Ulkoilun riemua

Vesisateet on vihdoin ohi pariksi päiväksi. Töiden jälkeen oli kiire puutarhaan. Piti saada loput herneet maahan ja kesäkukat astioihinsa. Kesäkukkien suhteen mennään pienellä riskillä mutta en enää jaksanut katsella niitä sisällä tai lasikuistilla. Tämän kaiken jälkeen ehdin kuvata  ja vain ihastella puutarhaa. Tosin jälkimmäistä joutui harrastamaan sormien lomasta jotta kaikki voikukat eivät olisi sattuneet silmiin.

 Metsätulppaanin keltainen ei satu silmään kuten voikukan keltainen väri. Tätä oli vaikea kuvata sillä meillä tuuli illalla navakasti. Aika monta kuvaa sain ottaa ja niissä tämä yksi onnistunut. Kaikkiaan kukkia on seitsemän kappaletta, uusi ennätys.

 Kiinansyreeni näytti ensin siltä kuin sen nuput olisivat paleltuneet kevään yöpakkasissa. En kuitenkaan leikannut kukintoja pois mikä oli onni, tuohan kukkii oikein hienosti ja jopa paremmin kuin viime vuonna.

 Tällainen pirkko köllötteli lehdellään ja näytti siltä, että on vetänyt kirvaöverit.

 Tulppaanit 'Black Parrot', yksi lempparitulppaaneja. Jo kukkineista tulppaaneista olen alkanut leikata kukintoja pois, en tiedä auttaako se uusintakukinnassa mutta ainakin siistii kasvien ulkonäköä.

 Pihan vanhat syreenit, perinteiset lilat ja valkoiset kukkivat tänä vuonna vaisummin kuin parina edellisenä vuonna. Sen sijaan kirjavalehtinen syreeni päätti tehdä ensimmäiset kukkansa. Ne ovat tuollaiset haalean lilat.

Jouduin siirtämään pihan kaikki särkyneetsydämet. Eipä niitä ole kuin tasan kaksi, tavallinen puneinen ja tämä tumma 'Valentine'. Kasvin siirtämistä ei suositella mutta toistaiseksi molemmat ovat hengissä, kaivoin juuripaakun niin suuren akuin mahdollista ja hyvin aikaisin keväällä. Luulen niiden auttaneen selviämisessä.

Huomenna tuleekin molemmat lapsenlapset pariksi päiväksi hoitoon, voi olla että puutarhalle jää vähemmän aikaa. Tosin olen jo suunnitellut yhteiseksi puuhaksi ainakin kehäkukkien istuttamista ja kasvihuoneen kastelua. Mukava kun kumpainenkin mummin pienistä viihtyy pihalla ja ovat aina valmiita auttamaan.

Arboretumissa tänään

Ihana ihana puutarhailta. Nielutulehdus on helpottanut ja olo sallii puutarhassa puuhastelun. Mikä tärkeintä, tänään ei satanut illasta. Siispä puutarhaan katsomaan missä tarvitaan eniten puutarhuria. Se ei ollut arboretum mutta sieltä otin eniten kuvia.

 Arboretum on joka kesä aina vain enemmän sen näköinen kuin olen suunnitellut. Puut kasvavat ja nurmikko vähenee.

 Yläkuvan oikeassa laidassa olevan kiven kupeessa kasvaa tämä viime kesänä istutettu esikko. Olisikohan luhtaesikko? Kaunis se on vaikka en muista nimeään tai mistä tuli minulle.

 Japaninruusukvitteni pukkasi kukkia urakalla. Hieno näky joka on sen ansiota, että vihdoinkin sain suojattua tämän kunnolla eivätkä jänikset päässeet syömään sitä talvella.

 No entäpä tämä ihme. Viime syksyn alesta hankittu atsalea 'Tarleena' tekee selvästi kukkia jo tälle kesälle. Ihan uskomatonta. Puutarhaan on tulossa reilun kahden viikon päästä eräs ryhmä vierailulle, toivottavasti Tarleena olisi juuri silloin kukassa.

 Mustaluumu Prunus cistena on pieni pensas mutta kukkii kiitollisena joka kevät. Saapa nähdä tuleeko tästä koskaan puuta täällä II-vyöhykkeellä.

 Virosta tuotuun kartanopioniin on tulossa peräti kymmenen kukkaa. Nyt vain sade ei saisi pilata kukintaa. Taidan viedä varsille tuet heti huomenna.

Yksi arboretumin lempimaisemista on tässä. Etualalla mongolianvaahtera ja sen juurella tarhatyräkkiä.  Mongolianvaahtera muuten sekin kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kukinta on mitään sanomaton vihreä pieni kukka mutta siemenkotien pitäisi olla pinkit. Taustalla kivipuron edessä keltajapaninangervoa ja köynnösruusu 'Pohjantähden' takana kupariheisiangervoja.

Tähän on hyvä lopettaa, syksyn viimeinen istutus oli muutaman alekärhön maahan laittaminen. Tämä yksilö on yksi niistä. Olin ihan varma ettei yksikään jää henkiin. Niin vain jäi, ja alppikärhö 'Albina Plena' teki jopa yhden kukan. Kärhöllä on kova kiire kiivetä jalavan ympärille, ylettää jo liki metriin. Mikä kasvuvoima.

Hengissä

Keväisin puutarhuria jännittää mitä onkaan hengissä viime kaudesta. Tänä keväänä olen ilokseni todennut, että menetettyjä kasveja taitaa olla tasan nolla. Niitä kasveja ei lasketa joita ei muista.

 Moni tulppaani kukkii runsaammin kuin vuosiin, osan olen luullut hävinneen kokonaan. Tämä punainen papukaijatulppaani kuuluu runsastuneihin. Viime vuonna se ei kukkinut kuin parilla kukalla, nyt kukkia on kymmenisen luokkaa.

 Papukaijatulppaani 'Black Parrot' on sekin voittajien kastia, tänä vuonna kukkia on runsaasti. Viime kesän kuivuus teki tällekin vain hyvää.

 Keväällä toiselta puutarhurilta ostetut jouluruusut ovat kaikki hengissä. Jo kukkineet kasvit ovat tehneet muhkean kokoiset siemenkodat. Toivon kaikkien siemenien olevan itämiskykyisiä ja tekevän runsaasti jälkeläisiä.

 Punainen karhuputki Angelica gigas teki pari vuotta sitten lukuisia siementaimia. Ne sinnittelivät hengissä mutta eivät kukkineet. Nyt siirsin kaikki taimet parempiin paikkoihin ja osan purkitin eteenpäin jaettavaksi. Ilokseni yksi taimi alkoi heti punertaa kun pääsi parempaan valoon.

 Vuorijumaltenkukka kesti talven. Edellisen kasvin vei tappotalvi ja siitä suivaantuneena en ajatellut hankkia uutta. Sitten tuli taimi vastaan ja niin puutarhassa on taas tämä kaunis kukkija nuppuineen.

 Alppikärhö aikoo kukkia tänä vuonna kaikilla voimillaan. Tämä yksilö kasvaa letitetyn vaahteran rungossa. Haaveeni on sen yltäminen vielä joku päivä vaahteran latvukseen saakka. Vaahteraa leikataan joka vuosi enkä anna sen kasvaa pituutta lehtikerroksesta, runko toki venyy mutta ei pitäisi mennä kuin vuosi tai kaksi niin kärhö on saavuttanut latvuksen.

Viime kesän kuivuus oli erityisen rankkaaa kosteammassa viihtyvälle kullerolle. Kymmeniä kukkia tehnyt pensas oli kutistunut ja tekee nyt vain muutaman kukan. Pääasia että selvisi hengissä.

Puutarhuri sen sijaan on ollut henkitoreissaan. Ensin iski alkuviikosta järkyttävä kurkkukipu, kunnon peitteet kitarisoissa ja nielu turvoksissa kävin streptokokkiviljelyssä koska A-kantaa oli toisella lapsenlapsella ja heidän päiväkodissa epidemiaksi saakka. Negatiivinen oli mutta tauti ei ole helpottanut yhtään, olo on kuin jyrän alle jäänyt. Eilen kävin anemiaan liittyen kolonoskopiassa (kaikki kunnossa) ensimmäistä kertaa elämässäni. Sen vaatimat toimenpiteet yhdistettynä jäätävään flunssaiseen oloon niin ajattelin kuolevani. Hengissä ollaan mutta ei puhettakaan, että olisi voimia puutarhaan. Onneksi koneella oli näitä aiemmin otettuja kuvia joista ammentaa sohvan pohjalta teidän iloksi.

Vadelmien tuet

Keltaisten vadelmien tuet tulivat elämänkaarensa loppupäähän. Osa niistä oli jo kaatunut, narut olivat poikki ja koko tilanne kaikin puolin surkea. Miehen kanssa emme pitäneet kiirettä vaan odottelimme hyvää ideaa tukien toteuttamiseen. Ja kyllähän idea tuli.

 Hain jokaiseen päätyyn metallisen tolpanjalan ja saman määrän valmiita puutolppia. Nyt puuosat eivät ole maan kanssa kosketuksissa ja niiden pitäisi kestää kauemmin. Jos oikein pitkää ikää haluaa, niin puuosat voi kerätä talveksi pois. Luulen sen kuitenkin olevan liian iso urakka, olen tyytyväinen tähänkin muutokseen. Tolppien välipuut tehtiin täällä kotona ja ne on kiinnitetty ruuveilla.

 Hei hei vanhat ja lahot tolpat. Nämä olivat saviseen maahan upotettuina ja sen huomasi. Kaikki olivat alaosastaan lahoja ja osa meni poikki yhtä helposti kuin tulitikku.

 Toinen muutos oli se, että keskelle ei tehty tolppariviä. Ensin testasimme muutamalla narulla ja miehen keksimällä idealla miten pelkät päätytolpat toimii. Hyvin toimi, ei siis tolppia keskelle.

 Kuva on huono mutta kerron mitä siinä on. Alalangat venyivät liikaa sivuille joten mies taivutteli kuparilangasta koukut jotka pitävät langan kuosissa. Näin saatiin kaunis ja tasainen vadelmarivi.

Tai kaunis ja kaunis. Vadelmat kärsivät pahasti viime kesän kuivuudesta ja versoja on tänä vuonna todella vähän, ei ole ollut vielä koskaan näin heikosti. Tietää vähäistä satoa syksyllä. Vaan nyt on kunnon tuet odottamaan sitä hetkeä, että sää on suosiollinen ja kasvattaa tähän vadelmaviidakon.

Puutarhatuliaisia

Puutarhatuliaisia
 Merja Naroma, teksti ja kuvat
Reuna Oy
ISBN 978-952-7221-88-4

Sain kustantamo Reuna Oy:ltä arvostelukappaleen Merja Naroman kirjasta Puutarhatuliaisia, ulkomailta ideoita omaan pihaan.

 Aiheeseen sopien kirjan kansikuva on tehty postikortiksi.

 Kirja on täynnä pieniä ja suurempia ideoita miten toteuttaa ulkomailla nähtyjä ratkaisuja omaan pihaan. Tässäkään ei tarvita kuin penkki ja köynnös. Suomessa tuo voisi olla vaikka perinteinen pihakeinu ja kärhö.

 Tämä kolahti minuun sillä jos toiveeni toteutuu, jatkuu uuden kasvihuoneen seinä tiilimuurina ja siihen tulee eteen säleikköpuu.

 Tykkäsin kirjasta, se antaa oivalluksia mutta ei välttämättä valmiita vastauksia. Mielikuvitus jää osin lukijalle. Hieman olisin kaivannut kohteisiin ja niistä otettuihin kuviin selkeyttä. Kohteisiin siisteyttä, yllä näkyy mitä tarkoitan. Itseäni häiritsee hiekkapolun kasvillisuus ja se vie huomion reunojen kauniilta istutuksilta. Luonnossa tuskin huomaisi mutta kuvassa hiekan vihreys korostuu.

 Samoin jäin miettimään kuinka meidän eri vuodenajoissa toimii laajat hiekka-alueet jotka on tarkoitus olla aina siistejä. Eivät ainakaan ole helppohoitoisia ja sen olisi voinut kirjassa mainita.

 Tämä oli kaunis kuva, kuin puisto mutta täysin toteutettavissa omaan pihaan. Kirjassa oli otettu poimintoja muun muassa englantilaisesta puutarhasta, Italiasta, Afrikasta ja lukemattomista muista kohteista.

Pieneen rinnepuutarhaani on saatu idea Krakovan kasvitieteellisestä puutarhasta. Ei ole tismalleen esikuvansa näköinen mutta kirjankaan mukaan se ei ole tärkeintä. Suomessa pitää valita meidän oloihin sopivat kasvit. Siihen kirja antaa kivoja vinkkejä, kuten puksipuuaidan tilalle koivuangervoa joka kestää leikkaamista erinomaisesti.

Suosittelen lukeman kirjan ja hankkimaan omaankin kirjahyllyyn, juuri sellainen kirja joka on hyvä kaivaa esiin kun tulee hetki jolloin tarvitsee ideoita.

Pieniä huomioita

Etenkin keväisin kaiken puutarha kiireen keskellä pitää muistaa tehdä pieniä huomioita, keskittyä yksityiskohtiin ja vaatimattomaan kauneuteen.

 Yksinäistä narsissia kuvatessani huomasin sen sisällä olevan elämää. Mikä lie hämähäkkihän se siellä.

 Kitkiessä pitää olla tarkkana ja kohdistaa katse pieniin. Tämä on todennäköisesti pieni pallaksenpionin taimi. Kylvin yhden arboretumin kiven kylkeen pionin siemeniä pari vuotta sitten ja nähtävästi yksi niistä on itänyt ja kasvattanut ensimmäisen lehden. Tämä antaa suuresti toivoa keväällä tehtyjen pionikylvöjen suhteen.

 Oletko koskaan huomannut miten sievä pilkkumekko on sinikämmenenen kukalla ennen sen avautumista? Onneksi kumarruin kukan tasolle ja huomasin tämänkin ihmeen.

 Kyynelhyasintti on vaatimattomista vaatimattomin. Vihreä kukinto ei itseään huutele. Mutta miten kaunis se onkaan läheltä katsottuna, kuin pieniä kelloja täynnä.

 Kameran tarkennus ei aina pelaa mutta kyllähän tästä näkee miten pienen sievät on ruusomenapuun Malus floribunda kukkanuput, täyttä ruusunpunaa.

Puutarhassa kukkii sydämiä, tämä on se kaunein versio vaikka en nimeään tiedäkään.

Pienesti täällä toivotaan vettä, lähinnä jotta sade huuhtoisi siitepölyt pois ja puhdistaisi ilman.

Tulppaanierehdys

Vuosi vai kaksi sitten totesin saaneeni talon edustan penkkiin sirkustulppaaneja piparminttujen sijaan. Kauniit valkopunaiset tulppaanit olivatkin keltaoransseja, ei oikein onnistunut väri penkkiin missä kaikki muu on pinkkiä, vaaleanpunaista ja liilaa.

 Nyt kävi sama arboretumissa. Ostin tähän Lidlin jättipussin tulppaanin sipuleita, mielestäni vaaleanpunaisia. No, ei mennyt ihan niin kuin Srömsössä, ei nämä ole vaaleanpunaista nähnytkään.

 Muutama kymmenen oranssia tulppaania kahdella puolen pioneja ei ollut tavoite. Vaan minkäs teet jos pussissa ei ole sitä mitä pitäisi.

 Heti löytyi positiivista eikä silkkaa surkeutta. Toisen tulppaanipuskan läheisyydessä kasvaa japaninruusukvitteni oranssein kukin. Täydellinen pari edellisen kuvien tulppaaneille. Otan näistä yhdessä kuvan kunhan kvittenin vieressä kasvavat tulppaanit avaavat kukkansa.

 Nämä tulppaanit ovat täydellisiä, väri ja muoto juuri sitä mistä pidän. Nimi on hukassa mutta taitaa olla 'Angelique'.

 Nämä aurapenkin uudet tulppaanit olivat sitä mitä pitikin. Ihanaa hentoa roosaa.

 Kivimuurin liilat tulppaanit vetelevät viimeisiään. Luottotulppaanit jotka kukkivat runsaasti jo kolmatta kesää.

Tässä paluu siitä mistä aloitin. Vasemmalle on tulossa sirkustulppaanit kukkaan, voi olla että kaivan ne pois kokonaan tai sitten leikkaan kukat pois. Tätä näkymää en pilaa millään keltaoranssilla tykityksellä.

Istuta kukkapuu

Puiden istuttaminen ei ole nyt heti tänne-ihmisen juttu mutta silti suosittelen istuttamaan puita ja erityisesti kukkapuita. Sain muutama vuosi sitten lahjaksi keltaluumun prunus domestica 'Laatokan Helmi'. Viime vuonna puu teki muutaman luumun ja tykkäsin niiden mausta todella paljon. Tänä vuonna on kaikki edellytykset odottaa suurempaa satoa.

 Puu on täynnä kukkia, niitä on tuhansia vieri vieressä jokaisessa oksassa.

Kaikkein parasta oli huomata pölyttäjät luumun kukissa, oli kultakuoriaisia, kimalaisia, mehiläisiä ja ampiaisia.

 Sinistä taivasta vasten valkoisena pumpulipilvenä kukkiva puu on mitä kaunein näky. Melkein teki mieli mennä pötköttelemään puun alle ja huokailemaan ihastuksesta.

 Jos syksyllä käy niin, että valitan hukkumisesta luumusatoon niin muistuttakaa näistä kuvista.

 Toinen puu jonka istuttamista voin suositella on purppuratuomi. Se sopii hätäisemmällekin ihmiselle sillä puu kukkii hyvin nuorena. Purppuratuomi ei edes kärsi tuomenkehrääjäkoista.

 Tummat lehdet ja vaaleanpunaiset kukat ovat vastustamaton yhdistelmä.

Tämä purppuratuomi kasvaa arboretumissa ja se on arboretumin ensimmäinen puu kun saavutaan pihaan. Kukkapuut kannattaakin laittaa näkyville paikoille jotta niistä pääsee nauttimaan mahdollisimman monta hetkeä.

Tänään tarkistin kaikki pihan hedelmäpuut ja jokaiseen on tulossa kukkia, mahtavaa!