Yhdeksän hortensian arboretum

Arboretumissa on nyt yhdeksän erilaista hortensialajiketta. Ihan ei olla mukavassa tasalukemassa, kymmenessä, sen täyttymisen voisi ottaa ensi vuoden tavoitteeksi.

 Pallohortensioita kasvaa kahdessa kohtaa, toinen on kupariheisiangervon 'Diabolo' vieressä ja toinen perennapenkissä.

 Syyshortensia 'Wims Red' on jostain syystä täynnä ruskeita pilkkuja jotka pilaavat muuten niin kauniit kukat.

 Pallohortensia Pink Annabelle tuli yhtäaikaa Lime Rickey pallohortensian kanssa. Vihreät kukat ovat aika kivat.

Viime syksyn löytöjä on pikkuhortensia 'Bobo' joita kasvaa kolme kappaletta purppuratuomen vieressä. Yksi Boboista kukkii jo nyt, hyvä määrä kukkia ensimmäiseen kukintaan.

Lisäksi arboretumissa kasvaa kuutamohortensia, syyshortensia 'Grangiflora', syyshortensia 'Magical Fire' ja nimetön syyshortensia joka tekee punaiset kukat.

Nyt vain odotellaan sellaista syksyä, että kaikki hortensiat olisivat yhtä aikaa kukassa.

Mitä kuuluu viime syksyn alehortensioille?

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Ja jos joku lukija ei tiedä mistä nyt puhutaan niin kerron. Tein viime syksynä hyvän hortensialöydön, siitä tässä lisää. Kaikki hortensiat, paitsi yksi pallohortensia ja yksi syyshortensia säilyvät hengissä talven yli. Pallohortensian korvasin rivin reunimmaisella ja syyshortensian uudella euron alelöydöllä.

 Pieniähän nuo vielä ovat. Nämä hortensiat kuuluivat kesällä niihin joita kastelin, en useasti mutta riittävästi jotta säilyisivät hengissä. Mitään talvisuojausta en tehnyt, en edes jäniksiä vastaan.

 Kukkia pallohortensioihin ei tullut, mutta yksi syyshortensia teki yhden kukan. Savimaastamme johtuen olen huomannut hortensioiden tarvitsevan 2-3 vuotta kunnolla juurtumiseen. Kun juurtuminen on tapahtunut, alkaa kukkiminen. Hortensioiden valinnasta muurin eteen olen iloinen vaikka valinta tulikin sattumalta eteen. Tykkään hortensioista paljon, ne ovat kestäviä ja näköjään pärjäävät kuivemmassakin paikassa. Normikesänä näitä ei olisi tarvinnut kastella.

 Tänäkin vuonna olen tehnyt löytöjä. Ostin pitkään etsimäni Symphoricarpos albus 'Mother of Pearl' vaaleanpunaisen lumimarjan -70% alennuksesta. Tai oikeasti ostin kaikki jäljellä olevat kolme taimea. Taimet istutin arboretumiin uuden ison kiven etualalle. Pensaat tykkäsivät päästä taimimyymälästä kotimultaan, ovat kukkineet ja marjat punastuvat pikkuhiljaa.

 Ruusuherukkani Ribes sanguineum ei ole alelöytö mutta löytö on nähdä siinä marjoja. Olen ollut siinä luulossa ettei ruusuherukka tee lainkaan marjaa. Marjat ovat hassut valkoiset piikkipallot, uskaltaisikohan niitä maistaa? Ainakin kokeilen saisinko marjoista uusia taimia. Marjoja on yhteensä toistakymmentä.

Ruusuherukan vieressä kasvaa punalehtiruusu jonka syysväritys ei ole lehdissä vaan marjoissa. Tämä kasvaa onneksi nurmikon keskellä joten en tee ikäviä löytöjä karanneista siementaimista. Pensaan juurelle niitä saa tulla mutta ei muualle.

Tänään sain viimeiset istutettavat taimet maahan, tälle vuodelle en hanki kuin syksyn kukkasipulit ja ehkä jonkun perennan jos tulee vastaan edulliseen hintaan löytö jolle on aito tarve.

Taimia ja luumuja

Eilen oli syksyn kiivain istutuspäivä. Uhmasin olkapäätäni ja päätin, että saa luvan kestää ja niinhän tuo kesti. Fysioterapeutin ohjeistamista harjoitteista on ollut selkeä apu ja tänään sain vielä lisää ohjeita. Mukava palata töihin ja normielämään. Tosin nyt uutta normielämää on ylävartalon päivittäiset jumppaliikkeet ja rintarankaa avaavat venytykset. Mennään kuitenkin puutarhaan, tämä kun ei ole jumppablogi eikä sellaiseksi muutu.

 Pallohortensia Pink Annabelle päätyi arboretumiin kohtaan jossa on taustalla pitkulainen kivi. Annabellen eteen löytyi täydellinen kaveri Mustilasta, Heucherella 'Honey Rose' eli haltijakukka. Harmi etten ostanut näitä useampia ja tehnyt tuohon kokonaista riviä. Ehkä hunajaruusu tekee siementaimia ja saan niitä lisää.

 Kivien välissä kasvaa edellä mainittujen lisäksi uutena kolmea erilaista maksaruohoa, valkoinen kiiltoleimu, punainen tulikukka, sininen siperiankurjenmiekka, tumma syyskimikki, tumma keijunkukka, pinkki meirami ja vaaleanpunainen lehtosalvia. Alue on niin suuri, että vielä on taimille tilaa mutta niiden hankinta on ensi kesän juttuja.

Kivet on lämpöisinä päivinä kissojen loikoilupaikkoja. Yhdellä kivellä on mukava, kissan mentävä muotoutuma. Tällä kertaa siinä kölli Alma.

Jalo ei halunnut jäädä huonommaksi ja valtasi istumakiven itselleen. Kumpaakin kehrääjää piti rapsutella ja kun vaihdoin kohdetta sain vastaukseksi äänekästä vastalausetta.

Pieni herkutteluhetki piti viettää luumulehdossa joka alkaa olla nimensä veroinen paikka. Kolme neljästä luumupuusta tekee satoa. Suurin sato on Laatokan Helmessä. Olen vielä pulassa näiden keltaisten herkkuhedelmien kanssa. Ihan vielä eivät olleet kypsiä, muutaman maistelin silti.

Toiseksi eniten luumuja tekee tämä jonka olen ostanut yleisen punaluumun nimellä puolimetrisenä piiskataimena toisen harrastajan pihasta. Maku on täydellisen luumuinen, erittäin hyvä ja maukas. Tekee satoa ensimmäistä kertaa parisenkymmenen luumun verran. Kolmas satopuu on Kuntala josta luulin ettei tee satoa mutta eilen huomasin puussa kaksi pientä tumman liilaa luumua (onkohan lajike sittenkään oikea). Innolla odotan niidenkin kypsymistä ja hetkeä kun pääsen maistamaan niitä.

Kaipailen luumujen suhteen kokeneempien ohjeita miten niitä kannattaa hyödyntää. Osa syödään tuoreena mutta tuskin kaikkia. Voiko niistä keittää mehumaijalla mehua? Onko hillon teko helppoa? Mitä muuta niistä kannattaa valmistaa?

Kukkapelto

Kylällämme on taas kukkapelto. Kolme lohkoa johon on kylvetty yksivuotisia kukkia. Pitihän siellä käydä kuvaamassa, ikuistamassa kukkaloisto teidänkin iloksi.

Kukissa kävi mieletön surina ja pörinä. Ötököitä oli tuhansia, kimalaisia, kukkakärpäsiä, perhosia ja ties mitä vipeltäjiä.

Ruuhijärvelle on matkaa Lahden keskustasta n. 30 kilometriä, suosittelen ajelulle lähtemistä ja kukkapellon katsomista Korkeentiellä, samalla voi vierailla vaikka Vuorenpeikon näkötornissa tai Ruuhijärven kulttuuripolulla johon löytyy ohjeet seurantalon pihasta. Ensi vuonna tätä ei todennäköisesti ole vaan kukkapellolla on välivuosi.

Päivä Mustilassa

Jo muutamana vuonna olen käynyt Mustilan arboretumin taimipäivässä. Joka kerta kotiin on tullut taimi poikineen, niin tänäänkin. Suurinta antia oli kuitenkin keskustelut muiden harrastajien kanssa. Erään naisen kanssa juttelin pitkään kahvilla muun muassa rodoista. Myös puutarhabloggaajia oli paikalla runsain mitoin, miten kiva nähdä ja jutella kun on aihe josta kaikki puhuvat samaa kieltä eli puutarhaa.

 Valikoimaa riitti ja niin oli väkeäkin, bussilasteittain.

 Ruusujakin oli tarjolla mutta yhtään en ostanut. Ensin pitää siirtää rosarion spinosissima-ruusut pois ja sitten saan hankkia tilalle uudet ruusut. Rosarion maa on niin hyvä, että sitä on turha tuhlata arkiruusuille, taidan vihdoinkin uskaltaa kokeilla laajemmassa mittakaavassa jaloruusuja.

 Kävin myös taimimyymälässä mutta tällä kertaa lähdin sieltä tyhjin käsin. Pihalla ihastelin tuuheita jättiverbenoita. Talvena kokeilen ensi kertaa näiden kasvattamista itse siemenestä. Jos olen oikein ymmärtänyt niin ei välttämättä ollenkaan helppo juttu.

 Vaalean vihreää-blogin blogistin kanssa kiersin arboretumissa etsimässä hortensioita. Samalla näimme uutta havualuetta. Tällaisen istutusalueen kun saisi omaankin puutarhaan.

 Ja löytyihän niitä hortensioita. Tässä safiirihortensia Hydrangea serrata.

 Japaninpihdalla Abies veitchii oli näin komeat kävyt. Hankin sen omaan pihaan vaikka aranpuoleinen onkin. Kuudella eurolla raaskii kokeilla.

Muutama muukin taimi tuli ostettua. Tuossa on ainakin mantsuriankärhö, yksi haltijakukka, kolme keijunkukkaa, kolme erilaista atsaleaa, tummanpunaisena kukkiva maksaruoho,  vaaleanpunainen ripsureunainen kylmänkukka,  pinkki meirami ja tumma syyskimikki. Takana on lisäksi  japaninhappomarja 'Orange Rocket'. Niitä oli harmikseni enää yksi jäljellä, olisin ostanut muutaman ja tehnyt niistä pienen aidanteen. Ja onhan sitä jo näissäkin istutettavaa, toivottavasti huomenna on pouta ja saan ainakin osan taimista maahan.

p.s. Saaripalstan Sailalla on uskomaton vainu, tapasimme sattumalta Mustilassa ja hänellä oli minulle mukana kirahvinkukka! Mikä onni sillä omani ei ole tehnyt siementaimia ja olen jo pitkään halunnut kokeilla kirahvinkukkaa toiseen kohtaan puutarhassa. Nyt se on mahdollista, kiitos Sailan.

Sellainen sunnuntai kun pitääkin olla

Sunnuntaita ei voi muuten kuvata kuin sulosanoilla. Aurinkoa, sopivaa lämpötilaa, pientä tuulta ja aikaa oleilla puutarhassa. Mitään suurempaa en tehnyt, vähän perennan varsien poistoa ja pari pientä istutusta valmiiksi kaivettuun maahan.

 Syyshortensian 'Wim`s Red' kukat alkavat punertaa. Ruskeat pilkut tulivat kuivuuden aikana, ei sentään kokonaan kuollut, kukat vain eivät ole kauneimmillaan.

 Ostin keväällä sekoituspussin liljoja, näin kauniita onnistuin saamaan. Kukassa on vasta tämä yksi joten loput on arvoitus.

 Syyleimuna hankittu liila kukkainen perenna pääsi luumulehdosta peittämään ruohonleikkuun tiellä ollutta kiveä. On melkoinen leviäjä, mutta tässä ruohonleikkuri pitää sen kurissa. Taitaa olla jonkin sortin syysasteri.

 Kesän lämpö sai hyasintin erehtymään ajankohdasta ja nostamaan kukkansa esiin maan uumenista. Kyllähän se minulle sopii, elokuussa kukkiva hyasintti.

 Kellokärhö tykkäsi alkaneista sateista ja avasi muutaman kukan lisää. Tätä kastelin muutaman kerran kuivuuden aikana mutta eihän se ole sama kuin taivaalta tuleva vesi.

 Osa akileijoista on kehittänyt hienon tumman syysvärin. Olen leikannut lähes kaikista akileijoista kukkavarret pois,  suurimman osan heti kun kukat kuihtuivat ja osan eilen. En tykkää jos pääsevät liikaa leviämään. Kirjavalehtisestä akileijasta keräsin siemeniä ja vielä pitäisi ehtiä kerätä valkoisesta kerrotusta siemeniä talteen.

 Sunnuntai oli mahtava perhospäivä, suosikkikasvi oli ehdottomasti piparminttu. Mintussa on yhtäaikaa toistakymmentä perhosta, edes oregano ei ollut yhtä suosittu. Tässä syy miksi piparminttuni saa kukkia vapaasti, perhoset rakastavat sitä yli kaiken.

Kohta on luvassa herkkuja meille ihmisillekin, vain pieni hetki ja kasvihuoneen 'Somerset Seedless' viinirypäle on kypsynyt syötäväksi. Saapa nähdä jaksammeko edes syödä kaikkia, terttuja on valtava määrä karsimisesta huolimatta. Viinirypäleestä kannattaa poistaa varkaat kuten tomaatista. Kuvassa tertun kärjen oikealla puolella on yksi varas, ne tuntuvat kasvavan yhdessä yössä. Tuonkin varkaan huomasin vasta kuvasta.

Vierailu Puutarha Tahvosille

Kotipuutarha-lehti järjesti tänä vuonna puutarhabloggareille vierailun Puutarha Tahvosten puutarhalle. Puutarha myy normaalisti vain tukkumyyntiä yritysasiakkaille joten otin innolla kutsun vastaan ja lähdin katsomaan millaiselta isolla taimitarhalla näyttää.

 Kotipuutarha-lehden Maija Stenman kertoi meille ensin mitä kasveja voi ja kannattaa istuttaa syksyllä, samalla saimme nauttia salaattibuffetin antimista. Minulle oli uutta, että havukasveja voi istuttaa vielä myöhäänkin syksyllä, jopa lokakuun puolella. Kekkilän Mari Kaartokallio kertoi oikean mullan valinnasta ja Sanna Tahvonen kertoili taimitarhasta samalla kun nautin palan elämäni parasta porkkanakakkua. Kuvassa näkyvästä Ruduksen uutuuskivestä kuulimme pihalla Iia Suikin kertomana ennen kierrosta taimitarhalla. Riimukivi on erinomainen hulealueille ja sitä voi koristella erilaisilla katteilla, kivillä tai jopa kasveilla.

 Saimme tutustua Tahvosten uutuustaimiin, kuvassa syyshortensia jolla mielettömän suuret kukat. Tämä jää mukavan napakan kokoiseksi verrattuna tavalliseen syyshortensiaan.

 Uutuuskasveissa oli hauska keräpensas jonka kukat ovat pienet pallot, kuin valkoiset ohdakkeen pallukat mutta näissä ei ollut piikeistä tietoakaan.

 Uutuuksiin tutustumisen jälkeen alkoi kierros taimitarhalle. Tämä ihana jonka nimen jo unohdin, tuli vastaan lähes ensimmäisenä. Mikä näky kun taimia oli paljon yhdessä, lehdet ovat kirjavat ja vaaleanpunaiset yhtä aikaa.

 Taimia oli silminkantamattomiin. Saimme myös ostaa taimia mutta ainakin minulla iski runsaudenpula. Mitä näistä nyt valita kun voisin ottaa kaikki. Onneksi päässä oli pieni ostoslista niin en mennyt peruuttamattomasti hämmennyksiin.

 Tahvosten taimet kiinnitti huomiota hyväkuntoisuudellaan, jokainen taimi oli hyvässä kasvussa eikä joukossa ollut epäkurantteja lainkaan. Kuvan komeamaksaruoho 'Carl' oli yksi niitä joita olin etukäteen ajatellut hankkivani. Puutarhassa on aina tilaa uudelle maksaruoholle.

 Siinä ostokseni: 4kpl verhoangervo 'Lumikki', komeamaksaruoho 'Matrona', komeamaksaruoho 'Carl', 2kpl pallohortensia Pink Annabelle, pallohortensia Lime Rickey, vuorikärhö 'Marjorie' (tuskin säilyy talven yli), loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' ja kruunukärhö 'Propertius'

 Pallohortensia Pink Annabelle taitaa olla uusi blogikukka, se sujahti lähes, ellei jokaisen mukana olleen bloggaajan ostoksiin. Ja onhan se upea, itselläkin ollut ostoslistalla jo pitkään.

Kaupan päälle sai laatikollisen Pekka-omenaa. Omenat tulivat tarpeeseen, meillä vain 'Pirja' teki omenaa ja kaikki on jo syöty. Runsaasta sadosta huolimatta en saanut Pirjan omenoista aikaiseksi yhtään hilloa, Pekat siis päätyvät suurin osa hillokattilaan.

Kiitos Kotipuutarha, Tahvoset, Rudus ja Kekkilä mahtavasta päivästä ja tilaisuudesta tavata livenä muita bloggaajia. Eikä ollut ollenkaan huono saada hykerryttävän ihanat kotiintuomiset.

Angelica Gigas ja muita kaunokaisia

Ensin huonot uutiset, olen osittain sairauslomalla olkapääni takia. Lääkäri diagnostisoi jo keskikesällä minulla kiertäjäkalvosinoireyhtymän. Olkapää, hauislihas sekä jänne olivat sökönä. Sain hyvää tulehduskipulääkettä joka helpotti mutta vaivat palasivat nyt entistä rajumpina. Nyt teen fysioterapeutin ohjeistamaa harjoittelua, pidän olkapäällä kylmäpussia aina kun ehdin ja syön taas kipulääkettä. Sain lupauksen vaivan ohi menosta mutta se vaatii työtä, siksi sairausloma etten rasita kättä liikaa lasten kanssa toimiessa. Tarkoittaa myös sitä, että on otettava puutarhassa rauhallisesti ainakin muutama viikko.

 Kasvien ihastelua kipeä käsi ei estä. Parin vuoden tauon jälkeen puutarhassa kukkii taas Angelica Gigas, punainen karhunputki. Tämä on siementaimi, sain niitä niin paljon, että laitoin tätä ympäri pihaa ja osan taimista eteenpäin. Yksi taimi suostui tekemään kukkia, muut ehkä ensi vuonna.

 Minä se vaan niin tykkään tästä tummasta putkikasvista. Siksipä se saa rauhassa siementää ja hiukan levitäkin.

 Keväällä ostin uuden maksaruohon ihan vain nimen takia. Tämä on 'Strawberries and Cream', mansikoita ja kermaa, miten ihana nimi ja täysin nimensä veroinen.

 Sedum telephium 'Vera Jameson' on hankittu viime elokuussa Mustilan taimipäivältä. Tänä vuonna päivä on lauantaina 24.8.2019. Olen menossa jollei ihan mahdoton myrskysää iske.

 Samaan aikaan ostin tämän, purppurahappomarja 'Rose Glow' on kaunis mutta minulla taimeen tuli kovin vähän näitä kirjavia oksia jotka ovat sen juju. Syytän kuivuutta tai sitten maan happamuus on tälle joko liian suuri tai pieni.

 Maksaruohot ovat kimalaisten ja muiden öttiäisten suosikkeja. Tämä kermanvalkoisin kukkiva maksaruoho on tullut pihaan tuntematonta reittiä, ehkä salamatkustajana jonkun muun taimen mukana. Kuuluu sarjaan mieluisat yllätykset.

Toinenkin yllättäjä löytyy, tosin vihreänä. Keväällä istuttamani alppiruusu voi näin hyvin vaikka en ole kastellut sitä kertaakaan istuttamisen jälkeen. Tämä on kokeilussa havupuiden katveessa ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Jos kestää ensi kevään yli niin paikkaan voi istuttaa oman pienen alppiruusumaan.

Parin  kolmen päivän reilut sateet ovat tehneet puutarhassa ihmeitä, nurmikko humahti yhtäkkiä leikkuukorkeuteen ja janoiset kasvit ovat virkistyneet silmissä.