Kitkentäkausi aloitettu

Keskiviikon ilta oli pyhitetty arboretumille ja sen istutusalueiden kitkemiselle.  Kosteasta maasta lähti rikat, voikukat ja muut ei toivotut vihreät sutjakkaasti pois, sain vanhemman alueen kokonaan valmiiksi.

Kanttaus ja ensimmäinen nurmikon leikkuu on tehtävä parin viikon sisällä. Arboretumin nurmikko on joka vuosi nopeiten kasvava ja ensimmäisenä leikattava. Sinisen kankaan sisällä on magnolia, yöpakkasten takia en uskalla poistaa suojausta sen ympäriltä.

Pioneja nousee ja vahvistuu hyvään tahtiin. Tämä yksilö on päättänyt jopa levitä ja tehdä pieniä alkuja viereensä. Lajiketta en muista, sen näkee sitten kun pioni kukkii.

Esikot aloittelevat kukintaansa. Tätä punaista hankin viime keväänä tästä omalta kylältä. Näyttäisi todella moni yksilö selvinneen talven yli.

Vihreää nousee kylmästä huolimatta. Kohta voi tiirailla näkyisikö tulppaaneissa nuppuja.

Tämä arboretumin vanhin perenna-alue ei miellytä minua vieläkään, en ole siihen tyytyväinen. Ehkä jotain muutoksia tulossa, ainakin siperiankurjenmiekkojan kohtaloa on mietittävä, ne kukkivat onnettoman surkeasti eli eivät lähes ollenkaan.

Arboretumin uudemman osan vuoro on tänään tai huomenna. Köynnösruusu 'Pohjantähti' sai viime viikolla uuden väliaikaisen tuen. Ensimmäinen tuki oli rimpula köynnöskaari ja se tällä kertaa poistettiin kokonaan, oli katki useammasta kohdasta. Puinen tuki suoristettiin ja tuettiin yläreunasta tuplaten. Leikkasin ruususta kaikki kuivat pois ja karsin sitä muutenkin aika rajusti, voimakkaan kasvun takia niin voi tehdä säännöllisesti.

Leikkasin ensimmäistä kertaa kivipuron keijuangervot ja keltajapaninangervot mataliksi. Jänikset olivat syöneet ne rumiksi joten mitään ei menetetty ja angervot taitavat muutenkin sietää vaikka leikkaisi alas joka vuosi. Kitkemisen lisäksi täällä on vielä haravoitavaa ja muutakin siistittävää.

Ehtihän tässä olla ikävä kitkemistä kun puoleen vuoteen sitä ei ole päässyt tekemään.

Pätkätöitä

 Kolean ja sateisen sään takia puutarhatöihin on päässyt vain pätkittäin. Hanskoista huolimatta jäätyvät sormet ja sateesta kastuva pipo saa lähtemään sisätiloihin mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Yllättävän paljon sitä kuitenkin saa tehtyä vaikka olisi vain tunnin puutarhassa.

Kasvihuoneen multatila sai uudet laudat pitämään multaa paikoillaan. Entiset olivatkin täysin lahot. Kalkitsin mullan ja lisäsin siihen kottikärryllisen keittiökompostorin hyvin kompostoitunutta tavaraa. Ensi kesänä pitää uusia kasvihuoneen perustukset. Suunnitelmissa on tehdä uudet perustukset harkoista kuten uuteen kasvihuoneeseen tehtiin. Nykyiset hirret ovat kestäneet tuossa 11 vuotta, aika hyvin siis.

Kävin lauantaina ostamassa 'Musta Rudolf' koristeomenapuun. Vielä en istuta sitä vaan odotan vähän lämpimämpää säätä. Tuo tumma alue on varattu Rudolfille. Kunnostin ympäröivän alueen loppuun ja jaoin valkoiset syysleimut ja saksankurjenmiekat. Köynnöstuen alla kasvavan kärhön kohtaloa mietin vielä.

Tämä valkoinen syysleimu on puutarhan alkuperäisiä kasveja. Aarre jota olen vaalinut huolella etenkin sen jälkeen kun leimu meinasi hävitä muutama vuosi sitten tappotalvena. Nyt sitä kasvaa kahdessa kohtaa puutarhaa jotta säilyminen olisi varmempaa.

Vannon kaivaneeni alueelta kaikki kuolanpionit pois. Silti maasta ponnistaa kaksi pientä alkua. Tämä sai kuitenkin vain huoleni heräämään. Mitä jos hävityksessä ollut vuohenkello nouseekin samalla tavoin. Sitten olen lirissä ja en tee kesällä muuta kuin kitken vuohenkelloa. Vuohenkellosta ei näkynyt loppukesästä mitään joten toivotaan, että se olisi kokonaan poissa.

Rudolfin ympärille siirsin kivimuurilta valkoisena kukkivaa tuoksukurjenpolvea. Loput siirrän kunhan Rudolf on istutettu. Lisäksi laitan syksyllä jotain kauniita tulppaaneja kurjenpolvien lomaan. Tulppaanien lehdet jäävät kesällä kurjenpolven alle piiloon.

Jalo ei ole piitannut sateesta ja koleudesta. Välillä kissa tulee sisälle ja sitten otetaan kunnon unet. Kuvatessani nukkui niin sikeästi, että minun piti oikeasti tarkistaa kissan hengitys. Hengissä oli, vain pientä väsymistä rankan myyrästyksen jälkeen. Miksi tuossa kenkien keskellä? Siinä on lattialämmitys mukavan lämpöisellä, kissat tykkää.

Lahopuuta niityltä puutarhaan

 Joitain vuosia sitten salama iski niityllä kasvaneeseen koivuun. Ensin koivu sai jäädä rauhaan kunnes kyllästyimme katsomaan sitä ja koivu kaadettiin. Osa koivun rungosta unohtui niityn laitaan. Olisiko ollut niin laho ettei siitä saanut polttopuuta. Jo aiemmin olen katsellut rungon pätkää sillä silmällä, että haluan siirtää sen puutarhaan. Tänä keväänä siirto toteutui.

Koivu meni kahteen osaan, pidempi pätkä tuli varjon puolelle, kuusen alle. Ajattelin vielä pyytää poikaa poraamaan reikiä rungon päätyihin ötököiden kodeiksi.

Hienot käävät säilyivät rungon siirrossa, vain yksi taisi irrota.

Samaa kuusta sen toiselta puolelta jossa on kantopuutarha. Tuonne mahtuisi vielä pari kantoa mutta ei ole tullut missään vastaan.

Tämä näkymä on siniseltä keinulta. Ötökkähotelli on korjattava kunhan se tyhjenee asukkaista. Laitan lintujen viemien onttojen ruokojen tilalle puun palan johon on porattu reikiä, toimii paremmin. Iines maastoutuu kuvaan hyvin värinsä takia, löydätkö kuvasta?

Pienempi rungon pätkä tuli kantopuutarhan eteen missä oli ennestään yksi koivupölli lahopuuna.

Kääpiä löytyy näistäkin.

Jos tulee hyviä lahopuita vastaan, niin niiden paikka on kuusen edessä kasvavan koivun vasemmalla puolella, siellä on vielä tilaa. Kuusen alle olen vienyt pihan lehtiä niitä haravoidessa. Nyt on se tilanne, että lehdet saavat alkaa maatua rauhassa. Lehtiä varten on uusi komposti ehkä halua, että maa nousee kuusen alla liikaa.

Takaisin talviunille

Edellisen postauksen karhuille tuli mieleen ajatus takaisin talviunille menosta. Tuli pieni jääkausi ja takatalvi mutta ei anneta sen haitata, sääennusteen mukana tätä kestää vain reilun viikon. Tai sitten juhannukseen saakka ja sitten voikin tulla syksy. Näin mieheni sanoi, mutta minä saatan olla eri mieltä. 

Tässä on ensimmäinen palloesikon siemenkylvön kukkaan tuleva taimi. Sanoisin, että kukan väri on valkoinen. Toinenkin taimi on tulossa kukkaan ja se näytäisi harmikseni liilalta. Kolmas on vielä niin pieni ettei ehkä kuki. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta voihan olla, että ne kaikki punaiset ja muut ihanat värit jäivät itämättä ja vain valkoinen ja liila iti. Tai sitten koko siemenpussi on näitä värejä. Toisaalta pitää olla iloinen onnistumisesta, sain kasvatettua palloesikkoa siemenestä.

Onko tämä koiranhammas? Ostin syksyllä muutaman mukulan. Taas kerran. Ensimmäistä kertaa taisin onnistua.

Unkarinsinivuokko ujostelee kylmää säätä eikä availe kukkiaan. Paikka saattaa olla liian varjoisa, mietinnässä on vuokon siirto. Toisaalta on tuossa vahvistunut ja joka vuosi on 1-2 kukkaa enemmän kuin edellisenä vuonna.

Pienimmät tulpaanit aloittelevat. 

Ja isommat tulevat perässä. Arboretumin ensimmäistä perenna-aluetta riivaa sammal. Olen nyt kalkinnut alueen hyvin ja toivon kalkin auttavan. Koristeomenapuu'Marjatta' on parturoitu toimestani joten se ei välttämättä kuki tänä keväänä. Verkkoja ei uskalla poistaa, jäniksiä liikkuu iltaisin ja öisin edelleen puutarhan kiusana.

Rinne- ja kantopuutarha kylpee keväisin auringossa. Kun syreeneihin kasvavat lehdet, on alue puolivarjoisa tai jopa varjoisa. Lisäsin alueelle lahopuuta, niistä juttua myöhemmin.

Vihreään on hyvä lopettaa. Kirjoukonhattu on tykännyt paikan vaihdoksesta ja leviää mukavasti. Kohta tätä voi jo jakaa ja laittaa muuallekin.

Nyt lähden kuitenkin puutarhaostoksille, sää suorastaan vaatii sitä.

Ahkerina

 Täällä Arvilassa on kaksi karhua herännyt talviuniltaan. Toinen menee lapio tai kitkin kädessään pitkin puutarhaa, toinen menee vasaran ja sahan kanssa kasvihuoneelle. Sama toistuu illasta toiseen, heti kun työpäivä on ohi ja lapset on ruokittu. Muut kotityöt voi hoitaa sadepäivinä.

Kasvihuone on kaivettu pressun alta ja mies aloitti tekemään siihen kattoa. Kattotuolit mitoitettiin parvekelasien mukaan. Lasit tulevat keskelle kattoa ja lasien ympärille tulee musta huopakatto. Ei paras ratkaisu, mutta koko katon pituisia parvekelaseja ei saa mistään, ostimme pisimmät mitä saimme. Kun katto on valmis, tehdään seinät valmiiksi ja viimeisenä varsinainen lattia. Olen kahden vaiheilla maalaanko puuosat vai jätänko ne harmaantumaan.

Sain levitettyä oljen kasvimaan tasaukseen ennen sateita. Sade saa ne asettumaan paikoilleen. Tuo multainen ruohokasa on poissa, siitä tuli laajenevan istutustalueen pohjaa.

Puutarhan tuorein humala sai siirron, toivottavasti ei pahastunut liikaa. Tuki on pieni mutta en usko humalan kasvavan vielä tuota korkeammaksi. Sitten kun kasvaa, pitää tuki miettiä uusiksi. Kaivoin humalan pois sen takana näkyvästä etummaisesta multakohdasta. Takimmaisessa oli ennen valkosipulien kasvupaikka. Seuraava työ on tasata maa ja heittää siihen nurmikonsiemenet. Helpottuu leikkuu kun on yksi yhtenäinen alue.

Vielä yksi kuva vuosi sitten siirretystä jouluruususta. Kyllä kannatti, ei ole tällaista kukintaa ennen näkynyt.

Vaahteran ja koristeomenapuun väliin on hyvää vauhtia kasvamassa pikkuisten sipulikukkien niitty. Scillat eivät vielä kuki, mutta vaaleanpunaiset kirjokevättähdet kukkivat. Ehkä ne vielä joskus täyttävät koko alueen.

Ihmettelin tässä kohtaa, että mistä pampuloita maasta puskee. Sitten tajusin, että siinähän on viime kesänä istutettu koristeraparperi. Tämä ei ole se ihana punakukkainen, myyjä oli rehellinen ja sanoi sen olevan kovin arka ja suositteli tätä joka on kestävämpi. Ensimmäisestä talvestaan selvisi hienosti.

Sääennuste kehoittaa karhuja käymään takaisin talviunille. Vaan ehkei sitä malta, voi keskittyä niihin muihin, sisätiloissa tehtäviin kotitöihin.

Lisää mansikkaa

Mansikoiden siirtäminen kylmästä savimaasta lavakauluksiin oli hyvä teko. Talvenkestävyys parani heti ja myös näyttää siistimmältä. Niinpä päätin kasvattaa mansikkalaatikoiden määrää kahdella laatikolla jossa kasvoi ennen kesäkurpitsaa. Jatkossa kesäkurpitsaa on vain yksi laatikko ja sen sijainti on kasvimaalla.

Nyt luumulehdon viidestä laatikossa neljässä mansikkaa, omat rönsytaimet riittivät ja jäi ylimääräisiäkin. Vielä kun keksisi hyvän idean miten suojata yksittäinen laatikko niin ettei linnut pääse syömään marjoja, hyviä ideoita vastaanotetaan.

Tässä kuva niistä maa-artisokkien laatikoista joista kerroin edellisessä postauksessa. Ihme idea on ollut lätkäistä ne keskelle nurmikkoa. Laitetaan tuokin kohta taas nurmelle ja maa-artisokat saa jatkaa elämää uusissa laatikoissa.

Kiurunkannus 'Beth Evans' avasi kukkansa. Kahden talven jälkeen yhdestä mukulasta on kasvanut näin tuuhea. Näitä on ehdottomasti muistettava laittaa syksyllä lisää. Vielä kun tulisi muitakin lajikkeita myyntiin niin olisin tyytyväinen.

Tämä liila ei ole innostunut yhtä kovaan kasvuun kuin pinkki. Ei se haittaa, kerroin kiurunkannukselle, että meillä saa kasvaa hitaasti ja ihan rauhassa.

Kaikki ovat jo varmaan täysin kyllästyneitä sinivuokkokuviin mutta tässä on silti yksi. Viime keväänä hain toiselta puutarhaharrastajalta nipun sinivuokon taimia ja istutin ne pihan vanhimman tammen alle arboretumiin. Ihan kaikki eivät selvinneet mutta suurin osa on tallessa. ja kukkivat jo näin kivasti, ensimmäisenä varsinaisena keväänään. Sekaan olen istuttanut valkoista scillaa, se ei kuki ihan vielä. Ällöttävää keltaista tulppaani puskee edelleen vaikka poistin sitä ennen sinivuokkojen istuttamista. 

Helmililjoista Atsurin helmililja on kukkii aina ensimmäisenä. Tuntuu, että vastahan tämä nousi ja on nyt jo ylikukkinut. Sitä ne liian lämpimät kevätpäivät teettää. Huomasin myös ensimmäisenä kukkineiden krookusten nuupahtaneen. Oli kyllä ennätysnopea kukinta tänä keväänä. 

Tämän jättikiven alueen laajentamista odotan innolla. Ei toteudu vielä tänä kesänä mutta ehkä jo seuraavana. Aina voi kuitenkin haaveilla ja miettiä miten toteuttaa laajennuksen. Perhoskasveja ainakin voisi lisätä. Sunnuntai oli huikean hieno perhospäivä, näin nokkosperhosen, neitoperhosen, sitruunaperhosen ja suruvaipan. Taitaa olla ennätysmäärä lajeja yhden kevätpäivän aikana. Eikä sovi unohtaa muita siivekkäitä. Västäräkit ovat saapuneet, tänään niitä tepasteli pihassa peräti kolme kappaletta. Olisiko ollut samoja yksilöitä kuin viime kesänä koska kissoja kiusattiin heti ja ymmärrettiin ettei niitä katteja nyt niin tarvitse varoa, kiinni eivät kuitenkaan saa.

Puutarhatöitä

Tänään törsääntyi puoli päivää pieneen retkeen. Kävimme ostamassa käytetyt parvekelasit uuden kasvihuoneen kattomateriaaliksi. Katto ei tule olemaan pelkkää lasia, mutta kyllä lasiakin tulee. Parvelasit ovat siitä hyvät, että ovat turvalasia ja hajotessaan menevät muruiksi. Niinpä niitä uskaltaa laittaa kattoon. Toisen puolen päivästä vietin puutarhassa. Oli uskomattoman lämmin ja kaunis sää.

Pinkki sinivuokko teki tänä vuonna jo neljä kukkaa, hienoa, että se viihtyy ja kasvaa.

Tervaleppäaidanne on nyt siinä iässä, että siinä on ensimmäiset norkot ja kukat. Allergisille huono juttu mutta on ne silti kauniit.

Valkosipulien lavassa kaikki hyvin. Lisäsin lannoitetta ja hiukan uutta multaa päälle. Viime kauden satoa on jäljellä ja sen kanssa pärjätään uuteen satoon saakka. Valkosipulin suhteen olemme hienosti omavaraisia.

Tämän päivän suurin työ oli kasvimaan suoristus ja jatkaminen. Varsinaisesti tila ei kasva vaikka alaa tulee lisää. Tuohon multakasan kohdalle siirrän siskon puutarhasta tulleen raparperin joka kasvoi  huonossa paikassa koivun vieressä. Lavoihin siirretään maa-artisokat jotka kasvavat nytkin lavoissa, mutta lavat ovat lahot ja rikki. Joten kun kerran lavat pitää vaihtaa niin samalla vaihdan lavojen paikkaa. Vanhat lavat olivat ihmeellisesti keskellä ei mitään. En myönnä, että olisi minun tekemisiäni, heh heh.

Sitten onkin jo raparperi siirretty ja uudet lavat paikoillaan. Peitin nurmikon vanhoilla lakanoille, säästyin kaivamisen vaivalta, vain reunoilta kaivoin pois ja pienen palan raparperin tieltä. Sain siirretty puolet maa-artisokista ja nyt on yksi lavallinen ylimääräisiä mukuloita. Oma vatsani ei kestä enää maa-artisokan syömistä joten valitettavasti jäävät meillä hyödyntämättä.

Ihana tumma nimetön, viime syksynä istutetty kurjenmiekka on avannut kukkansa. Muut lajitoverinsa ovat vasta pienet piipot mullan päällä.

Laitoin syksyllä yhteen uuteen kukkapenkkiin kevättähtiä. En tiedä tuliko virhe ja valloittavat koko alueen. Toisaalta mitäpä se haittaa, kesän tullen jäävät kuitenkin muiden kasvien varjoon ja alle kuihtuneine lehtineen.

Sunnuntaina ehdin touhuta koko päivän puutarhassa, en malta odottaa.

Multausta ja krookuksia

Puutarhatyöt etenee. Töiden jälkeen on pari kolme tuntia aikaa olla puutarhassa ja se riittää talven rapistuttamille lihaksille. Eilen viimeistelin haravointia ja levitin multaa kukkapenkkeihin.

Talon edustalla kukkii monenlaista krookusta. Tässä krookukset ovat hitusen vähentyneet mutta se voi johtua siitä, että olen pelannut penkin kanssa liikaa kasvirulettia.

Tämä upea krookus ei ole vähentynyt. Kaivoin muistiinpanojani ja nämä on istutettu 2016. Viisitoista kappaletta laitoin maahan ja nyt kukkia on paljon paljon enemmän.

Ja samat sivusuunnasta. Lajike on 'Vanguard'.  Jos löydän näitä syksyllä lisää niin taidan istuttaa tuohon samaan paikkaan ruusuomenan ympärille. Olisi mahtava näky jos krookukset peittäisivät koko ympyrän jossa ruusuomena kasvaa.

Toissa syksynä istutetuista piskuisista kiurunkannuksista on kasvanut näin muhkeita. Lajike on punaisen kukan tekevä 'Beth Evans'.

Joka päivä löytää jotain ilahduttavaa. Tämä alku kuuluu idänunikolle 'Patty´s Plum' joka tekee upean luumunpunaisen kukan.

Vadelmat on leikattu, latvottu, lannoitettu ja lisätty multaa taimien juurelle. Käytäville on vielä lisättävä jotain kuten haketta. Aikoinaan vadelmat istutettiin suoraan savimaalle ja savi imee kaiken mitä tuohon levitän, ei mitään rajaa määrällä, kaikki uppoaa saveen. Vadelmat sentään olen saanut nostettua kohopenkkeihin ahkeran mullan ja kompostin lisäämisen ansiosta.

Iris reticulata 'Frozen Planet' on viime syksyn uutuuksia. Upea jäänsininen kukka. Saapa nähdä onko kestävä, ihan kaikki mitä istutin evät ole nousseet.

Viimeisin ilonaihe on tässä. Kirahvinkukka jonka kanssa olen epäonnistunut ihan liian monta kertaa. Nyt löysin kaksi hengissä olevaa taimea. 

Juhlan paikka.