Pieniä pisteitä

Syyspuutarha ei varsinaisilla perennan kukilla komeile. Kuihtunutta ja mustaa on enemmän sillä saralla. Ruusut ovat niitä pieniä pisteitä puutarhassa jotka jaksavat vielä sinnitellä kukkien.

 Kesällä hankittu Teresanruusu Rosa Théresè Bugnet tekee vasta nyt kukkiaan. Silloin kun istutin tämän arboretumiin, oli kesän kuivimmat viikot. Onneksi selvisi siitä kiitettävän hyvin vaikka sai osakseen hyvinkin niukkaa kastelua.

 Rosa rugosa 'Sointu' tekee sekin vielä kukkia, sinnikkäästi pakkasen ahkerasta rosario vierailusta huolimatta. Taustalla näkyy ruskeat, puidut pellot. Niillä emme ole saaneet nauttia tänä vuonna joka syksyisistä linnuista. Ehkä niiden aika on vasta lokakuussa.

 Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu kärsi kovasti kuivuuden aikana. Sateiden alettua se päätti aloittaa kukinnan uudestaan ja kukkii nyt komeammin kuin ajallaan teki.

 Pensashanhikki 'Lovely Pink' on tänä syksynä näyttänyt sen syyn miksi niitä on istutettu kaareksi rinnepuutarhan ympärille. Vaaleanpunaisia kukkia on paljon, ihania pieniä pinkkejä pisteitä kun kauempaa katsoo.

 Hups, puutarhassa pitäisi kitkeä ja kantata mutta taidan jättää kaiken kevääksi. Kuvan ottamisen jälkeen sentään nurmikko on leikattu. Nimetön vaaleanpunainen maksaruoho kukkii vasta nyt. Jaoin sen keväällä joten se on luultavammin hidastanut kasvua. Taustalla tummanpunainen maksaruoho kukkii sekin. Pörriäisiä näissä ei enää ole, pakkasyöt teki tehtävänsä. Toisaalta ihan hyvä, eipä ole punkkeja ja lintukirppuja enää kiusana.

Ei varsinainen kukkakuva mutta aloin ihmetellä mitä punaisia pisteitä näkyy happomarjassani. No nehän on marjoja! Voikohan niitä syödä? Olen nimittäin joskus syönyt ulkomailla karkkeja jotka on tehty happomarjan Berberis marjoista.

Kovin sateiselta ja kylmältä näyttää tämän viikon sääennuste, ehkä sitä kuitenkin ehtii puutarhaan. Muistin juuri, että köynnösruusu 'Pohjantähti' pitää vielä sitoa ennen talvea. Kaikki tänä vuonna kasvaneet versot sojottavat minne sattuu ja ruusu on tällä hetkellä jopa koomisen näköinen. Kuin olisi ruusun oma bad hair day.

Tylsää puuhaa

Vuoden 2019 puutarhakausi alkaa lähennellä loppuaan. Vielä on kuusi kiloa kukkasipuleita istuttamatta, osa puuvartisista verkottamatta ja loput kasvimaasta kääntämättä. Periaatteessa ihan mukavaa puuhaa mutta kun tietää niiden enteilevän talvea niin ei oikein nappaa.

 Rinnepuutarhan kasvittaminen on kesken. Erittäin kuivaksi osoittautunut paikka on haastava. Nyt siirsin tuohon laukkoja, jos ne menestyvät niin siirrän lisää.

 Kompostorin syystyhjennys on tehty. Kaksi kottikärryllistä sain hyvää maanparannusainetta jotka käytin valkosipuleille ja vadelmille. Keväällä tehdyn suuren tyhjentämisen takia kompostoitunutta ainesta ei tullut yhtä paljon kuin yleensä, ihan kivasti kuitenkin.

 Kuivan kesän takia puutarhakompostissa ei ole tapahtunut maatumista. Mielestäni kasoja ei ole mitään järkeä kastella, maatuminen hidastuu kuivuuden takia mutta minulla on aikaa siihen. Päätin tyhjentää vasemmanpuoleisen lohkon tulevien istutusalueiden katteeksi vaikka se ei ollut vielä täysin maatunutta. Keväällä tehty komposti piti olla sellainen jossa on etuosatkin. Käytännössä totesimme ne turhaksi ja siksi etuosat on tekemättä. Ensi keväänä yhdistän nuo kaksi kasaa taas yhdeksi ja niin jää kaksi tyhjää osaa tulevalle puutarhajätteelle.

 Kasvihuoneen tyhjentäminen on tylsimpiä puutarhan töitä. Nyt on heivattu kaikki loput tomaatit kompostiin. Tänä vuonna raakileita jäi pensaisiin paljon, enemmän kuin mikään muu vuosi. En kuitenkaan alkanut kasvihuoneen lämmittämiseen, tomaatteja on syöty runsaasti ja niistä on keitetty sosetta pakkaseen. Olen erittäin tyytyväinen sadon määrään.

 Viiniköynnös kasvoi tänä vuonna uutta pituutta runsaasti, liki kolme metriä. Köynnös on laskettu maahan ja ehkä peitän sen harsolla. Viime talvena köynnös ei ollut peitettynä, pieniä paleltumia tuli latvan suhteen mutta satoon se ei vaikuttanut. Taustalla möllöttävät kastelukannut pitää vielä tyhjentää ja viedä talvisäilöön.

Puutarha on vielä yleisväriltään vihreä, etenkin tästä kuvakulmasta. Arboretumin puolella on jo ruskaa näkyvissä.

Nyt taidan vilkaista teidän muiden blogeja, viikkoon en ole siihen kummemmin ehtinyt. Sen jälkeen lupaan saattaa loput kukkasipulit maan uumeniin.

Arvilan salaattibuffet

Tervetuloa Arvilan salaattibuffettiin.

 Oranssi matala päivänlilja maistuu erityisen herkulliselle, suosittelen tätä päivittäiseen salaattiannokseen.

 Rusopäivänliljasta jää pieni kitkerä maku suuhun, tätä kannattaa ottaa ensin vähän.

 Hortensioiden kuori antaa mukavan makean säväyksen kitkerän salaatin jälkeen, harmi vain että juuri tämä syyshortensia on verkon takana, jäi maistelu eilen kesken.

 Mahtavaa kun buffetin valikoima laajenee. Pihlaja Sorbus ex. Dodong maistuu juuri niin eksoottisen hyvältä kuin kuulostaakin. Niinpä söin eilen tästä kokonaisen latvan.

 Atsaleoita ei tässä buffetissa päässytkään ennen maistelemaan, revontuliatsalea 'Chanel' oli hyvää, ehkä pieni ranskalainen vivahdus maussa.

Jälkiruoka buffetissa kannattaa nauttia ruusujen parissa. Tällä kertaa valitsin ihan uuden lajikkeen. Rosa 'Great Wall' maistui niin etten malttanut lopettaa yhteen oksaan, menipä siinä huumassa pari oksaa ruusun takana kasvavasta 'Bobo' syyshortensiastakin. Tämän jälkeen olikin vatsa niin täynnä, että katsoin viisaimmaksi lähteä metsään nukkumaan.

Terveisin Jänis Ristihuuli

Nonmaritusta

Innostuin elokuussa siivoamaan kaappeja ja muita unohtuneita nurkkia. Varasin kirpparilta paikan kolmeksi viikoksi ja sain hävitettyä aimo kasan turhaa tavaraa eteenpäin. Kierrätykseen vein lopuksi vain pari laatikkoa. Mitään konmaritusta enoikeasti harrasta, nonmaritus on enemmän minun juttu. Silti urakka jatkuu ja seuraava kirppariaika on varattu marraskuuhun.

 Tänään lauantaina on vuorossa talon perusteellinen siivous sillä saamme ensi viikolla tärkeitä vieraita. Poikien kouluun saapuu oppilaita Pietarista ja meillä yöpyy heistä kaksi lasta. Tarkoituksena on näyttää heille ihan tavallista suomalaista lapsiperheen arkea. Vastavuoroisesti täältä lähtee keväällä lapsia Pietariin katsomaan paikallista perhe-elämää.

 Salin pietarilainen kalusto saa tänä syksynä viimeisen verhoilukankaan yllensä. Tilasin kankaan parisen viikkoa sitten ja kunhan kangas saapuu Itävallasta alan verhoilla tuoleja. Tuolit ovat olleet alunperin punaiset ja sellaiset niistä tulee nytkin. Sopivat hyvin punaiseen salin mattoon. Tuoleista kaksi näkyy kuvassa oikean puoleisen ikkunan edessä.

 Alma ei oikein ole siivouksen ystävä. Imuria oli hyvä mennä pakoon salin senkin päälle tehdyn asetelman taakse. Posliiniset eläimet löysin nurkkien nuohouksen yhteydessä. Isäni toi niitä 1980-luvulla tuliaisina silloisesta Neuvostoliitosta. Niistäkin mietin myynkö osan pois, koirahahmoilla en taida tehdä mitään mutta muut eläimet haluan säilyttää.

 Eteisen ilme ei ole paljoa muuttunut siitä kun se remontoitiin muutama vuosi sitten. Portailla säilytetään juomia ja sipuleita, jälkimmäisiä on myös lattialla olevassa korissa. Tuolilla näkyy olevan kokoelma käsilaukkujani ja työhön liittyvää kirjallisuutta, työehtosopimuksia. Pakko pitää tuossa, että muistan ottaa maanantaina mukaan.

Lasikuistin siivosin jo viikko sitten eli vein paljon kuistille kertynyttä tavaraa omille paikoilleen. Vasemmalla olevissa metalliämpäreissä säilytetään lintujen ruokaa, mahdollisesti vieraaksi tulevat hiiret eivät pääse käsiksi siemeniin kuten saattaisi käydä muovisten astioiden kanssa. Kunnostamani kaapin päällä on mummoni virkkaama liina. Ikkunoihin on äitini virkannut verhot, taidankin viritellä ne taas paikoilleen sillä lasikuistin korjaaminen on edessä vasta vuosien päästä. Enpä vain muista minne verholaudat on piilotettu, epäilisin kuitenkin niiden löytyvän navetan ylisiltä jonne kertyy sen kaltainen tavara jota ei juuri nyt tarvita.

Entisöintikurssille piti saada mukaan välityö kangastilausta odotellessa. Nappasin ylisiltä lähes ensimmäisen vastaantulevan esineen joka suinkin mahtui autooni. Niinpä saliin on tulossa uusi kukkateline joka on peräisin mieheni mummolasta. Alkuperäinen kauniisti sanottuna kakanruskea väri vaihtuu johonkin vaaleaan. Kuvassa on maalit poistettu ja teline hiottu ensimmäisen kerran. Vielä tarvitaan liitosten korjaamista ja muutama hiontakerta ennen uutta maalipintaa. Nonmarittaja voi olla hyvillä mielin, uutta esinettä pukkaa poistettujen tilalle.

Valmistautumaton yllätetään

Viime yön pakkanen tuli puutarhaan salaa, kuin huomaamatta. Eilen ehdin pelastaa kesäkurpitsat, osan tomaateista ja viinirypäleistä, kaikki muu jäi säiden armoille. Aamukuudelta herätessäni oli ulkolämpötila +1 astetta. Järkyttävää.

 Joutsenet olivat samaa mieltä kanssani, liian aikaisin tullut kylmä. Aitan yläkulmassa näkyvät joutsenet lensivät kovaa vauhtia ohi, tänä vuonna ei taideta kerääntyä laumoiksi läheiselle pellolle.

 Kasvit olivat aamulla kunnon kuurassa. Ulkona kasvaville tomaateille kävi huonosti, eivät ehtineet kypsyä enkä ollut kerännyt niitä sisälle kun olivat vielä täysin vihreät.

 Rantakukka ei taida hätkähtää pienestä pakkasesta.

 Arboretum näytti oikeastaan kauniilta aamun kuurassa. Syysvärit meiltä vielä puuttuvat, ehkä ne nyt saapuvat kun pakkasta on luvassa useaksi yöksi.

Neilikkaruusu on kuvauksellinen myös pakkasyön jälkeen. Illalla sain kaikki pikkusipulit ja narsissit maahan, enää ei ole kuin parin sadan tulppaanin istuttamien jäljellä. Kasvihuoneen loput viinirypäleet päätyivät omenoiden ja mansikoiden kanssa mehumaijaan, siinäpä tämän illan puuhat. Viikonloppuna on tarkoitus laittaa puutarha talviteloille jos vain ei sada. Hyvillä mielin sanon kaudelle hyvästit ja suuntana katseen ensi kesään.

On se ilmoja pidellyt

Syyskuu on ollut täällä päin kovin sateinen, tänäänkin on satanut koko päivän. Perjantaina lähdin siskon ruokapatojen ääreen, mukana oli keskimmäinen poika ja vanhin lapsenlapsi. Teki ottaa etäisyyttä kotiin jossa on nyt paljon muistoja Aatusta, oli niin hyvä saada muuta ajateltavaa. Kiitos kaikille edellisen postauksen myötätunnosta ja mukana elämisestä. Lemmikistä luopuminen on kova paikka vaikka kuinka tietäisi tekevänsä oikein.

 Japaninruusukvitteni kypsyttelee hedelmiään. Jostain luin, että nämä voi ottaa sisälle kypsymään jos säät ulkona kylmenee liikaa. Näin taidan tehdä sillä tänne on luvattu hyvin matalia yölämpötiloja. Jospa saisin vihdoin kokeiltua hillon tekoa ruusukvittenistä.

Luumulehdon komistus on japaninhortensia 'Pinky Winky'. Joka talvi jänikset syövät tästä latvoja mutta se ei haittaa, pensas kukkii vain komeammin.

Kukinnot muuttuvat pikkuhiljaa punaisiksi ollen lopulta täysin punaiset. 

 Päivänliljat olivat tänä vuonna myöhäisiä, 'Pink Damask' on availlut vasta reilun parin viikon ajan nuppujaan.

Hollanninlumimarja 'Mother of Pearl', kesän parhaimpia taimilöytöjä. Muutama marja on alkanut muuttua vaaleanpunaiseksi.

Enpä tiedä onko tänä syksynä enää odotettavissa näin sinistä taivasta, toivottavasti on. Kuvassa on saunan takana kasvava punalehtiruusu joka on vihreä varjoisan kasvupaikan takia. Marjat on kuitenkin komeat ja talvella lintujen herkkua.

Huomenna alkaa uusi viikko, minulla on edessä hampaanpoisto heti maanantaiaamuna. Tällä kertaa todennäköisesti vähän kimurantimpi poisto, hampaan juuri kasvaa röntgenkuvan kukaan kovin vinoon. Pitäkää peukkuja, että poisto sujuu hyvin, olen muutenkin ihan paniikissa asian takia.

Kiitoskirje Aatulle

Kiitos sattuman oikun joka lähetti Aatun perheeseemme. Aatulle kiitos luottamuksesta jota emme saaneet automaattisesti vaan vuosien työn jälkeen. Kiitos siitä, että näytit meille mitä on eläimen kiitollisuus.

 Aatu kiitos siitä kärsivällisyydestä millä kohtelit perheeseen uutena tulleita kissoja. Kiitos jo edesmenneen Oton parhaana ystävänä toimimisesta.

 Kiitos kaikista niistä ihanista juttuhetkistä jolloin kehräsit ja kuuntelit surujani ja huoliani. Kiitos yhteisestä puutarha-ajasta.

 Kiitos kotimme ja reviirin urheasta puolustamisesta, koit taistot niin naapurin kissojen, ilveksen kuin kyynkin kanssa mutta selviydyit niistä. Kiitos niistä monista huumorin hetkistä joita koimme kanssasi.

 Kiitos vanhuuden päivistä luonamme. Silloisissa hetkissä en aina osannut iloita kun pyysin pissojasi lattialta pois. Kiitos kun kestit tyyneydellä motkottamiseni.

 Kiitos ystävystymisestä lastenlasten kanssa. Kiitos vahtivuoroista joilloin kiersit myös naapurien pihat. Kiitos siitä ihanan omituisesta luonteesta jonka valloittavuutta saimme seurata. Kiitos siitä hetkestä jolloin tajusin, että olit jo itsekin valmis lähtemään. Kiitos viimeisestä matkasta eläinlääkäriin, en tiedä kumpi meistä lohdutti enemmän toista. Kiitos siitä rauhallisuudesta jolla kohtasit viimeisen hetkesi tärkeiden ihmisten ympäröimänä.

Viimeisenä kiitos Aatu siitä suuresta rakkaudesta jota sinulta saimme.

Aatu

 -11.9.2019

Sipuleita

Tänä vuonna kukkasipuliostoksilla ei ollut mitään päämäärää, tai ehkä hitusen keskittymistä tulppaaneihin joista osa on taantunut. Pikkusipuleita tarvitaan aina ja jotain kivaa lähtee mukaan hetken mielijohteesta.

 Niin, jotain lähti mukaan. Erityisen iloinen olen vaaleanpunaisista helmililjoista jotka ovat kuvan etualalla. Vieressä on puutarhan ensimmäinen syysmyrkkylilja.

 Lidlistä kaksi kahden kilon pussia perustulppaaneja arboretumiin. Nämä ovat luottotulpaanejani, kukkivat useamman vuoden komeasti.

 Jotain uutta pitää kokeilla. Siitä pitää huolen tänä vuonna tulppaanit 'Elegant Lady', 'Pink Star', 'Lasting Love' ja 'Negrita Double'.

 Krookuksia ei voi olla liikaa. Ilokseni löysin keväällä blogeissa ihastuttaneita oransseja 'Orange Monarch' krookuksia. Muutaman krookuspussin voisin ostaa lisää jos tulee kivoja vastaan, toisaalta ihan peruskrookuksetkin kelpaavat.

 Hyasintteja lisää. 'Jan Bos' on minulle uusi lajike, 'Pink Perl' on vanha suosikki.

 En suostu myöntämään ettei narsissit menesty meillä, joka vuosi on kokeiltava joko viihtymistä tapahtuu. Tänä vuonna kokeiluun erityisen hempeitä sävyjä.

 Pallolaukka on kestävä ja kaunis, niitä siis lisää. Allium amplectens 'Cracefull' on uusi tuttavuus, tämä todennäköisesti taantuu heti jos edes nousee keväällä mutta onpahan kokeiltu.

Mukavan paljon vähän erikoisempiakin kukkasipuleita alkaa olla tarjolla kaupoissa, nettitilaukset kun eivät oikein ole minua varten. On kiva vähän hypistellä sipulipusseja tai valita sipuleita laatikosta kuin konsanaan irtokarkkiostoksilla.

Yhdessä illassa ei paljoa ehdi

Syyskuu, aina vain aikaisemmin pimenevät illat. Vanhempainiltoja, huonekaluentisöintiä, ruokakaupassa käyntiä ja muuta elämään kuuluvaa puutarhan hoitoa rajoittavaa toimintaa. Pieni kiire ennen talvea, ehdinkö, jaksanko tai suosiiko sää. Satoa olisi hyvä kerätä ja säilöä juuri nyt, komposti olisi hyvä tyhjentää ennen talvea. Ja voi apua, kukkasipulit ovat saapuneet kauppoihin. Ei ihme, että pukkaa pientä tuskan hikeä puutarhurin otsalle.

Syyshortensia 'Vanilla Fraise'.

 Oikeasti en ota suurta stressiä perässä laahaavista puutarhatöistä, teen jos aikaa on ja jaksamista. Joka vuosi tulee uusi kevät ja uusi alku, miten armollista.

 Kesällä ostamani ruusunätkelmä 'Pink Pearl' ehti sittenkin tehdä kukkia. Tämä on istutettu alapihan kivimuurille tarkoituksenaan kivimuuria pitkin kiertely. Saapa nähdä onnistuuko, omien havaintojeni mukaan ruusunätkelmät kiemurtelevat juuri siellä missä itse haluavat eivätkä puutarhurin tahdon mukaisesti.

 Luumulehdon istutusalueista sain siistittyä toisen puolen ilmasipulit. Ylimääräiset, latvoissa kasvaneet sipulit laitoin lavakaulukseen. Sateet saivat aikaan nopean juurtumisen ja kasvun. Tuosta näitä on kiva jakaa eteenpäin.

 Saksan ihmeistäni, salkoruusuista on taas yksi uusi avannut kukkansa. Tästä yksilöstä tuli upea tummanpunainen kerrottu. Pensas jäi melko matalaksi mutta kukkanuppuja se on tehnyt reilusti.

 Syksyn värit ovat alkaneet hiipiä puutarhaan. Jaloängelmä 'Elin' näyttää miten ängelmä voi olla kaunis myös kukinnan jälkeen.

Rosa spinosissima 'Ruuhijärvi' kukki tänä vuonna ennätyksellisen runsaasti mistä johtuen se on aivan täynnä punaisia kiulukoita.

Helmiorapihlaja 'Toba' pääsi maahan. Vielä se on vähän hassusti keskellä nurmikkoa mutta vuoden kahden sisään ympärillä on uutta istutusaluetta. Ja koska tästä tulee helmipenkki, pääsi helmiorapihlajan alle helmililjoja. Löysin Lidlistä sekoituksen jossa oli neljää erilaista helmilijaa, Muscari armenicum, Muscari armenicum 'Siberian Tiger', Muscari latifolium ja Muscari negletum 'Valerie Finnis'. Muita helmikasveja istutan kun sopivia tulee vastaan.

Verkon laitoin arvokkaalle puulleni heti. Ostin kesällä ison rullan verkkoa mutta luultavasti joudun ostamaan vielä toisenkin rullan, taimeni ovat kasvaneet kokoa ja lumisiin talviin on näköjään syytä varautua korkealla verkolla. Kuvan verkko on 120cm korkea, vielä saisi olla hitusen korkeampi jos tulee luminen talvi.