän asian kanssa voi elää.

Lopulta peitin kaikki maatuvat ainekset lakanoilla ja niiden päälle tuli vielä vanha pressu. Ei kovin kaunista mutta tätä näkyä on nyt siedettävä jonkin aikaa.

Kasvihuone sai vesikourun ja samalla testattiin toimisiko tuo peltinen iso saavi veden keräämiseen. Toimii jos siihen vain saa letkun kylkeen kiinni. Saavi on tarkoitus nostaan korkeammalle esimerkiksi kiven päälle jolloin sen alaosaan voisi laittaa hanan ja letkun.

Seuraavaksi on vuorossa kivien kärräystä, ei ihan lempipuuhaa näillä helteillä.

 

Iiriksiä

Iirikset ovat kukkineet tänä vuonna parin huonon vuoden jälkeen hienosti. Lähes kaikkiin puutarhan iiriksiin on tullut kukkia. Tässä kuvakimara osasta iiriksiä..

Hollanninkurjenmiekan tiesin jo ostaessa araksi. Kymmenestä mukulasta kahteen tuli kukka. Tuskin nämäkään kukkivat toista kertaa, mutta näky on niin upea, että ei haittaa vaikka 'Tiger Eye' jää yhden vuoden iloksi.

Siperiankurjenmiekka 'Berlin Ruffles' on sellainen josta en tiedä pidänkö vai en. Ehkä pidän kuitenkin sen verran etten hävitä vaan siirrän vähän syrjempään.

Keväällä päätin, että jos arboretumin kurjenmiekat eivät kuki tänä vuonna niin hävitän ne pois. Uhkailu auttoi ja ne kukkivat runsaammin kuin koskaan ennen.

Lajiketta en lähde arvelemaan.

Kuten en tämän puhtaan valkoisenkaan lajiketta. Jossain nimi on ylhäällä mutta nyt ei tule mieleen missä.

Tähän vaaleaan rakastuin ihan hulluna. Tuo terälehden tyvi on kuin kultaa.

Saksalaisesta kaupasta hankittu valkoinen siperiankurjenmiekka on myös kaunis ja siinäkin on aavistus liilaa terälehdissä.

Taimivaihdossa saatu liila on suosikkini. Se vain meinaa jäädä muiden kasvien varjoon joten siirto paremmalle paikalle on edessä jossain vaiheessa.

Saksankurjenmiekka 'Festival Skirt' aukaisi kukkamekkonsa juuri sopivasti keskikesän juhlaan.

Nimetön valkoisena ostettu siperiankurjenmiekka ei ollutkaan ihan kokonaan valkoinen. Silti tykkään tästä todella paljon. Keltaisen sävy on kaunis sitruunankeltainen. Siirsin ja jaoin taimet viime vuonna, uusi paikka taisi olla mieluinen sillä kukki on tullut mukavan paljon ja kukinta on kestänyt helteistä huolimatta.

Olipa ihanan tajuta tänä aamuna, että ei tarvitse mennä töihin vaan on vielä yksi vapaapäivä. Ensi viikon torstaina alkava loma tulee tarpeeseen.

 

Kasvihuone tänään

Uusi kasvihuone on osoittautunut mahtavaksi paikaksi. Kasvi viihtyvät, samoin puutarhuri. Kuumasta säästä huolimatta olen istuskellut siellä välillä. Lukenut päivän lehden tai pitänyt taukoa ja selaillut somea. Myös kissat ovat ottaneet huoneen omakseen.

Tästä takaseinän näkymästä tykkään erityisesti. Krassiruukulle löytyi paikka kaapiston leikkuulaudalta. Huomasin kuvasta etten muistanut vaihtaa ruukulle ruukun kanssa samanväristä alusta.

Sain kasvihuoneeseen lisää vanhoja silitysrautoja.

Sisko osti tyyliin sopivan lämpömittarin. Olivat kaikkialta loppu, mutta yhdestä ketjun myymälästä löytyi ja tietysti juuri siitä mikä on siskoa lähinnä. Lämmintä on mittarinkin mukaan.

Kohta on kasvihuoneessa kurkkuviidakko. Lisäsin lattialle pienen räsymaton johon voi vähän pyyhkäistä kenkiä.

Jalo päiväunilla kasvihuoneen sohvalla. Kaivoin kätköistäni esiin äitini 1970-luvulla tekemän pussilakanan jonka sisään laitoin täkin. Pussilakana on tehty kangasnäytepaloista. Upeita kankaita ja osa tuttuja lapsuudesta.

Tiilikasat ovat poissa. Sain ne annettua tori.fi kautta helposti uuteen kotiin. Pikkasen jätettiin itselle mutta tiilet siirrettiin liiterin taakse missä säilytetään muutakin vastaavaa tavaraa. 

Nyt pääsen suunnittelemaan miten kasvihuoneen ja aitan välinen alue rakentuu. Joitain suunnitelmia on ja jos sää jatkuu kohtuullisena niin voin aloittaa muokkaamista. Tosin en ihan lapiolla vaan pyydän miehen apuun traktorillaan.

Tilaa on tehdä vaikka mitä. Tuo vasemmalle jäävä kukkula oli alunperin tarkoitus säilyttää mutta nyt en enää ole siitä varma. Katsotaan vähän millaista maata se on, jos tiukkaa savea niin sitten matalaksi ja savimaa muualle. Kasveja tuohon löytyy omastakin puutarhasta mutta jotain uutta on hankittava. Sitten joskus kun alue on ensin muokattu.

 

Oodi pioneille

Pionit revähtivät kukkaan kaikki yhtäaikaa. On väritykitystä kerrottuna, yksinkertaisena, punaisena, valkoisena tai monivärisenä. On kermakakkuja, lautasia tai muuten vaan yksinkertaisen kauniita.

Tämä. Tämä on se pioni jonka kanssa sanani ei riitä. Hankittu tummanpunaisena vuoripionina. Siirsin vuosi sitten ja tässä on siirron tulos. Vanhassa paikassa teki korkeintaan muutaman kukan joka vuosi.

Tällä hetkellä puutarhan ehdoton kuningatar.

Arboretumissa kasvaa iloinen pionin kukkien sekaväritys. Pioni 'Pink Hawaiian Coral' loistaa korallinpunaisena hetken ja muuttaa sitten väriään haalistuneen keltaiseksi. Tämän kyseisen kasvin erikoisuus on kirjavat lehdet jotka näköjään ovat kirjavat joka vuosi. Havahduin ilmiöön viime vuonna enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt pionilla kirjavia lehtiä. Lehdet näkyvät kuvan alareunassa.

Tämän pitäisi olla 'Eden´s Perfume'. En ole tuoksutellut tuoksuuko paratiisille mutta ainakin ensimmäisten kuvien vuoripioni tuoksu ihan karmealle. 

Myös puutarhan alkuperäinen pioni on siirretty viime kesänä. Silti kukkia tuli muutama. Pioni kukkii aikaisin, yleensä tämä on kukkinut vasta juhannuksen jälkeen.

Tämä on hankittu nimellä 'Paula Fay'. Kaunis kukka ja on kestänyt näissä helteissä yllättävän pitkään.

'Immaculee' pionin väri taitaa olla puhtaimpia valkoisia mitä on. Kaunis lisä värikkäiden pionien keskellä.

Loppuun kuva pionista joka kismittää minua ihan älyttömästi. Ostin vuosi sitten keväällä Bauhausista pionin juurakoita ja tämän pitäisi olla 'Buckeye Bell'. No eipä ole. Kaiken lisäksi taimia on kaksi ja molemmat näyttää tältä. Kunhan jaksan ja pääsen pahimman harmituksen ohi, käyn tekemässä reklamaation. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että kun löydät taimen jota olet pitkään halunnut niin lajike onkin väärä. Nyt pitää etsiä uudet oikeat taimet, siirtää nämä väärät pois ja tehdä niille joku paikkakin jonnekin. Kyllä ärsyttää. Ja tiedän, ei tämä oikeasti ole iso asia ja pionille varmasti löytyy paikka puutarhassa. 

 

Kiitos

 Suurenmoiset kiitokset kaikille sunnuntain avoimien vierailijoille. Teitä oli taas kerran hieno määrä ja joka kerta minua jaksaa ihmetyttää miten tänne maalle jaksetaan tulla matkankin takaa. Taas kerran oli hienoa keskustelua puutarhasta, kastelusta ja ylipäätään kasveista. Uusi kasvihuone aiheutti paljon ihastusta.

Ilmasipulista kyseltiin kovasti, minulla kun se kasvaa kolmessa eri kohtaa perenna-alueilla. Mielestäni tulee edukseen perennojen keskellä. 

Kirjolupiini oli toinen päivän keskustelluimmista kasveista. Sen viereen siirretty Ilo-ruusu sointuu lupiinin punaiseen väriin täydellisesti.

Vaikka en ehtinyt kitkeä kaikkia istutusalueita oli vaikutelma silti hyvä, keväällä olin ehtinyt tehdä jo yhden suuren kitkentäkierroksen. 

Osa ruusuista antoi parastaan kuten arboretumissa punatammen kyljessä kasvava 'Tove Jansson'.

Rosarion ehdin siistiä mutta siellä oli valitettavan vihreää, vain yksi ruusu kukassa tällä hetkellä.

Rosa glauca 'Nova' eli kerrottu punalehtiruusu kukkii parhaillaan. Tosin kukat huitelevat yläilmoissa ja melko harvakseltaan sillä tämäkin ruusu kärsi viime talvesta ja jänikset pääsivät syömään sitä.

Nyt voi hellittää puutarhassa ja nautti helteistä eli siirtyä käyttämään aikansa kasteluun. Vaikka periaatteessa en kastele perennoja niin eilen hellyin ja kastelin niitäkin, osa nuupotti enkä halua menettää aarteitani.

Avoimet Puutarhat 2021

 Arvilan puutarha osallistuu tänäkin vuonna Avoimiin puutarhoihin. Tapahtuma on parisen viikkoa aikaisemmin kuin edellisinä vuosina ja huomaan sen vaikuttavan suuresti omaan ehtimiseen vasta heinäkuussa olevan kesäloman vuoksi.  Lisäksi oli ne rippijuhlat. Joten tänä vuonna puutarhassa on esillä vähemmän hoidettuja alueita, poistamattomia kukintoja, kanttaamattomia alueita ja rehottavia pöheikköjä. Vastapainoksi on pionien kukintaa, vielä kukassa oleva ruusuorapihlaja, ruusuja, iiriksiä ja paljon muuta kaunista katseltavaa.

Vieläkin kirvelee tappotalvena 2015-2016 menetetyt mummon bellikset. Vuosi sitten kasvatin punaisia belliksiä itse siemenestä varsin onnistuneesti. Ja nyt ne ovat levinneet vähintään yhtä onnistuneesti arboretumin kivipolulla. Ja tietysti juuri kivipolulle eikä sen reunoille kuten ajattelin. Eipä niitä henno kitkeä, kuten ei myöskään belliksien ylle kääntynyttä harakankelloa. Vieraat saavat väistellä kasveja, ei kasvit vieraita.

Idänunikko 'Royal Wedding' kukkii parhaillaan, parisen kukkaa ehkä ehtii olla auki sunnuntaina.

Amurinpionin pienet ja hentoiset nuput. Ja nupuiksi jäävät sillä terälehdet tippuvat jo. Olen tyytyväinen, tämä oli huippusuoritus ensimmäiseksi kukinnaksi.

Vuoripioni on ihan toista mieltä ja kiittää vuoden takaisesta paikan vaihdosta lukemattomilla nupuilla. Tässä on puutarhan tämän vuoden kukintakuningatar. En edes jaksanut laskea kuinka paljon nuppuja tuossa on.

Japaninesikko kukkii niin pitkillä kukkavarsilla etten saanut koko kasvia kuvaan. Ja huomasinpa pari pientä siementaimea tämän juurella. Oi onnea jos ne selviytyvät kukkiviksi kasveiksi.

Oletteko muuten koskaan tuoksutelleet pallolaukan kukintoja? Kannattaa, sillä ne tuoksuvat ihan uskomattoman hyvältä, enemmän pionilta kuin sipulilta.

Tein kasvihuoneen eteen kokeeksi pienen ruukkuistutusten ryhmän. Jos tykkään ja koen helpoksi hoitaa, niin ryhmästä tulee pysyvä, tosin alle tulee muuta kuin musta jätesäkki ja lautoja. Kelloköynnöksen jouduin jo siirtämään kasvihuoneeseen sisälle, sillä se kärsii kovasta tuulesta joka tuntuu olevan täällä joka päivä vieraana. Jotain hyvääkin, ötököitä on ollut vähän.

Tervetuloa vieraaksi sunnuntaina klo 12-17. Sisällä talossa on tuttuun tapaan pop up- kahvila. Joitain taimia on myynnissä ja aitan museo on auki. Tässä vielä linkki Arvilan sivuille tapahtuman omilla sivuilla.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/puutarhat/arvila/