Jättikiven alue eli laiskan puutarhurin kukkapenkki

Jättikiven alueen tekeminen alkoi jo jokunen vuosi sitten. Ensin kasasin sopivan kokoiselle alueelle kaiken kitkentäjätteen, kanttauksesta syntyneen aineksen sekä epämääräistä kompostin tyhjennyksestä tullutta tavaraa. Hyvä tapa perustaa uusi istutusalue jos on aikaa eikä halua käyttää liikaa lihasvoimaa tai kaivaa turhaan maata pois.

Siihen vain suoraan, nurmikon päälle. Haravoitua lehtiä, perennan varsia ja kaikkea muuta maatuvaa ainesta. Kuvassa on vasta alku, tavaraa tuli reilun kokoinen kasa sillä maatuessaan kasa kutistuu huomattavasti.

Ensi alkuun kasa oli peitettynä pressulla. Jossain kohtaa vaihdoin pressut lakanoihin ja peitin lakanat hiekalla siistimmän ilmeen vuoksi.

Kesällä 2019 ilman pressua ja pieni laajennus melkein vieressä. Laajennus tuli kun löysin alennusmyynnistä 'Hopa' koristeomenapuun erittäin edullisesti ja sille piti löytää paikka. Taisi siinä saada muutama muukin uusi taimi paikkansa.

Keksin tehdä väliin kivipolun ja taas katoin lisää nurmikkoa ja katteen päälle laitoin ison määrän siperiankurjenmiekan katkottuja kasvustoja jotka maatuvat varsinaisessa puutarhakompostissa ihan älyttömän huonosti. 

Kaivinkone toi kylkeen jättikiven, sen josta alue sai nimensä.. Viereisellä räjäytystyömaalla kivi oli ongelmajätettä ja olisi vaatinut pois kuljetusta, nyt se sai kodin ihan läheltä.  Kivi taas sai nimensä nuoremman lapsenlapsen tokaisusta kun näki kiven, henkäisi vain että jätti.

Tämän vuoden keväällä aloin kääntää peitettyä maata. Se olikin jo melkoisen hyvää multaa, kaikki oli maatunut niin kuin pitikin. Siperiankurjenmiekan lehdet maatuivat aika hyvin vaikka talvi oli lähes lumeton.

Jättikiven ympärystä oli kuitenkin vielä nurmella. Kasasin siihen kaikki talven yli säkeissä olleet kanttausjätteet sekä nurmituppaat joita oli tullut uusieen istutusalueiden tekemisestä arboretumiin ja peitin sanomalehdillä ja sitten lakanoilla. Muu alue sai kaveriksi uutta multaa ja jäi odottamaan kasveja.

Ensimmäiset kasvit paikoillaan. Keijunkukkaa, esikoita, helmililjoja, liljoja ja iiriksiä. Osa jakotaimia omasta puutarhasta ja osa ostotaimia.

Kesäkuun lopulla seuraan on  liittynyt pioneja, maksaruohoja, syysleimuja ja ilmasipulia. Ensimmäiset liljat kukkivat. Kivipolun varrelle vieritin istumakiven.

Myös kivipolun toinen puoli sai kasvit. Enempää alueelle ei toistaiseksi mahdu. Laajennusta tulee kunhan kasvihuone on valmis, vielä pitää mahtua liikkumaan isommilla koneilla. Haaveissa on lisätä kiviä mutta ei ihan yhtä isoja kuin jättikivi, kivet pitää saada liikutettua omalla traktorilla ja sen rajat testattiin kesällä yläpihan kivien kanssa.

Tässä ollaan tämän hetken tilanteessa. Seuraavat pari kesää näyttää onko joitain kasveja siirrettävä vai jäikö taimille tilaa kasvaa ja levitä. Tai tuliko tehtyä kerralla hyvät taimivalinnat.

Jättikiven ympärystä piti taimettaa vasta ensi kesänä mutta kävikin niin, että taas kerran piti saada taimia maahan ja tämä oli niille täydellinen paikka. Tässä reunassa kasvaa puuna helmiorapihlaja 'Toba' ja pitkulaisen alueen toisessa reunassa koristeomenapuu 'Hopa'. Kylläpä rimmaavat hyvin yhteen.

Tilaa laajentua on ja joitain suunnitelmia nurmikon vähentämiseksi on. Kunhan siis kasvihuone on valmis, tiilikasat ja muut rakentamistarvikkeet on siivottu pois.  Jos näin sateista alkaa olla joka vuosi, pitää tuossa ehkä tehdä myös vesien ohjailua, alueelle valuu kaikki aitan katolle satavat vedet.

Vaikka talvesta en pidä niin nyt totisesti toivon näiden ikuisten sateiden tilalle pientä pakkasta ja kuivaa maata.

 

Kevään ja kesän muistoja

Taisin saada tämän haasteen kolmestakin eri blogista, kiitos niistä kaikista. Kun lokakuu on vaihtumassa marraskuuksi on lohdullista palata kevääseen ja kesään, aikaan jota odottaa alkavaksi uudestaan ihan kohta. Koen olevani kevät- ja kesäihminen, toimin aurinkoenergialla joten tämä pimeä vuodenaika kellonsiirtoineen on ainaista tuskaa. Siispä palataan keväästä kesään, valoon ja lämpöön.

Kevään odotetuimpia ovat krookukset. Istutin taas lisää keltaisia sillä niiden loisto on keväällä sama kuin auringon valon kolminkertaistaminen.

Lempikuva viime keväältä. Tuntematon pioni ystävän pihasta ja sen mukana salamatkustaneet scillat.

Teen keväisin puutarhan suurimmat muutostyöt, silloin riittää virtaa ja intoa. Luumulehtoon tuli kasvojen kohotus kun vaihdoin tiilireunukset kivireunuksiin. Kivituhkakäytävälle lisäsin reilusti eli yhden suursäkin kivituhkaa. Taustan risuaita sai uudet tuet ja ison kasan uusia risuja.

Rakastan tulppaaneja ja viime keväänä ne kukkivat kauniisti. Uusia tulppaanin sipuleita laitoin reilusti sillä taantumistakin on havaittavissa.

Pionin siemenkasvatus onnistui yli odotusten. Sain yhdeksän alkua jotka laitoin alkusyksystä maahan. Samalla huomasin, että itämättömissä siemenissä oli muutamassa alkanut muodostua juuririhmastoa. Onneksi en ollut heittänyt niitä pois.

Valkoinen iiris on ihme. Se on talven yli selvinnyt hollaninkurjenmiekka. Tuskin tapaamme ensi kesänä vaikka olihan viime syksykin todella märkä.

Arvilan oma ruusu varmistui kirkonruusuksi. Lajike toistaiseksi tuntematon. Viime kesänä navetan kivimuurilla kasvava yksilö kasvoi aivan mahdottomiin mittoihin, pisimmät oksat olivat noin kaksi ja puoli metrisiä. 

Pieni alppiruusumetsikköni eteni hyppäyksen eteenpäin. Istutin männyn juurelle könnöshortensian ja myöhemmin metsikköön tuli kolme uutta alppiruusua sekä kalliokieloa, erikoisempi vaahtera, safiirihortensia ja mustaselja. Mustia muoveja on vielä pitkään, niiden avulla säästän ison heinän kitkemisen vaivan.

Tuoksuherneiden kasvatus onnistui loistavasti. Krassien kanssa meni keskinkertaisesti.

Kesän vadelmasato oli ihan uskomaton, pakastin on vieläkin täynnä vadelmaa vaikka olen keittänyt sitä reilusti mehuksi. Kaikkien aikojen paras sato. Myös oman maan mansikkaa saatiin niin paljon, että en ostanut kuin yhden laatikon mansikkaa, yleensä ostan kolme.

Uusi kasvihuone eteni perustuksista tähän vaiheeseen. Loput tehdään ensi kesänä.

Jos jossain vilahti lempikuva keväältä, voisi tässä olla vastaa kesästä. Pieni pala arboretumia ja sen uusimpia istutuksia.

Ihan rinnasta vihloi etsiä sopivia kuvia, niitä olisi ollut paljon ja joihinkin upposin ajatuksieni kanssa pitkästä aikaa. Postauksen tekemisen menikin harvinaisen paljon aikaa tuosta syystä. Sain myös pari postausideaa joilla lievittää kesän kaipuuta. 

En laita tätä eteenpäin koska en osaa sanoa missä on kiertänyt mutta jos et ole saanut niin nyt ota tästä ja tee oma postaus kevään ja kesän muistoista. Haasteen laittoi liikkeelle Lappalainen etelässä-blobin Nila.

Edit. Haasteen liikkeelle laittaja.

Pitkästä aikaa

Tuli blogipostauksiin tahaton tauko. Aika on mennyt kaikkeen muuhun ja pienen jatkon tauolle aiheutti siskolle unohtunut läppäri. Posti toi tänään läppärin onnistuneesti kotiin joten on heti postauksen paikka. En siis ole ollut piilossa kuten alla oleva Alma.

Nostin krassin sisälle turvaan ennen pakkasia. Tuskin se talvehtii mutta olkoot tuossa ikkunalla ilona niin kauan kuin jaksaa. Uutta lehteä on kovasti tehnyt kurkotellakseen valoa kohti. Jos olet tarkkana, löydät kuvasta Alma-kissan.

Olen innostunut siivoamaan nurkkia näinä sateisina iltoina kun puutarhaan ei ole päässyt. Makuuhuoneen rojukasat siirtyivät nopeasti paikoilleen, se on vain se aloittamisen vaikeus. Vielä kun saataisiin huone remontoiduksi.

Remonttia on silti riittänyt, ei omaa vaan vanhimman pojan joka hankki kesällä ihanan pienen rintamamiestalon omalla rannalla. Mies on siellä auttamassa joka ilta ja viikonloput joten kaikki kotihommat jäävät minulle. Taulu on hauska löytö joka tuli talon mukana. Enää ei olla näissä ajoissa kun oven lukkona toimi ovea vasten nojaava luuta ja saattoi ilmoittaa seinällä missä on ja monelta palaa.

Entisöintiä olen jatkanut sekä kotona että kurssilla. Kotona on menossa viiden tuolin sarjasta viimeinen tuoli. Kuvan vaiheesta on edistytty paljon. Olen ompelemassa koristenauhaa kaikkiin reunoihin. Istuinosan reuna on valmis, puuttuu enää selkä- ja käsinojat. Nauha näyttää loppuvan kesken mutta onneksi samaa saa lisää, luulin 50 metrin riittävän. Ei riitä vaikka mittasin määrän.

Kurssilla kunnostan isovanhempieni vanhaa Askon pöytää 1950-luvulta. Pöytä tulee pojan rintamamiestalon keittiöön. Pöydän jalat oli maalattu valkoisiksi ja kannen upeat viilutetut pöytälevyt olivat huonossa kunnossa. Seuraavaksi pääsen käsittelemään jalat taas mustiksi ja lakkaamaan pöytälevyt. Olen niin tyytyväinen, että pöytä pääsee taas käyttöön vuosien varastossa makoilun jälkeen.

Semmoista tänne kuuluu, puuhaa riittää vaikka puutarhatöitä ei ole. Valojen virittelyä on suunnitelmissa sekä lisää nurkkien siivousta, jospa saisin ikkunoita pestyä kun kerran lämmintä säätä riittää.

 

Juuri ennen pakkasöitä

Tällä viikolla saatiin ensimmäiset pakkasyöt. Aamuherätykset ovat olleet kalseita, tuvassa vain 15 astetta lämmintä. Siinä saa todella tehdä töitä jotta saa itsensä pois untuvapeiton alta. Töihin asti on selvitty ja sieltä kotiinkin. Puutarhassa ehdin piipahtaa muutaman kerran ja parina päivänä muistin jopa ottaa kameran mukaan.

Rusokirsikka sai ensi kertaa kunnon syysvärityksen. Tuli tehtyä loistovalinta kun istutin tämän 2015 tähän talon eteen. Paraatipaikka on ansaittu vaikka kukkinut ei ole vielä kertaakaan. Rusokirsikka joutui ottamaan uusintalähdön sillä se paleltui heti ensimmäisenä talvenaan. Onneksi oli omajuurinen ja juuresta lähtikin uusi kasvu suureksi yllätykseksi. Nyt se pieni piiska on kasvanut kolmemetriseksi pieneksi puuksi.

Kevätesikko luulee olevansa syysesikko. Tämä jos mikä on sinnikäs kasvi. Siirsin paljon alkuja keväällä uudelle istutusalueelle ja ne kaikki lähtivät kasvuun kukkien keväällä. Ja näköjään uudestaan heti ensimmäisenä syksynä.

Kesällä toteutin pitkäaikaisen haaveeni koristeraparperista ja hankin sen Porkkalan kartanon taimimyymälästä. Jos oikein äityy kasvamaan niin voi olla, että saa vielä siirron.

Ilmasipulit siirsin kasvattamosta aikaisin keväällä jättikiven viereen. Hyvin tuntuvat viihtyvän ja ovat edelleen täysin vihreät. Pistin kaikki pikkusipulit maahan tuohon, haaveissa on tuuhea ja laaja kasvusto ilmasipulia.

Jalokärhö 'Miss Bateman' tekee vasta nyt nuppuja. Tällä kertaa uskaltaisin sanoa saaneeni oikean lajikkeen, nupun väri viittaisi vahvasti valkoiseen kukkaan. En ole käynyt katsomassa miten tälle on käynyt pakkasöiden jälkeen, todennäköisesti huonosti.

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' puskee uutta nuppua ja kukkaa kylmästä huolimatta. Tämä on ihan ehdottomia lemppareitani kaikista kärhöistä. Kukka on kaikista kaunein tässä vaiheessa, uloimmat terälehdet auki ja muut vielä omassa käärössään.

Ehdin sittenkin nähdä valkoisen kerrotun salkoruusun kukinnan. Tämä ei taida päätyä jatkoon sillä huomaan olevani niiden värikkäämpien lajikkeiden ystävä.

Tajusin juuri, että tässähän voisi suunnata katseet jo ensi vuoden tomaatteihin. Haluan paria tiettyä lajiketta ja niistä ainakaan luumutomaatti 'Mandat H' ei kuulu markettien valikoimiin. Toivottavasti netistä löytyy.

 

Ennätyspitkä syksy

Tänä syksynä on saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Täällä Lahden seudulla ei ole ollut vielä yhtään hallayötä eikä pakkasta. Lämmön takia en ole raaskinut tyhjentää kasvihuonetta täysin tyhjäksi, perunat ja porkkanat saivat olla maassa todella pitkään. Viimeiset viinirypäleet tuli poimittua vasta lokakuun puolella.

Viimeiset tomaatit keräsin kasvihuoneesta 10.10.2020. Tähän vuoteen asti viimeiset on kerätty syyskuun puolella. Keräämisen jälkeen tyhjensin kasvihuoneen ja nyt se on valmis kevättä varten. Olen yleensä laskenut viiniköynnöksen maahan mutta nyt pohdin jätänkö sen kattoon, ehkä jätän ja katson kärsiikö siitä mitenkään.

Kiinalaisen portin humalat ovat kasvaneet melko runsaiksi. En tiedä näiden lajiketta mutta ovat joka vuosi pakkasiin saakka vihreät ja tekevät pähkylöitä todella myöhään eli vasta nyt.

Samettiruusu 'Strawberry Blonde' kukkii vielä kasvihuoneessa. Keräsin näistä siemeniä talteen, kaikki tämän vuodenkin taimet ovat omaa siementuotantoa. Tosin omat siemenet itivät todella huonosti. Mietin voiko syy olla siinä, että kasvavat kasvihuoneessa ja sinne ei ehkä eksy niin paljon sopivia pölyttäjiä kuin avomaalle.

Siirsin tämän kirjavalehtisen 'Frosty Morning' maksaruohon kesällä arboretumista uuteen yläpihan penkkiin. Säilyi hengissä ja ehti kukkia pitkän syksyn ansiosta. Pikkasen jännittää talvehtiiko tässä, kohopenkissä kyllä kasvaa mutta ilman varsinaista suojaa.

Saako olla ihan vähän ylpeä? Ostin 2019 kesällä Latviasta palloesikon siemeniä. Siemenpussissa oli ihana värisekoitus jossa jopa keltaisia ja oransseja palloesikoita. Sain muutaman siemenen itämään ja taimet näin suuriksi. Toivon niiden kukkivan jo ensi vuonna ja olevan jotain sellaista väriä jota minulla ei vielä ole, eli ei valkoista tai liilaa.

Toinen ylpeydenaihe on tässä, itse siemenestä kasvatettu tarhakylmänkukka. Siemenet ostin Saksasta. Värin pitäisi olla punainen. Taimia on kasvamassa kaksi tai kolme, en enää muista montako selvisi maahan asti. Mutta ihmeitä kaikki kuten palloesikotkin, en ole mikään taitava perennojen kasvattaja kun puhutaan itse siemenestä asti kasvattamisesta.

Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä. Katselin puuta sillä silmässä, että keväällä saan taas leikata sitä, haluan pitää tämän ilmavana ja tietyn muotoisena. Puun takana on kasveja jotka viihtyvät varjossa mutta liika on liikaa.

Vaikka sää kylmeneekin niin toivottavasti saamme vielä nauttia syksyn kauneudesta.

 

Reilusti retuperällä

 Ei ole oikein ollut aikaa puutarhalle. Onneksi tässä vaiheessa kautta puutarha pärjää omillaan, haravoinnitkin voi tehdä vasta keväällä. Valkosipulit on maassa, niille tein ihan uuden laatikon kun vanha lahoaa kiihtyvään tahtiin alta pois. No enpä tullut napanneeksi yhtään kuvaa, mutta kaikilla varmaan riittää mielikuvitus siihen miltä näyttää lavakaulus kasvimaan nurkassa.

Lämpimän syksyn ansiosta maa-artisokka kukkii. Sitä ihmettä ei pääse läheskään joka vuosi ihastelemaan.

Keittiöjätteen kompostori pitää tyhjentää ennen talvea. En tyhjennä kokonaan vaan niin että 2/3 jää tilaa talven jätteille. Kompostori oli pöhissyt hyvin ja aines oli jo kivasti maatunutta. En hoida kompostoria muutoin mitenkään muuta kuin lisään kuiviketta jätteiden kippaamisen yhteydessä. En pöyhi enkä käännä kuin siinä vaiheessa kun kompostoria tyhjennän ja tasaan aineksen tyhjentyneeseen tilaan.

Jos olisi ollut kevät, olisin levittänyt kompostorin tuotosta kasveille mutta koska on syksy ja vaara liikalannoituksesta, käytin tuotoksen kasvimaan parantamiseen. Yhden kottikärryllisen laitoin uuden valkosipulilaatikon pohjalle ja loput kaivoin kasvimaan istutusriveihin. Pintamulta sivuun, tuotos riviin ja pintamulta takaisin päälle. Helppoa maanparannusta ja lierot tykkäävät. Yhdellä kottikärryllisellä paransin samaan tyyliin kasvihuoneen multaa.

Tässä on loppusato viinirypäleistä. Keitin rypäleet mehuksi mansikoiden ja vadelmien kanssa. Tuli ihan älyttömän hyvää mehua.

Puutarhakierroksella havaitsin tänä syksynä istutettujen Ping pong-laukkojen lähteneen jo kasvuun. Toivottavasti ei ole huono juttu.

Kasvatin keväällä siemenestä muutaman 'Coral Reef' idänunikon. Kaikki menehtyivät maahan istuttamisen jälkeen. Tai ei sittenkään, yksi niistä oli sinnitellyt ja kasvattanut muutaman lehden. Tai sitten taimipurkissa on ollut itämätön siemen joka iti vasta maassa. Oli kummin päin vaan, niin ole iloinen tästä ihmeestä. Idänunikon siemenkasvatukset eivät ole koskaan ennen onnistuneet.

Tämä vihreä puska on joko ruusunätkelmä tai tuoksuherne. Selvinnee keväällä jos on vielä hengissä. Silloin taimi on ruusunätkelmä ja joutuu siirtymään tuosta pois. Jos on tuoksuherne niin ei selviä talven yli hengissä. Itsestään on tuohon tullut. Vasemmassa laidassa näkyy pari esikon kukkaa, istutin tähän keväällä runsaasti punaisia esikoita. Kaikki taimet ovat toistaiseksi hengissä ja kun ovat täältä omalta kylältä niin uskoisin niiden olevan talvenkestäviä.

Loput lokakuusta on varattu tiukalle opiskelulle, hanketyöni on sekin reilusti retuperällä ja seuraavan lähijakson ennakkotehtävien lista on pitkä kuin nälkävuosi. Marraskuussa pitäisi olla kaikki valmista jotta valmistun tammikuussa työmarkkinakonsultiksi.