Kun sataa aina

Nyt on sellainen olo jollaista en toivo mikään kesä. Meillä sataa aina. Ei välttämättä koko päivää mutta juuri niin tiheään etten viihdy pihalla. Kaikki toimet on ajastettava sääennusteiden ja sadekarttojen mukaan ja siitä en pidä. Tykkään kun voin tehdä ja puuhailla oman mielen mukaan, etenkin kun kyse on viimeisistä lomapäivistä ja ensi viikolla alkavat työt ja aikataulut.

Ihmettelin alkukesästä arboretumissa kasvavaa kasvia jonka lehdet näyttivät lehtosalvialta. Kasvi ei kuitenkaan kukkinut silloin kuin muut lehtosalviat. Nyt siihen tuli kukat ja heti tajusin mistä kasvista on kyse, olen laittanut tuohon ranskantulikukan. Paikka on kyllä ihan liian ahdas mutta tätä tuskin kannattaa siirtää, annan vain siementää ja saa itse valita uudet paikkansa.

Havaitsin ruusuorapihlajan kärsineen kovista tuulista, se oli mennyt todella vinoon. Tuimme pienen puun kolmella uudella tuella. Toivottavasti juuristo ei ehtinyt kärsiä tuulen taivutteluista.

Kirjoitan tätä uudella bloggerilla, vanhaan en enää päässyt vaan tuli suora ohjaus tänne uuden puolelle. Nyt näyttäisi toimivan paremmin kun viimeksi vapaaehtoisena kokeiluna. Ainut, että kuvat latautuivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ennen. Arboretumissa pallohortensiat aloittelevat kukintaa.

Tässä koko puska. Kukat ovat ihmeellisesti vain toiseen suuntaan eli katseiden kannalta juuri väärään suuntaan. Olisi hauska tietää miksi. Uuden kasvihuoneen liepeille olen suunnitellut isoa alaa pallohortensiaa, toivottavasti saan tästä jakopaloja siihen mennessä kun suunnitelman toteuttaminen on ajankohtaista.

Keväällä Lidlistä ostettu punakärsämö kukkii. Kasvi on hyvin merkitty etten vahingossa kitke sitä pois kukinnan jälkeen tai ensi keväänä.

Teresanruusu on kestänyt nämä monsuunisateet yllättävän hyvin. Kukkineet kukat on näköjään leikkaamatta pois, ne rumentavat pensasta kuten muitakin ruusuja.

Tässä vielä teresanruusun kukkanuppuja, kukintaa on odotettavissa vielä pitkän aikaa. 

Pääsin eilen käymään ihan sattumalta aivan uskomattomassa puutarhassa. Satuin mainitsemaan, että haaveilen Austin-ruusuista ja tämän puutarhan omistaja kutsui katsomaan Austin-ruusujaan. Olin aivan mykistynyt vaikka kukinnassa olikin suvantovaihe ja osan oli pilannut sade. 'Lady off Shalott' sai polveni notkumaan ja käteni tärisemään. Olen nähnyt ruusun vain Saaripalstan Sailan kuvissa ja nyt kun näin ruusun luonnossa niin voihan elämä miten kaunis se on, ei riitä kuvat eikä sanat. Lajikkeita oli muitakin ne kaikki kasvoivat ruukuissa talvehtien kellarissa. Koko puutarha oli täynnä ruusuja, pensaita ja mitä erilaisempia kasveja. Myös perennoja oli mutta niillä oli selkeästi sivurooli. 

Tunsin kyllä itseni puutarhaharrastajana aika pieneksi siinä puutarhassa. Toisaalta sain inspiraatiota jatkaa oman puutarhan kanssa, vuosien työ tuottaa tulosta, sen ainakin näin.

Kesäkurpitsavuoka

Olen pitkään kaivannut ruokaohjetta johon upottaa mahdollisimman paljon kesäkurpitsaa. Tässä on yksi jonka sain työkaverilta vuosi sitten.

 Vuokaan tarvitaan kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa ja tuorejuustoa sekä juustoa tai juustoraastetta päälle tulevaan juustoon. Tuorejuuston sijaan voi käyttää ranskankermaa tai muuta vastaavaa kaapista löytyvää. Myös maustamaton käy jos sen maustaa hyvin. Kerma ja ruokakerma on liian ohutta. Ja kuten kuvasta näkyy, menee tähän paljon kesäkurpitsaa. En käyttänyt 400g jauhelihasta kuin ehkä 3/4 osaa.

 Pienet kesäkurpitsat voi pilkkoa ohuiksi kiekoiksi, minulla oli niin suuria että pilkoin ne lohkoiksi. On makuasia kuoriiko kesäkurpitsat, minä kuorin. Pohjalle vuokaan tulee kesäkurpitsaa ja sen jälkeen jauhelihaa ja tuorejuustoa. Tarkkoja määriä ei ole koska tätä ruokaa tehdään aina fiiliksen ja aineksien mukaan.

 Toistetaan kerroksia astian korkeuden mukaan, viimeiseksi päälle tulee kesäkurpitsaa ja juustoa. Meillä ei ollut jääkaapissa kuin valmiita goudasiivuja niin silppusin niitä. Sitten vuoka uuniin n. 175 asteeseen noin tunniksi, tätä pidin reilun tunnin, ehkä 1h 20 minuuttia koska odottelin, että koko perhe on ruokapöydässä yhtäaikaa. Vuoka saa olla täytettynä reilusti sillä sisältö laskee paiston aikana.

Valmis kesäkurpitsavuoka on vähän aneemisen väristä, kaverina on oman maan harvennusporkkanoita keitettynä. Hyvää tämä on, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ja mikä parasta, tätä voi tehdä oman maun mukaan niistä aineksista mitä kaapista löytyy.

Taas kasvihuonetta

Viikonloppuna kokeilimme kasvihuoneen ikkunoita paikoilleen. Hyvät suunnitelmat oli miten ikkunat laitetaan, mutta osassa seiniä oli vielä mahdollista muuttaa suunnitelmaa.

 Kasvihuoneen ikkunat ovat teollisuushallin sisätilan suuren tehdassalin valvontakopin ikkunat. Ne ikkunat missä on harmaata eli tässä etuosassa, on puinen puite peitetty metallilevyillä, mittatilaustyönä tehdyillä. Siis unelmaikkunat kasvihuoneeseen. Vielä jää mietittäväksi maalataanko harmaat metallipuitteet valkoisiksi kuten puiset ovat. Ikkunat ovat vanhat ja niissä on vähän aaltoileva lasi. Tässä kuvassa laseista on pölyt pesemättä.

 Kasvihuoneen ovi tai oikeastaan ovet. Nekin on pesty ja putsattu ja löytyipä omista varastoista oviin kahva ja jopa lukkokin avaimineen kuvan ottamisen jälkeen.

 Ikkunat pestynä ja ovet paikoillaan. Kaikille maalaamattomille puuosille on tehtävä homesuojaus ja maalaus ennen kuin ikkunat ja ovet kiinnitetään lopullisesti. Maalivalintaa on mietitty, ehkä öljymaali on paras kasvihuoneen olosuhteisiin.

 Kasvihuoneen takaseinä. Tykkään ihan hulluna kun tässä on tietynlaista teollisuushenkeä mikä tulee teollisuushallin ikkunoista yhdistettynä rouheaan muuraukseen ja puuhun. Samoin oli hieno idea mieheltä tehdä muuraukset kenttinä puupalkkien väliin. Sekin antaa kasvihuoneelle juuri sopivaa luonnetta.

 Kasvihuoneen sisälle jää mukavan leveät ikkunalaudat. Sisätilat kutistuivat aika pieniksi tuplamuurauksen takia, lattiapinta-alaa jää kymmenen neliötä mutta eiköhän se riitä kun taloudessa on toinen seitsemän neliön kasvihuone. Yhteensä on 17 neliötä mihin laittaa taimia. Ja leveiden ikkunalautojen ansiosta pinta-alaa on lattiaa enemmän. Lattiaan tule soran päälle betonikivet, ihan siksi, että saimme ne ilmaiseksi, ladonnalla sitten tehdään kiviin kauneutta ja näköä.

Tänään mietittiin sivuseinien ikkunoiden paikat ja samalla sain luvan suunnitella köynnösseinämän takaseinän jatkeeksi tälle puolelle seinää. Toiselle puolelle on suunnitelmissa jotain muunlaista seinämää. Lisäksi kartoitettiin tontilla olevia kiviä jotka mahdollisesti tulisivat kasvihuoneen eteen porraskiviksi ja alusiksi isoille ruukuille ja ehkä myös istutuksia rajaamaan. Valtavasti ideoita mutta niin vähän aikaa toteuttaa, tällä viikolla alkaa elokuu. Tuntuu, että kesä vain huvennut johonkin. Onneksi toteutusta voi jatkaa vuodenkin päästä.

Surullinen tapahtuma

Huomasin lauantaina ettei näkymä uuden kasvihuoneen vieressä olevan kivimuurin takana ole sitä mitä ennen. Lähempi tarkastelu osoitti ussurinpäärynän saaneen perjantain puhurissa surullisen lopun.

 Pieni päärynäpuuni pötkötti maassa poikki menneenä. 

 Lähempi tutkiskelu osoitti katkeamisen syyksi täysin lahon rungon. Lahoamisen syyksi taas epäilen talvivaurioita, jäniksiltä puu on säästynyt suojausten ansiosta. Nyt en enää ihmettele miksi puu alkoi  ruskettamaan lehtiään jo alkukesästä, teki kuolemaa jo silloin. Ussurinpäärynä on omajuurinen, mietin voisiko siitä säästää yhden juurivesan kasvamaan uudeksi puuksi. Mitä sanot, kannattaako vai onko helpompaa hankkia uusi puu?

 Viinikärhö 'Mme Julia Correvon' kasvaa ussurinpäärynän juurella. Kärhö ei onneksi kärsinyt vaikka jouduin irroittamaan sen päärynäpuun oksista melko väkivaltaisesti. Laitoin kärhölle pari keppiä väliaikaiseksi tueksi.

 Pallerolaukat kukkivat. Istutin niitä arboretumiin pionien sekaan ajatuksena, että saavat pioneista tukea. No tietysti kaksi pionia, juuri ne tukipionit jäivät todella mataliksi ja suurin osa pallerolaukoista retkottaa nurmikolla. Nämä kolme ymmärsivät kasvaa niin kuin olin ajatellut.

 Ostin alkukesästä  eurolla tähkäesikon taimen. Sepä alkoikin kukkia. En ole selvittänyt milloin on tämän normaali kukkimisaika, ei kuitenkaan haittaa, että puutarhassa on nyt pari tällaista pientä punaista pötkylää liiloin hapsuin somistettuna.

 Jos ussurinpäärynän kohtalo oli surullista niin iloakin on riittänyt. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' kasvaa syksyyn saakka ruukussa. Siinä on useita nuppuja ja nyt niistä aukeni ensimmäinen. Juuri niin kaunis kuin olen muiden blogien kuvissa nähnyt.

Vadelma on tuottanut kiloittain iloa. Tässä lauantain saalis, kuusi litraa vadelmaa ja litra mansikkaa. 

Kohta on pakastin täynnä ja jonnekin pitäisi saada mahtumaan vielä viinimarjat.

Tuoksuvaa kauneutta

Tänä vuonna tuoksuherneet onnistuivat hyvin. En tehnyt kylvämisen suhteen mitään temppuja. Siemenet kylvömultaan ja kasvamaan. En liotellut tai kylvänyt kuun mukaan. Taimia tuli onnistuneiden kylvöjen suhteen paljon ja nyt olen saanut nauttia niiden kukinnasta.

 Komein köynnösrivistö löytyy kasvihuoneen päädystä. Lajikkeina on 'Night and Day' ja 'Rosa'.

 Nämä myös tuoksuvat erittäin voimakkaasti, tuosta on ihana kävellä ohi ja nuuhkia tuoksua nenäänsä. Samassa vanhassa peltiammeessa kasvaa krassi 'Alaska Salmon Orange' joka on lempparini ei pelkästää kauniin väristen kukkiensa vaan myös kirjavien lehtien takia.

 Kasvimaalla kasvaa muutama ylimääräinen taimi joille ei löytynyt muuta paikkaa. Lajikkeina 'Route 66' ja 'Beaujolais'. Ensimmäinen lajike tuskin on sitä mitää pitää, 'Route 66' pitäisi olla kaksivärinen eikä hennon vaaleanpunainen. 'Beaujolais' on tuo ihana tumma, se on omia vanhoja siemeniä.

 Autojen parkkipaikan vieressä on lisää tuoksua. Vaaleanpunaisissa on häikäisevä sävy, oranssin persikakinen ja vaaleanpunaista, niistä kerään mielelläni siemeniä talteen. Lajike ei ole jäänyt muistiin.

 Tässä vielä tarkempaa kuvaa missä kylläkin oranssin persikkainen sävy on jo haalistunut.

 Lisää 'Beaujolais' lajiketta talon edustalla. Kaunis myös talon harmaata seinää vasten.

Pihatien alkupäässä on iso ja laaja rautapata jossa yritän kasvattaa joka vuosi jotain kesäkukkaa. Kyllä siinä tuoksuherne kukkii mutta ei yhtä voimalla kuin muualla. Nyt harkitsen siirränkö padan vaikka uuden kasvihuoneen eteen, olen kaavaillut siihen jonkin sortin ruukkupuutarhaa joko laatoituksen tai kivien päälle.

Vaaleanpunaista

Puutarhan kukissa vaaleanpunainen on lempivärini. Väri yksinäänkin on kaunis mutta tykkään kun muita värejä on rinnalla. Vaaleanpunainen on myös hyvin laaja käsite, itselläni sen alle mahtuu monen sävyisiä kukkia.

 Kivikkokurjennnokka on tämän vuoden hankintoja vaikka epäilen suuresti sen talvenkestävyyttä. Kasvi on kuitenkin kukkinut kiitollisesti koko kesän joten se on paikkansa ansainnut vaikka jäisikin yksivuotiseksi. Eikä sitä tiedä vaikka tekisi itämiskykyistä siementä ja jatkaisi eloaan siemntaimina.

 Viron matkalta tuotu happomarja 'Natasza' tekee uudet versot vaaleanpunaisen ja vihreän kirjavina. Toivottavasti tämänkin kestää talven ja kasvaa suureksi pensaaksi.

 Tykkään happomarjoista todella paljon. Taustalla on tästä pihasta löytynyt perinteinen happomarja joka edustalla kasvaa vaaleanpunainen harmaamalvikki, sekin tämän pihan alkuperäisiä kasveja. Yksi samanlainen happomarja on vielä siirtämättä parempaan paikkaan alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Happomarja tarvitsee aurinkoa jotta sen väri tulee parhaiten esiin, niinpä kuusen alla kasvava happomarja ei oikein pääse edukseen. Harmaamalvikki ei kuki ihan yhtä tuuheasti kuin viime vuonna.

 Lilja 'Elodie' on kaunis, puolikerrottu lilja joka on kukkinut uskollisesti vuodesta toiseen. Huisku-unikko yrittää vallata liljan sijaa mutta lilja saa jäädä ja huisku-unikko karsiintua.

 Tämä on jonkun sekoituspussin liljoja, kaunis sekin.

 Samaan aikaan kamalaa ja ihanaa, syysvuokon ensimmäinen kukka on auennut. Ehkä tämän nimen pitäisi olla kesävuokko sillä kukkii aina kesällä eikä syksyllä. Ilokseni tämä on tehnyt juurivesoja ja niin, että joudun laajentamaan penkkiä sillä osa juurivesoista on nurmikolla ja koska mieheni leikkaa nurmikon eikä tunnista mikä ei kuulu joukkoon on minun pelastettava juurivesat. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa juurivesat pois ja siirtää muualle mutta siinä on aina riskinsä etenkin syysvuokon kohdalla.

 Vaaleanpunainen ukonhattu on prinsessamainen herkkis näin yhdellä kukalla kuvattuna. Koko kukinto ei ole yhtä herkän kaunis.

Ängelmä 'Elin' on ehkä enemmän liila mutta pilvitaivasta vasten kuvattuna se näyttää nuppuisena ihan vaaleanpunaiselta. Kukinnot ovat venyneet sateiden ansiosta yli parin metrin korkeuteen.

Vielä on viikko kesälomaa jäljellä ja sen aion hyödyntää ihan täysillä puutarhassa sateiden lomassa. Tänään tosin seuranani on lapsenlapset ja se tarkoittaa välipäivää puutarhatöistä. Vaan ehkä keksimme jotain muuta mukavaa puuhaa, herneet, mansikat ja vadelmat kerättiin yhdessä jo eilen.

Hanslankarina

Viikonloppuna saimme kasvihuoneen seinien muuraus valmiiksi. Viime viikolla saimme myös kasvihuoneeseen tulevat ikkunat haettua kotiin. Ikkunoiden tulo sai aikaan muutoksia suunnitelmiin, ikkunat osuivat niin hyvin kasvihuoneen mittoihin vaikka emme tienneet ikkunoiden kokoa kuin vähän sinne päin.

Siellä se on, herneiden läpi kasvimaalta katsottuna.

 En alkanut poistaa suojamuoveja kuvaamista varten, kaikki ymmärtävät tämän olevan vielä keskeneräinen. Takaseinä ei siis tule ylös asti tiiltä. Keskelle tuli kuitenkin korkeampi osio jonka päälle tulee ikkuna. Mies muurasi ensimmäistä kertaa elämässään. Siihen nähden olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja pakko on todeta, että puoliso osaa myös muuraamisen taidon. Minun työ oli valita sopivat tiilet muurattavaan kohtaan ja viedä ne valmiiksi muurarille. Hanslankarin osa sopi minulle oikein hyvin.

 Seinät on muurattu tuplasti, pitäisi olla kestävä. Kestävyyden lisäksi ajatuksena oli puolikkaiden tiilien hyötykäyttö ja seinien hyvä lämmönvaraamiskyky. Saimme kaikki  muuratut tiilet samasta kasasta eli Asko-talon sisäseinien yhden seinän tiiliä on nyt meidän kasvihuoneena. Siinä on palanen lahtelaista historiaa. Tiiliä jäi vielä parin istutusaltaan muuraamiseen. Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa kattorakenteiden sekä seinätolppien tekoa ennen seinäikkunoiden kiinnitystä.

 Ihan vähän oli käytävä navetan ylisillä miettimässä kasvihuoneen sisustusta. Yhtenä kalusteena olen miettinyt tätä vanhaa keittiökalustetta. Siitä puuttuu päällä oleva taso mutta sellaisen teko ei ole mikään ongelma. Kaluste mahtuu kasvihuoneeseen mutta mietin silti viekö liikaa tilaa, pienempikin riittäisi minun tarpeisiin. Tai siten vain surutta lyhennämme tätä, kunto on sellainen ettei tästä ihan hevillä enää saa kodin kalustetta joten muuttaa tai rikkoa raaskii hyvin.

Yksi kaluste joka ehdottomasti tulee kasvihuoneeseen on tämä vanha puusohva. Se on majaillut vuosikymmenet avokuistilla joten kasvihuoneen sijoitus ei tee kalusteelle mitään pahaa. Kaiken lisäksi tässä on tallella alkuperäinen puukansi. Kannen alle saa ruukkuja tai muuta sellaista piiloon jota ei tarvitse pitää esillä. Kaikenlaista muutakin pientä romua ja rompetta on nurkkiin kertynyt, kerrankin voi todeta ettei mitään tarvitse ostaa vaan löytyvät ihan läheltä. Sitten joskus kun kasvihuone on valmis.

Alppiruusumetsikön vaiheita

Alppiruusumetsikkö etenee ryömintävauhtia. Pääosin maahan pesänsä tehneen pörriäisen takia joka estää kaivamisen kyseisessä kohdassa.  Säkkien siirtoa toiseen kohtaan se ei estänyt, eikä pihlajien leikkuuta tai ruohon irti nyhtämistä.

 Kaivoin esiin kalliota joka on osin vain hyvin ohuen maan peitteen alla. Takana näkyvä koivu on kaatolistalla, sen ja oikean puoleisen männyn välistä tulee yksi kulkureitti alppiruusumetsikköön. Pihlajat ja koivu peittävät ison siirtolohkareen jota haluaisin paremmin näkyviin. Raivausta siis riittää mutta se tapahtuu vasta kun koivu on kaadettu.

 Kun käännyn ympäri ensimmäisen kuvan kohdasta niin näkymä on tämä. Oikealla kasvaa ensimmäiset kolme alppiruusua. Maassa nököttävä kasa on kuivaa ruohoa jota nyhdin irti kohdista joissa oli ollut muovit peitteenä.

 Männyn alle on istutettu pieni köynnöshortensia. Katteeksi lapsenlapset keräsivät kuusenkäpyjä ja minä kannoin kivet rajaamaan käpyjä, vielä yksi kivi puuttuu kun en muistanut missä on juuri tuohon sopiva kivi. Vannon nähneeni sellaisen jossain päin puutarhaa.

 Rajauskivien ja muovien vierestä tulee kulkureitti arboretumin ja alppiruumetsikön välille. Muovit ovat nyt kaikki uusissa paikoissa hävittämässä heinikkoa.

 Kalliokielot ovat nekin männyn kupeessa. Keskelle istutin mustaseljan vaikka en ole varma onko tämä sille liian varjoinen paikka. Tässä vaan olisi kosteusolosuhteet juuri ne oikeat. Seljan taakse on laitettava vielä yksi tai kaksi muovia peittämään heinikkoa.

Tämä arboretumilta metsikköön päin. Vasemmalla on alue jota aloin muokata lapiolla vaan muokkaaminen jäi lyhyeen. Joku pistävä kimalainen tai ampiainen syöksyi ulos maakolostaan ja samalla hetkellä tuli minullekin vipinää kinttuihin. Niinpä annan kaivuiden olla kunnes syksy on saapunut ja pesintä on ohi. Kuvan keskellä oleva iso kivi tai kallio on kaivettu esiin mutta jätin sen päällä kasvavat puiden juuret paikoilleen, polku kulkee kiven päällä mutta juuret eivät sitä haittaa.

Seuraavaksi pitäisi ehkä merkitä kivet jotka haluan siirrettäväksi metsikön pengerryksiä varten. Kivet on helpointa siirtää traktorilla alueen yläosaan josta saan vieriteltyä niitä alamäkeen oikeille paikoilleen. Puuhaa riittää mutta miten mukavaa puuhaa kun saa taas tehdä uutta aluetta.