Koristeita kantopuutarhaan

Yleensä reissuissa tulee väistettyä kaiken maailman turisteille tarkoitetut krääsäkaupat. En halua yhtäkään tuotetta jossa on kohteeni nimi painettuna, tai minkäänlaista kopiota tai niin sanottua kiinakrääsää. Vaan kuinkas kävi, näin Budapestissa kävelykadun varrella olevassa istutuksessa jotain satumaisen viehättävää.

 Pieniä posliinisia ja emaloituja puutarhakoristeita näköpiirissä ja olin heti myyty. Juuri näitä kantopuutarhani tarvitsee ollaakseen puutarhani satumetsä.

 Mukaan valikoitui etana, kärpässieni, iloinen matonen, päivänkakkara ja leppäkerttu lehdellä. No lopulta kävi niin, että siskoni osti nämä minulle syntymäpäivälahjaksi, synttärit kun ovat ihan kohta. Enkä olisi voinut parempaa lahjaa saada.

 Hahmot ovat hyvin pienet ja se on tarkoituskin. Kantopuutarhassa kasvillisuus ei ole pääosassa vaan kannot. Nämä eivät kokonsa puolesta loista liikaa vaan ne havaitsee vain jos katsoo tarkkaan.

Kuvaamisen jälkeen pakkasin hahmot pois odottamaan tulevaa kesää, näitä ei voi jättää lumen ja pakkasen armoille. Kantopuutarha on siksikin hyvä valinta, että siellä ei koskaan sada kaatamalla sillä yllä kasvava kuusi ja terijoensalava toimivat kuin sateenvarjo.

Kissakahvila ja muuta kivaa Budapestissa

Muutaman päivän loma siskon ja äidin kanssa Budapestissa on ohi. Meillä kävi sään suhteen uskomaton tuuri, Budapestissa oli tavallista lämpimämpää ja aurinko näyttäytyi meille joka päivä pilvettömältä taivaalta lämpötilan ollessa jopa + 26 astetta. Aurinkoa tankattiin valitsemalla kävelyillä aurinkoisempi kadunpuoli ja istumalla jokiristeilyllä sekä terasseilla.

 Näin hotellissa Budapestin kissakahvilan mainoksen. Siispä käymään siellä, lyhyt matkakin, vain pari pysäkin väliä metrolla. Budapestissa muuten kaikki yli 65-vuotiaat saavat käyttää julkisia kulkuvälineitä ilmaiseksi, myös muiden EU-maiden kansalaiset. Tämä punainen herra on suurin koskaan näkemäni kissa. Hyvin tietoinen asemastaan ja hyppäili kahvilavieraiden pöytiin rohkeasti kerjäämään. Kissojen ruokkiminen oli kielletty mutta aina joku kateista sai lipaistua asiakkaan kermaleivoksesta kermat päältä

 Sisko kuvasi tämän kaunokaisen vessassa vesitarjoilua odottamassa. Sisko tiesi mitä toinen halusi ja avasi hanan jotta kissa pääsi juomaan. Minä sain kokea saman harmaan kissan kanssa. Kissoilla vaikutti olevan kahvilassa hyvät oltavat, kellarikerroksessa pääsivät omiin tiloihin vapaasti ja asiakkaat noudattivat hienosti kissakahvilan sääntöjä.

 Hotellin sijainnin valitsimme arpomalla Pestin puolelta, ei hajuakaan miten asettui kaupungin nähtävyyksien suhteen. Hyvin asettui, Tonavan rannalle oli vain parin minuutin kävely. Samoin kauppahalli oli lähellä. Alakerta hallista on ruokatarvikkeille ja yläkerta lähinnä turisteille myytävälle krääsälle. Kellarissa on Aldi ruokakauppa. Ei mun juttu mutta tulipa nähtyä.

 Tonavan risteily oli yksi kohteemme, kuvassa on valtavan kokoinen parlamenttitalo jonka ohi paattimme hiljalleen putputti. Halusimme risteilylle päivällä vaikka iltaristeilyjäkin kehuttiin, rakennukset ovat hyvin valaistuja ja hieno näky joelta päin.

 Jos museoista tykkää niin suosittelen käymään Unkarin kansallismuseossa. Monta hallia upeaa nähtävää menneiltä ajoilta. Kuvissa satulat 1100-luvulta. Ne on tehty puusta ja puun päälle on tehty luukaiverrukset. Kaiverruksissa kerrotaan erilaisista legendoista, monissa näytti esiintyvän lohikäärme mikä oli meistä aika yllättävää.

 Budapestissa on ainakin kaksi kylpylää joista Gellert vanhin ja lienee kuuluisin. Jos ei mene kylpylään niin kannattaa käydä katsomassa aulatilojen mosaiikit. Nämä joutsenet löytyivät aulan lattiasta.

 Terassilla ja ravintoloissa hörpimme teen ja leivosten ohessa myös juomaa nimeltä lemonade. Se on paikallista virvoitusjuomaa johon jokaisella paikalla oli oma resepti. Raikasti mukavasti kävelyn lomassa. Budapest on täynnä ihania kahviloita joista saa leivoksia jokaiseen makuun. Ruokaravintolat valitsimme sen perusteella missä on muitakin syömässä emmekä joutuneet pettymään kertaakaan.

 St. Stephans Basilika sattui olemaan kissakahvilan vieressä. Niinpä reissun pakollinen kirkkovierailu tuli hoidettua siellä. Upea rakennus ja suuri kuin mikä.

Minä oikealla ja sisko vasemmalla, taustalla laskeva aurinko viimeisenä iltana Budapestissa. Ihana kaupunki johon minä rakastuin ihan täysillä. Paljon saimme nähdä ja kokea mutta vielä jäi kokemuksia jos joskus tuonne palaan. Aurinkoenergiaa on tankattu tulevan talven varalle, tuliaiset on purettu matkalaukuista ja niistä saan toivottavasti kuvia viikonloppuna. Tänään pakkaan laukkuni uudestaan ja suuntaan aamulla pariksi päiväksi Helsinkiin koulutukseen. Nyt jaksaa taas arkea kotona ja töissä.

Voi näitä kelejä

Syksy ei ole mitenkään päin lempivuodenaikani. En pidä pimeästä, kylmästä enkä etenkään märästä. Täällä on satanut paljon, lähes joka päivä tulee vettä. Syy miksi en ole kierrellyt puutarhamyymälöiden alennusmyynneissä tai hamstrannut lisää kukkasipuleita, ei hotsita kaivaa litimärkää maata. Tosin, on tässä ollut aikapulaakin ja tulee olemaan.

 Kaunista on, sitä ei voi kieltää kun puut ja pensaat saavat syysvärinsä. 

Kasvimaalla kokeilen nyt etten käännä sitä lainkaan, kitkin ennen pahimpia sateita rikat pois ja kuvan porkkanatkin on jo nostettu. Jos pääsen haravoimaan niin levitän lehdet kasvimaalle.

 Haravoimista riittäisi mutta en tee sitä märille lehdille, ne vain liiskaantuvat toisiinsa ja ovat hankalia.

 Muut lehdet voisi jättää, mutta vaahteran lehdet, niitä on paksu kerros eikä se tee puutarhalle hyvää. Vadelmien juurella ne menettelevät, tai kasvimaalle siirrettynä.

Ensi viikolla pidän vähän lomaa mutta nyt kävi niin, että olen koko loman reissussa muun perheen ollessa kotona. Lähden Budapestiin äitini ja siskoni kanssa. Ihana päästä muihin ympyröihin, herkuttelemaan ja ehkä tekemään ostoksia. Jotain nähtävyyksiäkin voi olla luvassa. Eikä yhtään haittaa Budapestiin luvattu + 24 asteen lämpö ja aurinko.

Siivousta ja huonekaluja

Onneksi eilen satoi vettä koko päivän, ei yhtään haitannut siivota taloa keskimmäisen pojan synttäreitä varten. Nyt kun nuorimmatkin lapst ovat teinejä, on siivouksen luonne muuttunut. Enää ei korjailla lattioilta leluja pois ja entistä vähemmän on tavaroiden oikeille paikoille viemistä. Jos on, syypää löytyy peilistä.

 Salin siivous on  yleensä imurointi ja pölyjen pyyhintä, lattioita en nyt pessyt sillä ne on pesty edellisen siivouksen yhteydessä.

 Pölytöntä, puhdasta ja  mummolamaisen muuttumatonta.

 Lämmityskausi aloiteltiin jokunen viikko sitten. Tänään oli kaikissa uuneissa tulet jotta vieraita ei palelisi. Synttärisankarin uuni on talon toinen pönttöuuni jonka ulkonäölle emme ole tehneet mitään, toinen on salin uuni. Kuten salinkin uuni, on tämä uuni lähes kolme metriä korkea ja lämmittää hyvin.

 Entisöintikurssille viemäni kukkapöytä palautui kotiin. Ajattelin maalata pöydän kotona mutta sitten en osannut päättää väriä, niinpä otin pöydän käyttöön tällaisenaan. Tuossa aiemmin olleen rottinkisen kukkatelineen vien kurssille seuraavaksi, sitä pitää vahvistaa ja poistaa maalit ennen uutta maalausta.

 Nuo kukkapöydät tai mitä telineitä nyt ovatkaan, ovat kuitenkin vain välitöitä. Pääkohde on pietarilaiset tuolini jotka ovat muuten valmiit mutta viimeinen verhoilukerros puuttuu.

Itävallasta tilattu kangas on vihdoin saapunut. Se on kaavoitettu ja ekat palat on leikattu. seuraavaksi on vuorossa kankaan kiinnitystä ja verhoilunyörin ompelua. Kuvia seuraa kunhan vaiheet etenevät.

Muistamaton

Taimia hankkiessa yritän tallettaa nimen muistini kovalevylle. Joskus paremmalla menestyksellä ja joskus huonommalla. Saatan jopa puhua kasvista ihan eri nimellä kun se oikeasti on. Monesti kiitän tietokoneen kovalevyä jolta voin tarkistaa asian kun muisti alkaa horjua.

 Tästä ihanaisesta Mustilan arboretumista hankitusta keltaisesta puusta olen aina puhunut marjaomenapuuna.

 Ja tällaisen lapun löysin kuvatiedostoista. Ihan selvä tapaus. 

Vai onko?

Kun seuraavaksi löytyi tämä. Tässä kohtaa en pahemmin kiittele puutarhurin muistiinpanoja siitä mitä on istutettu ja minne. Nimittäin ei sellaisia ole. Nyt luotan siihen, että kunhan puu kukkii ja tekee omenaa, saan tietää kumpiko se on. Jos ei selviä niin sitten se on vain kiva puu jolla on upean keltainen syysväritys.

 Rusokirsikka ei tänä vuonna yltänyt punaiseen väriin saakka. Pioniin sen sijaan tuli hieno syysväritys, samoin 'Elin' jaloängelmään.

 Ja ihan pakko kuvata toistamiseen pinkin neilikkaruusun kukat jotka eivät ole yhtään hätkähtäneet pakkasta.

 Ussurinpäärynen punaa en voi olla hehkuttamatta. Jos pihaasi mahtuu tämä puu niin suosittelen, näky on joka syksy yllä oleva leiskuvan punainen.

 Tuomipihlaja-aidanne yrittää punastua. Kunhan aidanne kasvaa, on se hieno näky pellot taustanaan.

 Syksyllä puiden lehtien värityksen kirjo on uskomaton. Tässä yhdessä keltaisena loistava nimetön koristeomenapuu, oranssinpunainen vaahtera ja vihreänä pysyttelevä syreeni.

Viimeisenä istutettu salkoruusu ei ehtinyt kukkimaan, pari nuppua sai melkein auki, kauniita nekin ovat mutta ensi kesänä muistan laittaa taimet ajoissa maahan jotta saan nauttia kaikkien kukinnasta.

Syksyn puutarhatyöt ovat pulkassa, haravoida voi jos intoa riittää mutta sekään ei ole pakollista. Nyt on helpottunut olo, ihan kiva saada taukoa mullankaivuuseen ja kitkentään.

Uutta ilmettä lasikuistille

Aikoinaan kun muutimme tänne hommasimme lasikuistille hyvän juuttimaton. Matto kesti paikoillaan kymmenisen vuotta, sitten se oli kulunut pahasti puhki ettei sitä kestänyt enää katsella. Lisäksi maton muovipohja rapistui ja mureni kiihtyvään tahtiin.

Juuttimaton jälkeen lasikuistilla on ollut vaihtelevasti erilaisia räsymattoja. Minusta ulkonäöllisesti paras valinta mutta käytännössä ei. Räsymatto on portaissa luru ja luistaa jalan alla. Muutaman vaaratilanteen jälkeen piti miettiä muuta.

 Äitini pelasti tilanteen sillä hänen varastoistaan löytyi täydellinen matto lasikuistille. Juutilta näyttää mutta en ole varma materiaalista. Nyt mennään toistaiseksi tällä matolla ja katsotaan kuinka se asettuu paikoilleen.

 Lasikuistin pariovien karmilistat ovat maalaamatta, niitä alunpitäen ei pitänyt puhdistaa maalista mutta minulla meni sekaisin lasikuistin ja eteisen listat. No ehkä ensi kesänä saisin maalattua listat, kuvassa korostuvat mutta arjessa en niitä enää huomaa.

 Vasen puoli lasikuistista ei ole muuttunut sen jälkeen kun entisöin valkoisen komuutin. Ruskea jakkara on talon alkuperäinen, kissojen makuupaikkana toimiva korituoli on pelastettu mummoni jäämistöstä. ja kuten kuvasta huomaa, lasikuistin maalien rapsuttelu ei ole edennyt vuosiin.

Maton vaihdon yhteydessä tein lasikuistille vähän tarkemman siivouksen mutta kyllä tuonne jäi vielä tavaraa. On pärekoria puutarhaan meneville lakanoille ja sytykkeinä käytettäville kävyille. On lehtikeräyslaatikkoa ja omenalaatikkoa. Paperikassissa on Avoimiin Puutarhoihin puutarhaa varten tehdyt kasvien nimikylti, niille pitäisi keksiä järkevämpi säilytyspaikka. Vihreästä peilistä tulee vielä joskus uuden kasvihuoneen koriste.

Lintujen ruoka on myös kaivettu esiin ja lasikuistilla metalliastioissa odottamassa ruokintakauden aloitusta. Joka syksy pähkäilen milloin on oikea aika aloittaa ruokinta, nyt vai vähän myöhemmin?

Pioniostoksilla

Hieman myöhäinen vuodenaika ostaa pioneja mutta muuta ei voi sillä Lidliin tulee edulliset pionit vuosittain vasta syys-lokakuun vaihteessa. Pioneja vartein tein jo kesällä uuden alueen kun yhdistin arboretumin istutuksia toisiinsa. Peitin nurmikon sanomalehdelle ja kankailla ja heitin päälle kompostista puolimaatunutta tavaraa. Katteen alla jäänyt nurmikko oli ehtinyt maatua kivasti pionien istutusalustaksi lokakuuhun mennessä.

 Valkoisia pioneja, lajikkeina 'Immaculee', 'Krinkled White' ja 'Duchese de Nemours'.

 Valkoisten pionien kaveriksi kokeiluun yksi 'Dancing Butterfly' ja muutama 'Hawaiian Coral'.  

 'Hawaiian Coral' pioneja laitoin vuosi sitten kaksi. Ja ne molemmat kukkivat jo tänä vuonna. Ihastuin kukan korallin väriin ihan kympillä, niinpä halusin samoja lisää sillä uusi pionialue sijaitsee näiden pionien vieressä.

Istutin pionit heti tänään ja en voi muuta kuin ihmetellä miten hienoja juurakot olivat. Paljon silmuja ja juuria. En punninnut juurakoita mutta arvelisin painavimman painaneen useita satoja grammoja. Ja kertoohan sekin jotain, että kukkivat jo ensimmäisenä kesänä.

Jos tilaa on ja vielä löydät juurakoita Lidlistä niin suosittelen hankkimaan.

Ohjelmavinkki

Kun puutarhan työt loppuvat kauden päättyessä niin elämä kääntyy enenevässä määrin talon sisätiloihin. Vaan ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin, sisävaihteen kääntyessä päälle on aikaa katsella televisiosta puutarhaohjelmia.

 Kesällä katselin ruotsalaista sarjaa nimeltä Puutarhakausi, yleensä läppärillä Areenasta sillä eihän sitä ehdi kesällä televisiota katsella tiettyyn aikaan. Puutarhakauden viimeisimmässä jaksossa puutarhaa tuli kuvaamaan norjalainen puutarhasarja Hagen min.

 Minähän tietysti googlen avustuksella tarkistin millaisesta sarjasta on kyse. Ja voi mahdoton mitä puutarhoja siinä esitetään, kielestä en paljoa ymmärrä mutta kuvat kertovat enemmän. Suosittelen katsomaan, tässä linkki Norjan television puutarhasarjan Hagen min sivuille josta voi katsoa kaikki kolmen kauden jaksot.

 Kun en muuta kuvia postaukseen keksinyt niin kaivelin kuvavaraston uumenista kevään kukkaloiston kuvia. Sopivat hyvin tähän aikaan jolloin kevään kukkaloisto on varmistettava runsain kukkasipulein.

 Miten erilainen puutarha onkaan kuin vaikkapa viisi kuukautta sitten. Kevät taitaakin nykyisin olla lempivuodenaikani. Nämä kukat, valo ja värit, ihan parasta.

Kirjopikarilijoja en laittanut kuin yhden pussin, vieläköhän niitä löytyisi lisää kaupoista, nämä tuppaavat elämään omaa elämäänsä ja tulevat ja menevät miten huvittaa joten pieni lisäys ei olisi pahitteeksi.

Syysvärejä

Miten muistelen viime syksynä lokakuun olleen loistokkaan värikäs, ruska taisi olla yksi hienoimmista. Nyt ei värien loisto yllä ihan samaan vaikka kaunista väriä löytyykin.

 Suurempi mongolianvaahteroista punertaa, tänään se oli jo selkeän punainen mutta en ottanut kuvaa hämärässä, tämä kuva on viikonlopulta. Vihreä rinkula vaahteran alla on jotain tyräkkiä, sopivat hyvin yhteen.

 Keltakoivu on nimensä veroinen, kauniin keltainen.

 Ussurinpäärynä on tänä vuonna enemmän lila kuin punainen. 

 Seljapihlaja ei petä mikään vuosi vaan saa upean oranssin värin. Myös osassa pioneja on kaunis syysväri kuten pihlajan takana näkyvällä yksilöllä.

 Nimetön, Mustilan arboretumista hankittu vaahtera on jo pieni puu, sekä kovin kauniin värinen yhdessä happomarjan kanssa.

Keltajapaninargervossa on joka syksy yksittäisiä punaisia oksia. Olisipa upea näky jos koko pensas tai ne kaikki olisivat yhtä punaisia.

Yksi lempipensaistani on koiranheisi. Viime syksynä se oli lähes kokonaan vaaleanpunainen, nyt odottelen muuttuuko se tästä vielä vai ehtivätkö lehdet tippua. Suosittelen kokeilemaan muitakin heisiä, myös hurtanheidessä ja lumipalloheidessä on kaunis ruskasävy.