Koleaa

Koleaa säätä on pidellyt, yöpakkasta, päivällä muutama aste lämpöä, välillä sataa räntää, välillä rakeita. Niinpä kävin tiistaina töiden jälkeen taimiostoksilla, liian tuima sää puutarhassa pyörimiseen. Kotiin päästyä paksusti vaatetta päälle ja tarkeni istuttaa uudet taimet.

 Pallotuijia lähdin hakemaan mutta eihän se niihin jäänyt. Puistoatsalea 'Illusia' oli alennusmyynnissä joten ostin sen itselleni äitienpäivälahjaksi. Eipä tarvitse kenenkään pähkäillä mitä hankkia.

 Illusiassa on komeat nuput, jos ei saa shokkia maahan pääsystä niin kukkia on luvassa.

 Löytyi pallotuijiakin, lajike on 'Danica'. Otin aika pienet jotta juurtuisivat paremmin eikä niin harmita jos eivät menesty. Nyt pitää opetella tuijien leikkaaminen jotta Danicat pysyvät palloina. Kuvassa muuten näkyy miten kivasti pellon reunaan istutetut tervalepät ovat kasvaneet. Ihan vielä niistä ei ole varjostusta puutarhaan mutta ei siihen enää montaa vuotta mene.

Ekojen kuvien kauneus ei valitettavasti jäänyt pysyväksi. 'Illusia' oli pakko suojata jäniksiltä ja pallotuijat verhosin varjostuskankaalla varmuuden vuoksi. Ankeaa mutta kasveille turvallista.

Turvallista vappua kaikille poikkeusolojen ankeudesta huolimatta.

Suunnitelmia

Uusi istutusalue vaatii uusia kasveja. Osan tilasin netistä mutta osa pitää vielä hankkia kunhan suunnitelmat hiukan selkiintyvät. Joitain löytyi jakotaimina omista istutuksista.

 Jättikiven viereen siirtyi keltaista kevätesikkoa ja valkoista palloesikkoa. Päätin ripotella keväällä kukkivat kasvit alueelle sinne ja tänne niin, että niistä tulee niittymäinen vaikutelma.

 Jostain pitäisi löytää pinkkiä tai punaista esikkoa, tämä liila ei käy vaikka sitä riittäisi jaettavaksi. Syksyllä istutan sipulikukkia, niistä en ole vielä lyönyt lukkoon mitään mutta tällä hetkellä mieli tekee lehtolaukkaa, hyasintteja ja pieniä tulppaaneja.

 Lökar och Knölar- puodista Ruotsista tilasin vaaleanpunaisen lemmikin siemeniä mutta niitä en harmikseni saanut. Ensi vuonna uusi yritys ja tilaus jo tammikuussa. Sen sijaan muut tilaukset tulivat. Niissä on Sedum spectabile 'Stardust', Hemerocallis 'Lacy Dolly' ja Iris sibirica 'Drink Your Tea'. Tämä teenjuojan siperiankurjenmiekka oli pakko saada, ihan vain nimen takia. Lisäksi tilasin lasikuistin kesäkukaksi Oxalis deppei 'Iron Cross':n jossa on hieno vaaleanpunainen sävy. Viherpeukaloitten tilaus on vielä tulematta.

Mutta sitten itse asiaan. Nyt tarvitsen teidän neuvoa. Istutanko nuo yllämainitut ja muut perennat samoin kuin keväällä kukkivat kasvit, sinne ja tänne vai selkeästi omiksi ryhmikseen? Kumpi näyttää paremmalta? Entä liljat, niitä on yhteensä 15kpl, kahta eri lajia.

 Uutta aluetta tuli myös arboretumiin. Sen tekemisen aloitin jo viime kesänä, nyt ei tarvinnut kuin viimeistellä ja miettiä kasvit. Harkitsen tuohon kolmea pallotuijaa mutta onko paikka niille liian aurinkoinen? Pari pionia on tulossa ja muut kasvit on vielä avoinna.

 Yksi mysteerikasvi kaipaa nimeä tai edes lajia. Lehti muistuttaa kovasti kiurunkannuksen kukkaa mutta tämä ei kuki vielä. En sitten yhtään muista mikä voisi olla eikä muistiinpanoista löydy mitään vihiä. Tunnistatko kasvin sen kauniista lehdistä?

Luumulehdon suhteen ei pitäisi olla enää työtä tänä kesänä. Tietysti normaalit ylläpidot, kitkemiset ja pienet nyppimiset mutta kivien vaihdon ja kivituhkan levityksen jälkeen on taas hetken valmista.

Härveli

Nuorin poikani on varsin taitava käsistään. Mainitsin yksi päivä puoliksi vitsillä, että tee äidille pyöröhara ja näytin kuvaa netistä. Tuossa tuokiossa poika jo suunnitteli haraa ja lopulta sai sen valmiiksi. Kaikki osat on kierrätettyjä, omista nurkista löytyneitä. Tosin nyt ne ihanat kolmen euron retrorattaani ovat ilman yhtä rengasta...

 Siinä se on, uusin härvelini eli pyöröhara. Ensin hara oli ilman jalkatukea mutta pyysin tuen jotta voin välillä keskeyttää haraamisen ilman, että hara on kaadettava maahan. Tuen saa nostettua ylös koukun varaan haraamisen ajaksi.

 Haraan saa kiinnitettyä vanhan rautaharavan. Näppärä härveli luumulehdon kivituhkan haraamiseen, aikaa säästyy entiseen käsin haraamiseen verrattuna.

 Vaan ei siinä vielä kaikki. Minulla on haraan "vaihtoterä". Haravan tilalle saa haran joka oli vanha toimeton työkalu ennen haraan kiinnittämistä. Nyt työskentelykulma on oikea ja tuolla on hyvä harata kasvimaa. Jos jostain löytyy leveämpi hara, niin poika lupasi vaihtaa sen tilalle.

En ole enää pariin vuoteen kääntänyt kasvimaata vaan sille riittää kevyt haraus ja kylvö sen jälkeen. Nyt homma helpottui entisestään kun on hyvä työkalu käytettävissä. Ilo harasta on tuplailo, haran tekemisellä poika sai kuitattua etäkoulusta parin viikon puukässän tunnit.

Ennen ja jälkeen

Ihan pakko laittaa kaksi kuvaa tähän alkuun otsikon mukaisesti, ennen ja jälkeen.

 Pari viikkoa sitten luumulehdossa näytti tältä.

 Ja tänään näytti tältä.

Sanoisin, että 100% hyvä muutos.

 Sitten taas kasvien pariin. Pioni 'Mai Fleuri' on hengissä. Tämä on netin syövereiden tietojen mukaan vanhin ihmisen tekemä risteytys, Lemoinen aikaansaannos vuodelta 1905. Mikä ilo, että viihtyy minun puutarhassa ja nousee maasta kylmää uhmaten pionien ensimmäisten joukossa.

 Viininpunaiselle köynnösukonhatulle kävi kalpaten viime kesän kuivuudessa. Onneksi ehdin siirtää yhden siementaimen toisaalle ja se on hengissä vaikkakin on vielä onneton rääpäle. 

 Vaaleanpunainen ukonhattu on sekin siirretty kertaalleen, viihtyy tässä uudessa paikassa hyvin ja suostui viime vuonna kukkimaan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Alkuja on noussut lupaavan paljon.

 Osa valkosipuleista on jo näin pitkällä. Oisikohan nämä viime kesänä Latviasta tuotuja? Sipuli oli ainakin kookas, toivottavasti makukin on hyvä.

Ostin syksyllä Mustilan taimipäiviltä japaninpihdan, Abies veitchii. Se selvisi leudosta talvesta erinomaisesti ja toivottavasti viihtyy jatkossakin. Pihdan väri on hieno vaaleampi kirkkaan vihreä. Varttuneena sen oksien neulasten alapinta pitäisi olla lähes puhtaan valkoisen värinen. Toivottavasti saan sen nähdä ja puu kasvaa niin suureksi.

Punaista ja valkoista

Eilen puutarhassa otettiin rauhallisesti, raskaat kivihommat on vähäksi aikaa tehty ja nyt voi keskittyä muuhun, kuten kukkien kuvaamiseen. Tuli siinä samalla vähän kitkettyä ja kantattua.

 Corydalis solida 'Beth Evans'

Kiurunkannuksen nimikin on kuin koru ja niin on myös kukka. Kaikki viime syksynä istutetut taimet ovat hengissä, tämä yksilö ehti ensin kukkaan. Luulenpa ostavani syksyllä lisää.

 Balkaninvuokko on sekin kaunis. On muuten hauska juttu näiden kukkien väri. Kaikki laittamani balkaninvuokot on ostettu eri väristen sekoituspusseina ja lähes kaikissa istutuksissa kasvaa vain yhtä väriä. Punaista en ole onnistunut saamaan lainkaan.

 Arboretumissa on kohta punaista sillä ensimmäiset tulppaanit uhmaavat kylmenevää säätä ja yöpakkasia. Lajiketta en tiedä, ei ehkä kuitenkaan lempparini.

Sammakonkutua löytyi lähilammikosta. Kudut häviävät lähes joka vuosi varisten suuhun elleivät sitten kuivu veden puutteessa. Mietin instassa rastasverkon virittämistä kudun päälle jotta sitä ei tällä kertaa syötäisi. Voisikohan auttaa?

Luumulehdon uudistus

Luumulehdon istutusalueiden reunustojen uudistus on nyt tehty. Kolme iltaa siihen meni, päälle tonni kiviä, yksi kottikärryllinen tiilimurskaa ja lukematon määrä tiiliä pois kärrättynä. Tiilet lähtivät koska ne kaikki eivät kestä talvea vaan murenevat palasiksi. Tiilet jotka ovat kestäneet hyvin, niitäkin on, mutta ärsytti vaihtaa murenevia tiiliä uusiin ja kerätä silppua pois.

 Tässä kuva jossa näkyy tiilireunus joka on nyt purettu pois. 

 Muutama kivi on siirretty tiilien tilalle. Kiviä on riittävästi viime kesän ansioista, aikaisemmin tätä ei olisi voinut tehdä kivien puutteen takia. Jotain hyötyä siitä, että sähköyhtiö kaivoi kaapelit maahan.

 Kivituhkakäytäville on vielä lisättävä 1000kg säkissä odottavaa uutta kivituhkaa. Se tapahtuu vasta muutaman päivän päästä, siihen saakka haraan käytäviä joka päivä ja kerään kuivuneet sammaleet ja rikkojen alut pois. Seuraava iso homma on siistiä ja korjata taustalla näkyvä risuaita. Mietin jo sen poistamista mutta en sittenkään halua luopua risuaidasta.

 On siinä kivi poikineen.

Kivet ovat enemmän yhtenäistä linjaa taustan kivimuurin kanssa kuin tiilet. Oli oikein hyvä idea tehdä vaihto vaikka olikin iso urakka.

Loppuun hiukan ikävämpi kuva. Olin iltapäivällä etätöissä kotona ja yhtäkkiä poika sanoo, äiti pellolla palaa. Kurkkaan pellolle ja niinhän siellä palaa, maastopalo. Soitin välittömästi hätäkeskukseen sillä ei näkynyt kulottajia tai mitään siihen viittaavaa, että palo olisi hallittu palo. Tuli hätyytteli ihan liian lähellä yhtä naapuria ja pelkäsin tulen hyppäävän pienen tien yli etualan pellolle jolloin tuli olisi uhannut meidän rakennuksia. Onneksi palokunta oli nopeasti paikalla ja sai viime hetkessä palon hallintaan ja estettyä sen leviämisen. Kaksi hehtaaria maata ehti palaa mutta muilta vahingoilta onneksi säästyttiin.

Kerralla Kuntoon, osa 2.

Viime syksystä saakka mielessäni on kummitellut pieni luumulehdon uudistus. Idea lähti pihaan tulleista räjäytyskivistä. Siihen liittyy myös pihaan saapunut suursäkki kivituhkaa.

 Tässä pientä esimakua siitä mitä on tulossa. Mies kuskasi minulle kiviä puutarhatraktorilla ja minä asettelin niitä paikoilleen. Kivituhkasta on osin kuorittu pahin sammal pois, muut hoidetaan kuivattamalla ja Titan suosittelemalla astianpesuaineen ja etikan sekä veden seoksella. Päälle tulee uutta kivituhkaa.

 Päivän kukkaväri oli liila. Nimetön pieni iiris kukkii rinnepuutarhassa, kavereitaan ei ole näkynyt.

 Ensimmäiset kiurunkannukset jotka saan selviämään hengissä talven yli. Melkein teki mieli vetää lippu salkoon tämän kunniaksi. Punainen versio on sekin selvinnyt talvesta ja kukkii vielä tämän viikon aikana.

 Sinivuokko on sininen mutta hyväksytään sekin tämän päivän kukkakuvaksi.

 Mistä tietään kevään saapuneen perille? No tietysti siitä, että Alma kissa ulkoilee. Tosin ulkoilu on sitä, että juoksee saunan alle ja tulee sieltä pois kun menen sisälle. Tässä pitää haistella Iineksen kanssa kuulumiset ennen sisälle menoa.

Tuulen tyynnyttyä illan viimeinen puuha oli levittää jättikiven ympärille kasatun maa-aineksen päälle sanomalehdet ja niiden päälle lakanat. Tällä kertaa valitsin valkoiset lakanat kun niitä oli riittävästi ja näyttävätkin siistimmiltä kuin kirjavat. Tällä alueella ei pääse vielä pitkään aikaan eroon näistä peitetyistä kasoista mutta tuohon oikealle puolella sentään saan istuttaa kasvit jo tänä kesänä. Kunhan kasveja vain alkaa tippua nettitilauksista.

Kerralla kuntoon

On tämä bloggaaminen hyödyllistä puutarhan kannalta. Pohdin aiemmin mitä tehdä arboretumissa kasvavan tammen alustalle ja sain ehdotuksen laittaa siihen sinivuokkoa, itse en olisi tätä hoksannut. Ensin ajattelin siirtää tammen alle omasta puutarhasta sinivuokkoa mutta lopulta totesin sen olevan kuin ämpärillinen vettä valtameressä, kestäisi yhden ihmisiän ennen kuin vuokot olisivat levinneet riittävästi.

 Kerralla kuntoon ja siksi laitoin nettiin ilmoituksen, ostetaan sinivuokkoja. Eilen kävimme hakemassa taimet ja vielä samana iltana laitoin taimet tammen alle. Sinivuokkojen kaveriksi suunnittelin valkoisia scilloja.

 Ja samassa muistin, että luumulehdossa kasvaa iiriksen juurakoihin kietoutuneena valkoisia scilloja jotka on pitänyt jo monta vuotta siirtää parempaan paikkaan. Kaivon scillat ylös ja siirsin sinivuokkojen kaveriksi. Yllätyksekseni scillat olivat tehneet valtavasti sivusipuleita ja siementaimia, nyt ovat kaikki tammen alla. Jos tuohon vielä jotain mahtuu niin posliinihyasinttia voisin laittaa, se yhdistäisi sinivuokon sinisen ja scillojen valkoisen värin.

 Mansikkalaatikon karu totuus paljastui kun menin penkomaan sitä. Suurin osa mansikoista oli mennyttä. Niinpä kaivoin kaikki pois, lisäsin uutta multaa ja laitoin rönsyistä uudet taimet. Tänä vuonna tulee vähemmän mansikkaa mutta ei mahda mitään. Vaan onpahan nyt kaksi mansikkalaatikkoa laitettu kerralla kuntoon.

 Rönsyjä oli niin paljon (ja on vieläkin), että tein rivin laitimmaisesta laatikosta yhden mansikkalaatikon lisää. Nyt vähän häiritsee ettei mansikkalaatikot ole toisiinsa nähden symmetrisesti. Saatan vielä sen tehdä jolloin molemmissa laidoilla olevissa laatikoissa on mansikkaa, samoin ehkä keskimmäisessä. Noissa kahdessa laatikossa missä on olkea, kasvaa yleensä molemmissa kesäkurpitsaa. Yksi laatikko on kuitenkin ihan riittävästi meidän tarpeisiin kesäkurpitsan osalta mutta mansikkaa ei ole ikinä liikaa. 

Kivimuurin edessä kasvaa kaunis rivi krookuksia, tässä kukat kuvattuna auringon paistaessa. 

Huomiseksi onkin luvattu mukavaa auringonpaistetta, paljon parempi touhuta silloin puutarhassa kuin tänään jolloin istutin mansikoita iltahämärässä pienessä tihkusateessa.

Lihasvoimalla

Tänään jatkui suursäkkien tyhjennys, en saanut edes ensimmäistä tyhjäksi kun intouduin tekemään vähän muutakin.

 Päätin jatkaa uutta istutusaluetta ja tyhjensin valmiin alueen viereen kaikki viime kesänä säkitetyt nurmituppaat ja muut maa-ainekset jotka tarvitsevat maatumista.

 Taustalla valmis alue johon tulee vielä uutta multaa hyvä kerros päälle. Yhden talven säkeissä maatuneet nurmituppaat peitetään ja ne saavat maatua katettuna ensi kesään.

 Raparperi on noussut ylös salaa, viimeksi kun katsoin niin näkyi vain pieniä versojen kärkiä.

 Niinpä hain karjakeittiöstä raparperin päälle suuren saviruukun. Kevään ensimmäinen piirakka tulee leivottua pimeässä kasvatetuista raparpereista.

 Alppikärhössä on suuret silmut. Tämä ei näytä kärsineen yhtään talvivaurioita.

 Rohtovirmajuuri on upean värinen heti maasta noustuaan.

 Tällainen ihanuuskrookus löytyi luumulehdosta. Lajike ei ole kirjattuna mihinkään mutta epäilen tämän olevan 'King of the Striped'. Tykkään tästä eniten juuri näin, nuppuisena kun raidat näkyvät kunnolla.

Ruokakaupassa käydessä tarttui mukaan juurakoita,  muutama perenna ja käenkaalia. Kokeilen ensi kertaa punakärsämöä, se taitaa tulla tuonne ekassa kuvassa näkyvälle uudelle alueelle. Onko kokemusta onko yhtä hanakka leviämään kuin villi siskonsa siankärsämö?