Niitä näitä

Pienet päiväunet töiden jälkeen tekee hyvää, nyt arvon lähdenkö ulos jääkauteen vai en. Olisi hyvä hetki möyriä maata tai silputa oksia kun ei ole helteisen kuuma.

 Lilja 'Cocktail Twins' vaikutti ensi kertaa kukkiessaan huonolta hankinnalta mutta nyt pidän siitä, ei liian kirkas oranssi ja on erittäin kiitollinen kukkija.

 Syyskimikki on tykännyt kasvaa kivimuurin edessä täydessä auringossa. Tässä kohtaa on hyvä savipohjainen multamaa, niinpä edes kuivuus ei vaivaa

 Operaatio Nurmikon takiaisista eroon etenee. Useaan kertaan saa myrkyttää, niin sinnikäs on. Keväällä tyhjiin kohtiin pitää laittaa uudet nurmikonsiemenet.

 Monivuotinen haave, kuutamohortensia on kotiutunut arboretumiin. Tämänkin juurelle laitan keväisin kasan havunneulasia ja käpyjä sillä hortensia on istutettu suoraan tavallisen multamaahan. Happaman maan ystävänä uskoisin hortensian tykkäävän katemateriaalista.

 Lempinäkymä tähän aikaan vuodesta talon edessä on syysvuokko, mustilanhortensia ja tiikerililja 'Red Velvet' kukassa yhtäaikaa.

Allium pskemense on toinen laukkalajike joka kukkii heinäkuun lopulla. Sen kukka on hyvin tavallinen valkoinen, erikoisuus on todella paksu ontto varsi. Tämän siemeniä on tarkoitus kylvää ja kokeilla saisinko laukan lisääntymään, toistaiseksi ei ole tehnyt sitä omalla kasvupaikallaan mutta siinä saattaa olla akileijojen takia liian ahdasta.

Sadonkorjuuta

Viikonloppuna katselin sillä silmällä valkosipuleita ja sipuleita, että lienee on syytä ryhtyä sadonkorjuuseen. Sipuleiden varret retkottivat maassa, valkosipuleilla alalehdet olivat reilusti kellastuneet.

 Valkosipuleiden sato oli tänä vuonna erityisen hyvä. Ostin syksyllä pari uutta sipulia kokeiluun, sen kasvatustulos kuivuu oikealla puolella, vasemmalla vanhat. Kokoero on melkoinen. Jatkossa maahan menee suurimmat kynnet jotta saan kaikki valkosipulit noin suuriksi, toki makukin vielä ratkaisee.
Lisäksi toin pari isoa valkosipulia Riikan torilta, ostin ne vanhalta mieheltä, lajiketta en tiedä. Hinta oli naurettavat 0,60€ per sipuli joten jos kokeilu menee pieleen niin ei ole sen puolesta suuri tappio. Valkosipulin suhteen olemme omavaraisia ainakin ensi talven, niitä on vielä yksi rivi kuivumassa kuvassa olevien lisäksi.

 Sipulit jäivät kovin pieniksi mutta laatu on hyvä, ehkä noilla pärjätään jouluun saakka.

 Kasvihuoneesta on maisteltu ensimmäiset tomaatit, hyvä ovat olleet. Lajiketta en voi varmaksi sanoa sillä aurinko tuhosi tomaattien nimikyltit. Epäilen, että kuvassa on luumutomaatti 'Mandat H'. Kurkut ovat kaikki olleet kitkeriä vaikka jossain kohtaa lisäsin kastelua.

 Herneitäkin on päästy maistelemaan. Kuvan liilapalkoinen herne on ollut pienoinen pettymys. Iti heikosti ja kasvaa huonosti eikä herneiden maku ole kovin kummoinen. Ensi kesänä saavat kuitenkin uuden mahdollisuuden sillä jätin yhden pussin siemeniä jemmaan.

Kukka liilapalkoisella herneellä on kaunis. Tavallisia, vihreitä herneitä on niitäkin jo syöty. Luottolajikkeeni on 'Kelvedon Wonder' joka ei petä koskaan. Maistuu hyvälle ja kasvaa hyvin eikä tule liian korkeaksi sekä tekee runsaasti satoa.

Viinimarjat on kohta kerätty, tai ne mitä on jäänyt linnuilta syömättä. Metsämarjojen puutteen vuoksi tulivat putsaamaan marjapensaani. Vadelmaa on saatu vähän. 'Pirja' on kypsyttänyt omenansa, siitä on kiva rouskutella puutarhassa kulkiessaan. Ensi kertaa omenat on puhtaita eikä niissä ole pahemmin ötököitä.

Aika ihana vaihe kesää, vai mitä.

Heinäkuun viimeisiä viedään

Heinäkuu lähenee loppuaan. Kesäloma on ohi yhtäaikaa helteiden kanssa. Puutarha kellastuu kuivuuttaan. Siitä huolimatta kukkivaa on paljon.

 Valkoinen ruusunätkelmä on hyvä pari tummalle happomarjalle. Tänä vuonna ruusunätkelmä on kasvanut ennätyspituuteen. Puutarhan toinen valkoinen nätkelmä huitelee jo yli kahdessa metrissä rusokirsikan latvaa hipoen. Kuvan nätkelmä ei ole kuin puolitoistametrinen.

 Nimetön, Virosta tuotu laukka on lempikasvejani. Ja erityisesti tästä näkymästä tykkään. Laukan takana Arvilan alkuperäinen maksaruoho ja sen takana ilmasipuli. Syksymmällä aion siirtää laukkaa rinnepuutarhan sillä se kaipaa jakamista ja tuntuu kestävän hyvin kuivuutta.

 Kasvimaalla on paljon pioniunikoita, en raaski kitkeä niitä pois. Tämä valkoinen on huippuhieno, kuin lumipallo.

 Vaaleanpunainen, yksinkertainen rohtosuopayrtti ei piittaa vaikka vettä ei ole tullut viikkoihin. Tätä ei ole edes kasteltu.

 Itse siemenestä kasvatettu törmäkukka avasi ensimmäiset kukkansa. Jotenkin näihin itse kasvatettuihin tulee suhde ihan erilailla kuin kaupasta hankittuihin taimiin.

 Keltainen ei ole suosikkivärini puutarhassa. Ehkä siksi, että se on mielestäni vaikea väri. Mihin näin räikeää voi yhdistää? Senpä takia tämä keltainen tiikerililja ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa paikkaansa.

Hain keväällä taimia toisen kasviharrastajan pihasta. Sain kaupanpäälle päivänliljaa jonka myyjä sanoi olevan valkoinen. Joko minä olen värisokea tai sitten myyjä erehtyi sillä minusta tuo on melkoisen keltainen. En minä tätä kuitenkaan hävitä, paikka saattaa vaihtua sillä nykyinen paikka ei ehkä ole keltaiselle värille hyvä.

Mukavaa viikkoa niille jotka vielä lomailevat sekä meille jotka palaamme lomalta töihimme.

Suuri kastelupäivä

Tänään on pihassa kunnon kastelupäivä. Kasvimaa on kasteltu jo aiemmin mutta tänään on pakko aloittaa perennojen kastelu. Mies tarkisti rengaskaivon tilanteen ja totesi sen huonoksi, niinpä kasteluveden kuution säiliö on täytettävä porakaivon vedellä. Porakaivosta ei onneksi vesi lopu mutta säiliön täyttäminen estää yhtä aikaa puutarhan kastelun, niinpä tänään ei ole tiedossa muuta kuin vedellä läträämistä. Jotain sentään kukkii tässä paahteessa.

 Vaaleanpunainen ukonhattu kukkii ensi kertaa kunnolla. Paikan vaihtaminen auttoi, nyt on kosteampaa ja puolivarjo. Siitäkin huolimatta olen kastellut näitä sillä ukonhattu ei siedä yhtään kuivumista.

 Ukonhattuja on tulossa kukkaan useita mutta kukkia on kunnolla vasta tässä yhdessä varressa. Ukonhatun takana näkyy punainen jättikarhunputki Angelica gigas. Sekin pääsi tähän uuteen paikkaan keväällä ja kiittää siitä kohta avautuvin punaisin kukin.

 Kivimuurin kupeessa kasvaa lilja 'Elodie'. Tätä on laitettava muutama sipuli lisää, tykkään lajikkeesta todella paljon.

 Navetan kivimuurilla kukkii rantatädyke, pallerolaukka ja tarhakurtturuusu 'Snow Pavement'. Näiden edestä nurmikko on lohduttoman näköinen, kuivaksi palanut ja siellä täällä on läikkiä josta on myrkytetty takiaista joka yrittää valloittaa koko nurmikon. Kastelupäivän lisäksi tänään on myrkytyspäivä.

 Jaloängelmä 'Elin' huitelee tänä vuonna tuttuun tapaansa korkeuksissa. Suureksi ilokseni tämä on tehnyt siementaimen penkkiin jossa asustelee. Sen siirrän arboretumiin kunhan hyvät siirtokelit alkavat eli taivaalta tulee riittävästi vettä.

 Tuntematon, Virosta tuotu syysleimu on suosikkejani, varjossa väri on hennon vaaleanpunainen, auringossa kirkkaampi. Tämäkin nuupottaa veden puutteesta joten ei auta muu kuin lähteä virittelemään kastelua. Näin suuressa pihassa ei voi kuin haaveilla iltakastelusta, koko päivä menee, että kaikki perenna-alueet on kasteltu läpi.

Sama ilmiö toistuu kuin viime kesänä, koivuista iso osa on kellastunut ja alkaa tiputtaa lehtiään. Luontokin kärsii pahasti tästä kuivuudesta.

Kiviä ja sisiliskoja

Latviasta tuotu sisilisko sai poikasia. Teimme viime viikolla päivän reissun Tuurin kyläkauppaan jossa en ole käynyt yli 15 vuoteen. Puutarhamyymälä onneksi oli kaiken muun lisäksi ja sieltä ostin jotain, sisiliskolleni poikaset ja muutaman taimen.

 Siinä ne ovat, uusimmat puutarhakoristeeni kivellä jonka nimi on Jätti.

 Poikaset olivat kiva löytö sillä jo Riikassa ajattelin, että harmi kun sisiliskoja oli myymälässä vain yksi. Poikaset ovat emoaan hitusen pienempiä ja asento selkeästi leikkisämpi.

 Jätti on uusi kivi uuden istutusalueen kupeessa, se tuotiin pihaan kuorma-autolla ja kaivinkone kävi siirtämässä sen paikoilleen. Kunhan helteet helpottavat, teen kiven ympärystänkin istutusalueeksi, kuitenkin niin että kivi saa jäädä päärooliin.

 Isoja kiviä tupsahti myös arboretumiin. Näyttävät vielä taivaasta tippuneilta mutta kunhan näidenkin kivien ympärille saa istutukset ja puut kasvamaan niin näyttävät luonnollisemmilta.

 Eikä kivet siihen lopu, niitä tuli pihaan pari kuormallista. Näistä tulee jatketta tien vieressä olevalle kivimuurille, joitain saattaa siirtyä vielä puutarhaan.

 Iltaisin olen lajitellut pienet kivet kasasta pois. Joka ilta kun tekee vähän niin muutaman illan jälkeen on näkyvää tulosta. Lajittelun jälkeen olen mennyt suosiolla uimaan, hikistä puuhaa sillä lämpötila on illallakin helteen puolella.

Toista kivikasaa tulee vielä kaivinkone tölväisemään kun menee tuosta ohi. Tähän tulee ihan uutta kivimuuria, pieni pätkä piti jo kokeilla.

Nyt taidan jättää kivihommat suosiolla viileämpään aikaan, tänne on luvattu seuraavaksi kolmeksi päiväksi 30 asteen helteitä, luulen uimarannan olevan sopivampi paikka kuin kivityömaan.

Aitan pienempi nukkumahuone

Aitan yläosassa on kolme huonetta joista päätyhuoneissa on ikkunat,  keskimmäinen huone on ikkunaton. Ikkunallisista huoneista on tehty nukkumahuoneet, kesäiset vierashuoneet, tilat jossa omakin väki voi nukkua öitään lämpimään vuodenaikaan. Toinen huoneista, se pienempi, sai kalusteet ja hieman sisustusta tällä viikolla.

 Ovinurkkaan löytyi vanha pärekori ja pyykkilauta. Mattoaitasta lattialle nätti mäntysuovalta tuoksuva villamatto ja ystävältä saatu tuoli seinää vasten.

 Huoneet ovat niin vähäisellä käytöllä etten viitsi rahallisesti panostaa niihin kovinkaan paljoa. Niinpä sopivia huonekaluja on odotettu kunnes tulee vastaan. Mäntyinen sohvasänky kelpasi aittakäyttöön, pesin sen hyvin ja äidiltäni löytyi vuodevaatteita ylimääräisenä. Sängyn päälle tulee vielä hyttysverkko kunhan löydän sen, olen piilottanut liian hyvin.

 Vähän aikaa pyörittelin sänkyä ja lahjaksi saatua sinistä puusohvaa keskenään, nyt ovat näin vaikka ei tämäkään ole ihan paras ratkaisu.

 Yksi tuoli meni ikkunan alle, siihen on hakusessa pieni pöytä, kaikki omissa nurkissa olevat ovat liian suuria. Tässä ikkunassa ei ole saranoita, pitää laittaa nekin jotta huonetta saa viilennettyä helteisellä säällä.

Viimeinen kuva on suuremmasta huoneesta joka on sisustettu heti aitan kunnostamisen jälkeen. Johdot ovat jatkoroikkia, aitassa ei ole sähköä joten sähkö pitää tarvittaessa vetää sinne roikilla. Viimeksi täällä nukkui oma lapsi serkkunsa kanssa.

Kivipolku, osa 2.

Ensimmäisen kivipolun onnistuttua täydellisesti päätin tehdä samalla vaivalla toisenkin. Onneksi sain tehtyä ennen näitä kärvistäviä helteitä.

 Uusi kivipolku tuli luumulehdon viereen johon on tulossa uusi, laaja istutusalue. Polun vasemmalle puolelle ehdin jo aiemmin istuttaa koristeomenapuun 'Hopa' jonka löysin alesta puoleen hintaan. Hopan etualalla on Lidlistä ostettuja nimettömiä tumman viininpunaisia liljoja, takana muutama taimikirpparilta hankittu kasvi ja omia siemenkasvatuksia. Ihan vasemmassa reunassa näkyy uusi ruusu, Rosa 'Ilo'.

 Polun kivet on pääosin oman pihan kiviä mutta joitain murikoita kävin luvan kanssa hakemassa räjäytystyömaalta joka on tiemme vieressä, joutuivat räjäyttämään kalliota jotta sähkökaapelit saadaan maahan. Minä tietysti kävin heti kysymässä saanko ostaa lohkareita, ilmaiseksi lupasivat niin paljon kun vain jaksan viedä.

 Polun ympäriltä peitin nurmikon kevyesti sanomalehdillä ja siperiankurjenmiekkojen lehdillä. Kurjenmiekat leikattiin joitain päiviä sitten mataliksi ja lehdille piti keksiä paikka. Silppusin niitä vähän pienemmiksi ja käytin katteeksi tähän. Kattamattoman alueen alla on lakanaa ja päällä hyvin ohut kerros mullan ja soran sekaista maata. Keväällä alue on valmis istutettavaksi, samalla viimeistelen kivipolun.

 Tässä vielä kuva toisesta suunnasta josta näkyy miten alue on suhteessa aittaan. Istutusalueesta tulee niin suuri ettei pelkkä kivipolku riitä, huoltokiviä lisäilen istutusten väliin sitä mukaa kun istutan kasveja. Nurmikkoakin on vielä iso ala poistettavana. Kivipolun alapuolella, muurin takana on kasvi jonka ymppäsin tähän saman postaukseen ihan vain sen suurenmoisuuden takia.

 Viime kesänä siirsin harmaamalvikit parempaan paikkaan kivimuurin viereen. Nyt taimet kiittävät kertakaikkisen upealla kukinnalla.

 Olen aina ollut sitä mieltä, että harmaamalvikki on aivan liian aliarvostettu perinteinen perenna. Se leviää kyllä hanakasti siemenestä mutta leviäminen on helposti estettävissä kun katkoo kukkavarret kukinnan jälkeen pois, niin joutuu tekemään monelle muullekin kasville. Harmaamalvikki on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Kestää kuivuutta, kukkii pitkään ja kestää maljakossa leikkona.

Upea pensas jota ei ole kasteltu kertaakaan koko kesänä. Lisäksi harmaamalvikki on pölyttäjien mieleen, tärkeä seikka sekin nykypäivänä.

Tänään pidin välipäivää puutarhatöistä kun ei ole kitkettävää ja kasteluvesikin on loppu. Keräsin punaisia viinimarjoja ennen kuin linnut syövät kaikki, mutta sitten sain idean kalustaa vihdoinkin aitan pienempi nukkumahuone. Kuvia huoneesta tulossa.

Pohdintaa kesän kuivuudesta

Viime vuonna heinäkuu oli todella kuiva, samoin toukokuu. Kesäkuussa saatiin vettä mutta seuraavat suuremmat sateet tulivat elokuussa. Syksy oli aika normaali mutta ei riittänyt korvaamaan kuivaa kesää. Paljon laskin talven lumien varaan, kerrankin oli oikein kunnon lumitalvi. Vaan lumet päättivät sulaa pääosin haihtumalla eikä maan kostuttamiseen riittänyt riittävää määrää sulamisvettä.

Harmaamalvikit sinnittelevät kuivuudessa talon kivijalan vieressä.

Tänä vuonna toukokuu oli viileä, sadettakin saatiin. Kesäkuu oli osin helteinen ja vähäsateinen. Heinäkuussa oli aluksi viileämpää mutta todella vähäsateista toistaiseksi. Meillä on viimeksi satanut vähän enemmän kolme viikkoa sitten, taisi tulla peräti n. 20 milliä vettä yhteensä parin päivän aikana. Kymmenen vuorokauden sääennusteessa ei ole yhtään sadetta. Eilen kastelin pihaa ja sain pienemmän vesisäiliön tyhjäksi ja suuremman melkein tyhjäksi. Sadetin huusi kasvimaalla
useamman tunnin.

Syysleimut eivät ole toistaiseksi kärsineet kuivuudesta, ihme ja kumma.

Nyt on kaikki kasvien siirtämiset ja istuttamiset pannassa luvatun kovan helteen takia, jo istutettujen kasvien kastelussa on aivan riittävä työ.

Iirikset kestävät hyvin kuivuutta, kuten tämä nimetön, viimeisenä kukkiva iiris.

Tulevasta syksystä ei vielä tiedä, se määrittelee paljon kasvien selviämistä. Yhden havainnon olen kuitenkin tehnyt. Kasvit ovat sietäneet tämän kesän kuivuutta paremmin kuin viime kesän. Mistä se sitten johtuu? Itse epäilen syyksi sitä, että viime kesänä moni kasvi jätti kokonaan kukkimatta, piti kokonsa hyvin matalana tai kukki vain vähän. Luulen kasvien juurten hakeutuneen automaattisesti syvemmälle maahan ja näin kestäneen paremmin tämän vuoden kuivuutta. Osa kasveista on siten sopeutunut kuivempiin olosuhteisiin. Osa toki kärsii ja esimerkiksi kirsikkapuu 'Latvian Matala' pudotti 90% raakileista pois tässä kuivuudessa, viime vuonna satoa sentään tuli.

Kyläkurjenpolvi 'Laura' ei hätkähdä kuivuutta, uloimmat lehdet pensaasta ovat maata myöten mutta kukkia tekee runsaasti.

Edellisestä huolimatta on pieni pelko ahterissa kasvien selviämisen puolesta mutta niinhän sitä huolehtii joka vuosi. Puutarha harrastuksena on aina yhdenlaista uhkapeliä ja ruletin pelaamista. Joskus voittaa ja joskus häviää.

Salkoruusu ja kärhöjä

Talon kivijalan vierusta, etelänpuoleinen seinusta on osoittautunut loistopaikaksi salkoruusuille. Paikka on hankala sen kuivuuden takia mutta salkoruusu tekee niin pitkän paalujuuren, että se pärjää todella kuivassakin paikassa.

 Salkoruusu on kai periaatteessa kaksivuotinen mutta tämä tumma kukkii jo kolmatta kesää. Leikkaan salkoruusuista syksyisin varret pois, sen pitäisi auttaa talvehtimiseen ja saada salkoruusu kukkimaan seuraavanakin vuonna. Tämän tumman kanssa on tepsinyt, muut ovat olleet kaksivuotisia.

 Mahtava määrä kukkia ihailtavana. Nyt otan joitain siemeniä talteen sillä en halua tämän tumman häviävän kokonaan. Siementen kanssa en ole onnistunut vielä koskaan suorakylvönä mutta esikasvatus onnistui loistavasti. Nyt kasvaa salkoruusuja puutarhassa vähän siellä sun täällä ja huomasin pariin yksilöön tulleen nuppujakin vaikka ovat vasta tänä keväänä kylvettyjä. Tämän innoittamana aion kylvää salkoruusuja jatkossakin.

Olen ostanut tämän kärhön nimikkeellä 'Comtesse de Bouchaud' mutta en usko tämän olevan se. Värin pitäisi olla vaaleanpunainen ja kärhöni on selvästi viininpunainen, alla näkyy väri selvemmin.

 Kärhö kasvaa rosariossa kolmatta kesää. Muina vuosina se on noussut viimeisenä, tänä vuonna ensimmäisenä. Aikaisemmin on ollut vain yksi kukka, nyt kukkia tulee useita. Kärhöistä ei taida koskaan tietää miten kasvavat.

 Tarhaviinikärhö Clematis viticella-ryhmän 'Mme Julia Correvon' on viime syksyn alelöytöjä. Se on istutettu ussurinpäärynän juurelle, kukkimaan päärynäpuun oksille. Muutama pieni kukka siihen on tulossa suureksi ilokseni.

 Loistokärhö 'Margaret Hunt' ei petä. Se kasvaa kärhöistäni kaikkein parhaiten. Ilmeisesti kärhön istutuspaikka osui kohdilleen sillä kasvua ei tunnu hillitsevän edes kesän mieletön kuivuus.

Tässä mittasuhteena kaksivuotias mummin kirppunen joka näyttää mummille, että kärhössä on kukkia toisellakin puolella. Olen lannoittanut kärhöä keväällä kanankakalla, muuten se on saanut kasvaa oman onnensa nojassa.

Lisää kärhöjä on tulossa kukkaan hitaasti mutta varmasti. Yksi toinenkin väriyllätys on luvassa mutta siitä lisää kunhan kukka on avautunut kokonaan.